Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, Valamo - Copyright © Dave_S.

LUOSTARIT

Luostarit sivistyksen ja kulttuurin keskuksina

Sekä ortodoksien että roomalaiskatolisen kirkon piirissä luostarit ovat olleet sielunhoidon, lähetystyön ja sosiaalisen toiminnan keskuksia. Paitsi uskonnollisen elämän kehittäjinä, luostarit ovat olleet huomattavia kulttuuriyhdyskuntina ja kaikkinaisen tiedon ja sivystyksen levittäjinä. Varsinkin keskiajalta lähtien luostareissa harjoitettiin merkittävässä määrin sekä tutkimusta että opetusta.

Suomen luostarilaitos

Suomessa luostarilaitoksella ei ole ollut sitä samaa merkitystä, mitä kulttuurin rintamailla. Tämä johtuu mm. siitä, että kristinusko tuli Suomeen varsin myöhään, vasta toisen vuosituhannen alussa. Vanhimmat luostarijärjestöt eivät ehtineet tänne lainkaan.

Kuitenkin luostareita perustivat maahamme sekä läntinen, roomalaiskatolinen kirkko, kuin myös itäinen, ortodoksinen kirkkokin. Benediktiinit, fransiskaanit, dominikaanit ja birgittalaiset ovat katolisia luostarijärjestöjä. Keskiajalla niiden vaikutus tuntui Suomessakin. Fransiskaanit ja dominikaanit kulkivat kansan keskellä saarnaten sen omilla kielillä ja toimien rippi-isinä. Fransiskaanit olivat erikoistuneet laupeudentyöhön. Heitä nimitetään myös harmaiksi veljiksi heidän käyttämänsä harmaan kaavun vuoksi.

Pyhän Olavin luostari 1249 - dominikaanit

Suomessa oli jo 1200-luvulta lähtien kaksi luostarijärjestöä, mustat dominikaaniveljet ja harmaat fransiskaaniveljet. Roomalaiskatolisen luostarilaitoksen toivat Suomeen kerjäläismunkit, dominikaanit, jotka perustivat Turkuun Pyhän Olavin luostarin vuonna 1249. Dominikaanit eli saarnaveljet olivat yksi 1200-luvulla syntyneistä ns. kerjäläisveljestöistä. Entisen luostareihin sulkeutuneen järjestelmän rinnalle syntyi uusi liikkuvuuteen perustuva elämäntapa, jossa kerjäläisveljet kulkivat kaupungista ja maasta toiseen saarnaten Jumalan sanaa ja eläen toisten almuista. Dominikaanit seurasivat köyhinä köyhää Kristusta ja levittivät hänen sanomaansa.

Dominikaaneilla oli suuri merkitys kristinuskon vakiinnuttajina ja syventäjinä Suomessa. Dominikaanit antoivat myös jäsenilleen korkeatasoisen opillisen koulutuksen. Dominikaanit perustivat ja kehittivät mm. luostarikouluja, jumalanpalveluskaavan ja pyhimyskalenterin. Nykyinen almanakkamme nimistö perustuu suurelta osin tähän kalenteriin. Monet keskiajan merkittävimmistä oppineista nousivatkin dominikaanien riveistä. Heistä kuuluisin oli Tuomas Akvinolainen.

Saarnaajaveljet opettelivat myös saarnaamaan kansankielellä, minkä vuoksi oppi levisi tehokkaasti. Kerjäläismunkit olivatkin omana aikanaan hyvin suosittuja saarnamiehiä ja ripittäjiä, mikä ilmenee mm. heille tehtyjen lahjoitusten suuresta määrästä.

Vladimir

Valamon luostarin ortodoksipappi, isä Vladimir. Kuva 1930-luvulta. Kuvaaja Einar Erici.

Munkki

Valamon luostarin munkki luostarin puutarhassa. Kuva 1930-luvulta. Kuvaaja Einar Erici.

Viipurin, Rauman ja Kökarin luostarit

Vuonna 1392 perustettiin dominikaaniluostari Viipuriin. Hieman myöhemmin, 1400-luvulla perustettiin myös kolme fransiskaaniluostaria, ja ne sijaitsivat Viipurissa, Raumalla ja Kökarissa Ahvenanmaalla.

Birgittalaisluostari "Armon laakso" Maskuun 1493

Pohjoismaissa suosittu Pyhän Birgitan kultti vaikutti myös Suomessa. Lukuisat Suomen kirkot ottivat hänet nimikkopyhimyksekseen ja Maskuun perustettiin birgittalaisluostarikin vuonna 1493. Luostari sai nimen Vallis Gratiae, Armon laakso. Luostari siirrettiin vuonna 1445 Raisioon ja luostarin ympärille kasvanut pikkukaupunki sai nimen Naantali.

Birgittalaisluostari oli kaksoisluostari, jossa oli 60 nunnaa ja parikymmentä munkkia ja maallikkoveljeä. Luostarin johtajana oli nainen, abbedissa. Kanssakäyminen niin munkkien ja nunnien kuin ulkomaailmankin kesken oli supistettu mahdollisimman vähiin.

Uskonpuhdistus ja monien luostarien loppu

Uskonpuhdistuksen toteuttaminen merkitsi monille Suomen luostareille loppua. Luostarien omaisuus peruutettiin. Vauraimmalla, Naantalin luostarilla oli omistuksessaan 220 tilaa.

Turun dominikaaniluostari paloi vuonna 1537 ja jäi autioksi. Seuraavana vuonna Rauman munkit karkotettiin ja luostarin rakennuksista tuli pappila. Viipurin dominikaani- ja fransiskaaniluostarit hylättiin lopullisesti vuonna 1541. Kauimmin eli köyhtyvä Naantali: sen viimeinen sisar kuoli vuonna 1591.

Valamon luostari 1329

Jo keskiajalla perustettiin Suomeen myös ortodoksisia luostareita. Merkittävimmän ortodoksisen luostarin, Laatokan saarella sijainneen Valamon, perustivat perimätiedon mukaan Sergei ja Herman vuonna 1329. Useiden lähteiden mukaan on kuitenkin mahdollista, että luostari perustettiin jo 1100-luvulla.

Vuonna 1977 Uudessa Valamossa vietettiin Valamon luostarin 800-vuotisjuhlia.

Konevitsa 1393 ja Petsamo 1550

Konevitsan luostarin perusti Valamon munkki Arseni vuonna 1393 ja Trifon perusti 1550-luvulla Petsamon luostarin. Suomalainen sissipäällikkö Pekka Vesainen miehineen hävitti Petsamon luostarin jouluyönä 1589. Munkit tapettiin kirkkoon jumalanpalveluksen aikana ja kaikki rakennukset poltettiin. Luostari siirtyi jatkamaan toimintaansa Kuolan kaupunkiin. Sisäisen kurin rappeutuminen ennakoi koko luostarin toiminnan hiipumista. Lopullisesti Petsamon luostarin toiminta päättyi Kuolassa vuonna 1764. Historiallisella Petsamon luostarin paikalla Petsamossa virisi uudelleen luostaritoimintaa vuonna 1997.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Vanhat mustavalkokuvat, Valamon luostari - Copyright © Swedish National Heritage Board's photostream


Valamo

Valamon luostari ja munkit 1930-luvulla. Kuvaaja Einar Erici.