Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa - Copyright © Steve McLaren

Maakotka - (Aquila chrysaetos) (Linnaeus, 1758)

Maakotka on helppo tunnistaa - sen koko on majesteettinen ja sillä on hitaat siiveniskut. Välillä maakotka lentäessään kaartelee pitkiäkin aikoja ihan liikkumattomin siivin. Siivet ovat liitolennossa loivassa V-asennossa ja kärjistään voimakkaasti harittavat. Siivet kapenevat tyveen päin. Käsisulkien kärjet taipuvat usein ylöspäin. Maakotkan siipien kärkiväli on 190 - 225 cm. Maakotka on kuin kotonaan rajuissakin tuulissa, joista se näyttää suorastaan nauttivan.

Uros painaa 3 - 4 kg, naaras voi painaa 6 kg.

Molemmat sukupuolet ovat samannäköiset. Vanha maakotka on yleisväriltään tummanruskea, lukuunottamatta kullankeltaista päätä. Sen pyrstö näyttää kaukaa täysin tummalta ja käsisulat ovat poikkijuovaiset. Vanhalla linnulla on usein siiven yläpuolella kuluneiden peitinhöyhenten muodostamat vaaleat alueet.

Eroina merikotkaan ovat sopusuhtainen rakenne, pitkä, tasapäinen pyrstö - yhtä pitkä, kuin siipien leveys - ja lyhyempi pää.

Nokka on pienempi, kuin merikotkalla ja väriltään musta, harmahtavatyvinen. Koukkupäinen nokka on jykevä. Vahanahka ja höyhenpeitteiset koivet ovat kirkkaan keltaiset. Silmän värikalvo on nuorilla ruskea, vanhoilla kellanpunainen.

Nuorella, esiaikuisella maakotkalla on valkea, mustakärkinen pyrstö, sekä suuret valkoiset laikut siipien kärkiosassa. Nuori ja esiaikuinen on usein vaikea erottaa toisistaan, sillä siipilaikun koko ei ole luotettava määritysperuste. Nuoren linnun puku on yhtenäisempi ja sen siiven yläpuolen pienet peitinhöyhenet ovat yksivärisen tummanruskeat. Valkoiset alueet pienenevät linnun vanhetessa. Täysin samannäköinen vanhan maakotkan kanssa nuoresta tulee 5 - 6-vuotiaana.

Maakotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jon Nelson


Maakotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © The Engineer

Levinneisyys

Vaaleanvihreä pesimisalueet, sininen talvehtimisalueet, tummanvihreä ympärivuotisesti.

Maakotkan levinneisyys kattaa koko pohjoisen pallonpuoliskon arktiset alueet. Maakotkasta erotetaan tavallisesti viisi alalajia, joista Suomessa pesii nimialalaji chrysaetos. Sen levinneisyys ulottuu idässä Jeniseille saakka.

Pesimälintuna maakotkaa tapaa nykyisin Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Kuusamosta alkaen Lappiin - ja myös Suomenselällä. Muualla sitä tavataan muuttoaikoina ja talvella.

Maakotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Lee Jaffe

Ääni

Harvoin kuultu, haukkuva kiäh tai toisin ilmaisten, kaikuva klyi, klyi, klyi. Maakotka on tavallisesti äänetön.

Pesinnöt ja poikaset

Maakotkan pesä on hyvin laaja "risulinna", sen halkaisija voi olla jopa 5,7 metriä. Pesä on yleensä männyn latvassa, joskus kallioseinämällä tai kolmiomittaustornissa. Usein parilla on monta pesää, joita ne vuosittain vaihtelevat. Rakennusaineina ovat järeät, jopa 3 metrin pituiset oksat, risut ja havut - sekä vuorauksena varvut, ruohot, sammalet ja jäkälät.

Maakotka on hyvin arka häirinnälle pesimäkauden alussa. Maakotka munii 1 - 3 kellanvalkeaa, kellertävä- tai ruskeapilkkuista munaa. Muninta tapahtuu maaliskuun lopulla tai huhtikuussa ja haudonta kestää 43 - 44 vrk. Poikaset ovat lentokykyisiä aikaisintaan 74 - 80 vrk:n ikäisinä.

Maakotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jon Nelson

Paikkalintuja ja vaeltelevia muuttolintuja

Vanhat kotkat ovat yleensä paikkalintuja, jotka pysyttelevät laajalla pesimäpiirillään ympäri vuoden. Pesivät yksilöt ovat lähes kaikki paikkalintuja. Nuoret ja esiaikuiset linnut kiertelevät aina Keski-Eurooppaa myöten varsinkin syksyisin ja talvisin.

Maakotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Steve McLaren

Ravinto ja saalistusympäristöt

Maakotkan pääravintoa Suomessa ovat jänikset ja riekot, sekä muut metsäkanalinnut. Ravintoon kuuluvat myös ketut, lampaat ja kurjet - joskus koiratkin. Poronhoitoalueella poronvasat. Maakotka syö myös löytämiään kuolleita eläimiä, eli haaskoja, erityisesti talvisin. Saalistusympäristöinä tärkeitä ovat avoimet ympäristöt, kuten suot ja avohakkuualueet. Saaliinkantokyvyn yläraja on noin 5 kg. Metsästäessään keskikokoista riistaansa maakotka risteilee melko matalalla ja keksii saaliin kaukaakin tarkalla näöllään.

Maakotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/beezart


Maakotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Lee Jaffe


Maakotka

Rohkeuden ja voiman symboli - vaiko riistarosvo?

Petovihalla ja siten myös kotkavihalla on maassamme synkät ja pitkät perinteet. Niin paljon, kuin kotkiakin toisaalta on ylistetty, ovat ne saaneet tuntea raskaana ihmisten tietämättömyyden ja kiittämättömyyden yllään. Varmasti petovihassa on peruja noilta entisiltä ajoilta, jolloin ne edustivat raivattavaa ja valloitettavaa villiä luontoa, petoja, joita vastaan oli taisteltava.

Kotkavihassakin näkyy se vanha, moralistinen kahtiajako, jonka mukaan eläimissä oli hyviä ja pahoja. Hyviä ovat aina olleet sellaiset eläimet ja linnut, jotka ovat olleet kasvissyöjiä - ja jotka puolestaan ihminen on voinut syödä suihinsa. Pahuutta ovat aina edustaneet pedot, jotka on koettu "riistarosvoina", jotka röyhkeästi vievät luonnosta jotakin sellaista, mikä kuuluisi ihmisen mielestä ihmisen pataan.

Maakotkalla on ollut kyseenalainen kunnia kuulua Suomen vainotuimpien petolintujen joukkoon yhdessä merikotkan, kanahaukan ja huuhkajan kanssa. Kotkien salakaatotapauksia tulee vuosittain ilmi.

Vahinkoakin maakotka aikaansaa, sillä se saalistaa poronvasoja. Nykyisin maksu maakotkan porotaloudelle aiheuttamista vahingoista tulee paliskunnille niiden alueella olevien asuttujen kotkanpesien ja niiden pesintätuloksen perusteella.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Joachim S. Müller

Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*BirdLife Suomi
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat
Linnut