Tunturisuden sivut
Sven hedin

Kartta Sven Hedinin tutkimusmatkoista.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kartta Sven Hedinin tutkimusmatkoista - Copyright © Exploring expeditions of Sven Hedin

Löytöretkeilijöitä ja tutkimusmatkailijoita Aasiassa

Hedin, Sven Anders.
Polo, Marco.

Brenner, Heikki.
Castrén, Matthias Alexander.
Donner, Kai.
Forsskål, Peter.
Granö, Johannes Gabriel.
Mannerheim, Carl Gustaf Emil.
Pälsi, Sakari.
Ramstedt; Gustaf John.
Wallin, Georg August.

Sven Hedin

Hedin, Sven Anders - (19.2.1865 Tukholma - 26.11.1952)

Ruotsalainen Sven Hedin oli oman aikansa hyvin menestyksekäs ja kuuluisa tutkimusmatkailija, löytöretkeilijä, tiedemies, maantieteilijä ja poliittinen vaikuttaja. Hän oli kuin renessanssiajan yleisnero, jonka tietämys tieteen ja elämän eri alueilta oli tavattoman suuri. Vuosina 1886 - 1892 hän opiskeli geologiaa, mineralogiaa, eläintiedettä ja latinaa Tukholmassa, Upsalassa, Berliinissä ja Hallessa. Hän oli maantieteilijä Ferdinand von Richthofenin oppilas.

Vuosina 1892 - 1935 Sven Hedin johti useita menestyksekkäitä Keski-Aasian tutkimusretkikuntia, jotka tekivät hänestä maailmankuulun. Matkoillaan hän paneutui kaiken muun ohessa arkeologiaankin ja teki yksityiskohtaisia karttojakin alueilta, joihin kuuluivat Pamir, Taklimakanin hiekka-aavikko Länsi-Kiinassa, Tiibet sekä myös muinainen silkkitie ja Himalaja.

Sven Hedin on ollut aikalaistensa ja jälkipolvien suuresti arvostama ja ihailema, äärimmäistä rohkeutta vaatineiden ja voitokkaasti loppuunsaatettujen tutkimusmatkojensa ansiosta. Hän on kirjoittanut näiltä matkoiltaan henkeäsalpaavan jännittäviä matkakertomuksia, joiden rinnalla jopa Tuhannen ja yhden yön tarutkin kalpenevat.

Aasian karavaaniteillä

Sven Hedin oli vain kaksikymmentäyksivuotias löytöretkeilyyn innostunut ylioppilasnuorukainen, kun hän matkallaan halki Persian joutui ensimmäiseen seikkailuunsa. Se oli kuin Tuhannen ja yhden yön satua, hän sanoi itse siitä.

Ensimmäisten seikkailujen jälkeen alkoivat uudet, jännittävät seikkailut seurata toinen toistaan ja ne kävivät yhä vaativammaksi. Kamelin ja hevosen askel askeleelta Sven Hedin työntyi yhä syvemmälle maailman suurimman mantereen sydämeen. Näillä uskomattomilla matkoillaan Sven Hedin kulki paikoissa ja poluilla, joita yksikään eurooppalainen ei ollut ennen häntä jaloillaan astellut.

Sven Hedin koki matkoillaan autiomaiden läkähdyttävän kuumuuden, suolaerämaiden tappavan armottomuuden ja hän vaelsi mitä hirvittävimmissä lumimyrskyissä Himalajalla "Maailman katolle". Siellä hän joutui kamppailemaan elämästä ja kuolemasta "Jäävuoren isän" kanssa, joka mustasukkaisesti varjeli korkeinta huippuaan.

Lähtiessään etsimään maailman vaarallisimmasta autiomaasta Taklimakanista eli Takla-Makanista, sinne hautautunutta kaupunkia, hänen lähtöään seurasivat kauhistuneina paikalliset asukkaat, jotka kuiskailivat: "He eivät koskaan palaa".

Pyhiinvaeltajan valepuvussa Sven Hedin tunkeutui eurooppalaisilta kiellettyyn kaupunkiin, Lhasaan. Siellä hän joutui tiibetiläisten vangiksi ja kohtasi Tashi Laman.

Dromedaari

Matkantekoa juoksevalla dromedaarilla

Kameli mielletään helposti erämaan laivaksi, joka vaeltaa hitaasti ja vakaasti astellen kävelemällä halki loputtomien aavikoiden. Kameleilla matkataan myös niin, että kamelit juoksevatkin pitkiäkin matkoja yhtä kyytiä. Tällaisesta matkanteosta kertoo Sven Hedin näin:

"Ratsastimme djambaseilla eli nopeajalkaisilla dromedaareilla, joita monien sukupolvien ajan on opetettu juoksun jalossa taidossa. Niillä on pitkät ja kapeat, mutta silti lujat jalat, jotka päätyvät isoihin poljinanturoihin. Kun nämä eläinten juostessa osuvat kovaan, kuivaan maahan, kuuluu kumean tussahtava ääni. Ajokit pitävät päätään korkealla pystyssä ja liikuttavat niitä nopeammin kuin majesteettiset kamelikaravaanit. Mutta juostessaan ne laskevat päänsä kyttyrääkin alemmaksi ja pitävät sitä vaakasuorassa asennossa.

Kunkin djambasin selässä istuu kaksi miestä, ja siksi satulassa on kaksi notkelmaa ja kahdet jalustimet. Ajokin sierainten väliseinään on pistetty puikko, johon on kiinnitetty hieno naru. Sitä puolelta toiselle heilauttamalla saa dromedaarin kääntymään haluttuun suuntaan. Ratsastan ajokillani yksin ja huojun kuin aallokossa ikään. Se painelee kohtalaista kyytiä hytkyilemättä sanottavasti, joten istun pehmeästi ja kiinteästi satulassani ja matkaan eläimen suosiollisella avustuksella peninkulman toisensa jälkeen."

Ratsastamme nyt juoksevalla dromedaarilla itää kohti Pohjois-Belutsistanin halki. Näemme auringon kuivaksi polttamia erämaita, aroja, joilla kasvaa harvassa ohdakkeita ja ruohomättäitä, vaeltavia keltaisia lentohiekkakinoksia, vaihtelevan kylmän ja kuuman rikkomia matalia kallionharjanteita. Sellaista on maa, josta harvalukuiset paimentolaiset koettavat etsiä syötävää lammaslaumoilleen."

"Usein muukalainen toden teolla ihmettelee, mistä ihmiset ja eläimet täällä oikein elävät. Mutta aavikoiden lomissa, tietyissä laaksoissa on myös laitumia ja lähteitä. Näissä paikoissa voi ohittaa peräti vihreän vyöhykkeen, jossa on rehevääkin kasvillisuutta havupensaineen. Niiden puuaines on kovaa ja juuret ulottuvat syvälle, pohjavesiin asti.

Kun ratsastaa aurinkoa kohti, on kuin pistäisi päänsä suoraan leivinuuniin. Vain tuulella on siedettävää. Silloin voi nähdä hiekkapyörteiden keltaisten haamujen tavoin kiitävän pitkin kuumentuneen maan pintaa. Mutta tyynellä säällä näyttää kuin vuorten ääriviivat huojuisivat laineiden lailla. Jos koskettaa sormellaan auringon paahtamaa pyssynpiippua, voi saada palohaavan. Kesemmällä peittävät belutsit dromedaariensa keskiruumiin huovilla, jotta nämä eivät saisi palohaavoja kylkiinsä.

Tämä tienoo on kuumimpia maapallolla. Keskipäivällä aurinko paistaa kohtisuoraan, joten enin osa dromedaarin varjostakin kätkeytyy sen alle. Matkustavaiset kaipaavat hartaasti auringonlaskua, jolloin varjot pitenevät ja pahin helle helpottaa. Mutta viileyttä saa turhaan odottaa yölläkin, jolloin saa kiusakseen vielä isoja itikkaparviakin.

Kun on ratsastanut yhtä menoa 240 peninkulmaa kamelin selässä hankalassa maastossa, kuulostaa veturin vihellys korvissa ihanalta musiikilta. Intian rautateiden pääteasemalla jätin hyvästit minua uskollisesti palvelleille belutseille, nousin junaan ja matkustin isoon Quettan varuskuntakaupunkiin, joka on Induksen varrella brittien hallussa olevassa Belutsistanissa."
(Sven Hedin: Aasian karavaaniteillä)
Marco Polo

Polo, Marco - italialainen tutkimusmatkailija (1254 - 1324)

Jo ennen kuin Marco Polo itse pääsi matkustamaan itään, olivat hänen isänsä ja setänsä kauppamatkallaan Venetsiasta käyneet jo vuonna 1266 Pekingissä. Seuraavalle matkalle, vuonna 1271, myös Marco Polo pääsi mukaan.

Matkareitti kulki Persianlahden suulla olevasta Hormuzista Persian, Pamirin, Itä-Turkestanin, Lop Norin ja Gobin kautta Kiinaan ja sinne päästiin vuonna 1275.

Kiinassa Marco Polosta tuli Kiinan hovin suosikki ja hän toimi keisarin, Kublai-kaanin palveluksessa 19 vuotta. Kiinassa viipyessään Marco Polo teki lukuisia matkoja eri puolille Kiinaa, käyden aina Itä-Intiassa saakka.

Takaisin Venetsiaan Polot palasivat vuonna 1295 Malakan niemimaan kautta, Intian ympäri, mukanaan suunnattomia rikkauksia.

Jälkimaailman onneksi Marco Polo joutui genovalaisten vangiksi, ja vankilassa ollessaan hän vuosina 1298 - 1299 saneli klassiset matkakertomuksensa, jotka kirjoitti talteen ranskaksi Rustichello da Pisa. Nämä Marco Polon matkakertomukset (suom. Marco Polon matkat, 1957), palvelivat Aasian maantieteen oppikirjanakin aina uuden ajan alkuun asti.

Elämänsä 25 viimeistä vuotta Marco Polo vietti Venetsiassa.

Suomalaiset Aasiankävijät

Suomesta tehtiin useampien tiedemiesten, idäntutkijoiden toimesta useita matkoja Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Arabiaan. Vaikka näiden matkojen päätarkoituksena olivat kieli- ja kansatieteelliset syyt, tehtiin ne löytöretkien hengessä. Useat idäntutkijoistamme selvittelivät päätyönsä ohella myös muiden tieteenalojen, kuten maantieteen, arkeologian ja kasvitieteen kysymyksiä.

Brenner, Heikki

Heikki Brenner matkusteli ensimmäisenä suomalaisena tiedemiehenä ulkomailla 1600-luvun viimeisinä vuosina. Hän koetti avata Persian silkkimarkkinoita Suomen kaupalle. Tämän päätehtävänsä ohessa hän matkusteli kielten tutkijana myös Armeniassa ja Kaukasiassa.

Castrén, Matthias Alexander

Castrén, Matthias Alexander - Helsingin yliopiston ensimmäinen suomen kielen professori ja uralilaisten kielten tutkimuksen ja etnografian uranuurtaja (2.12.1813 - 7.5.1852)

Castrén käytti nimikirjoituksenaan tavallisesti asua M.A. Castrén. Kahdella kaukomatkallaan Siperiaan Castrén tutki useita alueen kieliä ja keräsi matkoiltaan laajan kansatieteellisen ja arkeologisen kokoelman. Monipuolisissa tieteellisissä selvittelyissään Castrén paneutui lingvistisiin, kansa- ja uskontotieteellisiin, arkeologisiin - sekä historiaa, statistiikkaa ja topografiaa käsitteleviin kysymyksiin.

Donner, Kai - kielitieteilijä ja antropologi sekä itsenäisyys- ja oikeistoaktivisti (1.4.1888 - 12.2.1935)

Suomalainen kielitieteilijä Kai Donner teki vuosina 1911 ja 1914 kaksi retkeä Siperiaan samojedien kieltä tutkimaan. Lähes kaksi ja puoli vuotta kestäneiden matkojensa aikana hän hankki myös tämän kansan elintapojen ja uskomusten perusteellisen tuntemuksen.

Asiallisesti ja liioittelematta Donner kuvaa näkemäänsä: elämää ankarissa olosuhteissa, puutetta ja nälkää, Siperian talven kauhistavaa kylmyyttä, lyhyen kesän yltäkylläisyyttä.

Kai Donnerin poika Jörn Donner oli tuskin kaksivuotias, kun hänen isänsä kuoli. Jörn Donner kirjoittaa isänsä kirjan "Siperian samojedien keskuudessa" esipuheessa isästään näin:

"Suurimmat tekonsa hän suoritti nähtävästi kaukana Siperiasta. Muu on ehkä pintavaahtoa. - Varjojen ja vaikenemisen lävitse näen paremmin, kuka itse olen, ja voin seurata häntä arktiseen yöhön, jossa olemme kaikki yhtä yksinäisiä ja oman onnemme varassa".

Forsskål, Peter - Suomalais-ruotsalainen luonnontieteilijä, tutkimusmatkailija ja filosofi (1732 - 1763)

Peter Forsskål oli ilmeinen lapsinero, sillä hän valmistui ylioppilaaksi Uppsalan yliopistosta jo 10-vuotiaana vuonna 1742. Hänet muistetaan Egyptiin, Jemeniin ja Syyriaan suuntautuneesta luonnontieteellisestä tutkimusretkestä, jonka kustansi Tanskan kuningas vuonna 1761.

Matkan aikana Forsskål suoritti arvokkaita tutkimuksia ja havaintoja niin kasvi- kuin eläintieteenkin alalla. Hän menehtyi 11. heinäkuuta vuonna 1763 malariaan Jerimissä, Jemenissä. Forsskålin kadonneeksi luultu matkapäiväkirja julkaistiin vasta vuonna 1950.

Granö, Johannes Gabriel - Maantieteilijä (14.3.1882 - 23.2.1956)

J.G. Granö liikkui tutkimusmatkoillaan Mongoliassa vuosina 1906, 1907 ja 1909, sekä Altailla vuosina 1913 - 1916. Hän on myös ollut opintomatkoilla Itä-Siperiassa, Amurinmaassa ja Japanissa vuonna 1911, sekä Krimillä, Kaukasiassa ja Tienšanvuoristossa vuonna 1913.

Erityisesti J.G. Granö muistetaan matkakirjailijana ja valokuvaajana - häntä pidetään suomalaisen valokuvauksen pioneerina. Hänen kirjansa "Altai: vaellusvuosina nähtyä ja elettyä", on saavuttanut suuren suosion myös nykypäivän lukijoiden keskuudessa.

Maantieteilijöiden keskuudessa J.G. Granö tunnetaan erityisesti maisematutkimuksen ja aluemaantieteen kehittäjänä.

Mannerheim

Mannerheim, Carl Gustaf Emil - Suomen toinen valtionhoitaja, kuudes presidentti ja Suomen marsalkka (4.6.1867 - 27.1.1951)

Vuosina 1906 - 1908 Mannerheim teki Venäjän pääesikunnan toimeksiannosta tiedusteluretken Aasiaan. Retki sai tekijänsä tahdosta myös tieteellistä sisältöä. Sotilaallisten taitojensa ohella Mannerheim oli myös maantieteilijä. Kartografian ja sotilastopografian perusteet hän oli oppinut jo upseerikoulutuksensa aikana.

Mannerheimin monenmoisiiin tutkimuksiin kuuluivat antropologiset tutkimukset, joiden puitteissa hän mittailikin paikallisia ihmisiä, heidän ensiksi peseydyttyään. Mannerheim keräsi myös muiden suomalaisten Aasiankävijöiden lailla runsaasti muinaismuistoja ja käyttöesineitä. Hänkin teki myös kielitieteellisiä havaintoja.

Sven Hedin on arvostanut Mannerheimin saavutukset tutkimusmatkailijana niin suuriksi, että hän vertaa Mannerheimin saavutuksia Nordenskiöldin Koillisväylä-retkeen.
Ramstedt ja Pälsi

Professori, tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä G. J. Ramstedt ja professori, arkeologi-kirjailija, valokuvaaja Sakari Pälsi Yleisradion studiossa joulukuussa 1948.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Yle Archives - Yle Elävä arkisto

Pälsi, Sakari - Arkeologi, tutkimusmatkailija, kansatieteilijä, filosofian tohtori, kirjailija ja valokuvaaja (9.7.1882 - 22.4.1965)

Vuonna 1909 Pälsi matkusti G.J. Ramstedtin apulaisena Pohjois-Mongoliaan tutkimaan muinaisia piirtokirjoituksia. Toiselle, yli kaksi vuotta kestäneelle Aasian matkalleen Pälsi lähti vuonna 1917. Matkan päätarkoituksena oli tutustua Koillis-Siperian alkuperäiskansojen taiteeseen. Tällä matkallaan Pälsi retkeili mm. Kamtšatkan turkiskauppiaiden mukana ja teki samalla kansatieteellisiä muistiinpanoja. Lisäksi hän valokuvasi ja elokuvasi arkista elämää.

Sakari Pälsi matkusteli ja vaelteli myös ympäri Suomea ja Eurooppaa ja hän kulki myös Kanadassa ja Alaskassa.

Erityisesti Sakari Pälsi muistetaan matkakirjoistaan, joissa hän kuvaili vaikutelmiaan valppaan huomioitsijan jutustelevalla tyylillä. Pälsin kirjoittamien teosten lukumäärä on lähes 40.

Pälsin matkakirjoja ovat "Mongolian matkalta", "Pohjankävijän päiväkirjasta: matkakuvauksia Beringiltä, Anadyriltä ja Kamtshatskasta", "Arktisia kuvia: alkeellisia taideteoksia koillisesta Siperiasta", "Maailmanmatkoilla Aasiassa, Amerikassa ja Euroopassa", "Valkoiset arot: muistoja Mongolian matkalta" sekä "Suomenlahden jäiltä".

Erityisesti nuorisolle suunnattu ja vuonna 1929 julkaistu kertomus oli nimeltään "Merillä ja erämaissa: retkiä ja harhailuja Kaukaisessa Idässä". Se koostuu joukosta tyylillisesti nautittavia kertomuksia.

Sakari Pälsi, postikortti

Sakari Pälsin valokuva vuodelta 1909, rikkaasta mongolipariskunnasta ja heidän lapsestaan. Kuva on postikortista.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Nzqu1
*Photo used with permission.


Sakari Pälsi oli innokas valokuvauksen harrastaja. Jo vuonna 1930 häneltä ilmestyi valokuvauksen harrastajille suunnattu käsivaraisen valokuvauksen opas, "Näppäilkää hyviä kuvia".

Ramstedt; Gustaf John - Tutkimusmatkailija, tieteilijä ja diplomaatti (22.10.1873 - 25.11.1950)

Vuonna 1898 Ramstedt lähti kielitieteelliselle tutkimusmatkalle Volgan keskijuoksulle ja Mongoliaan. Mongoliassa hän tutki lähes kolme vuotta mongolin puhekieltä ja perehtyi samalla vanhoihin turkkilaisiin piirtokirjoituksiin.

Vuosina 1903 - 1906 Ramstedt teki uusia Aasian matkoja, joilla hän tutki edelleen paikallisia kieliä. Vuonna 1909 Ramstedt johti Keski-Aasiassa tutkimusretkikuntaa, apulaisenaan Sakari Pälsi. Tutkijoiden tehtävänä oli jäljentää aiemmin löydettyjä piirtokirjoituksia ja hankkia tietoja vielä tuntemattomista kirjoituskivistä. Tämänkin matkan jälkeen Ramstedt jatkoi Mongoliassa kivikirjoitustutkimuksia vielä vuonna 1912.

Toimittuaan vuodet 1919 - 1930 Suomen lähettiläänä Tokiossa, Ramstedt palasi Suomeen. Täällä hän jatkoi tutkimustöitään ja välitti hankkimaansa tietoa kansanomaisella tavalla suurelle yleisölle.

Georg August Wallin

Wallin, Georg August - (24.10.1811 Sund, Ahvenanmaa - 23.10.1852 Helsinki)

Suomalainen aavikon vaeltaja, tutkimusmatkailija, arabisti ja itämaiden kirjallisuuden professori Georg August Wallin ratsasti Sven Hedinin tapaan kameleilla karavaaniteillä, eivätkä hänen uskomattomat seikkailunsa kalpene laisinkaan Hedinin seikkailujen rinnalla. Hän on tunnettu Arabiaan suuntautuneista matkoistaan. Georg August Wallin tutki hiekka-aavikoita maantieteellisessäkin mielessä. Hän myös keräsi kaikenlaista beduiinien kulttuuriin liittyvää tietoutta, kuten alkuperäisiä beduiinilakeja sekä beduiinien rikasta ja elävää runoutta. Hän tutki myös alueen eri heimojen entisiä ja nykyisiä tapoja, vaelluksia ja sotia - sekä kieliä.

Matkoillaan Arabian aavikoilla Georg August Wallin kulki valeasuisena ja hän oli Keski-Aasiasta kotoisin oleva islaminuskoinen Abd al-Wali. Hän ihaili suuresti beduiineja ja halusi samaistua heihin. Menestyäkseen matkoillaan hänen oli itse muututtava muslimiksi ja arabiksi. Hänen täytyi omaksua tutkittavien kieli ja tavat, mukautua kaikin tavoin heidän elämäntapoihinsa, ja hänen menestyksensä oli riippuvainen siitä, kuinka perusteellisesti ja uskottavasti hän kykeni tämän muodonvaihdon suorittamaan. Wallinin uskotaankin myös vakaumuksesta omaksuneen islamin uskon eikä vain näytelleen muslimia.

Kolmella eri aavikkomatkallaan Georg August Wallin liikkui Egyptissä, Kairossa, Siinaissa, Medinassa, Mekassa, Palestiinassa, Syyriassa, Mesopotamiassa, Persiassa, Bagdadissa ja lukuisissa muissa paikoissa. Monilla seuduilla hän liikkui kautta aikain ensimmäisenä eurooppalaisena.

Kolmannen aavikkomatkan reitti vei Wallinin ensimmäisenä eurooppalaisena halki Pohjois-Arabian. Suuret vaarat uhkasivat sala-asuista kristittyä, joka tunki itsensä muslimien pyhimpiin kaupunkeihin, kuten Medinaan ja Mekkaan. (Suomalaiset Aasian-kävijät - Kirjayhtymä)

POIMINTOJA MANNERHEIMIN AASIAN MATKALTA 1906-1908

Hevosia ostamassa Uzgenissa

Mannerheim kuvaa eloisasti sitä, kuinka hän kävi ostamassa hevosia Kiinan matkaa varten Uzgenin hevosmarkkinoilta. Näin kirjoitti tsaarin armeijan eversti C.G.Mannerheim päiväkirjaansa elokuussa 1906.

"Hevosia, myyjiä ja ostajia kirjaimellisesti kiehui paikalla. Kaikki keskittyi tälle vähäiselle kaistalle, jossa joka askeleella oli henki vaarassa. Euroopassa en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa, vaikka sielläkään hevosmarkkinat eivät juuri kunnostaudu mallikelpoisen järjestyksen pitämisessä. Ei ollut helppo juttu ostaa täällä hevosia, ja jos ei joutunut puijatuksi, niin se oli mielestäni täysin sattumaa. Ostin 6 hevosta: kaksi ratsuhevosiksi itselleni ja kiinalaiselle tulkilleni Liulle, 4 muuta kuormajuhdiksi".

Näiden ostettujen hevosten lisäksi Mannerheimin karavaaniin kuului hevosia niin paljon, että kokonaismääräksi tuli noin 75 hevosta.

Ma Da-Han

Mannerheimin papereissa on maalattuna hänelle kiinalainen nimi, Ma Da-Han. Se tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä "Hevonen saapuu Kiinaan". Professori ja entinen Kiinan Suomen suurlähettiläs Wang Jiaji suomensi saman nimen sanoilla "Taivaallinen hevonen nousee nelistäen pilville".

Eläinten kurjat olot

Mannerheim huolsi hyvin hevosensa ja aasinsa. Tarvittaessa hän piti ylimääräisiä lepopäiviä, jos jotkin vaikkapa kuormahevoset olivat hyvin rasittuneita.

Paikallisen väen suhde eläimiin hänen matkansa varrella oli toinen. Mannerheim näki täydellistä piittaamattomuutta ja julmuutta eläimiä kohtaan. Erityisesti hän kiinnitti huomionsa siihen, miten sartit - Venäjän, Kiinan ja Turkestanin muslimit - kohtelivat paitsi muita ihmisiä, myös eläimiään. Mannerheim totesi: "Myötätunto on ominaisuus, jota sartilla ei näytä olevan". Sartit eivät ruokkineet eläimiään juuri lainkaan. Ne laitettiin raatamaan viimeiseen elonkipinään saakka. Matkansa varrella Mannerheim näki sadoittain eläimiä, jotka oli jätetty niille sijoilleen kuolemaan nälkään sen jälkeen, kun huudot ja lyönnit eivät enää olleet auttaneet ajamaan niitä eteenpäin.

Jättikamelikaravaanit

Kauppakaravaanit, toinen toistaan suuremmat, vaelsivat samoja reittejä Mannerheimin kanssa. Erään kerran Mannerheim pysähtyi katselemaan jättimäistä, yli 600 kamelin kauppakaravaania. Erityisesti hän ihasteli kamelikolonnan hienoa, tarkkaa ja systemaattista järjestäytymistä, joka toi hänelle mieleen muotoon järjestäytyneen sotilasosaston etenemisen.

Silkkivuoteiden pienet yllätyshyökkääjät

Sattuipa kerran niin, että Mannerheim ohjattiin majapaikassa makuuhuoneeseen, jossa odottivat upein, värikkäin silkkipeittein peitellyt, ylelliset vuoteet. Oliko tuo niin ihmekään, kun oltiin silkin alkulähteillä eikä silkkitiekään varmasti ollut kaukana. Mikä nautinto olikaan pitkän ja rasittavan ratsastuksen jälkeen upottautua noiden kilmaltelevien ja säihkyvien silkkien sekaan. Saattoi vetäytyä ihan huppupäihin, jotta mikään ei voisi häiritä.

Tosin, ehkä kauneus oli ollut petollista - sillä vuoteiden uumenissa odotti joukko pieniä yllättäjiä. Mannerheim joutui hirvittävän, kuhisevan syöpäläisarmeijan armottoman hyökkäyksen kohteeksi. Hän kävi elämässään monia menestyksekkäitä sotia vahvoja vihollisia vastaan, mutta tämän pikkuarmeijan kanssa hänelläkään ei ollut pienimpiäkään voiton mahdollisuuksia.

Tekevälle sattuu

Erään kerran oli lähdetty päivän ratsastustaipaleelle tapojen mukaan jo aamulla anivarhain, eli klo 5.30. Kuinkas sattuikaan, Mannerheim, vaikka olikin maanmittari, kartanlukija ja suunnistaja vailla vertaa - lähti ratsastamaan päinvastaiseen suuntaan, kuin olisi ollut oikea. Kukaan karavaanista ei uskaltanut huomauttaa hänelle mitään. Puolentoista tunnin ratsastuksen jälkeen Mannerheim huomasi itse erehdyksensä, ja teki täyskäännöksen oikeaan suuntaan.

Vaaralliset ratsastusmaastot vuorilla

Ratsastaminen tavallisimmillaankin, myös tasangoilla, oli Aasian oloissa hyvin vaativaa ja rasittavaa. Usein myös vaarallista. Hyvin usein ratsukoiden polku kulki poikki kivikoiden, rotkojen taikka kipusi liukkaille, äkkijyrkille vuorten seinämille, joilla oli kaiken aikaa uhkana syöksyminen kuiluun. Reitti saattoi käydä yhä henkeäsalpaavammaksi, juostessaan kapeana kinttupolkuna paikoin pystysuoralla vuoren seinämällä milloin alas jonkin rotkon suulle, milloin taas kallion kylkeä korkealle ylös. Hevoset liukastelivat kaiken aikaa ja niiden odotti joka hetki syöksyvän kuiluun.

Tuskin Mannerheim karavaaneineen oli päässyt jonkin vaarallisen kohdan ylitse, kun oli jo seitsemän kertaa pahemmassa paikassa. Mannerheimilla oli usein vähältä piti tilanteita, jolloin vain hänen neuvokkuutensa, nopeutensa ja onnensa pelasti hänet varmalta syöksyltä syvyyksiin.

Lähteet
*C.G. Mannerheim: Ratsain halki Aasian 1906-1908
*www.mannerheim.fi
*Mannerheim Museo
*Kirjayhtymä: Suomalaiset Aasian-kävijät
*Keskisuomalainen: Jonathan Clements - Mannerheim - Presidentti, sotilas ja vakooja
*www.sukuposti.fi
*Robert Brantberg: Mannerheim - Tsaarin upseeri 1867 - 1914 / Mannerheim - Valkoinen kenraali 1914 - 1918 / Mannerheim - Sotamarsalkka 1918 - 1940 / Mannerheim - Ylipäällikkö ja presidentti 1940 - 1951
*C.G. Mannerheim: Muistelmat
*Eva Mannerheim-Sparre: Lapsuuden muistoja

Ystävien kirja

Kesällä vuonna 1882 oli muodissa ns. ystävien kirja. Carl Gustaf Mannerheim kirjoitti 15-vuotiaana tuolloin ihastuksensa, Constance Hisingerin pyynnöstä tämän ystävien kirjaan näin:

"Parasta, mitä tiedän on hyvin harjoitettu ratsuhevonen. Ja pahinta on huono kyytihevonen".