Welsh corgi pembroke

Welsh corgi pembroke on työskennellyt Britanniassa vuosisatojen ajan maatiloilla monikäyttökoirana ja ajan myötä se sai toimen karjaa paimentavana koirana. Jo keskiajan lopulla walesilaiset talonpojat pitivät welsh corgia erinomaisena karjanajajana, joka väsymättömänä ja tarmokkaana pystyi kilpailemaan parhaiden paimenkoirien kanssa.

Welsh corgin esi-isiä on ollut Walesissa jo noin 3 000 vuotta sitten. Niiden esi-isät tulivat Walesiin kelttiläisten heimojen mukana. Kelttiläiset käyttivät näitä koiriaan metsästyskoirina. Vuosisatojen aikana syntyneissä walesilaisissa tarinoissa mainitaan usein tämä koira, joka alusta alkaen tuntuu olleen hyvin suosittu vartiokoira, paimenkoira ja jopa metsästyskoira.



Rodun syntyjuuret eivät ole ihan tarkalleen selvillä, mutta Welsh corgi pembroke omaa tavalla taikka toisella yhteyden viikinkikoirien jälkeläiseen, länsigöötanmaanpystykorvaan. Yhtäläisyys näiden rotujen välillä on silmiinpistävä ja myös niiden työskentelytavat muistuttavat toisiaan.



Pembroke on matala, kettumainen, sopeutuva ja sisukas koira, jolla on valpas ja älykäs ilme ja ylväs ryhti. Kiilamaista päätään pembroke pitää korkealla, korkealle kiinnittyvät korvat ovat suuret ja pystyt. Runko on pitkähkö, selkälinja suora ja raajat lyhyet, vankat ja suorat. Häntä on usein synnynnäisesti töpö, mutta ei suinkaan aina. Turkki on tuuhea, mutta ei karkea. Koiran rakenne tekee sen käynnistä hyvin omaleimaisen.

Rotu jaettiin vuonna 1934 kahdeksi eri muunnokseksi, pembroke ja cardigan. Ne ovat ainoat brittiläiset pystykorvarodut. Näistä kahdesta cardigan on vanhempi.



Welsh corgeja pidetään kansainvälisesti tunnetuimpana kaikista pystykorvista. Rodun tunnetuksi tuloon on suuresti vaikuttanut sen asema Brittiläisen kuningasperheen ja kuningatar Elisabet II:n erityisenä suosikkina. Tässä yhteydessä voidaan palauttaa mieliin se, että corgit paimentavat karjaa eläinten kintereitä näykkimällä - ja tarinan mukaan kuningattaren palvelusväki tietää tämän liiankin hyvin!

Welsh corgi pembroken väri voi vaihdella kokonaan punaisesta, kellertävästä ja soopelista kolmiväriseen (musta, ruskea, valkoinen); raajoissa, kaulassa ja kuonossa on valkoisia merkkejä. Sen silmien värinä on pähkinänruskea, mikä sointuu hyvin turkin väriin. Katse on terävä ja älykäs. Säkäkorkeus on 25 - 30 cm ja paino noin 10 kg.





Kuvassa welsh corgi pembroke tricolor eli kolmivärinen. Pienestä koostaan huolimatta tämä rohkea ja utelias koira on voimakas ja sillä on yllättävän kova ääni. Se on valpas, tunnollinen ja erittäin herkkäkuuloinen.

Welsh corgi pembroke voi vaikuttaa karjakoiraksi melko pikkuruiselta, mutta se osaa paimentaa karjaa niin, että koolla ei ole väliä. Se puikkelehtii karjalauman jaloissa ja vähänkin vitkastelevia eläimiä kintereisiin näykkimällä ja puremalla pakottaa ne kulkemaan haluttuun suuntaan. Samalla se osaa nopeasti puikkelehtien väistellä karjan sorkkien potkut ja sarvien iskut.

Nykyisin welsh corgit ovat ennen muuta seurakoiria. Koiran pieni koko, rauhallinen käytös ja ystävällinen luonne, sekä nopeaoppisuus ja tottelevaisuus tekevät siitä erinomaisen ja kaupunkiasuntoihinkin soveltuvan koiran. Seurakoirana welsh corgi pembroke on isäntäväkeensä lujasti kiintyvä, uskollinen, hauska ja ystävällinen ja se tulee hyvin toimeen myös lasten kanssa. Sillä on pirteä ja energinen asenne elämään ja miellyttävää charmikkuutta sillä on vaikka muillekin jakaa. Reippailua harrastavalle perheelle taikka yksineläjälle se on mitä sopivin perheenjäsen.