Paimenpoika - Jäi toiset aamulla nukkumaan
Säveltäjä - Mikael Nyberg (1971 - 1940), suomalainen säveltäjä ja runoilija,Sanoittaja - Immi Hellén (1861 - 1937), runoilija.
Jäi toiset aamulla nukkumaan,
kun otin konttini naulastaan
ja kiiruhdin karjateille.
Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa,
ne seuras' torveni toitantaa,
ja metsä soitteli meille, soitteli meille.
Mä tunnen polkuja paljonkin,
jo kesän karjaani paimensin,
en eksynyt konsaan vielä.
Mä tiedän ruohoisat syöttömaat
ja ahon rintamat marjakkaat
ja rannat siintävät siellä, siintävät siellä.
On armas sunnuntaiaamu tää,
se muistot mielessä herättää –
nyt toiset on kirkkotiellä.
Mä etsin kirjani kontistain,
sen äitivainaalta muistoks' sain –
hän on jo tallella siellä, tallella siellä.
Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täällä palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkon' katto on korkeella,
ja yks' on ystävä seurana,
hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa.
Taustatietoja
Karjaa on pitänyt paimentaa kaikkina päivinä, niin myös sunnuntaisin, kuten tässä Immi Hellénin runossa. Tuohisine eväskontteineen ja torvineen, yksinään karjansa kanssa aikaa viettänyt paimenpoika tekee, kuten sunnuntaisin on totuttu tekemään. Hän viettää harrasta hetkeä omassa jumalanpalveluksessaan, jossa kirkon sijasta metsä on kirkkona ja puut ovat urkuina. Veisuuta varten hänellä on mukanaan kontissaan äitivainaalta muistoksi saatu virsikirja.Uskonnollinen hartaus virrenveisuineen oli aina läsnä Immi Hellénin runojen maailmassa. Yksi syy siihen varmastikin oli se, että hän oli Kuoreveden lukkarin tytär. Virsikirjalla oli paimenpojan aikoina muutakin merkitystä, kuin olla vain veisuuta varten. Suomessa oli 1800-luvun alkupuolelle saakka hyvin vähän suomenkielistä kirjallisuutta ja niinpä yleisin kirja suomalaisissa kodeissa olikin virsikirja. Immi Hellénin aikana oli vielä käytössä ns. "Vanha virsikirja", joka oli painettu vuonna 1701. Se oli käytössä maassamme lähes 200 vuotta.
Immi Hellén (1861 - 1937)
Immi Hellén on Suomen rakastetuimpia runoilijoita. Hän toimi opettajana Helsingissä yli 40 vuotta. Hänet tunnetaan erityisesti lasten runoistaan, joista monet kuuluvat Suomen kansan ja erityisesti koulujen runoaarteistoon, sillä hänen runoilemiaan lauluja on laulettu kouluissa sukupolvien ajan. Tunnetuimpia ja rakastetuimpia niistä ovat "Kas kuusen latvassa oksien alla", "Teki peipponen koivuhun pesän" ja "Paimenpoika". Hellén kirjoitti yli tuhat runoa, joista suurin osa julkaistiin lasten- ja nuortenlehdissä. Oma erityisasemansa Immi Hellénin tuotannossa on koskettavan surumielisellä laululla "Maan korvessa kulkevi lapsosen tie".Immi Hellénin runoilemiin sanoihin sävelletyistä joululauluista on tunnetuin "Joulukirkkoon" eli "Kello löi jo viisi". Tuo iki-ihana lauluhan antaa meille kaiken muun ohella aina pätevän ohjeen siitä, kuinka riemuisaa ja jännittävää on nousta yhä uudelleen uuteen päivään - ja jopa kello viideltä.
Immi Hellén on ollut noita Suomen suuria taiteilijoita, jonka kirjoittamat lastenlaulut ovat saattaneet yhä uudet sukupolvet elämän taipaleelle. Hänestä antaa hyvää kuvaa se, että kerrotaan kuinka jo hänen seminaarivuosinaan kynttilä paloi myöhään hänen huoneessaan. Siellä Immi Hellén hiljaisuudessa yksinään kirjoitti ylös niitä kauneimpia tuntojaan, jotka vielä tänäkin päivänä koskettavat syvästi yhä uusia lukijoita.
