All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by
© Matthew Wells
*Photo used with permission.
Saalistus ja ravinto
Ravinto muodostuu pelto- ja metsämyyristä, hiiristä ja sopuleista -
mutta myös kaniineista, jos sellaisia on, ja joskus linnuista ja linnunmunistakin,
sammakoista sekä haaskoista.
Lumikko kiipeää puuhunkin saalista etsiessään.
Pääravinto vaihtelee paljon eri alueilla ja muodostuu sen mukaan,
mitä sopivia saalislajeja lumikolle seudulla elää.
Ruokaa lumikon on syötävä vuorokaudessa kolmannes omasta painostaan ja tämän vuoksi
se on aktiivinen ympäri vuorokauden. Myös viljojen jyvät, marjat ja etanat kelpaavat lumikolle.
Suurin piirtein lyijykynän kokoinen lumikko on erittäin tehokas tappaja.
Kun vain 35 grammaa painava naaraslumikko löytää saalistusretkellään liki
kolme kertaa painavamman tunturisopulin pesän, ei kulu kuin muutama sekunti
ja vinkaus, kun voi jo nähdä lumikon kantavan sopulia pesästä.
Kohta myös sopulinpoikaset siirtyvät hyvässä järjestyksessä, kukin vuorollaan,
lumikkoperheen poikasten naposteltaviksi.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
© Alexander Kavun
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright
© Marko Kivelä
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvista ylempi Copyright
© Michael Brace
*Kuvista alempi Copyright
© ramendan
Kesäturkki
Lumikon kesäturkissa selkäpuoli ja kyljet ovat punaruskeat, vatsapuoli valkoinen - raja
näiden värialueiden välillä on hyvin selkeä ja miltei suora.
Kesäpuvussa tassutkin ovat usein päältä valkoiset.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by
© Tatyana Yuganova
*Photo used with permission.
Talvielämää
Talvella lumikko viettää mahdollisimman paljon aikaansa lumen alla, missä
se on suojassa saalistajilta. Lumikko on itse petoeläin ja saalistaja,
mutta se on samaan aikaan itsekin vaarassa jäädä suurempien petojen saaliiksi.
Pöllöille ja muille petolinnuille, sekä esimerkiksi ketulle ja kissalle
lumikko on myyrän veroinen saalis.
Jos myyräkanta hupenee, on lumikon liikuttava hangilla enemmän ja otettava
se riski, että se voi itsekin joutua saaliiksi. Tällöin lumivaippaa kirjovat
kuin kauniisti tikattuina lumikon pienet parihyppyjäljet.
Lumikko liikkuu hyppelemällä 20 - 40 cm pitkiä loikkia. Talvella lumikko jättää
taakseen parijälkiä, jotka syntyvät sen etu- ja takajalkojen osuessa samaan kohtaan.
Kovemmalla alustalla syntyy myös kolmi- ja nelijälkiä.
Jos lumikko on jäämässä saalistajan suihin, sillä on vielä yksi ylimääräinen
puolustautumiskeino. Se suihkuttaa takapäästään pahanhajuista nestettä
hyökkääjän suuntaan, saa tämän hetkeksi sekaisin ja ehtii ehkä samalla
itse luikkia pakoon.
Lumikon reviiriksi riittää useimmiten alle 3 hehtaarin alue.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
© Eric Bégin
Lumikolla on tarkat aistit ja hyvä kuulo - ja kun se havaitsee jotakin, se nousee
takajaloilleen seisomaan ja tähystämään.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Marko Kivelä
All rights reserved
*Kuva Copyright
© Luke Casey
Photo used with permission.
Lisääntyminen
Lumikkojen parittelu tapahtuu keväällä ja kantoaika on 34 - 37 vrk.
Lumikkonaaras synnyttää touko-kesäkuussa neljästä kahteentoista karvatonta, vain 1 - 2 grammaa
painavaa poikasta. Poikaset ovat petoeläimille tyypilliseen tapaan hyvin
avuttomia, hampaattomia ja sokeita. Emo on alkuaikana tiiviisti
poikastensa kanssa, sillä niiden kehitys lakkaa, jos niiden
lämpötila laskee.
Kun lumikko palaa saalistusretkiltään pesälle poikastensa luokse,
se sirputtaa poikasia rauhoittaakseen. Samaa sirputusta pitävät poikaset,
painiskellessaan yhtenä vierivänä myttynä pesässä.
Lumikon poikaset kehittyvät suhteellisen hitaasti. Silmät
aukeavat noin neljän viikon iässä. Tällöin
poikaset pistäytyvät ensimmäisiä kertoja pesän ulkopuolella. Pysyvät hampaat kehittyvät
vasta runsaan kuukauden ikäisille poikasille.
Seuraavien viikkojen aikana kehittyvät poikaset harjoittelevat
saalistustaitoja. Emo voi tuoda niille kuolleita tai eläviä myyriä,
joilla hiotaan saalistustaitoja. Muutaman viikon kuluttua poikaset
tappavat ensimmäiset omat saaliseläimensä. Noin 3 - 4 kuukauden kuluttua
syntymästään naaraspoikaset saavuttavat emonsa koon, urosten kasvu kestää
puoli vuotta. Joskus lumikolla voi olla kaksikin poikuetta vuoden aikana.
Lähteet
Paavo Hellstedt: Lumikko - minikokoinen tehosaalisaja (Luonnossa - Nisäkkäät - Weilin + Göös)
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
www.luonnossa.net
IUCN
ADW Animal Diversity Web
Lumikon kesäturkissa selkäpuoli ja kyljet ovat punaruskeat, vatsapuoli valkoinen - raja
näiden värialueiden välillä on hyvin selkeä ja miltei suora.
Kesäpuvussa tassutkin ovat usein päältä valkoiset.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
© Bering Land Bridge National Preserve