Kuukulttuurin historiaa
Ihmiskunnan kulttuurissa Kuu on ollut mukana lukemattomin erilaisin tavoin. Kuun salaperäinen loisto on kautta aikojen lumonnut rakastavaisia ja innoittanut taiteilijoita, runoilijoita ja kirjailijoita. Kuu ja kuukultti on ollut osa luontaiskansojen uskomuksia ja uskontoja. Myös koko maapallon elollisen luonnon kehityshistoriassa Kuulla on ollut sijansa.Vanhan ajan kulttuureissa Kuuta muiden taivaankappaleiden ohella pidettiin jumalallisena olentona, jota palvottiin ja rukoiltiin. Yhtyneenä taikauskoon kaikissa Kuun liikkeissä nähtiin enteitä tuleville, maanpäällisille tapahtumille. Astrologiassa ja erilaisissa salatieteissä Kuun erilaisille ilmentymille annettiin loputtomiin erilaisia tulkintoja. Kuuta pidettiin esimerkiksi hedelmällisyyden antajana. Kuusta uskottiin nousevan höyryjä, jotka tiivistyivät Maan pinnalla hedelmöittäväksi kasteeksi.
Aristoteelisessa luonnonkäsityksessä Kuun rata jakoi koko maailman kahteen osaan. Yläpuolella oli ikuinen ja muuttumaton superlunaarinen maailma ja alapuolella sublunaarinen piiri, jossa oliot muuttuivat jatkuvasti neljän peruselementin ikuisen kiertokulun vaikutuksesta.
Kuuhulluus
Kun määritellään kokonaiskuvaa Kuusta, ei voida unohtaa kuuhulluuttakaan. On olemassa syvälle piinttynyt käsitys, että eräät henkisesti hermoheikot ihmiset menettävät erityisesti täydenkuun aikaan tyystin järkensä, sekoavat ja tulevat hulluiksi.Kuulla on kyllä sekä lukuisissa tieteellisissä että vähemmän tieteellisissä selvityksissä, todettu olevan monenlaisia, hienovaraisia ja ohimeneviä vaikutuksia ihmisen henkiseenkin tilaan. Ihan normaalikin ihminen käyttäytyy jo pimeällä yöllä toisin, kuin kirkkaassa päivänvalossa. Monethan suorastaan pelkäävät pimeääkin ja tällä pelolla on ihmisen evoluutiossa luonnolliset alkujuurensa ajassa, jolloin ihminen on elänyt ulkona, yötkin pimeydessä ehkä nuotion loisteessa ja petojen keskellä.
Kuukin paistaa yöllä ja silloin ihminen on siis toisin virittäytynyt kuin päivällä. On ihan luonnollista kokea kuutamollakin erilaisia tuntemuksia kuin päivällä, kuten kauneuden aistimusta, tyyntä rauhaa ja ehkäpä romanttisiakin ajatuksia - ehkä pelkoakin, kun pöllö taikka lepakko lennähtää Kuun ohi, taikka kaukaa kantaa suden ulvonta.
Voisiko täysikuu todellakin ajaa ihmisen ihan hulluuden partaille tai syöstä hänet hulluuden kuiluunkin, jää kuitenkin vaille tieteellistä näyttöä. Toisin sanoen, Kuun aiheuttamaa todellista henkisen tilan järkkymistä, kuuhulluutta ei ole olemassa muualla, kuin fantasioissa, mielikuvituksessa ja henkilön itsensä virittämässä ja kokemassa luulosairauden tilassa.
Kuu-ukko rakastavaisten suojelijana
Kuu-ukko koetaan rakastavaisten suojelijaksi. Taiteessa hänet kuvataan yleensä veijarimaisena, hymyilevänä hahmona, joka lähes sopimattoman tarkasti seurailee ja tiirailee taivaaltaan rakastavaisten kuherteluja ja suudelmointia puiston penkillä, niityn katveessa taikka veden rannalla.
Kultainen Kuu ja kuupöllö kukkakimppuineen.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © liz west
Onko Kuussa asunut muinoin ihmisiä?!
Kun Kuusta löydettiin kuututkimuksen alkuaikoina kaukoputkilla "valtameriä", heräsi luonnollisestikin ajatus siitä, että Kuussakin on pakko olla elämää.Ihan kaikkein suurimmat tähtitieteilijätkin olivat ehdottoman varmoja siitä, että Kuussa eletään ihan kuten Maassakin. Saksalaissyntyinen tähtitieteilijä William Herschel (1738 - 1822), joka on ollut yksi kuuluisimmista astronomeista kautta aikojen, oli sitä mieltä, että Kuun kyky ylläpitää elämää oli "ehdoton tosiasia".
Vuonna 1822 saksalainen tähtitieteilijä Franz von Paula Gruithuisen (1774 - 1852) onnistui kaukoputkellaan löytämään Kuusta kaupunginkin, tummine, jättimäisine suojavalleineen. Tämä kaupunki todettiin sittemmin kalliomuodostelmiksi.
Elämää Kuun takapuolella?!
Aivan oman ja jännittävän teoriansa esitti kuuluisa, tanskalais-saksalainen matemaatikko ja astronomi Peter Hansen (1795 - 1874). Hänen mukaansa "Kuun massakeskiö ja geometrinen keskipiste erosivat toisistaan", ja siksi kaikki ilma ja vesi Kuussa oli vetäytynyt sen pimeälle takapuolelle, joka siksi kuhisi elämää.Tämä Hansenin teoria ei koskaan saanut paljonkaan kannattajia. Näistä esimerkeistä näemme, että nerokkaimmatkin tiedemiehet voivat päätelmissään olla täysin hakoteillä.
Noidat, lepakot, varkaat ja ryövärit
Kuu liitetään rakkauteen ja romantiikkaan, mutta se liitetään myös suoranaiseen pahuuteen ja uhkaan. Kuutamolla ovat liikkeellä ja ahkeroimassa eivät vain kuutamourakoitsijat ja lepakot, mutta myöskin noidat, varkaat, ryövärit ja muut tihulaiset - sekä luonnollisestikin aaveet ja kummitukset.
Maalaustaiteessa Kuu on ollut mukana lukemattomien taiteilijoiden töissä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Anita
Luna jumalattarena ja etunimenä
Luna on latinaa ja tarkoittaa Kuuta, ja se on myös tyttöjen ja naisten etunimi.Nimi juontuu roomalaisten Kuun jumalattareen. Kreikkalaisten Selene ja hänen roomalainen vastineensa Luna on Kuun jumalatar. Hän on titaani Hyperionin ja tämän sisaren Theian tytär.
Hänen sisariaan ovat auringonjumala Helios sekä aamuruskon jumalatar Eos.
Kun kuu kumottaa taivaalla, ovat noidat liikkeellä ja tehdään taikoja. Selene onkin myös noitien ja maagien suojelujumalatar. Erityisesti lemmentaikoja tehtäessä Selenellä on tärkeä sijansa.
Selene oli yksi Zeuksen lukemattomista puolisoista, mutta hänen varsinainen, palavan rakkauden kohteensa oli komea paimen, Endymion. Selene ja Endymion tapailivat toisiaan joka yönä eräässä luolassa ja rakastelivat kuun valossa. Tämän seurauksena heille syntyi 50 tytärtä.
Selene oli hyvin rakastunut Endymioniin, ja hänen oli vaikeaa kestää rakkaansa ikääntymistä, joten hän pyysi Zeusta antamaan Endymionille ikuisen elämän. Zeus suostuikin pyyntöön, mutta Selene ei muistanut pyytää Endymionille myös ikuista nuoruutta. Niinpä Endymion kuitenkin vanheni vuosi vuodelta. Lopulta Selene ei enää kestänyt katsoa Endymionin vanhenemista. Eräänä yönä hän kosketti Endymionin silmiä Kuun pisaroilla ja nukutti tämän ikuiseen uneen, jottei tämä vanhenisi.
"Kesäyön kuu" - Eero Järnefelt (1863 - 1937). - Keuruulla maalattu, hiljaista kesäyön rauhaa henkivä maalaus on vuodelta 1889.
"Kesäilta Skagenin rannalla. Taiteilija ja hänen vaimonsa." - Peder Severin Krøyer (1851 - 1909). Salaperäistä ja kuultavan herkkää tunnelmaa henkivä maalaus herrasväestä rannalla on vuodelta 1889.
Kuunsirppi on kuin tehty Kuunneidon lepotuoliksi.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © liz west