Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, Valamo - Copyright
© Dave_S.
LUOSTARIT
Luostarit sivistyksen ja kulttuurin keskuksina
Sekä ortodoksien että roomalaiskatolisen kirkon piirissä luostarit ovat olleet sielunhoidon,
lähetystyön ja sosiaalisen toiminnan keskuksia.
Paitsi uskonnollisen elämän kehittäjinä, luostarit ovat olleet huomattavia kulttuuriyhdyskuntina
ja kaikkinaisen tiedon ja sivystyksen levittäjinä. Varsinkin keskiajalta lähtien luostareissa harjoitettiin
merkittävässä määrin sekä tutkimusta että opetusta.
Suomen luostarilaitos
Suomessa luostarilaitoksella ei ole ollut sitä samaa merkitystä, mitä kulttuurin rintamailla.
Tämä johtuu mm. siitä, että kristinusko tuli Suomeen varsin myöhään, vasta toisen vuosituhannen alussa.
Vanhimmat luostarijärjestöt eivät ehtineet tänne lainkaan.
Kuitenkin luostareita perustivat maahamme sekä läntinen, roomalaiskatolinen kirkko, kuin myös
itäinen, ortodoksinen kirkkokin. Benediktiinit, fransiskaanit, dominikaanit ja birgittalaiset ovat katolisia luostarijärjestöjä.
Keskiajalla niiden vaikutus tuntui Suomessakin. Fransiskaanit ja dominikaanit kulkivat kansan keskellä saarnaten sen omilla kielillä ja toimien rippi-isinä.
Fransiskaanit olivat erikoistuneet laupeudentyöhön. Heitä nimitetään myös harmaiksi veljiksi heidän käyttämänsä harmaan kaavun vuoksi.
Pyhän Olavin luostari 1249 - dominikaanit
Suomessa oli jo 1200-luvulta lähtien kaksi luostarijärjestöä, mustat dominikaaniveljet ja harmaat fransiskaaniveljet.
Roomalaiskatolisen luostarilaitoksen toivat Suomeen kerjäläismunkit, dominikaanit, jotka
perustivat Turkuun Pyhän Olavin luostarin vuonna 1249.
Dominikaanit eli saarnaveljet olivat yksi 1200-luvulla syntyneistä ns. kerjäläisveljestöistä. Entisen luostareihin sulkeutuneen järjestelmän
rinnalle syntyi uusi liikkuvuuteen perustuva elämäntapa, jossa kerjäläisveljet kulkivat kaupungista ja maasta toiseen saarnaten Jumalan sanaa ja
eläen toisten almuista. Dominikaanit seurasivat köyhinä köyhää Kristusta ja levittivät hänen sanomaansa.
Dominikaaneilla oli suuri merkitys kristinuskon
vakiinnuttajina ja syventäjinä Suomessa. Dominikaanit antoivat myös jäsenilleen korkeatasoisen
opillisen koulutuksen. Dominikaanit perustivat ja kehittivät mm. luostarikouluja,
jumalanpalveluskaavan ja pyhimyskalenterin. Nykyinen almanakkamme nimistö perustuu suurelta osin tähän kalenteriin.
Monet keskiajan merkittävimmistä oppineista nousivatkin dominikaanien riveistä. Heistä kuuluisin oli Tuomas Akvinolainen.
Saarnaajaveljet opettelivat myös saarnaamaan kansankielellä, minkä vuoksi oppi levisi tehokkaasti.
Kerjäläismunkit olivatkin omana aikanaan hyvin suosittuja saarnamiehiä ja ripittäjiä, mikä ilmenee
mm. heille tehtyjen lahjoitusten suuresta määrästä.
Valamon luostarin ortodoksipappi, isä Vladimir. Kuva 1930-luvulta.
Kuvaaja Einar Erici.
Valamon luostarin munkki luostarin puutarhassa. Kuva 1930-luvulta.
Kuvaaja Einar Erici.
Viipurin, Rauman ja Kökarin luostarit
Vuonna 1392 perustettiin dominikaaniluostari Viipuriin. Hieman myöhemmin, 1400-luvulla
perustettiin myös kolme fransiskaaniluostaria, ja ne sijaitsivat Viipurissa,
Raumalla ja Kökarissa Ahvenanmaalla.
Birgittalaisluostari "Armon laakso" Maskuun 1493
Pohjoismaissa suosittu Pyhän Birgitan kultti vaikutti myös Suomessa. Lukuisat Suomen kirkot ottivat
hänet nimikkopyhimyksekseen ja Maskuun perustettiin birgittalaisluostarikin vuonna 1493.
Luostari sai nimen
Vallis Gratiae, Armon laakso. Luostari siirrettiin vuonna
1445 Raisioon ja luostarin ympärille kasvanut pikkukaupunki sai nimen Naantali.
Birgittalaisluostari oli kaksoisluostari, jossa oli 60 nunnaa ja parikymmentä munkkia
ja maallikkoveljeä. Luostarin johtajana oli nainen, abbedissa. Kanssakäyminen niin munkkien ja nunnien
kuin ulkomaailmankin kesken oli supistettu mahdollisimman vähiin.
Uskonpuhdistus ja monien luostarien loppu
Uskonpuhdistuksen toteuttaminen merkitsi monille Suomen luostareille loppua. Luostarien omaisuus
peruutettiin. Vauraimmalla, Naantalin luostarilla oli omistuksessaan 220 tilaa.
Turun dominikaaniluostari paloi vuonna 1537 ja jäi autioksi. Seuraavana vuonna Rauman munkit karkotettiin
ja luostarin rakennuksista tuli pappila. Viipurin dominikaani- ja fransiskaaniluostarit hylättiin
lopullisesti vuonna 1541. Kauimmin eli köyhtyvä Naantali: sen viimeinen sisar kuoli vuonna 1591.
Valamon luostari 1329
Jo keskiajalla perustettiin Suomeen myös ortodoksisia luostareita. Merkittävimmän ortodoksisen
luostarin, Laatokan saarella sijainneen Valamon, perustivat perimätiedon mukaan Sergei ja Herman vuonna 1329. Useiden lähteiden mukaan on kuitenkin mahdollista,
että luostari perustettiin jo 1100-luvulla.
Vuonna 1977 Uudessa Valamossa vietettiin Valamon luostarin 800-vuotisjuhlia.
Konevitsa 1393 ja Petsamo 1550
Konevitsan luostarin perusti Valamon munkki Arseni vuonna 1393 ja Trifon perusti 1550-luvulla
Petsamon luostarin. Suomalainen sissipäällikkö Pekka Vesainen miehineen hävitti Petsamon luostarin jouluyönä
1589. Munkit tapettiin kirkkoon jumalanpalveluksen aikana ja kaikki rakennukset poltettiin. Luostari siirtyi jatkamaan toimintaansa
Kuolan kaupunkiin. Sisäisen kurin rappeutuminen ennakoi koko luostarin toiminnan hiipumista. Lopullisesti Petsamon luostarin toiminta päättyi Kuolassa vuonna 1764.
Historiallisella Petsamon luostarin paikalla Petsamossa virisi uudelleen luostaritoimintaa vuonna 1997.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Vanhat mustavalkokuvat, Valamon luostari - Copyright
© Swedish National Heritage Board's photostream
Valamon luostari ja munkit 1930-luvulla. Kuvaaja Einar Erici.