Säveltäjä - Gabriel Linsén (1838 - 1914), suomalainen viulisti, säveltäjä, kuoronjohtaja, urkuri ja musiikinopettaja.
Sanoittaja - Sakari Topelius, suomennos P. J. Hannikainen.
"1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen.
Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
:,: ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee. :,:
2. Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen,
on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen
tuoll' hiipivi heidän luokseen ja satoja saariaan.
:,: Niin helläst' tuuditteleepi kuin emonen lapsiaan. :,:
3. Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään
ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään.
Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen,
:,: ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen. :,:
4. Mik' aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen!
Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen!
Jos murhe tai riemu nostaa tääll' lauluhun säveleet,
:,: niiss' ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. :,:
5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon,
ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
:,: ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoillen: :,:
6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias!
Ah kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas!
Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan.
:,: Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan. :,:"
Taustatietoja - Sakari Topelius (1818 - 1898)
Kesäpäivä Kangasalla-runo sai syntynsä Aminoffien Franssilan talossa
Vesijärven rannalla kesäkuun 20. päivänä 1853. Suomen kansan satusetä - suomenruotsalainen kirjailija, runoilija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori
Sakari Topelius hurmioitui, ihailtuaan Haralan harjulta avautuvaa suurenmoista maisemaa.
Haralan harjun tunnemme nykyisin Harjulan seljänteenä.
Topeliuksen seurassa olivat talon tytär Emilie Aminoff, ja varmaankin säädyllisyyden vuoksi
"vahtina" oli naapurin isäntä. Tällä paikalla on nykyisin näkötorni.
Alunalkaen laulun sanat, eli runo julkaistiin Topeliuksen runokokoelmassa Ljungblommor (Kanervankukkia)
vuonna 1854. Siinä runon nimenä oli Sylvian laulu n:o 3, sittemmin se sai nimekseen
Kesäpäivä Kangasalla. Sylviarunoja kokoelmassa oli yhteensä kymmenen,
tunnetuimpana niistä Sylvian joululaulu.
Kymmenen vuotta myöhemmin samalla paikalla Harjulan seljänteellä kävi kahden saksalaisen tulkkina Gabriel Linsén.
Hänkin ihastui niin näkemäänsä, että sävelsi Topeliuksen runon seuraavana talvena
Kevätyhdistyksen naiskuorolle ja sovitti sen myös sekakuorolle.
Jack Witikka ohjasi aiheesta vuonna 1955 elokuvankin, Mä oksalla ylimmällä.
Pirkanmaan maakuntalauluksi Kesäpäivä Kangasalla valittiin vuonna 1995.
Yli sadan vuoden ajan Kangasala, hopeavöin hohtelevine Längelmävesineen ja Roineen armaisine aaltoineen
on edustanut suomalaiskansallisen, idyllisen ja romanttisen ihannemaiseman suurinta
kauneutta. Kesäpäivä Kangasalla on kohottava ylistyshymni Suomen suviselle luonnolle.
Vaikka se onkin puhdas romantiikan ajan lyyrinen runo, siitä huokuu myös topeliaaninen isänmaallisuus ja isänmaan rakkaus.
