Koiran kesytys
Susi on todennäköisesti se nisäkäs, joka aloitti ensimmäisenä yhteiselämän
ihmisen kanssa. Nykyisin tunnemme tämän suden koirana. Kymmeniä tuhansia vuosia sitten
ihminen ja susi lyöttäytyivät yhteen, ja hiljalleen kesysusista jalostui ihmisestä riippuvainen koira.
Tarkalleen ottaen, uusimman tutkimuksen mukaan, tämä ihmisen ja koiran yhteiselo
alkoi noin 33 000 vuotta sitten, Altailla, Siperiassa.
Siitä, miten susi päätyi ihmisen seuraan, on keskusteltu paljon ja esitetty erilaisia
teorioita. Pitkään on vallinnut käsitys, jonka mukaan ihminen on noukkinut
susien pesistä pentuja, ja niistä on sitten kehittynyt koira. Uusin teoria sanoo,
että susi itse asiassa kesytti itse itsensä. Jotkut yksilöt vain hakeutuivat
ihmisasutuksen liepeille ruuan toivossa, ja siirtyivät siitä sitten, tai niiden jälkeläiset siirtyivät,
erilaisten vaiheiden kautta pysyvästi ihmisen seuraan.
Nykykoiramme ei ole kuitenkaan näiden yli 30 000 vuotta sitten ihmisen seurassa liikkuneiden,
puolivillien esikoirien jälkeläisiä. Jääkauden vuoksi tuon ajan jälkeen seurasi kylmiä
kausia, jolloin jäätikön reunat siirtyilivät, ja ihmiset joutuivat liikkumaan
saalistamiensa eläinten perässä. Tässä jatkuvassa muuttoliikkeessä eivät koirat, taikka koiranlaiset eläimet pysyneet perässä,
vaan jäivät asteittain pois ihmisen seurasta. 19 000 vuotta sitten alkoi uusi yritys suden taipaleella koiraksi.
Nykykoiramme polveutuvat jääkauden loppuajalla,
noin 17 000 - 14 000 vuotta sitten eläneistä koirista. Tuolloin koiria domestikoitiin
ihmisen seuraan eri puolilla maapalloa, ja jotkut näistäkin yrityksistä
epäonnistuivat ja katkesivat, jotkut jatkuivat - aina tähän päivään saakka.
Kaikki tämä edellä esitetty vaatii kuitenkin vielä vahvistuksekseen, eräiden tutkijoiden mukaan, uutta tutkimusta
ja uusia todisteita, sillä paljon prosessissa on vielä arvailun ja päättelyn varassa.
Esi-isissä useampia susipopulaatioita - eri puolilla maailmaa
Koirasta historiaan jääneet
todisteet osoittavat, että ensimmäiset koirat olisivat kehittyneet
itäisessä Aasiassa, Kiinassa. Ihmisten liikkuessa maapallolla
paikasta toiseen, koirat seurasivat heidän mukanaan - ja näin koirat
olisivat tulleet ihmisten mukana myös Aasiasta Amerikkaan. Erilaisissa oloissa
ihmisten tarpeet ja näin myös odotukset koiriensa käytön suhteen vaihtelivat - ja koirista
alkoi kehittyä erilaisia muotoja, rotuja.
On mahdollista, että koira
ei kehittynyt susista vain yhdessä paikassa Euraasiassa, vaan se saattoi kehittyä susista
suunnilleen samoihin aikoihin useammassakin paikassa. Kehitys saattoi alkaa
Euraasiassakin useammasta paikasta, intiansudesta, arabiansudesta taikka jostakin
muusta suden alalajista; Euroopassa, Lähi-Idässä
ja kauempana itäisessä Aasiassa. - Kehitys saattoi samaan aikaan
alkaa myös arktisilla alueilla arktisista susista.
Tutkijat pitävät mahdollisena, että koira on kesytetty useita kertoja ihmisen ja koiran
yhteisen historian aikana.
Pikkukoirat lähtöisin Lähi-idän susista
Alkuvuodesta 2010 tuli julki tutkimus, jonka mukaan
pienikokoiset koirat ovat lähtöisin Lähi-idän susista. Ne on kesytetty siellä runsaat
12 000 vuotta sitten, päättelee yhdysvaltalainen tutkijaryhmä. Johtopäätös perustuu
tietyn geenin, IGF1:n muunnosten esiintymiseen eri koiraroduissa ja eri puolilla maailmaa
elävissä susissa ja muissa koiraeläimissä.
Koirat ovat kesytettyjä harmaasusia mutta niiden kesyttämisen ajankohdasta ei ole varmuutta.
Arkeologisten löytöjen perusteella tiedetään, että koiria on elänyt ihmisten parissa
Keski-idässä, Länsi-Venäjällä ja Euroopassa 14 000 - 31 000 vuotta sitten. Ns.
mitokondriaalisen dna:n perusteella kesyttämisen ajankohdaksi on saatu 5 000 - 16 000
vuotta sitten ja tapahtumapaikaksi on arvioitu itäinen Aasia. Todennäköisesti koira on
kuitenkin kesytetty useamman kerran ja vielä kesyttämisen jälkeen koirat ovat risteytyneet
uudelleen susien kanssa, kuten tapahtuu edelleenkin.
Koirarotuja on maailmassa noin 400 ja niiden ulkomuoto vaihtelee poikkeuksellisen runsaasti
ottaen huomioon että kyseessä on yksi ja sama laji. Sen vuoksi koiran genomista saadaan
helpommin tietoa erilaisista ulkonäköön ja rakenteellisiin piirteisiin vaikuttavista perimän
ominaisuuksista. Ihmisillä esimerkiksi pituuteen vaikuttavien geenimuunnosten löytämiseen
tarvitaan moninkertainen määrä yksilöitä.
Kesyttäminen johtaa usein eläimen koon pienenemiseen. Maatalouteen siirtyvissä yhteisöissä
pienet koirat ovat olleet käytännöllisempiä joten sellaisia on voitu suosia ja näin edistää
koirien koon pienentymistä. Euroopassa elettiin metsästys-keräilykulttuurissa. Isot koirat
ovat olleet hyödyllisiä metsästyksessä eikä koosta muutenkaan ole ollut haittaa, koska
asutus on ollut harvaa.
Koira kehittyi ehkä myös Amerikassa
Koiria saattoi siirtyä ihmisten mukana Aasiasta Amerikkaan.
Silti, samoihin aikoihin, taikka hieman myöhemmin - koira saattoi kehittyä myös Amerikassa.
Arktisten seutujen
paimentolaisten, paleointiaanien ja eskimoiden kehittämät arktiset rodut saattoivat kehittyä näin
- erillään Euraasian suunnalla tapahtuvasta koiran kehittymisestä.
Paleointiaanit muuttivat Amerikkaan Siperiasta, mutta oliko heillä mukanaan
jo koira - vai kesyttivätkö he sen vasta Amerikassa? Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia
yhtä aikaa. He saattoivat tehdä siis molemmin tavoin.
Kummatkaan, fossiililöydöt taikka DNA-tutkimus, eivät ole tuoneet selvyyttä
siihen, että tapahtuiko koiran kesyyntyminen sudesta suunnilleen samaan aikaan
useammassa paikassa. Tätä pidetään kuitenkin
hyvin todennäköisenä.
Koirien alkuperä Etelä-Kiinassa?
Vuonna 2009 julkaistiin tutkimus, jossa geenitutkimusta hyväksi
käyttäen määritettiin koirien alkukehdoksi Kiina, ja siellä
Jangtse-joen eteläpuoliset seudut. Kiinassa koiran olisivat
useista susista kesyttäneet paikalliset keräilijä-metsästäjät taikka riisinviljelijät
16 300 vuotta, taikka lyhyemmän aikaa sitten.
Tässä tutkimuksessa myös spekuloidaan
syitä siihen, miksi susia olisi Aasiassa kesytetty - ja esitetään syyksi sitä,
että näitä eläimiä käytettiin ruuaksi. Siten koiraa ei olisikaan kesytetty
sudesta metsästykseen, vartiointiin taikka ihmisen seuralaiseksi, kuten
aiemmin on oletettu - vaan syötäväksi.
Koiralla ja sudella on erojakin
Koiran
pään muoto ja koko eroaa suden päästä ja sillä on pienemmät aivotkin, kuin sudella.
Koiralla on heikommin kehittynyt hampaisto ja purenta, kuin sudella.
Koirat ja sudet
myös kehittyvät pentuina eri tahtiin. Niiden pentuina kehittyvässä
sosiaalistumisessa on merkittävä ero. Jos sudenpentu ei tapaa ihmistä
kolmen-neljän ensimmäisen elinviikkonsa iässä, se on loppuikänsä villi. Koiranpennulla
tämä vaihe on huomattavasti pidempi, kuudentoista viikon ikään saakka.
Aikuinenkin koira anelee ruokaa isännältään, kun susilla tällainen käyttäytyminen on
tyypillistä vain nuorille pennuille. Suhde pätee myös ystävyyttä osoittavaan nuolemiseen,
jota koirat harrastavat koko ikänsä, mutta susilla piirre havaitaan vain pennuilla.
Myös rakenteellisesti koiran ja suden ominaisuuksissa on todettavissa samanlaisia piirteitä.
Esimerkiksi monilla koiraroduilla tavattavia luppakorvia on susilla vain nuorilla pennuilla.
Koiran tieteellinen nimi
Koiran tieteellinen nimi
on Canis lupus familiaris.
Koiran tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Istukkanisäkkäät Theria
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Koiraeläimet Canidae
Suku: Canis
Laji: lupus
Alalaji: familiaris
Lähteet
YLE tiede, BioMedCentral Biology
Pang JF, Kluetsch C, Zou XJ, et al. 2009: mtDNA Data Indicate a Single Origin for Dogs South of Yangtze River, Less
Than 16,300 Years Ago, from Numerous Wolves
BBC News: Origin of dogs traced
Richard H. Tedford, and Mauricio Anton: Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History
msnbc.com: World's first dog lived 31,700 years ago, ate big
Savolainen, Peter; Ya-ping Zhang, Jing Luo, Joakim Lundeberg, and Thomas Leitner (2002-11-22):
Genetic Evidence for an East Asian Origin of Domestic Dogs