PIRAATTIEN PUKEUTUMINEN

Piraatin vaatetuksen vaatimaton perusta

Vuonna 1628 Britannian merivoimat julkisti merimiehen työasun, jolla oli nimenä "slop". Se oli tehty mahdollisimman halvalla, mutta toki pyrkien kestävyyteen ja käytännöllisyyteen. Sen muodostivat tiukka purjekangastakki, joka oli tietynlainen merimiehen röijyjakku - ja polvimallin housut, joissa lahkeet varsin väljät. Päässä oli kudottu pipo taikka myssy, jolla oli nimenä monmouth cap. Meidän silmissämme tämä myssy näyttää melko tavalliselta pipolta, ilman tupsua - se on siis merimiehen pipo. Asuun kuului myös puuvillainen liivi ja puuvillaiset alusvaatteet, pitkät sukat, pellavapaita sekä kengät.



Tätä asua voi kuvata hyvin arkiseksi, tavalliseksi ja värittömäksi. Se varmaankin ajoi hyvin asiansa käytännön merimiehen työssä, vaikka näyttikin varsin vaatimattomalta. Tämä asukokonaisuus oli merillä noihin aikoihin laajasti käytössä - ja suunnilleen näin pukeutuivat monet piraatitkin varhaisvaiheessa. Pian he kuitenkin havaitsivat oman uransa mukana tulevat toisenlaiset, vapaammat ja tasokkaammat pukeutumismahdollisuudet.



Piraatin juhla-asussa loistelevat silkki ja sametti.

Asusteet, korut, varusteet, tatuoinnit, lisukkeet

- Bandana - huivi, merirosvohuivi, suojasi päätä auringolta, sitoi hiukset ja esti hiusten ja hien haitat silmiin.
- Kolmikolkkahattu - kolmiomaiseksi taivuteltu hattu, joka tuli käyttöön 1600-luvun lopulla ja oli usein musta.
- Lierihattu - tavallinen lierihattu, jossa lieret vapaasti muskettihatun taikka yleisvilttihatun tapaan.
Piraattihousut - polvimallin housut, myöhemmin yleisesti pitkät housut, jotka olivat varsin väljät ja ulottuivat nilkkaan.
- Piraattitakki - joskus pitkä takki, joka saattoi yltää polviin ja saattoi olla runsaasti koristekirjailtu ja näyttävästi koristenapitettu - usein puolipitkä takki.



- Piraattikengät - kirjo erilaisia, aina nahkaisia, joko matalia taikka saapasmallin kenkiä, joissa usein oli terän päällä solki, joka saattoi olla jopa hopeaa. Soljen muoto vaihteli, se saattoi olla vaikkapa ankkuri.
- Kultaiset korvarenkaat - merkkinä vauraudesta, mutta niiden katsottiin myös ehkäisevän merisairautta - olivat usein varsin paksut.
- Rannerenkaat, ketjut, kaulakorut, hattu- ja hiusneulat - kultaisina ja hopeisina, koristeltuna helmin ja jalokivin.



- Vyöt ja olkavyöt, nahkavahvistuksin - olivat usein koristeina, mutta näitä tarvittiin aseistuksen mukana kuljettamiseenkin. Vyöt olivat joko lanteiden ympärillä, taikka vinoittain olan kautta ja yli toisen puolen kupeelle, kuten nykyiset komentovyöt. Näissä oli usein koristeelliset soljet. Oli erilaisia vyöviritelmiä kantajansa mukaan, riippuen siitäkin, millaista määrää piraatti halusi pistooleita ja muita aseita kantaa.
- Koristenauhat ja -punokset - käytettiin piraattiasun eri osissa, mutta myös parran taikka hiusten sitomiseen.
- Koristenapit - näitä siroteltiin eri vaatekappaleisiin tarpeen mukaan.
- Nauhat, liinat ja huivit - erilaisia sijoituspaikkoja asussa, koreiluun, pöyhkeilyyn, komeiluun ja prameiluun - kuten monet muutkin lisäasusteet - silkkikaulaliina kauluksen sisäpuolella.
- Peruukki - joko ryöstetty taikka teetetty, näitä suosivat erityisesti kapteenit.
- Tatuoinnit yleistyivät Euroopassa jo 1600-luvulla ja niitä suosivat merimiehet ja piraatit. Aiheena saattoi olla papukaija, jokin meren eläin tai muu, kuten pääkallo tatuoitavan mukaan.
- Henkilökohtainen aseistus - mitäpä olisi piraatti ilman miekkojaan, pistooleitaan ja tikareitaan.
- Liitupiippu ja kolo hampaissa - ehkä tätä herkästi rikkoontuvaa piippua käyttivät harvemmat piraatit, mutta on kyse savesta valmistetusta piipusta, joka oli yleinen piraattien aikana ja jonka puremisesta saattoi syntyä pyöreä kolo hampaisiin. Piipun vuoksi piraatin mukana kulki myös tupakka.
- Pikkuveitsi - taskussa, ruokailuun ja pikkuaskareisiin.
- Papukaija, puujalka, silmälappu - eivät välttämättömiä, ja etenkin kahta viimeksi mainittua käytettiin vain tarvittaessa, eikä haluttu. Ainakin silmälappua tarvittiin varmaan yllättävänkin usein, sillä lähikamppailu miekoilla aikaansai usein silmävammoja.

Piraatin työasu

Peruspiraatilla oli päässään bandana, joka on hiukset ja hien pois silmiltä pitävä huivi. Bandana on yksinkertainen päähine, merirosvohuivi, joka on sidottu päähän piraattityyliin. Aivan, kuten kolmikolkkahattu oli piraatille työasuun kuuluva, sateen ja hiukset pois silmiltä pitävä tärkeä osa, sitä oli myös bandana. Bandana estää hiusten ja hien valumisen silmille, tärkeä ominaisuus niissä vaarojen täyttämissä tilanteissa, joita tuli eteen aarrekaljuunan valtaamisessa.

Kolmikolkkahattu oli käytössä 1600-luvun lopulta alkaen. 1600-luvulla Espanjassa sotilaat kehittivät kolmikolkkahatun. Sen muoto on kolmikulmainen ja lieret on käännetty niin, että sadevesi valuu pois, eikä kasvoille. Piraatitkin omivat tämän sotilaiden kehittämän päähineen, koska erityisesti taistelutilanteissa sateella kasvoille ja silmille lorotteleva vesi oli vaarallista. Toisen silmänsä päällä piraatilla oli musta silmälappu, mutta vain jos silmä oli sokeutunut. Lisäksi olkapäällä saattoi keikkua papukaija, ainakin viihdekirjallisuudessa.

Erityisvaatimuksia piraatin työasulle

Peruspiraatti ei voinut hyökkäykseen lähtiessään pukeutua ihan miten huvitti. Laivaan kavuttaessa ja taistelussa asun oli oltava varsin tiukka, sillä liian väljät hihat ja takit, sekä pitkät takinliepeet, olisivat voineet muodostaa suuren vaaran kiipeillessä ja miekkaillessa - takertuessaan juuri ratkaisevalla hetkellä jonnekin, taikka rajoittaessaan muuten liikkeitä. Kapteenilla oli tässä suhteessa suurempia vapauksia - ja kaikilla miehistönkin jäsenillä maissa oltaessa.

Työtehtävissä piraatti siis pukeutui toisin, kuin maissa. Laivalla käytetyt villasukat vaihtuivat maissa silkkisukiksi. Laivalla käytetyt käytännölliset ja tiukemmat takit ja puserot vaihtuivat maissa pöyhisteleviksi, pullottavahihaisiksi röyhelöpaidoiksi. Laivallaan piraatit oleilivat usein avojaloin, kun taas maihin mentäessä jalkaan vedettiin ylelliset ja koristeelliset piraattisaappaat.