MENNEISYYDEN LINTUJA
Lintujen kehitys - jättiläislintujen aikakausi
Ensimmäinen lintu on ollut noin 150 miljoonaa vuotta sitten elänyt, harakan kokoinen liskolintu (Archaeopteryx lithographica). Se sijoittui ominaisuuksiltaan
matelijoiden ja nykylintujen väliin. Se oli silti lintu ja todiste siitä, että linnut ovat kehittyneet matelijoista, dinosauruksista.
Liskolinnun siivenlyönti oli vielä parhaimmillaankin heikkoa räpyttelyä, mikäli se ylipäänsä löi laisinkaan siivillään.
Liskolinnun jälkeen lintumaailmassa seurasi hyvin pitkä, hiljaisemman kehityksen kausi, vaikkakin uusia lajeja syntyi ja kehittyi.
Nämä linnut kohosivat jo siivilleen ja lensivät.
Varsinaisesti kiihtyvä lajinmuodostus alkoi eoseenikaudella, 54 - 38 miljoonaa vuotta sitten.
Erityisesti valtamerten saarilla, joilla ei ollut petoeläimiä, eräät lintulajit "palasivat takaisin lentokyvyttömyyteen". Kun niiden ei tarvinnut enää
nousta siivilleen ja lentoon, niistä sattoi kehittyä hyvin isoja ja painavia. Tällaisia jättiläislintuja, joiden korkeus oli
2,1 metriä ja kallon pituus 45 senttiä, tunnetaan eoseenikaudelta Pohjois-Amerikasta (Diatryma) sekä oligoseeni- ja mioseenikaudelta
Etelä-Amerikasta (Phorusrhacidae).
Hirmulinnut (Phorusrhacidae)
Dinosaurusten sukupuuton jälkeen, noin 60 miljoonaa vuotta sitten kehittyivät Etelä-Amerikassa hirmulinnut, täyttämään luonnossa sitä tilaa, ekologista lokeroa, jonka olivat jättäneet jälkeensä
Velociraptorin kaltaiset maniraptorit eli petokädet. Eivätkä kai nämä hirmulinnut, joita
on tunnistettu 18 lajia, hävinneet petomaisuudessa pienille petodinoille laisinkaan.
Hirmulinnut eivät olleet kooltaan ihan jättimäisiä, mutta niillä oli kuitenkin pituutta yhdestä
kolmeen metriin. Viimeisimmät niistä kuolivat sukupuuttoon pari miljoonaa vuotta sitten.
Suurin kaikista hirmulinnuista oli Kelenken. Sillä on ollut kaikkien aikojen suurin linnunkallo,
jonka koko pituus on ollut 71 cm. Koko pituudesta nokkaa on ollut 46 cm.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
Michael Hanscom
Diatryma gigantea
Dinosaurusten kadottua nisäkkäät olivat aluksi pieniä ja maata hallitsivat
aluksi myös jättimäiset linnut, kuten lentokyvytön
Diatryma. Se eli 55 miljoonaa vuotta sitten.
Sillä oli korkeutta runsaat kaksi metriä ja painoa 175 kg.
Diatryma oli petolintu, eli se saalisti elävää riistaa.
Näin se täytti luonnossa sitä aukkoa, joka oli jäänyt petodinosaurusten kadottua.
Linnun luuston rakenne on minikoossa hyvin samanlainen, kuin oli
Tyrannosaurus rexinkin luusto,
josta on päätelty sen eläneen samaan tapaan ja samalla ravinnolla, kuin sen isompi edeltäjäkin.
Eräiden paleontologien mielestä lintu ei kuitenkaan ollut petolintu, vaan kasvissyöjä. (Geological Museum, University of Wyoming: Diatryma gigantea
"Giant Bird").
Pelagornis sandersi - ilmojen kuningas kautta aikain
Kautta aikain suurin lentokykyinen lintu on ollut hirviölokiksikin kutsuttu
Pelagornis sandersi.
Pelagornis sandersi.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Arthur Chapman
Stirtoninukkoslintu (Dromornis stirtoni) - kaikkien aikojen painavin lintu
Kuvassa yllä stirtoninukkoslintu ja krokotiili, museossa Australiassa. (Australian Fossil Mammal World Heritage site, Riversleigh, Queensland, Australia).
Kuva on huhtikuulta 2016. Sukuun
Dromornis on kuulunut kolme lajia.
Kaikkein painavin, jättipainoinen lintulaji on ollut esihistoriallisella ajalla, mioseenikaudella Australiassa elänyt stirtoninukkoslintu.
Sillä on ollut painoa ainakin 450 - 500 kg - eräiden lähteiden mukaan 650 kg.
Vaikka lentokyvytön stirtoninukkoslintu onkin muistuttanut nykyisin eläviä emuja, on se silti kuulunut sorsamaisiin lintuihin.
Lajin suuresta nokasta on päätelty, että se on saattanut olla lihansyöjä.
Stirtoninukkoslinnun saalistamiskäyttäytymisestä ei tarkemmin tiedetä. Se saattoi itsekin tappaa saaliseläimensä, mutta
se saattoi olla myös haaskansyöjä. Sitä on näiltä osin verrattu tavoiltaan hyeenoihin.
Se saattoi silti olla myös ja vain kasvinsyöjä, kuten monet asiantuntijat esittävät.
Stirtoninukkoslinnun vahvalihaksisista, massiivisista jaloista on päätelty sen olleen varsin nopea juoksija.
Yleensä kaikki muinaiset, petomaiset jättilinnut olivat nopeita juoksijoita - ne olivat juoksevia petoja.
Nopeus oli valttia silloin, kun ajettiin takaa saalista - jollei sitä sitten kytätty liikkumattomana jossakin pensaikossa.