Tunturisuden sivut
Luurankopiraatti KUULUISIA PIRAATTEJA

Useat piraateista toimivat uransa joissakin vaiheissa myös kaappareina. Kaikki Karibialla laivoja rosvoavat olivat ainakin meidän aikamme näkökulmasta myös piraatteja.

Piraatti

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Greg Edgings


Calico Jack

Naispiraattikaksikon, Anne Bonneyn ja Mary Readin rosvokumppani, jonka oikea nimi oli Jack Rackham (21. joulukuuta 1682 - 17. marraskuuta 1720). Hänen aikaansa oli 1700-luvun alkupuoli. Hänellä oli piraatiksi ryhtymisessä taustalla oma tarinansa. Hän palveli tavallisena merimiehenä englantilaisella sota-aluksella, Neptunella. Kuinka ollakaan, tyytymätön Neptunen miehistö nousi kapinaan - ja Jack huomasi tuota pikaa olevansa laivan uusi, juuri nimetty kapteeni. Hänen luonteensa laadusta kerrotaan, että hän varsinaisissa taisteluissa oli täysi pelkuri ja pakeni ruumaan juopottelemaan, vihollisen hyökätessä.

Hänet saatettiin turvallisesti hirsipuun ääreen Jamaikalla synkän pilvisenä päivänä, 17. marraskuuta vuonna 1720. Lempinimensä hän sai mustista kalikoohousuistaan.
Peruspiraatti

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva peruspiraatista - Copyright Elliott Brown


Peruspiraatti on kokenut urallaan melko kovia. Hän on mm. menettänyt toisen kätensä ja toisen jalkansa. Nämä pienet vastoinkäymiset eivät kuitenkaan laisinkaan ole lannistaneet hänen hurjaa luontoaan ja hän on valmiina lähtöön - purjeet ylös ja reivatkaa!!! Kaikki miehet kannelle!!!

Silmälappu

Tarvitaan vain sopivan näköinen merirosvon silmälappu, ja syntyy jo täydellinen vaikutelma merirosvosta. Laivoja vallattaessa sohittiin kepeillä, tangoilla, miekoilla ja kaikella mitä käteen tarttui, ja silmävammat olivat yleisiä. Ei ole siis vain tarua se, että merirosvoilla usein oli silmälappu.
Muita maineikkaita merirosvoja

Historian lehdille nimensä kirjanneita, maineikkaita sekä hyvässä että pahassa, merirosvokapteeneja oli Bartholomew Roberts. Hänellä oli johdossaan useita suuria ja tulivoimaisia aluksia, joille hän antoi nimiä: Fortune, Good Fortune, tai Royal Fortune. Fortune on Onni, joten hän ilmeisesti uskoi taikka halusi onnen seuraavan aina mukanaan. Roberts palasi takaisin Afrikkaan ja siellä hänen onnensa lopahti, sillä hän sai surmansa meritaistelussa.

Stede Bonnet oli sokerinkasvattaja, joka ei tiennyt mitään purjehtimisesta, mutta oli muiden mukana kuin ei mitään - myös Mustaparran laivoissa, joko vieraana taikka vankina. Hänet hirtettiin uransa päätteeksi, joten kaikista merirosvoista ei tullut sentään arvostettuja varakuvernöörejä.

Charles Vane operoi varhain 1700-luvulla Nassausta, Bahamalta. Hän koki menestyksen hetkensäkin, mutta hänetkin hirtettiin Jamaikalla vuonna 1721.

Edward Low ei todellakaan ollut mikään herrasmiespiraatti - vaan hän oli yksi pahamaineisimmista ja väkivaltaisimmista. Vuonna 1724 Low surmasi yhden miehistään tämän nukkuessa - ja tästä koko hänen mehistönsä nousi kapinaan. Ranskalaiset pidättivät Lowin, joka näki myös hirrestä Antillien Martinique-saarella, viimeiset päivänsäteensä. Hirsipuu on ollut useiden merirosvojen uran päätepiste.

Peruspiraatti

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva poikapiraatista - Copyright PhotoAtelier


Kuninkaallinen klipperi
Kuvassa yllä ja kahdessa kuvassa alla Royal Clipper, majesteettinen ja valtava klipperi, jossa on täysissä purjeissa 42 purjetta. Purjepinta-alaa on 5 202 m². Tämä viisimastoinen ja 135 m pitkä alus ottaa risteillessään kansilleen 106 miehistön jäsentä ja 227 matkustajaa. Alus valmistui vuonna 2000.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Joe Ross


Aavelaiva purjehtii yössä - Luuranko-Kidd!

Merten ikitarustoon kuuluvat aavelaivat, jotka purjehtivat pitkin maailman meriä - ilman ainuttakaan elollista merimiestä. Yksi näistä aavelaivoista kuuluu Kapteeni Kiddille, joka saamansa väärän hirttotuomion vuoksi purjehtii ikuisesti rauhattomana merillä, vannoen kostoa tuomitsijoilleen!

Kapteeni Kidd - syyttömänä hirtetty! - (oik. William Kidd, 1645 - 23. toukokuuta 1701)

Luuranko-Kidin yhteydessä on syytä muistaa Kapteeni Kidd, joka on kuuluisimpia merirosvoja, vaikka mitä ilmeisimmin hän ei sitä edes ollut.

Kun Kapteeni Kiddin elämään paneutuu, niin hänen kohdallaan voi todellakin sanoa, että totuus on usein jopa taruakin ihmeellisempää. Kaapparina hän kyllä toimi Englannin hallituksen valtakirjalla ja sen sijaan, että olisi ollut merirosvo - hän oli jahtaamassa merirosvojakin. Hänellä oli monipuolinen ja menestyksekäs ura mestarimerenkulkijana ja laivan kapteenina. Hän oli naimisissa, hänellä oli tytär - eikä hän mitenkään vastaa kuvaamme tuon ajan piraateista. Hänellä oli korkea moraali, hän oli hyvin kunnioitettava - ei todellakaan mikään kurkunleikkaaja.

Huolimatta siitä, että syytteet häntä vastaan perustuivat epäselviin juonitteluihin, hänet loppujen lopuksi hirtettiin Lontoossa. Häntä ei tuolloin tuomittu niinkään merirosvoudesta - vaan erään merimiehen murhasta, joten ehkä hänelläkin oli pimeät puolensa.

Aarre odottaa löytäjäänsä!

Kiddin sanottiin piilottaneen jonnekin kaukaisille saarille suuren aarteen - ja tuota aarretta ovat aikojen mittaan tuhannet etsineet, löytämättä.
Karibian piraatit

Blackbeard - Mustaparta

Mustaparta taistelun tuoksinassa yllä kuvan patsaassa.

Tarinoissa ja elokuvissa merirosvot kuvataan viihteellisesti romanttisina veijareina. Todellisuudessa he usein olivat säälimättömiä rikollisia. Näitä säälimättömiä murhamiehiä edusti Mustaparta, joka oli kuuluisin Amerikan itärannikon merirosvoista. Hänen nimestään ei ole täyttä varmuutta, mutta ehdolla ovat ainakin Drummond, Thatch ja Tash. Hänen oikea nimensä lienee ollut Edward Thatch taikka Edward Teach - sillä hänellä oli nimiä kuin kissoja turkin hihassa.

Kapteeni Mustaparran uran huippuaika kesti vain parisen vuotta vuosina 1716-1718 - mutta sinä aikana hänet opittiin tuntemaan paholaisen ruumiillistumana. Ei hän ollut mustanpuhuvine rosvonkasvoineen lasten katseltava muutenkaan, mutta hän yritti tehdä ennen hyökkäystä itsestään vieläkin pelottavamman näköisen, sitomalla hattuunsa hitaasti palavia tulilankoja. Hänen musta partansa oli pitkä ja se oli usein palmikoilla.

Piraatti

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Greg Edgings
Piraatti

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Greg Edgings


Mustaparralla kerrotaan olleen 14 vaimoa. Mustaparta oli varsinainen räyhähenki, juoppo ja paatunut murhamies, joka ei antanut ihmisen hengelle palaneen puupennin arvoa. Hän saattoi huvitella laivalla ammuskelemalla pimeässä summamutikassa ympäriinsä, onnistuen näinkin surmaamaan useita omia miehiään. Mustaparta herätti suunnatonta kauhua ympäristössään ja siirtokuntien viranhaltijat vaativat hänen päätään vadille.

Vuonna 1718 sotalaiva HMS Pearlin kapteeni, luutnantti Robert Maynard sai vaativan tehtävän: hänen piti vangita Mustaparta joko elävänä tai kuolleena. Mustaparta ankkuroi laivansa Oracokesalmen lähistölle uskoen matalikon suojaavan hänen alustaan hyökkäyksiltä.

Maynard haastoi Mustaparran kaksintaisteluun. Mustaparta hyväksyi tarjouksen. Mustaparta taisteli urhoollisesti huolimatta saamistaan lukuisista haavoista. Lopulta Maynard kuitenkin onnistui tappamaan hänet.

Mustaparran ruumiissa kerrottiin olleen kaksikymmentä miekanpistoa ja viisi ampumahaavaa, ennen kuin hän kuoli. Mustaparran pää ripustettiin roikkumaan HMS Pearlin kokkapuusta.

Mustaparran väitetään kätkeneen rosvoamalla saadut rikkautensa Plumsaarelle. Ovatko ne siellä? Ainakaan kukaan ei ole vielä löytänyt.
Kuninkaallinen klipperi
Eräitä faktoja Karibian piraattien elämästä

  • Kun merirosvo suunnitteli ryöstöretkeä, hän tiedotti siitä tovereilleen ja hankki miehistön, jollaista tarvittiin myös tavalliseen laivaan. Alusta lähtien noudatettiin tarkkoja muotoseikkoja ja kaikki mukaan tulevat noudattivat "artikloja" - eli alistuivat tiettyihin laivan sääntöihin.
  • Laivan kapteeni valittiin pääsääntöisesti vaaleilla ja miehistö valitsi samalla menettelyllä myös muun päällystön, lukuun ottamatta laivan perämiestä ja muita taitajia, kuten purjeentekijää, kokkia tai muusikoita.
  • Jokainen miehistöön otettu hankki itse oman aseistuksensa, ennen kuin saattoi tulla mukaan.
  • Kun ankkuri nostettiin, neuvoteltiin heti elintarvikkeiden hankinnasta.
  • Piraatit pitivät vain lihaa elintarvikkeena. Suosittuja olivat villisian, kilpikonnan ja kesyn sian liha. He saattoivat saada espanjalaisten aitauksesta yhdellä kertaa tuhatkunta sikaa, jotka suolasivat ja kuljettivat alustensa ruumiin painolastin päälle.
  • Aterioita oli kaksi päivässä - kapteenin ja miehistön välillä ei ruokapöydässä ollut eroa.
  • Kun laiva oli varustettu ja kaikki ruokatarpeet hankittu, miehistö äänesti purjehduksen kohteesta. Samalla määrättiin sopimuksella - sitä nimitettiin chasseosaksi - kuinka paljon kapteeni sai töistään ja laivan käyttämisestä. Sopimukseen kuuluivat määrittelyt siitä, mitä miehistön jäsenelle korvattiin erilaisista työtapaturmista. Eräitä esimerkkejä. Oikea käsi 600 pesetaa tai kuusi orjaa. Vasen käsi 500 pesetaa tai viisi orjaa. Menetetty oikea jalka 500 pesetaa taikka viisi orjaa. Vasen jalka 400 pesetaa tai neljä orjaa. Puhkaistu silmä ja menetetty sormi, sama hinta, sata pesetaa tai yksi orja. Jäykistynyt sormi arvostettiin yhtä arvokkaaksi kuin menetetty. Haavasta, josta mätä piti johtaa ulos putkella, 500 pesetaa tai viisi orjaa. Kaikki nämä erät vähennettiin saalissummasta ennen jakoa.
  • Valloitetussa laivassa ei saanut koskea mihinkään, sillä kaikki raha, jalokivet, jalometallit ja kauppatavarat jaettiin miehistön kesken tasan.
  • Jotta vältyttiin petoksilta, ennen saaliin jakoa jokaisen piti vannoa vala Raamatun kanssa, että ei ollut ottanut vallatusta saaliista mitään itselleen.
  • Saaliin arvosta kapteeni sai laivansa korvauksena neljästä kuuteen osaan ja omasta työstään puolitoista taikka kaksi osaa (=puolitoista taikka kaksi kertaa sen, mitä miehistöön kuuluva sai). Laivapojat saivat puoli osaa. Oppilaat, jotka eivät olleet vielä osallistuneet muihin ryöstöihin, joutuivat luovuttamaan jonkin verran osastaan muille. Kaikki muut miehistön jäsenet jakoivat tasan kaiken saaliin - edellä mainituin erityisin poikkeuksin.
    *Huom! Tässä palkkaus koskettaa merirosvoja, mutta kaappareilla saalis jaettiin ihan toisin - kaapparilaivan kapteeni saattoi saada 40 kertaa sen, mitä miehistön jäsen sai.
  • Piraateilla oli aina aseet ja ammukset mukanaan, missä he liikkuivatkin, jotta heitä ei yllätettäisi.
  • Maissa rosvousten lomassa levätessään ja laivojaan korjatessaan, he pitivät yllä ampumakuntoaan harjoituksin. Aseita huollettiin ja kaikkia tarpeellisia varusteita myös.
  • Uusia ja parempia laivoja piraatit ottivat itselleen aina silloin, kun niitä valtauksissa tarjolle tuli - tällöin he usein polttivat ja upottivat vanhan laivansa, jos se oli jo purjehduskelvoton.
  • Piraatit olivat hyvin uskollisia toisilleen ja auttoivat toisiaan aina silloin, kun joku oli avun tarpeessa. Jos joku oli velkaantunut, hänelle lainattiin siksi aikaa, kunnes hän pääsi taas jaloilleen ja kykeni maksamaan takaisin.
  • Kaikkiin sääntöihin ja määrityksiin oli olemassa myös poikkeuksia ja erilaisia menettelyjä, riippuen esimerkiksi merirosvopäällikön henkilökohtaisesta persoonasta ja muista yksittäisiin rosvoaluksiin liittyvistä seikoista. Mustaparta nautti varmasti omiensa keskellä toisenlaisesta asemasta, kuin joku säyseämpi kapteeni. Kaikista päätöksistä ei varmasti äänestetty.
  • Merirosvojen ihanneyhteiskunnat ja demokratia

    Aiemmin merirosvojen Karibialle perustamia merirosvoyhteisöjä pidettiin vain kaikenlaisen paheellisuuden ja irstauden keskittyminä, hulinan ja hummailun laittomuutta kuhisevina pesäkkeinä. Nyttemmin ihan viime vuosina tutkijat ovat havainneet, että nämä yhteiskunnat ovatkin olleet demokratian edelläkävijöitä ja voidaan perustellusti puhua jopa ihanneyhteiskunnista. Hispaniolassa bukkanieerien sinne luoma yhteisö edusti kaikkine sääntöineen, kansanvaltaisine päätäntäjärjestelmineen ja sosiaalivakuutusjärjestelmineen (korvaukset menetetystä työkyvystä) juuri tällaista pyrkimystä ihanneyhteiskuntaan.

  • Merirosvoilla oli jopa kirjoitettuja, perustuslain tapaisia sääntökokoelmia, jotka edelsivät Yhdysvaltain perustuslakia. Ainakin kolmesta tällaisesta kirjoitetusta merirosvoyhdyskuntien perustuslaista on löydetty todisteita. Yksi näistä teksteistä liittyy merirosvokapteeni Bartholomew Robertsiin eli "Mustaan Bartiin".
  • Kansanvaltaa käytettiin monissa tilanteissa päätöksiä tehtäessä.
  • Ryöstösaalis jaettiin tarkasti tiettyjen perusteiden mukaan, jotta jokainen sai sen, mikä kullekin kuului.
  • Demokratiaa edusti sekin, että miehistö valitsi usein aluksille kapteenin.
  • Erilaiset säännöt eivät olleet itsetarkoitus. Merirosvot ymmärsivät sääntöjen suuren arvon ja niiden noudattamisen merkityksen, koska sitä kautta he saattoivat toimia yhteisönä tehokkaammin ja saavuttaa enemmän taloudellista hyötyä, myös jokaiselle yksilölle.
  • Sosiaalivakuutusjärjestelmän ilmentymiä eivät olleet vain korvaukset menetetyistä ruumiin osista. Vanhemmat piraatit, sekä sellaiset loukkaantuneet, jotka eivät voineet osallistua ryöstöretkiin, saivat oman osuutensa voitoista. He saivat tämän osuutensa niin kauan aikaa, kuin kyseinen merirosvoyhteisö oli olemassa.
  • Yksittäisistä merirosvolaivoista jokainen oli oma, kelluva demokratiansa. Tässä ei tule kuitenkaan unohtaa sitä, että merellä kapteeni - vaikkakin olisi ollut vaaleilla valittu - oli ehdoton auktoriteetti ja monissa tilanteissa kapteenin sana oli laki.
  • Kuninkaallinen klipperi
    Merirosvojen tukikohdat maissa

    Mitäpä merirosvot olisivat tehneet kaikilla haalimillaan rikkauksilla, jos heillä ei olisi ollut maissa paikkaa, jossa näitä rikkauksia käytellä. Myöskään ei tietenkään muutenkaan voitu olla kaiken aikaa vain merillä, vaan väliaikoina täytyi päästä maihin. Siksipä merirosvot pyrkivät heti, kun kokivat olevansa kyllin suurella joukolla kyllin vahvoja - perustamaan omia tukikohtiaan maihin. Näissä yhteyksissä heille ei aina riittänyt vain pieni tukikohta, vaan he pitivät hallussaan isoja alueita ja kokonaisia kaupunkeja ja saaria.

    Ihanneolosuhteisiin tällaisessa tukokohdassa kuuluivat merireittien läheisyys, ystävälliset alkuasukkaat (erityisesti myös alkuasukasnaiset), eristyneisyys ja kaukaisuus Euroopan valtioiden käskyistä ja todellisuudesta, miellyttävä trooppinen ilmasto ja kauppa-asema taikka kapakka, jossa viettää iloista elämää ja tuhlata saaliinsa.

    Merirosvot olivat valmiita alistumaan toisten johdettaviksi taistelutilanteissa, mutta maalla he pitivät ehdotonta vapautta parempana jopa väkivallan hinnalla. Heidän maallinen paratiisinsa saavutti täydelliset puitteensa Portobellon kapakoissa taikka Tortugan rommijuhlissa, missä mulattinaisten pitsireunaiset hameet kahisivat kilpaa korttien läiskeen ja sapeleiden kalinan kanssa.
    Kyttäystä ja odotusta - kuvernöörin vala

    Merirosvojen elämä oli paljolti kyttäämistä, väijymistä ja odottamista - etenkin, jos varat ja ruokatarpeet olivat vähissä, yritettiin löytää ryöstökohteeksi sopiva espanjalainen alus. Usein jouduttiin tekemään epätoivoisia ja uhkarohkeita hyökkäyksiä, joissa kuitenkin voitettiin - mikä perustunee siihen, että hyökkääjillä on usein näissäkin taisteluissa etu.

    Eräänkin kerran englantilainen rosvokapteeni Rock Brasiliano, pohjattomasta väkivaltaisuudestaan kuulu mies, joka näytti hieman vähämieliseltä - oli hyvin vähissä varoissa. Campechen lahdella hän uskaltautui kymmenen miehensä kanssa souturetkelle, espanjalaisten alusten lomiin, urkkimaan ja valikoimaan seuraavaa kohdetta. Hänet havaittiin ja hänet miehineen vangittiin. Kierouden avulla hän vapautui. Ennen Rockin vapauttamista ja lähettämistä Espanjaan kuvernööri vannotti tällä valan, että tämä ei enää ikinä saisi, hirttotuomion uhalla, jatkaa ryöstelyä.

    Menomatkalla Rock voitti espanjalaisilta merimiehiltä 500 pesoa, osti niillä Espanjassa uudet vaatteet ja palasi saman tien Jamaikalle. Siellä hän teki suurempia ja julmempia ryöstöretkiä kuin koskaan aikaisemmin, aiheuttaen espanjalaisille suurta vahinkoa.
    Järjestys ja rangaistukset

    Saattaa vaikuttaa siltä, että merirosvot olisivat eläneet täysin holtittomasti ja kurittomasti, mutta näin ei ollut asian laita. Heillä saattoi olla tupakointirajoituksia, juomisrajoituksia erityisesti rosvouksilla oltaessa, uhkapelirajoituksia, sekä useita normaaleja sääntöjä, jotka loivat yhteiskuntajärjestystä, kuten väkivallan ja varkauksien kieltoja. Rangaistukset sääntöjä rikkoville olivat näissä merirosvojen yhteisöissä ankaria.

  • Jos joku ennen saaliin jakoa vannoi Raamatun kautta väärän valan, hänet suljettiin lopullisesti pois merirosvojen yhteisöstä.
  • Jos joku ampui riitakumppaninsa, toisen merirosvon, yllättäen takaapäin kuoliaaksi, hänet sidottiin mastoon ja hän sai itse valita sen henkilön, joka ampui hänet samalla tavalla hengiltä.
  • Jos surmasi vastustajansa, toisen merirosvon, rehellisessä taistelussa, jossa toisellakin oli aikaa ladata aseensa - välttyi kaikilta tuomioilta.
  • Ruoskintaa käytettiin yleisesti rangaistuskeinona - lankulle kävelyttämistä ei. Bukkanieereilla oli kyllä pyrkimystä myös siihen, että ruumiillista kuritusta ei käytetty.
  • Yksi rangaistuskeinoista oli asumattomalle saarelle hylkääminen (maroon) - merirosvosta "tehtiin oman saarensa valtias", kuten asia piraattikielellä ilmaistiin. Tällöin merirosvo sai saarelle seurakseen pistoolin, yhden luodin ja vesileilin - siinä kaikki.
  • Merirosvot käyttivät myös kölin alta vetoa rangaistuksena.
  • *** tunturisusi.com linkit ***