POIMINTOJA MANNERHEIMIN AASIAN MATKALTA 1906-1908
Hevosia ostamassa Uzgenissa
Mannerheim kuvaa eloisasti sitä, kuinka hän kävi ostamassa hevosia Kiinan
matkaa varten Uzgenin hevosmarkkinoilta.
Näin kirjoitti tsaarin armeijan eversti C.G.Mannerheim päiväkirjaansa elokuussa 1906.
"Hevosia, myyjiä ja ostajia kirjaimellisesti
kiehui paikalla. Kaikki keskittyi tälle vähäiselle kaistalle, jossa joka
askeleella oli henki vaarassa. Euroopassa en ole koskaan nähnyt
mitään vastaavaa, vaikka sielläkään hevosmarkkinat eivät juuri kunnostaudu
mallikelpoisen järjestyksen pitämisessä. Ei ollut helppo juttu ostaa täällä
hevosia, ja jos ei joutunut puijatuksi, niin se oli mielestäni täysin sattumaa.
Ostin 6 hevosta: kaksi ratsuhevosiksi itselleni ja kiinalaiselle tulkilleni
Liulle, 4 muuta kuormajuhdiksi".
Näiden ostettujen hevosten lisäksi
Mannerheimin karavaaniin kuului hevosia niin paljon, että kokonaismääräksi
tuli noin 75 hevosta.
Ma Da-Han
Mannerheimin papereissa on maalattuna hänelle kiinalainen nimi,
Ma Da-Han. Se tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä "Hevonen saapuu Kiinaan". Professori ja entinen Kiinan Suomen suurlähettiläs
Wang Jiaji suomensi saman nimen sanoilla "Taivaallinen hevonen nousee nelistäen pilville".
Eläinten kurjat olot
Mannerheim huolsi hyvin hevosensa ja aasinsa. Tarvittaessa hän piti ylimääräisiä
lepopäiviä, jos jotkin vaikkapa kuormahevoset olivat hyvin rasittuneita.
Paikallisen väen suhde eläimiin hänen matkansa varrella oli toinen.
Mannerheim näki täydellistä piittaamattomuutta ja julmuutta eläimiä kohtaan.
Erityisesti hän kiinnitti huomionsa siihen, miten sartit - Venäjän, Kiinan
ja Turkestanin muslimit - kohtelivat paitsi muita ihmisiä, myös eläimiään.
Mannerheim totesi:
"Myötätunto on ominaisuus, jota sartilla ei näytä olevan". Sartit eivät
ruokkineet eläimiään juuri lainkaan. Ne laitettiin raatamaan viimeiseen
elonkipinään saakka. Matkansa varrella Mannerheim näki sadoittain
eläimiä, jotka oli jätetty niille sijoilleen kuolemaan nälkään sen jälkeen,
kun huudot ja lyönnit eivät enää olleet auttaneet ajamaan niitä eteenpäin.
Jättikamelikaravaanit
Kauppakaravaanit, toinen toistaan suuremmat, vaelsivat samoja reittejä
Mannerheimin kanssa. Erään kerran Mannerheim pysähtyi katselemaan jättimäistä,
yli 600 kamelin kauppakaravaania. Erityisesti hän ihasteli kamelikolonnan
hienoa, tarkkaa ja systemaattista järjestäytymistä, joka toi hänelle mieleen
muotoon järjestäytyneen sotilasosaston etenemisen.
Silkkivuoteiden pienet yllätyshyökkääjät
Sattuipa kerran niin, että Mannerheim ohjattiin majapaikassa makuuhuoneeseen,
jossa odottivat upein, värikkäin silkkipeittein peitellyt, ylelliset vuoteet.
Oliko tuo niin ihmekään, kun oltiin silkin alkulähteillä eikä silkkitiekään
varmasti ollut kaukana. Mikä nautinto olikaan pitkän ja rasittavan
ratsastuksen jälkeen upottautua noiden kilmaltelevien ja säihkyvien
silkkien sekaan. Saattoi vetäytyä ihan huppupäihin, jotta mikään ei voisi
häiritä.
Tosin, ehkä kauneus oli ollut petollista - sillä vuoteiden uumenissa odotti joukko pieniä yllättäjiä.
Mannerheim joutui hirvittävän, kuhisevan syöpäläisarmeijan
armottoman hyökkäyksen kohteeksi. Hän kävi elämässään monia
menestyksekkäitä sotia vahvoja vihollisia vastaan, mutta tämän pikkuarmeijan kanssa hänelläkään
ei ollut pienimpiäkään voiton mahdollisuuksia.
Tekevälle sattuu
Erään kerran oli lähdetty päivän ratsastustaipaleelle tapojen mukaan
jo aamulla anivarhain, eli klo 5.30. Kuinkas sattuikaan, Mannerheim,
vaikka olikin maanmittari, kartanlukija ja suunnistaja vailla vertaa -
lähti ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan, kuin olisi ollut oikea.
Kukaan karavaanista ei uskaltanut huomauttaa hänelle mitään.
Puolentoista tunnin ratsastuksen jälkeen Mannerheim huomasi itse erehdyksensä,
ja teki täyskäännöksen oikeaan suuntaan.
Vaaralliset ratsastusmaastot vuorilla
Ratsastaminen tavallisimmillaankin, myös tasangoilla, oli Aasian oloissa
hyvin vaativaa ja rasittavaa. Usein myös vaarallista.
Hyvin usein ratsukoiden polku kulki poikki kivikoiden, rotkojen
taikka kipusi liukkaille, äkkijyrkille vuorten seinämille, joilla oli
kaiken aikaa uhkana syöksyminen kuiluun. Reitti saattoi käydä yhä henkeäsalpaavammaksi,
juostessaan kapeana kinttupolkuna paikoin pystysuoralla vuoren seinämällä
milloin alas jonkin rotkon suulle, milloin taas kallion
kylkeä korkealle ylös. Hevoset liukastelivat kaiken aikaa
ja niiden odotti joka hetki syöksyvän kuiluun.
Tuskin Mannerheim
karavaaneineen oli päässyt jonkin vaarallisen kohdan ylitse,
kun oli jo seitsemän kertaa pahemmassa paikassa.
Mannerheimilla oli usein vähältä piti tilanteita, jolloin
vain hänen neuvokkuutensa, nopeutensa ja onnensa pelasti
hänet varmalta syöksyltä syvyyksiin.
Lähteet
*C.G. Mannerheim: Ratsain halki Aasian 1906-1908
*www.mannerheim.fi
*Mannerheim Museo
*Kirjayhtymä: Suomalaiset Aasian-kävijät
*Keskisuomalainen: Jonathan Clements - Mannerheim - Presidentti, sotilas ja vakooja
*www.sukuposti.fi
*Robert Brantberg: Mannerheim - Tsaarin upseeri 1867 - 1914 /
Mannerheim - Valkoinen kenraali 1914 - 1918 /
Mannerheim - Sotamarsalkka 1918 - 1940 /
Mannerheim - Ylipäällikkö ja presidentti 1940 - 1951
*C.G. Mannerheim: Muistelmat
*Eva Mannerheim-Sparre: Lapsuuden muistoja
Ystävien kirja
Kesällä vuonna 1882 oli muodissa ns. ystävien kirja. Carl Gustaf Mannerheim
kirjoitti 15-vuotiaana tuolloin ihastuksensa, Constance Hisingerin pyynnöstä tämän
ystävien kirjaan näin:
"Parasta, mitä tiedän on hyvin harjoitettu ratsuhevonen. Ja pahinta on huono
kyytihevonen".