Tunturisuden sivut
Kuvassa yllä näkymä Vehoniemen näkötornista kohti Roinetta. Vehoniemen näkötorni on vuonna 1927 valmistunut näkötorni Kangasalan kaupungissa sijaitsevalla Vehoniemenharjulla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jaakko Hakulinen

Kesäpäivä Kangasalla

Säveltäjä - Gabriel Linsén (1838 - 1914), suomalainen viulisti, säveltäjä, kuoronjohtaja, urkuri ja musiikinopettaja.

Sanoittaja - Sakari Topelius, suomennos P. J. Hannikainen.


Roineen rannoilla

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Längelmäveden rannoilta - Copyright © Alexander Roth



"1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen.
Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
:,: ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee. :,:

2. Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen,
on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen
tuoll' hiipivi heidän luokseen ja satoja saariaan.
:,: Niin helläst' tuuditteleepi kuin emonen lapsiaan. :,:

3. Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään
ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään.
Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen,
:,: ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen. :,:

4. Mik' aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen!
Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen!
Jos murhe tai riemu nostaa tääll' lauluhun säveleet,
:,: niiss' ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. :,:

5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon,
ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
:,: ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoillen: :,:

6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias!
Ah kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas!
Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan.
:,: Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan. :,:"

Taustatietoja - Sakari Topelius (1818 - 1898)

Kesäpäivä Kangasalla-runo sai syntynsä Aminoffien Franssilan talossa Vesijärven rannalla kesäkuun 20. päivänä 1853. Suomen kansan satusetä - suomenruotsalainen kirjailija, runoilija, toimittaja, historioitsija ja Helsingin yliopiston rehtori Sakari Topelius hurmioitui, ihailtuaan Haralan harjulta avautuvaa suurenmoista maisemaa. Haralan harjun tunnemme nykyisin Harjulan seljänteenä. Topeliuksen seurassa olivat talon tytär Emilie Aminoff, ja varmaankin säädyllisyyden vuoksi "vahtina" oli naapurin isäntä. Tällä paikalla on nykyisin näkötorni.

Alunalkaen laulun sanat, eli runo julkaistiin Topeliuksen runokokoelmassa Ljungblommor (Kanervankukkia) vuonna 1854. Siinä runon nimenä oli Sylvian laulu n:o 3, sittemmin se sai nimekseen Kesäpäivä Kangasalla. Sylviarunoja kokoelmassa oli yhteensä kymmenen, tunnetuimpana niistä Sylvian joululaulu.

Kymmenen vuotta myöhemmin samalla paikalla Harjulan seljänteellä kävi kahden saksalaisen tulkkina Gabriel Linsén. Hänkin ihastui niin näkemäänsä, että sävelsi Topeliuksen runon seuraavana talvena Kevätyhdistyksen naiskuorolle ja sovitti sen myös sekakuorolle.

Jack Witikka ohjasi aiheesta vuonna 1955 elokuvankin, Mä oksalla ylimmällä. Pirkanmaan maakuntalauluksi Kesäpäivä Kangasalla valittiin vuonna 1995.

Yli sadan vuoden ajan Kangasala, hopeavöin hohtelevine Längelmävesineen ja Roineen armaisine aaltoineen on edustanut suomalaiskansallisen, idyllisen ja romanttisen ihannemaiseman suurinta kauneutta. Kesäpäivä Kangasalla on kohottava ylistyshymni Suomen suviselle luonnolle. Vaikka se onkin puhdas romantiikan ajan lyyrinen runo, siitä huokuu myös topeliaaninen isänmaallisuus ja isänmaan rakkaus.