Tunturisuden sivut

Oravan pesä - Kas, kuusen latvassa oksien alla

Säveltäjä - P.J. Hannikainen (1854 - 1924), säveltäjä, laulunopettaja, lehtori ja kuoronjohtaja.

Sanoittaja - Immi Hellén (1861 - 1937), runoilija.


Sisarukset

Pienet oravasisarukset puunrungolla puuhissaan.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Joachim Dobler



Kas, kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla,
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö.

On siinä vehreä, vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuruikkuiset ikkunat
ja vuoteena sammalet vihannat.

Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa,
niin oravan pesässä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää.

Ja siitä se näkevi loitos sangen
yli puitten latvain ja valkean hangen.
Kas, susikin alhaalla vaanien käy –
ei oravan pesässä pelkoa näy.

Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell’ oravan poikaset tuttuhun kehtoon.
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun kuusen latvassa keinua saa.

Taustatietoja

P.J. Hannikaisen sävellyksessä Oravan pesään on kansanlauluille tyypillistä melodisuutta, välittömyyttä ja onnea melankolisine vivahteineen. Sävel ikään kuin keinuu ja sopii täysin kuvastelemaan kuusen latvan tuulissa keinuvan oravanpesän tunnelmia. Laulu ilmestyi ensimmäisen kerran Hannikaisen toimittaman Sirkkusen 5. vihkossa vuonna 1907.

Immi Hellén luo oravaperheestä kotipesineen hyvin idyllisen kuvan. Turvallisesti tuutiva ja lämmin kotipesä kattoineen, lattioineen, pikkuruisine ikkunoineen ja vuoteineen tarjoaa oravaperheelle kodin, jossa elo on herttaisaa tuulista ja tuiskuistakin huolimatta.

Oravan vihollisia luonnossa ovat näädät ja kanahaukat, mutta Immi Hellénin runossa puun juurella oravaperhettä vaaniskeleekin peräti susi.

Immi Hellén

Immi Hellén (18. tammikuuta 1861 Kuorevesi - 20. tammikuuta 1937 Helsinki) on Suomen rakastetuimpia runoilijoita. Hän toimi opettajana Helsingissä yli 40 vuotta. Hänet tunnetaan erityisesti lasten runoistaan, joista monet kuuluvat Suomen kansan ja erityisesti koulujen runoaarteistoon, sillä hänen runoilemiaan lauluja on laulettu kouluissa sukupolvien ajan. Tunnetuimpia ja rakastetuimpia niistä ovat "Kas kuusen latvassa oksien alla", "Teki peipponen koivuhun pesän" ja "Paimenpoika". Hellén kirjoitti yli tuhat runoa, joista suurin osa julkaistiin lasten- ja nuortenlehdissä. Oma erityisasemansa Immi Hellénin tuotannossa on koskettavan surumielisellä laululla "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie".

Immi Hellénin runoilemiin sanoihin sävelletyistä joululauluista on tunnetuin "Joulukirkkoon" eli "Kello löi jo viisi". Tuo iki-ihana lauluhan antaa meille kaiken muun ohella aina pätevän ohjeen siitä, kuinka riemuisaa ja jännittävää on nousta yhä uudelleen uuteen päivään - ja jopa kello viideltä.

Immi Hellén on ollut noita Suomen suuria taiteilijoita, jonka kirjoittamat lastenlaulut ovat saattaneet yhä uudet sukupolvet elämän taipaleelle. Hänestä antaa hyvää kuvaa se, että kerrotaan kuinka jo hänen seminaarivuosinaan kynttilä paloi myöhään hänen huoneessaan. Siellä Immi Hellén hiljaisuudessa yksinään kirjoitti ylös niitä kauneimpia tuntojaan, jotka vielä tänäkin päivänä koskettavat syvästi yhä uusia lukijoita.

Tunturisusi Immi Hellénin runot.