Munkin- ja nunnankammio

Munkeilla ja nunnilla on luostareissa omat huoneensa, joita nimitetään kammioiksi. Ne ovat yleensä sisustukseltaan varsin askeettisia, myötäillen niitä ihanteita ja elämäntapaa, jota luostareissa tavoiteltiin. Prameus oli näissä kammioissa pannassa, vain välttämättömin oli hyväksi.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva munkkikammiosta - Copyright © Carsten Tolkmit

Luostarin säännöt ja päiväjärjestys

Luostareissa kaikki tekeminen rytmittyi tarkasti kellonaikojen mukaisesti aamuvarhaisesta iltaan ja yöhön. Elämä luostarissa perustui säännöille, mikä oli suurenkin joukon muodostamassa yhteisössä välttämätöntä, jotta kaikki hoitui hyvin ja sujuvasti.

Luostareilla on ollut omia sääntökokoelmiaan, joissa on tarkkoja ohjeita kaikesta luostarielämään liittyvästä - ruokavaliosta aina liturgian kiemuroihin ja yhteisöelämän ongelmakohtiin. Kautta keskiajan käytetyin luostarisääntö läntisessä kristikunnassa oli Pyhän Benedictuksen luostarisääntö.

Pyhä Benedictus Nursialainen opasti luostariveljiä 500-luvulla, mutta hänen ihmistuntemuksensa ja kokemukseen perustuva viisautensa ovat yhä ajankohtaisia. Benedictuksen luostarisääntö ei kerro vain luostarien elämäntavasta, vaan se käsittelee monipuolisesti myös yhteisöllisyyden peruskysymyksiä. Luostarisääntö johdattaa nykylukijan pohtimaan johtamisen, yhteiselämän ja henkisen kasvun kysymyksiä puolustaen yksilön arvoa ja joustavia ratkaisumalleja. (Pyhän Benedictuksen luostarisääntö, alkuteksti kirjasta).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Cédric Amey

Kirkas päivänpaiste tunkeutuu ikkunasta hämärään kartusiaanimunkin kammioon. Munkit ja nunnat lukevat paljon, joten kirkas valokin on tervetullutta. Lorraine, Ranska.

Uurastusta ja hiljaisuutta - nauru pannassa

Voidaan sanoa, että sekä munkin että nunnan elämä rakentui erilaisille luostarin säännöille siitä hetkestä, kun hän tuli luostariin, aina hänen kuolinhetkeensä saakka.

Luostareissa nunnien ja munkkien päivät ovat täyttyneet ruumiillisesta työstä, rukoushetkistä ja pyhien tekstien opiskelusta. Pyhän Benedictuksen luostarisäännön mukaisesti munkit sitoutuivat puhumattomuuteenkin. Nöyrä hiljaisuus oli arvossaan, ja kaikkea turhaa puhumista oli vältettävä. Leikinlasku ja nauraminen olivat tyystin kiellettyjä.

Luostarin johdon, apotin, ohjeita ja määräyksiä piti noudattaa täydellisellä ehdottomuudella. Rikkomuksista rangaistiin, määrättiin katumusharjoituksia ja annettiin jopa raippojakin.

Raamatun lukeminen on ollut luostareissa keskeisesssä asemassa. Usein yksi on lukenut ääneen ja muut ovat kuunnelleet.

Taistelussa riivaajaa vastaan tulee joskus tappion hetkiä

Luostareissa nunnien ja munkkien perimmäinen tarkoitus on pyhittää elämänsä Jumalalle. Näin he haluavat elää hyvin synnittömästi ja vastustaa kaikkia, paheellisia kiusauksia. Seksuaalisuus vapautuneimmissa muodoissaan on aina katsottu kirkon piirissä yhdeksi kaikkein pahimmista synneistä. Erityisesti juuri ja varmastikin luostareissa.

Luonnollisestikin sekä nunnien että munkkien on täytynyt, ainakin yrittää, pidättäytyä täydellisesti kaikenlaisesta seksuaalisuuden harjoittamisesta. Mutta ihminen on heikko. Hollantilainen kultakauden mestarimaalari Cornelis van Haarlem (1562 - 1638) on ikuistanut maalaukseensa munkin ja nunnan, joilla hurskauden kilvoittelussa tilanne näyttäisi olevan karkaamassa käsistä. Tai pitäisikö paremminkin sanoa, että munkki oikeastaan on vasta pääsemässä käsillään varsinaiseen asiaan.



Munkinkammion lukutila - lukupenkki ja ikkuna sekä ikkunaluukku, jolla kammio on pimennetty ja rauhoitettu yöajaksi. Tomarin luostari, Santarem, Portugali.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © damian entwistle

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © D Villafruela

Kartusiaanimunkin kammiossa ruokapöytä on mukavasti ikkunasyvennyksessä. Syödessään voi siten ihailla elämää luostarin puutarhassa.

Luostarin ruokailu

Ruokailuun liittyviä sääntöjä oli runsaasti. Luostareissa ei suinkaan paastottu kaiken aikaa, vaan päinvastoin syötiin hyvin ja ravitsevasti. Nunnat saattoivat seisoa laulamassa viileässä kirkossa useiden tuntien ajan joka päivä, ja siinä tarvittiin hyvää ja monipuolista syömistä ja hyvää fyysistä kuntoa. Ruoan ei pitänyt olla vain terveellistä, vaan sen piti maistuakin hyvälle.

Birgittalaisluostarin säilyneet otteet taloudenhoitajan tilikirjoista osoittavat, että luostariin tilattiin suurilla summilla eksoottisia mausteita, jotka keskiaikaisessa yhteiskunnassa osoittivat korkeaa sosiaalista statusta. Tällaisia olivat maailman kallein mauste sahrami, jolla voitiin värjätä ja maustaa monia ruokalajeja, sekä inkivääri, kardemumma ja muskottikukka. Ruokailuohjeissa muistutetaan silti, ettei syöminen saanut olla itsetarkoitus ja maallinen nautinto. Niinpä ruokailu alkoi ja päättyi rukoushetkillä ja se saatettiin myös välillä katkaista rukouksilla. Keskinäistä seurustelua ruokailtaessa ei sallittu.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Megan

Nunnan kammio Perussa. Santa Catalina Monastery, Arequipa, Peru.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Allan Harris

Kartusiaanimunkin askeettinen kammio Englannissa - näkyvillä huoneessa ei ole minkäänlaista lämmönlähdettä.

Valamon luostarin vierashuone

Valamossa vierashuonekin noudattelee sitä askeettista tyyliä, joka on vallalla munkkienkin huoneissa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Pavel Trebukov

"Nuori nunna kammiossaan" - italialainen Cesare Laurenti (1854 - 1937).

Rukoilua ja työtä ja rukoilua

Rukousajat ja muut varsinaiset jumalanpalvelukseen liittyvät toiminnot olivat tiettyinä aikoina, niiden välissä tehtiin työtä. Töissä kukin erikoistui erilaisiin tehtäviin taitojensa ja kykyjensä mukaan. Osa munkeista ja nunnista hoiti puutarhaa, toiset pitivät rakennukset kunnossa tai valmistivat ruokaa. Kirjoitus- ja lukutaitoiset opettivat toisia ja kasveista kiinnostuneet tekivät lääkkeitä sekä toimivat sairaanhoitajina.

Eri luostareissa oli eriydytty mitä erilaisimpien toimintojen suorittamiseen sekä mitä moninaisimpien tuotteiden valmistukseen ja kuhunkin tehtävään opiskeltiin ja erikoistuttiin. Joku maalasi ikoneita, toinen valmisti viiniä, kolmas touhusi hevosten parissa.

Öisinkin rukoiltiin, ainakin näin tehtiin keskiaikana, aamulla noustiin ylös anivarhain ja illalla mentiin nukkumaan hyvin aikaisin.

Keskiaikaisen luostarin päiväjärjestys saattoi olla seuraavanlainen.

Yörukous pidetään klo 02.30 ja 03.00 välisenä aikana.

Aamurukous on klo 5.00 - 6.00 aamulla.

Aamupuolella rukoushetkiä on klo 7.30, hiukan ennen auringon nousua ja noin klo 9.00.

Keskipäivän aikaan vietetään seuraava rukoushetki. Aikoinaan talvisin tämä oli myös aterian aika.

Seuraava rukouspalvelus klo 14.00 - 15.00 iltapäivällä.

Vesper eli iltapalvelus alkaa noin klo 16.30, auringonlaskun aikaan, sillä säännöissä määrätään illallinen syötäväksi ennen hämärän tuloa.

Viimeinen iltapalvelus eli Kompletorio pidetään noin klo 18.

Klo 19 paikkeilla munkit käyvät levolle.

Lähteet
Leena Enqvist: Yksilön vai yhteisön ehdoilla? Hyvinvointia Syon Abbeyn birgittalaisluostarissa myöhäiskeskiajalla
Edu.turku: Luostarin päiväjärjestys

Munkit ja nunnat lukevat paljon raamattua, sekä muuta harrasta ja tutkivaa kirjallisuutta - siksi heillä on hyvät lukupöydät tuoleineen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvista ylempi - fransiskaaniluostari Via San Francesco, Fiesole, Italia - Copyright © magro_kr
*Kuvista alempi - kartusiaaniluostari Monastere de la Verne - Copyright © egonwegh

Pyhimysnunna Gertrude säteilee ylimaallista rauhaa ja valoa

Meksikolainen taiteilija Miguel Cabrera (1695 - 1768) on tavoittanut maalauksessaan pyhimysnunna Gertrude Suuresta säteilevän, pyhän valon. Gertrude Suuri oli 1200-luvun lopulla elänyt saksalainen benediktiininunna, josta tuli yksi roomalaiskatolisen kirkon tunnetuimmista pyhimyksistä. Hyvin laajan sivistyksen omannut Gertrude näki ensimmäisen sarjansa näkyjä vuonna 1281, ollessaan 25-vuotias.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © A frias housing inside

Kartusiaanimunkin kammio

Avara ja valoisa kartusiaanimunkin kammio. Kartusiaaneilla saattoi olla isompia, kolmihuoneisiakin tiloja yhtä munkkia kohti. Chartreuse de la Verne, Ranska.

Valoisa ja kaunis munkinkammio 1700-luvun Ranskasta. Itse asiassa tässä tilassa kammiota on enää vain nukkumistila, muutenhan voidaan jo puhua munkin salongista.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © mksfca



All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Luis de Figueiredo
Photo used with permission.

Munkin lukupöytä Portugalissa

Munkin lukupöydällä, joka on esillä Mafran valtavassa barokkipalatsissa, viipyilee tunnelmaa rikkaudesta ja ylellisyydestä. Royal Convent and Palace of Mafra, Portugali 5.9.2015.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva munkkikammiosta - Copyright © Louis Vest

Pyhimyksen kammio Kolumbiassa

Kuvassa yllä huone, jossa Pyhä Pedro Claver y Corberó eli Peter Claver (1580 - 1654) eli viimeiset vuotensa ja kuoli. Hän oli espanjalainen jesuiitta ja lähetyssaarnaaja. Hän on orjien ja merenkulkijoiden suojeluspyhimys. Hän kastoi elämänsä aikana kristinuskoon ainakin 300 000 ihmistä. Hän ajoi erityisesti mustien orjien ihmisoikeuksien ja vapautuksen asiaa.

Askeettisessa kammiossa on vuode, tuoli, pieni arkku erilaisille tavaroille, pieni pöytä, eipä juuri muuta. Tyynykin vuoteella vaikuttaa epäilyttävän pieneltä ja epämukavalta. Ja missä on peite, viltti tai täkki? Kiviset luostarit ovat varmaankin olleet talviaikaan kylmiä paikkoja. Pedro Claver y Corberó halusi elää äärimmäisen vaatimattomasti, katsoen, että syntiensä vuoksi hänen oli kestettävä kärsimyksiäkin.

Ortodoksimunkiksi pyrkivälle

Esimerkiksi Athoksen ortodoksiluostarissa Kreikassa pääset munkiksi hyvin yksinkertaisin menettelyin seuraavasti.

1) Menet vierailulle luostariin, ja pyydät pääsyä munkiksi luostariin.

2) Tällöin sinua pyydetään luopumaan kaikesta omaisuudestasi, jonka voit antaa sukulaisillesi, kirkolle, luostarille, ystävillesi, kenelle haluatkin. (Jos et ole aivan varma siitä, että tuleeko sinusta munkki noviisivaiheen jälkeen, kannattaa omaisuudesta, jos sitä on kertynyt, ehkä olla ihan hiljaa vain - siitähän pääsee eroon myöhemminkin).

3) Sitten alkaa noviisivaihe, jossa totuttaudutaan luostarielämään ja jonka aikana selviää, että onko luostarielämä tarkoitettu juuri sinulle.

4) Noviisivaiheen jälkeen sinut joko hyväksytään munkiksi, taikka sinua pyydetään poistumaan.



Birgittalaisunnan hiljaista elämää hämärässä kammiossaan, pyhine kirjoineen museotiloissa. Birgittalaisnunnan tunnistaa siitä, että nunnan mustan päähupun päällä on valkonauhainen, orjantappurakruunua symboloiva, punaisin lasijalokivin koristeltu "Kristuksen kruunu". Vadstena, Ruotsi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Greger Ravik

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Ambersky235

Erakkomunkkeja keskiajan Englannissa

Mount Grace Priory Englannissa on kartusiaanien keskiaikainen luostari, joka on perustettu vuonna 1398. Luostari lopetti toimintansa joulukuussa vuonna 1539. Luostariin kuuluu kirkko ja kaksi erillistä luostaria, joista toiseen mahtuu 17, toiseen 6 munkkiveljeä. Kuvien munkkikammio on entistetty kävijöiden tarkasteltavaksi.



Verrattuna oman aikansa, keskiajan asuntoihin, kartusaanimunkkien asunnot olivat erittäin korkealuokkaisia ja viihtyisiä.



Luku- ja kirjoituspöytä.

Munkin aarrearkku, joka toimi samalla pöytänä.



Verhoilla eristetty vuodetila makuuhuoneessa.

Tässä luostarissa munkit elivät suurimman osan ajastaan omissa kammioissaan erillään toisistaan kuin erakot. Kussakin munkinkammiossa oli kolme huonetta, joten asuntona oli kuin pikkutalo. Munkit poistuivat näistä kodeistaan päivittäin vain kirkkoon hartauden harjoituksiin, mutta eivät koskaan liikkuneet luostarin ulkopuolella. He olivat kasvissyöjiä ja jokaisella oli oma pieni kasvitarhansa. He kohtasivat toisensa sunnuntaisin yhteisellä aterialla, muulloin he söivät kammioissaan. Myös munkkiveljen hautajaisissa kaikki kokoontuivat yhteen.



Nykypäivän luostarin viihtyisä ruokasali. Fransiskaaniluostari, Cieszyn, Puola.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Abraham

Yhteistilat

Monet ihmiselon välttämättömistä toimista, kuten ruoan valmistus ja ruokailu toimiteltiin yhteistiloissa, joten yksittäinen asukas ei tarvinnut keittiötä.

Ehkäpä teesamovaari tai pikkuhella ikiomine kahvipannuineen olisi voinut tuoda pientä lisäiloa munkin ja nunnan elämään noina menneinä aikoina. Ehkäpä ja varmaankin nykyisin munkeilla ja nunnilla onkin omissa huoneissaan enemmän mukavuuksia, ehkä tietokonekin, jolla pääsee nettiin - ja Tunturisuden luostarisivuille.

Luostari täynnä lupauksia

Koeajan jälkeen kokelas eli noviisi lupasi noudattaa elämässään täydellistä kuuliaisuutta; puhtautta ja köyhyyttä. Kuuliaisuuslupaus tarkoittaa sitä, että munkin tai nunnan pitää noudattaa kaikkia luostarin sääntöjä ja totella luostarin johtajaa, apottia tai abbedissaa. Puhtauslupaus merkitsee lupausta olla menemättä naimisiin, ja köyhyyden lupaus tarkoittaa kaikesta omaisuudesta luopumista.



Munkinkammio, luostari Certosa del Galluzzo - Firenze, Italia.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Cyberuly



Luostarin viihtyisä vierashuone. Luostari Sisters of Mercy of St. Charles Borromeo, Maastricht, Hollanti.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Kleon3

Pappismunkin teetuokio samovaarin äärellä

Irstaassa yltäkylläisyydessä elävä venäläinen, lihava munkki puhaltaa teetään silmät ummessa, eikä häneltä riitä pienintäkään huomiota kerjäläisille.

Taidemaalari Vasily Perov (1834 - 1882) edusti venäläistä realismia. Voimme siis olettaa, että juuri tällaisiakin kirkonmiehiä Venäjällä on 1800-luvulla elänyt. Tuolloinhan maassa yhteiskunnalliset olot olivat sellaiset, että suuri osa kansasta eli äärimmäisessä köyhyydessä, samaan aikaan kun rikkaimmat elivät äärimmäisessä yltäkylläisyydessä ja ylellisyydessä.