Tunturisuden sivut

Suomenpystykorva - Finsk Spets - Finnish Spitz

Kaunis punakultaturkki, Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira. Koiratyypin sukujuuret ovat ikivanhat ja tiedetään, että näitä koiria on ollut jo esihistoriallisella ajalla subpolaarisessa vyöhykkeessä, Atlantilta lännessä Tyyneenmereen idässä.

Koirissa on jo kivikaudella ollut useampia rotuja. Metsästyskoirat ovat muistuttaneet pystykorvia tai karjalankarhukoiria. Vetoeläinten on pitänyt olla suurempia ja voimakkaampia. Ne ovat mitä ilmeisimmin olleet arktisia, siperianhuskyn kaltaisia rekikoiria.

Vanhin koirasta käytetty suomalais-ugrilainen nimitys on ollut peni. Penin jälkeläiset ovat olleet pentuja tai penikoita. Tästä sana on laajentunut merkitsemään kaikkien eläinten pentuja, ja myös ihmisten lapsia, penskoja.

Varhaisimmat pystykorvat tulivat Suomeen viimeistään ensimmäisten suomalaisten kantaheimojen mukana, heidän muuttaessaan Itämeren eteläpuolelta nykyisen Etelä-Suomen alueelle jo ajanlaskumme ensimmäisenä vuosituhantena.

Kun rotua alettiin jalostaa, suurin osa jalostukseen käytetyistä pystykorvista löytyi maan itä- ja koillisosista. Rajan takana olevaa kantaa nimitettiin karjalaissuomalaiseksi laikaksi.

Jo vuonna 1812 suomalaiset laativat suomenpystykorvan ensimmäisen rotumääritelmän.

Suomenpystykorva

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Finland Lakeland


Vuonna 1890 oli Sporten-lehdessä metsänhoitaja Hugo Richard Sandbergin kirjoitus:

"Koska suomenpystykorva elää läheisessä suhteessa perheeseensä ja jakaa sen ilot ja surut, siinä on piirteitä, jotka muistuttavat sen omistajaa, suomalaista miestä. Koira osoittaa kiintymystä ja uhrautuvaa uskollisuutta isäntäänsä kohtaan. Se on myös paljon rohkeampi, kuin voisi olettaa niin pienestä koirasta. Normaalioloissa se on vähään tyytyvä eläin, mutta kytkettynä tai kenneliin suljettuna se masentuu helposti ja sen käyttökelpoisuus vähenee. Se näyttää muistuttavan mäntyä: se tyytyy karuun maaperään, jossa on vain vähän ravintoa, mutta männyn tavoin se tarvitsee ilmaa ja vapautta".

Suomenpystykorva

All rights reserved
*Kuva Copyright Sandra Öhlén


Suomenpystykorvauroksen säkäkorkeus on 44 - 50 cm ja nartun 39 - 45 cm - painoa on 14 - 16 kg. Koiralla on oikeissa suhteissa kaikki tyypilliset pystykorvan piirteet: kiinteä runko, ylväs ryhti, vilkas luonne ja hyvä kommunikointitaito, sekä silmät, jotka yleensä kimaltavat aina kärsimättöminä odottaen metsästämään pääsyä. Koira on melko herkkähaukkuinen, mikä voi joskus närästyttää naapureita.

Korvat ovat jäykät ja teräväkärkiset ja liikkuvat vilkkaasti kaiken aikaa. Runko on lyhyt ja jäntevä, sekä raajat suorat ja notkeat. Häntäänsä suomenpystykorva pitää terhakasti kiertyneenä toisen reitensä taikka selkänsä päällä. Karvaa, joka on tuuheaa, pitkähköä ja ehdottomasti suoraa, on eniten kaulassa, selässä, hännässä ja reisissä. Karvapeite on kaksinkertainen.

Suomenpystykorvan väri on lämpimän punainen tai kellanpunainen - siinä on vaaleampia kohtia.

Suomenpystykorva on herkkä, itsenäinen ja jopa ärhäkkä ja temperamenttinen koira, jota on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja helläkätisesti. Se on tyypillinen "yhden miehen koira", ollen vieraita kohtaan pidättyväinen, mutta omalle väelleen uskollinen. Sitä ei suositella kaupunkioloihin, eikä pelkäksi seurakoiraksi voimakkaan riistavietin vuoksi. Siltikin, suomenpystykorva on myös varsin suosittu seurakoirakin.

Suomenpystykorva on parhaimmillaan ulkosalla. Sillä voidaan metsästää kaikenlaista riistaa, erityisesti pienriistaa, mutta pääasiallisesti se on metsäkanalintuja kuten metsoa haukkuva, vilkas lintukoira. Sen tärkeänä tehtävänä on haukunnallaan viivyttää lintua puussa niin, että metsästäjä ehtii ampua. Joissain linjoissa on myös taipumuksia hirvikoiraksi.

Suomenpystykorva on suomalaisista koiraroduista kansainvälisesti tunnetuin ja sillä on ystäviä kaikkialla maailmassa.

"Koska sekä metsästäjä että suomenpystykorva kuuluvat olennaisena osana Suomen historiaan ja kulttuuriin, rodun säilyttäminen ja siitä huolehtiminen ovat kunnia-asia Suomen Kennelliitolle ja suomalaisille metsästäjille".