Kissaeläimet
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ankit Gita

TIIKERIN ALALAJIT

Yhdeksän alalajia - kuusi elossa

Tiikeristä on erotettu viime aikoihin asti kahdeksan alalajia, joista kolme on jo kuollut sukupuuttoon ja eräiden sukupuuton partaalla olevien alalajien säilyminen on eläintarhojen varassa. 2000-luvulla löydettiin yllättäen vielä yksi uusi alalaji, joten tiikereiden alalajien määrä on yhdeksän.

Yhteinen esitiikeri

Nykykäsityksen mukaan kaikki tiikerin alalajit polveutuvat yhteisestä kantamuodosta, joka oli olemassa vielä vajaat 100 000 vuotta sitten. Uudessa tutkimuksessa, jonka mukaan elossa olevia alalajeja onkin kuusi, lähtökohtana olivat veri-, karva- ja ihonäytteet, joista selvitettiin geenitekniikan keinoin kaikkiaan 134 yksilön välisiä sukulaisuussuhteita. Muun muassa vertaamalla tiikereiden mitokondrion dna:ta saatiin tietoa eri tiikeripopulaatioiden keskinäisistä sukulaisuussuhteista.

Sukupuu tuotti yllätyksen: indokiinantiikeriksi nimetyn alalajin sisällä onkin kaksi geneettisesti niin erilaista kantaa, että ne on syytä erottaa omiksi alalajeikseen. Indokiinantiikereiden elinalue ulottuu Malakan niemimaalta Thaimaan, Kambodzhan, Vietnamin, Laosin ja Myanmarin kautta aina Kiinan rajalle asti. Malakan niemimaan tiikerikanta poikkeaa muista elinympäristön pirstoutumisen takia hajallaan olevista indokiinantiikeri-populaatioista niin paljon, että se muodostaa oman tiikerin alalajin, malakantiikerin (Panthera tigris jacksoni).

Elossa olevat kuusi alalajia ovat siperian- eli amurintiikeri, bengalin- eli intiantiikeri, indokiinantiikeri, malakantiikeri, kiinantiikeri ja sumatrantiikeri. Näistä tosin kiinantiikerin asema luonnossa on kyseenalainen ja on mahdollista, että se luonnosta on jo kuollut sukupuuttoonkin.

Jo sukupuuttoon kuolleet kolme muuta tiikerin alalajia ovat jaavantiikeri, kuollut sukupuuttoon 1980-luvulla, balintiikeri, kuollut sukupuuttoon 1940-luvulla ja kaspiantiikeri, joka on kuollut sukupuuttoon 1950-luvulla.

Salametsästäjät uhkana

Oman uhkansa kaikkien tiikerien alalajien säilymiselle muodostaa se, että niiden ruumiin eri osia on perinteisesti käytetty erilaisissa lääkitsemisissä ja tämän vuoksi tiikerit kaikkialla ovat salametsästäjien vainoamia kohteita. Perinteisessä itämaisessa lääketieteessä jauhettua tiikerin luuta käytetään reuman ja monien muiden sairauksien hoitoon, ja tiikerin peniksestä valmistetaan seksuaalisuutta kohottavaksi uskottuja rohtoja.

Salametsästys on elinalueiden häviämisen ohella suurin viidakon kuninkaiden, tiikereiden säilymistä vaarantava tekijä.

WWF on ollut mukana esimerkiksi Nepalissa yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa muodostamassa tiikeripartioita, joiden avulla salametsästystä on yritetty saada kuriin. Jos tiikerin osien käyttöä lääkinnällisesti onkin mahdollisesti saatu hieman hillityksi, rehottaa salametsästys myös niiden turkkien vuoksi. Tiikereistä valmistetaan myös koriste-esineitä ja matkamuistoja turisteille.

Tiikeri
Siperiantiikeri

Siperiantiikeri.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako the Jaguar

Siperian- eli amurintiikeri (Panthera tigris altaica)

Siperiantiikerin elinaluetta on kaukaisin Siperia ja toisen nimensä mukaisesti sitä tavataan Kiinan ja Venäjän Siperian rajajoen Amurin maisemista. Luoteisimmassa Kiinassa ja Pohjois-Koreassa elää muutama yksilö, pääosan sijoittuessa Siperiaan. Siperiantiikerin elinmaisemaa ovat Siperian mittaamattomat havupuu- ja koivumetsät.

Jos jossakin on huikaisevaa eksotiikkaa, niin sitä on varmastikin siinä, kun valtava siperiantiikeri värikkäässä raitaturkissaan ilmestyy näkösälle talvivaipassaan nukkuvan Siperian taigan äänettömästä, loputtomasta valkeudesta. Helpompaa on kuvitella tiikeri kuumaan sademetsään, mutta niin vain on tämä alalaji sopeutunut näihinkin karuihin ja suuren osan vuotta varsin hyisiin ja talvisiin oloihin.

Kesäaikaan siperiantiikerit viihtyvät myös metsäisillä vuorilla jopa 1 200 metrin korkeudessakin, mutta talvisin ne laskeutuvat alas suojaisempiin laaksoihin. Vaikka naaraiden kiima-ajat voivat esiintyä ympäri vuoden, on siinä huippujakso tammi-helmikuussa. Naaras ja uros ottavat yhteyden toisiinsa ennen parittelua sarjoilla kutsuhuutoja. Siperiantiikerit ovat tiikereiden tapaan yön yksinäisiä kulkijoita ja eläjiä.

Siperiantiikeri

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako the Jaguar


Siperiantiikeri

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Joachim S. Müller


Siperiantiikerillä on hieman muita tiikereitä pitempi turkki. Tiikerin alalajien joukossa siperiantiikerit kasvavat isoimmiksi ja ne ovat samalla koko kissaeläinten heimon suurimmat edustajat. Urosten pituus voi olla 3,3 metriä ja paino nousta aina 300 kiloon, naaraiden pituuden jäädessä 2,6 metriin ja painon noin 100 - 167 kiloon. V

äritykseltään näiden tiikereiden oranssinkeltainen on kaikkein vaaleinta alalajien joukossa. Pääravintoa ovat hirvet ja villisiat. Hirvien ja villisikojen liikkuessa laajalla alueella, sitä samaa on tehtävä niiden jäljillä siperiantiikereiden. Naaraiden asuinalueella on kokoa 100 - 400 neliökilometriä, mutta uroksilla jopa 800 - 1000 neliökilometriä.

Bengalin- eli intiantiikeri (Panthera tigris tigris)

Suurin osa bengalin- eli intiantiikereistä, jolle tunnetaan myös vanha nimitys kuningastiikeri, elää Intiassa, mutta niitä on myös Nepalissa, Bangladeshissa, Bhutanissa ja Myanmarissa. Elinympäristöt vaihtelevat suuresti, Himalajan alemmilta kylmiltä, metsäisiltä rinteiltä, joilla se kiipeää vain noin kahden kilometrin korkeuteen, Sundarbansin höyryäville mangrovesoille - ruokoisilta räme- ja suomailta Intian kuumana hehkuville, kärventyneille kukkulaylängöille - ja pohjoisemman Intian rehevänkosteista metsista Rajasthanin kuivemmille metsämaille.

Intiantiikeriurosten keskipaino on 220 kg, painavimmat voivat painaa noin 250 kg. Mittaa uroksilla on kuonosta hännänjuureen 2,9 metriä. Naaraat ovat pienempiä, niiden keskipituuden ollessa noin 2,5 metriä ja painon noin 140 kg. Chitwanissa tehtyjen tutkimusten mukaan urostiikerin reviiri on 50 - 100 neliökilometriä, ja samalle alueelle mahtuu vähintään kolme naarasta. Samaa sukupuolta olevien eläinten reviirit eivät mene päällekkäin.

Sumatrantiikeri

Sumatrantiikeri.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako the Jaguar


Sumatrantiikeri

Sumatrantiikeri.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Belteshazzar (AKA Harimau Kayu)

Sumatrantiikeri (Panthera tigris sumatrae)

Sumatrantiikeri elää nimensä mukaisesti ainoastaan Indonesiaan kuuluvalla Sumatran saarella, sen viidakoissa ja viidakoitten peittämillä vuorilla. Sumatrantiikerit ovat turkkinsa puolesta kaikkein tummimpia tiikereitä. Tummuudesta on hyötyä, sillä se sulauttaa ne näkymättömiksi yöksi pimenevän viidakon varjoihin, kun on aika lähteä saalistamaan. Tiikerit itse yöneläjinä näkevät pimeydessä varsin hyvin ja on sanottu, että niiden näkökyky yöllä on kuusi kertaa parempi, kuin ihmisellä.

Sumatrantiikerin turkin karva on myös lyhyempää, kuin muilla alalajeilla. Kokonsa puolesta ne ovat eri alalajien joukossa kaikkein pienimmät tiikerit. Uroksen keskipituus on 2,4 m ja paino noin 120 kg, naaraan 2,2 m ja 90 kg. Ravinnon muodostavat villisiat, ja isommat ja pienemmät hirvieläimet, kuten muntjakit. Mutta kaikki muu pienempikin eteen osuva maistuu kaloista krokotiileihin, kanoihin ja hanhiin. Sumatrantiikeri on hyvä uimari ja viihtyy vedessä.

Indokiinantiikeri (Panthera tigris corbetti)

Indokiinantiikerin, jonka nimi on myös malaijantiikeri, keskeistä elinaluetta on Thaimaa - niitä elää myös Myanmarissa, eteläisessä Kiinassa, Kambodsassa, Laosissa, Vietnamissa ja Malesian niemimaalla. Indokiinantiikeri nimettiin omaksi alalajikseen vasta vuonna 1968. Sen elinmaastot sijaitsevat kaukaisilla, vuoristoisilla ja metsäisillä rajaseuduilla ja siksi näiden tiikereiden tutkimus ja seuranta on jäänyt vähäisemmäksi.

Indokiinan tiikerit ovat hieman intiantiikeriä pienempiä ja tummempia. Urosten pituus on 2,57 - 2,84 metriä, keskipituuden ollessa noin 2,7 metriä kuononpäästä häntään ja painoa on noin 150 - 195 kg. Naaraiden pituus on 2,31 - 2,64 metriä ja painoa on noin 100 - 130 kg. Villisiat ja hirvieläimet ovat tämän alalajin pääravintoa.

Muiden tiikerien tapaan indokiinantiikeri hallitsee omaa reviiriään. Uroksilla reviirit ovat tiukasti erilliset, mutta uroksen reviiri voi limittyä osittain päällekkäin useammankin naaraan reviirin kanssa. Tiikerit eivät yleensä taistele reviireistään, vaan niille riittää se, että ne merkkailevat sen raja-alueita virtsaillen, mikä riittää pitämään muut tiikerit loitolla ja avoimilta yhteenotoilta vältytään. Indokiinantiikeritkin liikkuvat enimmäkseen öisin, mutta joskus, vuodenajasta riippuen, ne saalistavat myöskin päivällä. Saalistaessaan ne luottavat enemmän näköönsä ja kuuloonsa kuin hajuaistiinsa.

Kiinantiikeri (Panthera tigris amoyensis)

Kiinantiikerin elinaluetta ovat Kiinan keski- ja itäosat.

Kokonsa puolesta tämä alalaji on yksi pienimmistä. Urosten keskipituus on 2,5 metriä ja painoa uroksilla on noin 150 kg. Naaraiden samat mitat ovat 2,3 metriä ja 110 kg. Tämän alalajin elintavoista luonnossa tiedetään sen harvinaisuuden vuoksi hyvin vähän.

Malakantiikeri (Panthera tigris jacksoni)

Viimeisin vasta jokin aika sitten löydetty tiikerin alalaji. Se elää pienellä alueella Malesiassa Malakan niemimaan kärjessä. Malakantiikeriä pidettiin pitkään samana rotuna indokiinantiikerin kanssa, mutta hiljattain tehdyt tutkimukset osoittavat sen olevan oma alalajinsa.