Tunturisuden sivut

Jo joutui armas aika

Säveltäjä - Kansansävelmä, Ruotsissa vuonna 1697.

Sanoittaja - Suomennos Erik Cajanus (1675 - 1737), maisteri, Turun katedraalikoulun konrehtori, Kruunupyyn kirkkoherra, lääninrovasti ja Uuden Suomenkielisen Wirsi-Kirjan (1701) toimittaja.



1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.

Taustatietoja

Gotlannin piispa Israel Kolmodin intoutui juhannuspäivänä 1694 ympäröivän luonnon ihanasta kauneudesta Hångersin uhrilähteellä niin, että hän kirjoitti virren, jonka alkusanat "Den blomstertid nu kommer" on kirjoitettu Gannsin kirkon alttaritauluun. Ruotsissa virsi ilmestyi vuonna 1694 nimellä "En sommarvisa". Virren ensimmäinen suomennos julkaistiin vuoden 1701 virsikirjassa otsikolla "Suvivirsi".

Tästä tavattoman kauniista virrestä on tullut yksi suomalaisen virsikirjan rakastetuimpia virsiä. Koulujen kevätjuhlissa Suvivirren laulamisesta on tullut arvokas perinne.