Oluenpanon historiaa

Olut on maltaista, humalista ja vedestä käyttämällä valmistettu alkoholipitoinen mallasjuoma.

Oluen valmistusta kutsutaan panemiseksi. Muinaisessa Babyloniassa valmistettiin oluen kaltaisia juomia yli 6 000 vuotta sitten. Antiikin aikaan olutta valmistettiin jo laajemmin, vaikka silloin suositumpaa olikin viini.

Oluenpano keskiajan luostareissa

"Olutta sanotaan luostareiden ja nerokkaiden munkkien ikuisesti kestäväksi lahjaksi koko maailmalle."

Keskiajan lopuilla, 1300-luvulla Euroopassa juotiin olutta kaikissa yhteiskuntaluokissa suunnattomia määriä. Oluen suuri suosio johtui pääasiassa juomaveden huonosta laadusta. Olut oli turvallisempaa ja puhtaampaa juotavaa, kuin monin paikoin mahdollisesti saastunutkin vesi konsanaan ja siksi olutta joivat kaikki, myös lapset ja vanhukset. Esimerkiksi Kaarle V (1500 - 1558) tunnetusti pysähtyi matkoillaan vain sellaisissa kaupungeissa, missä oli panimoita, ettei hänen olisi tarvinnut käyttää kehnoa juomavettä. Hygienia ylipäänsäkin oli noina aikoina tuiki tuntematonta.

Alkuvaiheissaan olutta tehtiin kodeissa, perheenäitien toimesta, heikoissa olosuhteissa ja vaatimattomilla taidoilla ja lopputulos oli usein erittäin huono. Sitten kristilliset munkkien veljeskunnat tulivat mukaan leikkiin ja siitä alkaen kaikki muuttui.



Ensimmäiset olutpanimonsa munkit perustivat jo 500-luvulla ja lopulta Euroopassa ainakin noin 500 - 600 luostaria tuotti keskiajalla omaa oluttaan. Ensimmäinen piirros luostareiden oluenpanosta on sveitsiläisestä St. Gallenin luostarista vuodelta 820. Piirroksessa on kolme luostarin panimoa, yksi luostarin vieraille, yksi pyhiinvaeltajille ja köyhille, ja yksi itselleen munkeille.

Samalla munkit perustivat myös Euroopan ensimmäiset suuret olutpanimot. He myös kehittivät monin tavoin oluenpanon menetelmiä ja tekniikkaa. Oluen valmistuksessa tapahtui munkkien myötä todellinen mullistus.



Kuvan munkin vastuulla on ollut oluenpano ja siksi hän on joutunut joka päivä koemaistelemaan oluitaan. Iloisesta ilmeestä päätellen oluenpano on taas kerran onnistunut ja hyvin!

Munkit noudattivat alusta alkaen benediktiinien ohjesäännön mukaisesti luostareissaan sitä periaatetta, että he olivat kaikessa mahdollisimman omavaraisia. Tämä luonnollisestikin koski myös olutta. Olutta tarjottiin luostareissa käyville pyhiinvaeltajille, ja kun huomattiin, että se maistui, alettiin luostareissa tuottaa olutta myyntiin sekä matkalaisille että myös luostareiden ulkopuolelle.

Munkit mukana tavernassa, jossa hengähdetään hetki oluen äärellä trubaduurin laulaessa.

Näin syntyi korkealuokkainen luostariolut

Munkit noudattivat hyvään alkuun päästyään oluen valmistuksen taidossa ja suoranaisessa taiteessa periaatteita, joiden avulla oluen laatu kohosi.

He ymmärsivät puhtauden merkityksen kaikissa prosessin vaiheissa. Erityisesti varmasti siksikin, että olut kilpaili terveellisyydessä saastuneen juomaveden kanssa.

He pitivät kirjanpitoa oluenpanosta. Näin seuraavat panimomestarit saattoivat välttää virheitä ja kehittää prosessia edelleen.

He ymmärsivät viileyden merkityksen oluen varastoinnissa. Se ylläpiti oluen alkuperäisiä ominaisuuksia ja vielä paransikin niitä.

He alkoivat maustaa olutta humalalla ja se lisäsi myös säilyvyyttä.

He oppivat säätelemään oluen alkoholipitoisuutta. Matkalaisille myydyssä oluessa alkoholia oli 5 %, itse he joivat olutta, jossa oli alkoholia 2,5 %. Köyhille valmistetussa oluessa alkoholia oli alle 1 %.

He kirjasivat ohjeistuksen sille, miten olutta tuli valmistaa, miten pulloihin asetettiin etiketit ja miten oluet varastoitiin.

Arnold Soissons (1040 - 1087)

Belgian Flanderissa syntynyt apotti ja piispa Arnold of Soissons edisti suuresti oluen panemista ja käyttöä. Hänen nimiinsä kirjataan olueen liittyvä keksintökin, oluen suodatusjärjestelmä.

Arnold Soissons piti olutta ihmisen elämälle ehdottoman välttämättömänä ja hän kehotti paikallista maalaisväestöä juomaan veden sijasta olutta, sen "terveydellisten vaikutusten" vuoksi. On ilmeistä, että olut jopa pelastikin ihmishenkiä siksi, että saastuneen veden käyttö väheni. Eräänkin ruton aikana kävi hänen kirkkonsa jäsenille juuri näin, kun Arnold Soissons pontevasti kehotti ihmisiä välttämään veden juontia.

Belgiassa Arnold Soissons on nykyisin humalankerääjien suojeluspyhimys. Hänen muistojuhlaansa, "Oluen päivää" vietetään Belgiassa vuosittain 14 päivänä elokuuta.

Oluen suojeluspyhimykset

Hyvin harvoilla tahoilla on yhtä monta suojeluspyhimystä, kuin oluella ja oluenpanijoilla taikka niihin liittyvillä ammateilla, kuten majatalonpitäjillä. Näitä suojeluspyhimyksiä, jotka useimmiten eläessään ovat olleet munkkeja tai nunnia, on parikymmentä. Tämä kertoo oluen suuresta merkityksestä katolisen uskon piirissä.

Pyhimysten yhteydessä kerrotaan tarinoita ihmeellisistä oluttynnyreistä, joista olut ei koskaan loppunut, vaikka sitä tarjoiltiin tuhansille ihmisille. Esimerkiksi irlantilainen suojeluspyhimys Pyhä Brigid (457 - 525) piti luostaristaan käsin yhdellä ainoalla oluttynnyrillä 18 kirkkopiiriä olutvaroissaan. Leprayhteisön hän paransi, muuttamalla vesitynnyrin sisällön olueksi. Häneen ja Jumalaan liitetyssä ylistysrukouksessa sanotaan:

"Haluaisin saada suuren olutjärven, Kuninkaiden Kuninkaalle. Haluaisin koko taivaallisen perheen juovan siitä kautta aikojen ikuisuuteen asti".

Keskiajan lopulla oluenpano-oikeuksia alettiin antaa myös luostareiden ulkopuolisille maailmalle. Uskonpuhdistuksen jälkeen, katolisen kirkon otteen heikentyessä, olutteollisuus siirtyikin jo tiukasti julkisen hallinnon puolelle.

Britanniassa kuningas Henry VIII (1491 - 1547) joutui välirikkoon Rooman paavin kanssa ja tällöin hän hajotti 1530-luvulla kaikki maansa luostarit. Yhdessä hetkessä katosi tukku panimoita ja korkealle koulutettuja panimomestareita. Näin, koko Euroopassa luostareiden panimoiden yksinvallan ja oluen suojeluspyhimysten aikakausi oli vääjäämättä katoamassa.

Paastoajan ravintolisää

Munkit nauttivat olutta suuria määriä päivittäin. Esimerkiksi benediktiinimunkkien päiväannos sai olla enimmillään viisi litraa.

Olutta opittiin hyödyntämään myös paastoaikana. Juomalla silloin päivittäin litramäärin vahvaa olutta sai oluesta suuren määrän ravintoa ja energiaa ja paastosta selvisi näin lähes huomaamatta. Kun yhdessä puolen litran oluttuopissa on noin 150 kilokaloria, niin kymmenellä tuopillsella kertyikin jo mukavasti 1 500 kilokaloria. Olutta nimitettiinkin tuolloin "nestemäiseksi leiväksi".

Paastoaikaa varten valmistettiin erityistä pukkiolutta (bock). Siinä oli enemmän ravintoaineita ja alkoholia, kuin tavallisessa oluessa.

Olotilaa niin paaston kuin tavallisen arjenkin aikana saattoi kohottaa myös oluen sisältämä alkoholi. Luostareiden oluissa tosin saattoi olla noina aikoina alkoholia varsin vähän, mutta viiden litran päiväannoksella vaikutus tietysti tuntui. Etenkin, kun sen päälle jouduttiin juomaan vielä luostarien omia viinejä ja liköörejäkin tuhdit annokset.



Rankan päivän päälle on ihanaa lueskella ja piiputella.



Oluenpanon lomassa on aikaa istahtaa hetkeksi tupakkatauolle.



Orval on nykypäivän luostariolutta, jota valmistetaan Belgiassa ja siellä vuonna 1132 perustetussa, sisterssiläisessä Orval Abbeyn luostarissa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Bernt Rostad

Luostareiden olutpanimot nykyisin

Nykyisin muutamilla kymmenillä luostareilla Euroopassa on oma olutpanimonsa. Jokunen on Yhdysvalloissa. Niiden oluita mainitaan edelleenkin parhaiksi oluiksi maailmassa. Liittyyhän luostareiden olutjuomiin myös sellaisia mielikuvia ja arvoja, joita ei millään muilla maailman olutmerkeillä ole. Ne ovat munkkien, luostareiden ylevässä ja hegellisessä ilmapiirissä valmistamia ja niiden tuottamisella on pidemmät perinteet, kuin millään muilla maailman olutpanimoilla.

Yksi näistä luostaripanimoista on Weltenburgin luostarissa, Baijerissa, Saksassa. Se on vanhin toimiva luostaripanimo, sillä luostari on perustettu jo vuonna 1050. Kaikissa luostarin olutpulloissa, T-paidoissa ja muissa tuotteissa on ylpeästi "1050". Tosin toinen Baijerin luostari, Weihenstephan väittää, että heidän luostarinsa panimoineen on perustettu 10 vuotta aiemmin, eli vuonna 1040. Kiista jatkuu ratkaisemattomana.

Eräällä luostareiden haarautumalla, trappisteilla on neljässätoista luostarissaan nykyisin panimo. Kolmetoista niistä on Euroopassa ja yksi Yhdysvalloissa. Nämä panimot tuottavat Trappist-olutta.

Benediktiineillä on oluen suurmaassa, Saksassa luostareissaan 24 olutpanimoa. Puolet niistä sijaitsee Baijerissa.



Lähteet
*Dr. Michael Foley: Medieval Monks and Alcohol
*Jeff Alworth: All the new monastery breweries
*Theresa O'Shea: Beer Saints
*Steve Moretti: How monks perfected beer
*Journal.Beer: Benedictine Brewers in Germany
*Maalaukset saksalainen Eduard von Grützner (1846 - 1925).
*Yle: Ellan matkassa: roomalaisten jäljillä