LASKIAINEN

"Laskiainen" -nimen alkuperä on epävarma. Monet kielentutkijat kannattavat tulkintaa, jonka mukaan sana juontuu "laskea" -verbistä; laskiaisesta alkaa paastopäivien laskeminen. Toinen suosittu selitys on ollut, että laskiaisena "laskeudutaan" paastoon.

Laskiaista juhlittiin alunperin lähestyvän pääsiäisen takia. Laskiaista vietetään seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Laskiaiseen kuuluvat laskiaissunnuntai ja laskiaistiistai. Voi tuntua hieman hämmentävältä se, että laskiaisena on kaksi eri juhlapäivää. Varsinainen laskiainen on kuitenkin laskiaistiistai; sen jälkeen, tuhkakeskiviikkona alkaa paasto. Laskiaissunnuntai toimii siten ikäänkuin varoitusmerkkinä siitä, että laskiaistiistai lähestyy. Laskiaistiistai oli siis viimeinen päivä, jolloin liha oli sallittua. Lisättäköön vielä, että mikään ei toki estä sitä, että juhlii ja hurvittelee, mäkeäkin laskien, laskiaista sekä sunnuntaina että tiistaina. Onhan laskiaistiistain perinteitä levittäytynyt myös laskiaissunnuntaille.

Pääsiäisen ajoittuminen kalenterissa määrää helatorstain, helluntain ja laskiaisen päivämäärän. Pääsiäisen päivämäärä vaihtelee vuosittain. Laskiainen on aina helmi- tai maaliskuussa, aikaisintaan 1.2. ja viimeistään 7.3. Laskiaissunnuntai ja -tiistai eivät ole liputuspäiviä ja laskiaistiistaina kaupat ja virastot ovat auki normaalisti. Myös julkinen liikenne kulkee normaalien aikataulujen mukaan.

Uskonpuhdistuksen jälkeen laskiainen menetti merkityksensä paastoa edeltävänä karnevaalina, mutta se on kuitenkin säilyttänyt muista merkkipäivistä poikkeavan iloisen luonteensa. Nykyinen laskiainen on hauska ja reippailuhenkinen kansanjuhla, laskiaisrieha, joka parhaimmillaan pitää sisällään mäenlaskua, pannukakkua ja hernekeittoa sekä laskiaispullia. Nykyään laskiaispullat on täytetty hillolla ja kermavaahdolla tai mantelimassalla. Aikaisemmin ne olivat yksinkertaisesti pullia, joiden päällä saattoi olla sokeria.

Suomalaisen talonpoikaisen laskiaisen ilonpito on keskittynyt mäenlaskuun. Pelkän hauskanpidon lisäksi mäenlaskulla on aiemmin ollut myös maanviljelyskulttuuriin liittyvä merkitys. Mitä pidemmälle kelkka liukui, sitä paremmiksi pellavat kasvoivat seuraavana vuonna. Tämän perinteen taustalla on töiden vuotuiseen kiertoon liittynyt työnjuhla: kehruut oli saatava valmiiksi laskiaiseen mennessä, jotta voitiin aloittaa enemmän valoa vaativa kankaiden kutominen.

Mäkeä on laskettu perheittäin aikaisesta aamusta ja on oikein kilpailtu siitä, kuka ehtii mäkeen ensin. Koko kylä yhtyi mäenlaskuun. Kelkat kiisivät ja mäet raikuivat laskiaishuutojen erilaisista versioista!

Mäenlaskun rinnalla laskiaiseen liittyi toinenkin vauhdikas laji, rekiajelu. Sen esikuvina olivat sekä Ruotsin vallan ajan säätyläisten rekiretket että Pietarin laskiaisajelut. Ruotsin vallan ajan säätyläislapset ja -nuoret kiisivät laskiaisena remuisilla rekiretkillä, keskenään kilpaa ajaen.

Laskiaiseen liittyvällä ilveilyllä on pitkät perinteet. Jo Juhana-herttuan hovissa 1500-luvulla palkittiin laskiaisena parhaat teinien ja ilveilijöiden naamioasut.

Oma lukunsa laskaisen perinteitä ovat ylhäisön parissa järjestetyt naamiaiset ja tanssiaiset. Säätyläisaikuiset juhlivat mannermaiseen tyyliin naamiohuvein ja tanssiaisin esimerkiksi Tukholman kuningas- ja Pietarin keisarihoveissa. Helsingin esimerkin mukaan levisivät laskiaisen naamiaistanssiaiset Suomessakin 1800-luvulla.

Luistelu tuli muotiin Euroopassa 1800-luvulla ja Suomessakin alettiin järjestää laskiaisena luistelutapahtumia.

Creative Commons
*Kuva - Copyright © Lee Simpson

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Barry Lenard

Laskiaishuutoja!

"Hei hienoa, pitkää valosta, vahvaa,
hei pitkää pellavasta, virokasta liinaa!
Hurraa äidille pitkiä pellavia,
nauriita kuin lautasia,
räätiköitä kuin nurkanpäitä,
isälle tupakkikultaa kans!"

- Heli Mikola, Kauvatsa 1939

Pulkkamäessä kuuluu perinteiden mukaan huutaa laskiaishuutoja, joissa usein toistuvat pitkät pellavat! Laskiaishuudoissa on paikkakunnittain loputon määrä erilaisia loruversioita. Yhteistä kaikille on se, että niissä toivotaan tulevaisuudelta itselle jotakin hyvää - naapurille sen sijaan on saatettu toivoa tuppuroita ja tappuroita!

Karnevaaliaikaa - Mardi Gras

Roomalaiskatolisissa kulttuureissa laskiainen on karnevaalijuhlaa, vuotuisjuhlien väripilkku, johon kuuluvat riehakas meno ja karnevaalit kulkueineen. Niissä siis meidän pulkkamäkeämme vastaavat karnevaalit.

Karnevaali eli carne vale merkitsee suomeksi suurin piirtein, "hyvästi, liha!" Mahtavat karnevaalit pidetään esimerkiksi New Orleansissa (Mardi Gras eli Rasvatiistai) ja Rio de Janeirossa, jonka viisipäiväinen sambakarnevaali on maailman kuuluisimpia tapahtumia. Kautta Euroopan vietetään laskiaisen ajan karnevaaleja ja niitä on esimerkiksi Kölnissä, Münchenissä, Baselissa, Venetsiassa ja Nizzassa.

Jos laskiaisena tuiskuaa, niin tuiskuaa joka päivä pääsiäiseen asti.

Jos laskiaisena aurinko paistaa, tulee hyvä vuosi.

Laskiaisaamuna ei vieras saa yllättää talon väkeä nukkumassa, sillä silloin käyvät työt huonosti ja laiskasti loppuvuotena.

Tulta ei laskiaisena ollut hyvä tehdä aikaisin, sillä mistä talosta ensimmäisenä savu nousi, sinne kokoontuivat kaikki hyttyset, kärpäset ja paarmat kesällä.

Laskiaisena lämmitettiin sauna ja käytiin kylvyssä. Joka aikoi seuraavana kesänä säästyä itikoilta, se ei saanut saunassa virkkaa mitään. Jos kenen huomattiin yrittävän olla ääneti, hänelle tehtiin kaikenlaista kujetta ja kiusaa, että olisi saatu puhumaan.

Laskiaisena lämmitettiin sauna, ja siellä ähkyttiin hyviä nauriita, ja mitä enemmän ähkyttiin, sitä suurempia nauriit tulivat.

Naisten hiusten täytyi olla hajalla koko laskiaistiistain sen tähden, että tuli puhtaita, kuituisia pellavia.

Laskiaisena syötiin, jotta pyörtyä tahtoivat muutamat. Silloin saivat orjatkin olutta, palkollisetkin panosta.

Laskiaisena syödään, mitä joululta jää: sian sorkat ja pää.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Benjamin Horn

Laskiaispulla

Ruotsissa laskiaispulla tunnettiin jo 1600-luvulla ja sinne sen olivat tuoneet tuolloin puolestaan saksalaiset. 1600-luvun Saksassa pulla ruskistettiin voissa ja höystettiin rusinoilla sekä korinteilla ja nautittiin maidon kera. Ruotsista laskiaispulla rantautui myös Suomen konditorioihin ja kahvipöytiin 1800-luvulla.

Varakkaan väen suosima mantelimassatäyte kertoo laskiaispullan läntisestä alkuperästä. Köyhempi väki nautti pullansa kuuman maidon kanssa. Myöhemmin laskiaispulla on muotoutunut hillo- ja kermatäytteiseksi laskiaispullaksi. Sittemmin laskiaispulla sai kilpailijankin, toisen keskieurooppalaisen laskiaisleivonnaisen, hillomunkin, joka on siirtynyt sekä vappuun että ajattomaksi leivonnaiseksi. Laskiaispulla on näin säilyttänyt sijansa laskiaisen ehdottomana kuningattarena.

Pullaan:
0,5 l maitoa
50 g hiivaa
1 tl suolaa
1 kananmuna
2 dl sokeria
n. 14 dl vehnäjauhoja
200 g margariinia
1 rkl kardemummaa
munaa voiteluun

Täytteeseen: 1 prk kuohukermaa, sokeria maun mukaan, mantelimassatanko ja mansikkahilloa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Richard Sprague

Hernerokka

Hernerokka oli jo keskiajalla tavallinen ruoka, josta tehtiin laskiaisena tavallista lihaisampi ja rasvaisempi. Se valmistettiin herneistä ja joulusta jääneistä lopuista lihoista eli sian päästä ja sorkista.

4 annosta - liotusaika 6 - 10 t, kypsymisaika 2 - 3 t.

2 l vettä
3,5 dl kuivattuja herneitä
350 grammaa sianlihaa tai lihaisia luita
250 g naudanlihaa
1 rkl suolaa

Huuhdo herneet hyvin. Liota herneitä yön yli ja pane ne kiehumaan liotusvedessään. Lisää paloitellut lihat ja luut keitinveteen. Mausta ruoka suolalla ja keitä sitä miedolla lämmöllä pari kolme tuntia. Tarjoa milloin vain, mutta erityisesti perinteiseksi laskiaisruoaksi.

PS. Herkkusuusohvaperunat jättävät rokasta pois luut ja laittavat tilalle valkosipulia, yrttejä, sinappia ja smetanaa.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Randen Pederson

Venäjän blinit

Venäjällä laskiaisperinteeseen ovat kuuluneet olennaisesti tattarijauhoista valmistetut kuohkeat ohukaiset eli blinit. Kuumia blinejä syödään smetanan, kaviaarin ja erilaisten lisäkkeiden mm. sipulin ja suolakurkun kanssa. Blinit ovat edelleen ortodoksisen kirkon laskiaisajan herkkua. Roomalaiskatollisen kirkon perinteiseen kuului, että ennen pääsiäispaaston alkua kuului syödä valkoista ruokaa, jota pidettiin erityisen pyhänä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Tuomas Puikkonen

Vanhan kansan enteitä ja uskomuksia

Laskiaiseen liittyy paljon erilaisia enteitä ja taikoja, kuten uuteenvuoteen, jouluun ja juhannukseenkin. Laskiaisesta alkaen lähtivät noidat ja trullit ahkeroimaan työmailleen, erityisesti navetoihin. Tietysti laskiaisestakin ennustettiin myös säätä, mistäpä ajallisesta taitekohdasta ja juhla-ajasta sitä ei olisi ennustettu.

Ruokapöydässä ja saunassa piti olla ääneti, jotta säästyisi kesällä hyönteisten puremilta. Työkiellot ja muut uskomukset liittyivät laskiaisena erityisesti naisten toimenkuvaan: karjaonneen, käsitöiden raaka-aineisiin ja puutarhan hyötykasveihin. Enteiden ja taikojen runsauteen vaikutti osaltaan se, että laskiaisen tienoille sijoittuu muinaiseurooppalainen vuodenvaihde. Päivän työt lopetettiin varhain iltapäivällä, sillä saunassa kylvettiin päivänvalolla.

Lähes kaikki laskiaistiistain tekemiset tai tekemättä jättämiset liittyivät naisten aikaansaannoksiin ja naisten käsitöiden raaka-aineisiin, pellavaan ja villaan. Pellavaonnea etsittiin muun muassa mäkeä laskemalla. Mitä kauemmaksi kelkka tai muu liukumisväline liukui, sitä pidempiä tulisi seuraavan kesän pellavista.

"Huroo, huroo, huroo.
Pitkiä pellavia.
Tuppurat, tappurat toiseen taloon,
pitkiä pellavia meille.
Hiilet teille, tuhka meille."

- Hilma Sykäri, Hyvinkää 1936

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Tuomas Puikkonen

Laskiaisena ei ole nurin niskoin vain mäenlaskija - vaan koko maailma.

"Laskiainen kääntää sovinnaisen maailman nurin niskoin. Luterilaisuuden arktinen versio ei ole erityisesti karnevalistisuudestaan tunnettu - meidän pullantuoksuiset laskiaisriehamme ovat aika kaukana Rion karnevaalin kuumista öistä, vaikka molemmilla on sama tausta: vanhan kristillisyyden kyky nähdä turruttavan arjen ja elämän perimmäisen kovuuden taakse.

Laskiaisen karnevaali haluaa vetää housut nilkkaan tärkeilynhalulta ja ylimielisyydeltä. Se tekee kuninkaista narreja ja kylähulluista hallintoneuvoston puheenjohtajia.

Laskiainen näyttää perkeleelle pitkää nenää ja kiinnittää katseen aivan pian alkavan katumuksen ja paaston halki suoraan kohti pääsiäisen voittoa: kuolemalla ei olekaan viimeistä sanaa. Siitä syystä myös kaiken maailman fitness-uskovaiset saavat marsipaania ja kermavaahtoa nenilleen."

(KT/Jaakko Heinimäki)



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Esko Kurvinen

"Hurraa, pitkiä pellavia,
kuitu kun korento
ja sylkky kuin kananmuna!"

- M. Mattila, Viljakkala 1931

"Liu lau laskiaista,
lusikka käteen, voita läpeen,
juostaan pitkin Ronttismäkee!"

- T. Räty, Räisälä 1935

"Hei hei hamppuja,
pitkiä lauhkeita liinoja.
Nauriita kun lapsen päitä,
otria kun peukalon päitä,
vasikoita kun varsoja,
lampaita laummottain!"

- H. Kortelainen, Nurmes 1938



Vanhaa laskiaismuotia Norjasta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Perspektivet Museum

Hyvin rasvaisia sormia

Laskiaiseen liittyvät säännöt ovat peräisin katoliselta ajalta. Laskiaisena ei saanut esimerkiksi käsitellä teräaseita eikä tehdä töitä, mistä kuului liikaa ääntä. Välttämättä tehtävien kotitöiden tekeminen lopetettiin kuitenkin jo varhain iltapäivällä, jotta työt olisivat joutuneet hyvin koko vuoden. Kun työt lopetettiin ajoissa, ehdittiin nauttia laskiaisen runsaista ja rasvaisista ruoista.

Ilta-ateria syötiin hämärissä. Ruoka oli hyvin rasvaista, mitä rasvaisempaa, sitä parempaa. Keittoa tehtiin herneistä tai pavuista ja läskistä tai siansorkista, leivottiin rasvarieskaa ja paistettiin rasvamakkaroita. Mitä enemmän rasva kiilsi sormissa, sitä lihavammiksi tulivat siat ja sitä enemmän lehmät lypsivät, mikä puolestaan antoi enemmän ruokaa seuraavaksi vuodeksi. Sormia ei nuoltu ruoan jälkeen, vaan rasva sai vähitellen kulua käyttöesineisiin. Sormiennuolija sai haavan sirpistä, mutta voinsyöjä pystyi käsittelemään hyvin viikatetta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Esko Kurvinen
*Kuva laskiaispullasta ylempänä Copyright © erik forsberg

Poikaset, tyttöset - Immi Hellén

"Poikaset, tyttöset kilvan kilvan,
kas, kuinka kelkat lentää!
huimasti, tuimasti, hih-huh-hei!
Vaan kenpäs ensin entää!

Kupperin, kapperin, huiskin haiskin,
mentihin kuperkeikkaa.
Ken tässä kyydissä voiton sais?
Hei pannaan, pannaan veikkaa!"

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Barry Lenard

"Liusun, lausun laskiaista!
pellavia kuin silkinsuonia,
hamppuja kuin haivaleita,
räätiköitä kuin nurkanpäitä,
nauriita kuin nappeja,
hyviä jyviä, kovia ohria, huraa!"

"Liu lau laskiaista!
Meille pitkii pellavii ja
naapurille tippuroi, tappuroi!"

- Lyyli Nieminen, Vehkalahti 1968

On lapsien laskiainen - Immi Hellén, 1928

"On päivä heleä helmikuun,
on lapsien laskiainen.
Lumihuurre välkkää oksilla puun,
ja hanki on hohtavainen.

Ei huolten hiventä lainkaan näy,
kun koulustakin on lupa.
Ja ah, kuinka ahtahaksi nyt käy
se viihtyisä kotitupa.

Niin kutsuu kuin ystävä ystävää
nyt lapsia laskiaismäki.
Mies se joka ensin ennättää!
näin tuumivi nuori väki.

Kas, kas, kuinka kumman kiireissään
on kelkkani rautainen jalas!
Me kummulle kilvaten kiivetään
ja tuiskuna tullaan alas.

Saa riemua siellä sydämiin,
saa kirkkaaksi katse raukee.
Ja sielläpä kasvoihin kalpeisiin
punaruusut raikkahat aukee."



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © mbergg

Lähteet
Suuri perinne kirja. Toim. Satu Aalto. Karisto Oy 2008.
Halila, Aimo: Jyväskylän seminaarin historia. Porvoo 1963.
Karjalainen, Sirpa - Korhonen, Teppo - Lehtonen, J. U. E.: Uusi ajantieto.Porvoo 1989.
Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika - suomalaisia vuotuisperinteitä. Porvoo 1994.
Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Keuruu 1984.
SKS: Laskiainen
Irma Savolainen: Laskiainen
Ruokatieto.fi: Laskiainen
evl.fi
Jyväskylän yliopiston museo: Joutuin kelkat, sukset temmaiskaa!