Matti Haapoja (16.9.1845 Isokyrö - 8.1.1895 Turun vankila)

Isossakyrössä, Etelä-Pohjanmaalla vuonna 1845 syntynyt Matti Heikinpoika Haapoja on yksi Suomen rikoshistorian 1800-luvun tunnetuimmista rosvoista, rakkareista, hevosvarkaista ja murhamiehistä. Hänen nimensä yhdistetään sellaisiin maineikkaisiin puukkojunkkareihin, kuin Isontalon Antti ja Rannanjärvi.

Tosin, jos olemme oikein tarkkoja, niin Matti Haapoja ei itse asiassa enää kuulunut varsinaisiin puukkojunkkareihin, vaikka hän heidän parissaan uransa aloittikin. Puukkojunkkarit itsekään eivät varmaan olisi antaneet Haapojalle arvonimeä puukkojunkkari, niin häikäilemättömiä olivat Haapojan teot. Puukkojunkkariudessa ruman vallesmannin reilu tappo puukolla oli arvostettava suoritus, mutta naisen kuristaminen tai peräti tukehduttaminen silkkityynyillä ei ollut rehdin puukkojunkkarin meininkiä. Matti Haapojasta kehittyi Siperian aikoinaan paatunut ryöstömurhaaja.



Matti Haapoja - kuva Copyright Geni.com.

Yhren onnettoman nuorukaisen elämänvaiheet

Vankilamuistiinpanoissaan, jotka Haapoja on otsikoinut "Yhren onnettoman nuorukaisen elämänvaiheiksi", hän kertoo kehitykseensä vaikuttaneista tapahtumista.

Matti Haapoja syntyi 1845 Isossakyrössä Etelä-Pohjanmaalla. Tuolloin maakunnassa vallitsi puukkojunkkarikausi ja henkirikosten määrä nousi huimiin lukemiin. Monista miehentappajista ja rikollisista, kuten Hallin Jannesta ja Anssin Jukasta, sepitettiin lauluja ja kerrottiin tarinoita. Matti Haapoja on Isontalon Antin ja Rannanjärven ohella niitä harvoja rikollisia, joiden maine on säilynyt ihmisten tietoisuudessa aina meidän päiviimme saakka. (Kaijus Ervasti)

Haapoja eli lapsuutensa ja nuoruutensa Isoonkyröön kuuluneessa Ylistarossa. Haapoja koki hyvin väkivaltaisen ja vaikean lapsuuden ja häntä pieksivät vuoronperään viinaanmenevä isä ja erittäin väkivaltainen vanhin veli, Juho. Hän itse kuvasi kurituksen vaikutuksia seuraavasti:

"Sitä minun ei sovi sanoa, jottei ole kuritettu minua minun lapsuuteni ajalla, sitä olen tainnut saara vähän liiaksikin, joka onkin minun luontoni kaarasnut eli tehnyt kovaksi, ja luullakseni se onkin kovaluontoisellen lapsellen juuri saman arvoista kun koittaisitte tulta öljyllä sammuttaa..."

Haapojan perheen kohdalla on Ylistaron kirkonkirjakin jo kuin rikosrekisterin kaltaista luettavaa. Sekä isää että veljiä on 1830- ja 1890-lukujen välissä vähän väliä rangaistu. Isää tosin rangaistiin pienemmistä synneistä, metsänhaaskauksesta, irtolaisten pitämisestä ja juopumuksesta. Kirkonkirjaan on tehty merkintä "Kelvoton huolenpito lasten opetuksesta", mikä ei todellakaan ihmetytä, kun tulokset ovat nähtävissä: poikien murtovarkauksista ja tappeluista aina ihmisrääkkäyksiin ja tappoihin asti.

Matti Haapoja kertoi muistelmissaan, kuinka isä rikkoi pirtin huonekalut kirveellä ja ajoi perheen pihalle ja kuinka lopuksi kylän miehet tainnuttivat hänet pitkillä puuseipäillä. Matin kolme veljeä pitivät huolta Ylistaron rikosrekisteristä vaikka päinvastoin kuin isänsä ja Matti-veljensä he tuntuvat myöhemmällä iällään rauhoittuneen. Kaksi nuorempaa siirtyikin muualle, toinen Helsinkiin, toinen Amerikkaan. Vanhin veli eli loppuikänsä Isontalon Antin tapaan siivosti talonisäntänä parissakin Ylistaron talossa.

Pärekopassa kouluun

Matti oli jo iso poika, kun häntä yritettiin saada koulutielle. Opettajana toimi Kaisa, joka kertoi jälkeenpäin, että yksi oppilas tuotti hänelle erityisesti huolta ja sydänsurua: oppilas oli tietenkin Matti Haapoja. Opettajan mukaan Matin äiti oli laiminlyönyt Matin kasvatuksen ja pitänyt aina tarkkaa huolta siitä, että Matin tekemät kujeet ja pahat työt eivät tulleet ankaran isän tietoon. Matti karkasi koulusta aina kun Kaisan silmä vältti.

Kerran oli isä lähtenyt tuomaan Mattia kouluun karkumatkalta, mutta Matti oli tehnyt kovan vastarinnan. Silloin isä oli pannut Matin suureen pärekoppaan, peittänyt vaatteella ja sitonut tämän vielä nuorallakin kiinni. Näin oli Mattia tuotu kouluun pärekopassa kuin lintua häkissä. (15.03.1899 Koti ja yhteiskunta no 3)

Yksitoistavuotiaana maailmalle - äiti ehdotti merille lähtöä

Tuohon aikaan oli tapana, että talon sai haltuunsa vanhin pojista. Vähitellen myös Haapojan perheessä vanhin veljistä, Juho, hankki yhä enemmän määräysvaltaa kotona, ja Matti joutui 11-vuotiaana lähtemään maailmalle leipänsä ansaitakseen. Kun veli lopulta sai talon määräysvaltaansa, 11-vuotias Haapoja sysättiin kylmästi pihalle eli maailmalle, oman onnensa nojaan tästä perhehelvetistä. Usein selitetään jonkun rikollisen kohdalla syyksi hänen tekoihinsa vaikeaa lapsuutta. Matti Haapojan kohdalla tällainen ajatus tulee vääjäämättä todellisena mieleen.

Kun 11-vuotiasta Mattia ajettiin pois kotoa, hän vielä viime hädissään yritti kysyä äidiltään, että "mihin hän nyt menee?". Äiti kehotti poikaansa hakeutumaan merille. Eihän tällaista voi pitää mitenkään rakastavan ja lapsestaan huolta pitävän äidin käytöksenä. Matti odotti erityisesti äidiltään suojelusta, mutta turhaan.

Orpopoikana maailmaan työntyessään nuori Haapoja, joka oli kotonaan valmistautunut talollisen elämään, sai aloitellakin työelämänsä renkinä. Trenkipoikana Haapoja palveli ikävuodet yhdestätoista kuuteentoista. Tämä ei ollut missään nimessä omiaan hänen mielialaansa ja itsetuntoaan nostamaan, vaan sisällä lienee pakostakin kytenyt kasvava katkeruus.

Vaikka tulikin kaltoin kohdelluksi kotonaan, Matti Haapoja ei vihannut vanhempiaan. Isälleen hän jopa myöhemmin, Kakolassa ollessaan, takoi hautaristinkin Ylistaron hautausmaalle. Tämän hautaristin isän haudalle kuljetti Mathilda Wrede. Jos hän jompaa kumpaa vanhemmistaan moitti, niin äitiään, jonka liiallista hellyyttä hän piti onnettomuutensa syynä!

Täysi hulina päälle vuosina 1866 - 1867

Renkiaikansa jälkeen Matti Haapoja kävi armeijankin ja selviytyi siitä varsin hyvin, vaikka joutuikin joihinkin nyrkkitappeluihin.

Syksyllä v. 1866 Haapoja palasi takaisin Ylistaroon ja aluksi kukaan ei kiinnittänyt häneen erityisempää huomiota, olihan hän tavoiltaan varsin reipas, tasainen ja siivo nuorukainen. Eipä mennyt aikaakaan, eli tarkkaan ottaen vain pari viikkoa, kun oli toinen ääni kellossa. Haapoja lyöttäytyi yksiin puolenkymmenen itseään vanhemman miehen kanssa, ja alkoi tämän porukan kanssa, joukkoa johtaen, liikkua puukkojunkkarina seudun häissä ja muissa pidoissa väkivaltaa ja pelkoa ympärilleen levittäen. Matti Haapojasta tuli näin yhdessä hetkessä Kyrönseudun pelätyin tappelija.

Isonkyrön ja Ylistaron käräjillä hän näinä vuosina oli saamassa tuomioita sapatinrikkomisesta, kortinpeluusta, pahoinpitelyistä, haavan lyömisestä, aseen kannosta, puukotuksista, veitsellä iskemisestä, vahingonteoista ja ilkivallasta kuten ikkunoiden, huonekalujen, kivijalan ja ovien rikkomisesta, varkauksista, tappeluista yms. Tuomiot olivat varsin lyhyitä vankeusrangaistuksia ja sakkoja, jotka muunnettiin raipparangaistukseksi.

Matti Haapoja sai tulla huomaamaan rikollisen elämän kääntöpuolen ja seuraukset - hän sai totutella karuihin vankilaoloihin, hän sai raippoja, häntä venytettiin häpeäpaalussa - siihen sidottiin ennen raippojen antamista - ja väliin nimismies pehmitti hänen selkäpiitään kasakanruoskalla.

Kaiken tämän hulinan keskellä Haapojan Matti oli itse kovasti ylpeä konnanjuonistaan ja siitä pelosta, jonka alaiseksi hän oli saattanut ylistarolaiset. "Isontalon Antti on kuninkaana Härmässä, minun täytyy olla Ylistaron kuninkaana", tapasi hän ylvästellä.

Mellastelut ja uhot, kylätappelut, häjyt ja puukot

1800-luvun taloudellisesti vaikeina aikoina useat pojat ja nuoret miehet kokivat Haapojan lailla saman kohtalon, ja tulivat ikäänkuin osittain ajetuiksi yhteiskunnan ulkopuolelle. Puukkojunkkariudesta nämä miehet löysivät keinon saada itselleen muilta arvostusta, pyrkimällä hallitsemaan yhteisöä pelolla ja väkivallalla. Eihän täten saavutettu mitään yhteiskunnan silmissä kunniakasta arvostusta, mutta kun muuta ei ollut tarjolla, pistettiin hulinaksi.

Tavanomaiset kylätappelut olivat miehisen rohkeuden ja voiman koetuksia, joita hyvinkin saatettiin pitää urheiluna, niin kauan kuin aseina olivat pääasiallisesti nyrkki ja seiväs. Miehistä kuntoa oli myös tarkoitus näyttää paikan nuorille naisille, joten kylätappelut täyttivät sangen keskeisen tarpeen. Koska perinne oli hyvin elävä, ei häjyjä - ei Matti Haapojaakaan - nähty ainakaan kaikkien osapuolten tahoilla ainoastaan kurittomina mellastelijoina, vaan myös kunnianarvoisan kylätappelutradition ylläpitäjinä.

Kuoleman vierailu häätalossa 6.12.1869

Wittingin talossa Ylistarossa, Jaakko ja Susanna Wittingin häissä, Haapoja tappoi ensimmäisen ihmisen ja puukotti hengiltä lapsuudentoverinsa, Heikki Antinpoika Impposen. Puukotus tapahtui kovan juopottelun jälkeen, salakavalasti hämärässä tuvassa.

Haapoja ja Impponen seisoivat hetken aikaa lähekkäin tuvan lattialla, väen keskellä, ja tässä yhteydessä Haapoja tuikkasi puukolla Impposta mahaan niin, että sitä ei kukaan nähnyt. Impponenkaan tuskin heti tajusi, että häntä on puukotettu. Hän istahti alas, nousi sitten seisomaan, huudahti "ai ai" ja kietoi käsivartensa mahansa ympärille, samalla hääväki näki verta.

Haapoja meni tällöin jalomielisesti auttamaan Impposen makuulleen. Aamulla klo 7 tullut apteekkari sitoi Impposen haavan, tämän vaimo vei Impposen kotiinsa, jossa tämä kuoli klo 1. Perussyy Impposen tappoon oli se, että rikkaamman talon poika Impponen oli sanonut Haapojan siskoa, Sofiaa rumaksi, köyhäksi ja vielä mustalaiseksi, koska Sofialla oli tummat hiukset. Tämä oli pääsyy, vaikka on selvitelty, että puukotuksen takana olisi ollut muitakin syitä, kuten kamppailu joukkion johtajuudesta ja kosto siitä, että Impponen oli nimitellyt Haapojaa varkaaksi.

Syyn puukotukseen tiesi vain Haapoja. Hän kiisti syyllistyneensä puukotukseen, mutta tuli tuomituksi, koska oli puukottaja. Yksi Haapojan selityksistä teolle oli se, että hän oli hetkeä aiemmin kuullut jonkun miehen huutavan, "älkää tuoko rumia naisia tänne!", jolla tämä oli tarkoittanut Sofiaa - ja Haapoja tuli puukottaneeksi väärän miehen. Myöhemmin oikeudenkäynnin kuluessa kävi ilmi, että hääpari oli pyytänyt Haapojaa häihinsä pitämään yllä järjestystä. Impponen oli kutsumaton vieras.



Tästä taposta Matti Haapoja passitettiin 12 vuodeksi pakkotyöhön Turun kuritushuoneeseen, Kakolaan.

Hän oli Kakolassa elinkautisvankina vuosina 1871 - 1880, mutta karkasi neljästi Kakolasta, sekä eräitä muita kertoja vangitsijoiltaan ja kuljettajiltaan. Karkaamiset olivat hyvin suunniteltuja.

Häntä ei ollut helppo ottaa kiinni, sillä hän tappeli aina voimakkaasti kiinniottajiaan vastaan. Myös vankilassa hän joutui kerran riitoihin erään toisen vangin kanssa, jolloin tämä löi häntä kirveellä päähän.

Kakolan viimeisinä toiminta-aikoina vankilassa oli kuvan esittämä hälytystaulu. Jos vartija jossakin laajalla alueella joutui vankien kanssa vaaran paikkaan, hän painoi hälytysnappia ja muut vartijat tiesivät juosta apuun. - Kuva Copyright - Kuva Copyright © Tuomo Salminen - Creative Commons.

Karkumatkoilla

Ennen karkumatkojaan Haapoja ei vielä ollut maankuulu rikollinen, ainoastaan yksi monista puukkojunkkareista. Lehdistön ja suuren yleisön tietoisuuteen hän alkoi päästä onnistuttuaan karkaamaan neljä kertaa Kakolasta. Hän oli karkumatkoillaan yhteensä noin 12 kuukautta eli vuoden.

1. Karkumatka - karkaaminen 18. päivänä lokakuuta 1872. Vangittiin jo seuraavana kuukautena, marraskuussa takaa-ajon ja kovan tappelun jälkeen. Pian tämän jälkeen Haapoja pakeni Lapuan vanginkuljettajalta, saatiin uudelleen vangituksi vuoden lopulla Uudenkaarlepyyn lähellä. Karkumatkan kesto pari kuukautta.

2. Karkumatka - karkaaminen 5. päivänä marraskuuta 1874. Riehui ja ammuskeli eräässä majatalossa Jyväskylässä 8. päivänä helmikuuta 1875, vangittiin samana päivänä ja pakeni putkasta jo iltapäivällä. Ehti tekemään vielä murronkin samana päivänä ja jäi kiinni. Karkumatkan kesto kolme kuukautta.

3. Karkumatka - karkaaminen 9. päivänä kesäkuuta 1876. Saatiin kiinni marraskuussa 1876 Ilmajoella. Ilmajokelaiset miehet piirittivät talon, jossa Haapoja oli ja tämä antautui vasta pitkän tulitaistelun jälkeen. Karkumatkan kesto noin viisi kuukautta.

4. Karkumatka - karkaaminen 27. päivänä marraskuuta 1878. Jäi kiinni Hämeenlinnan talvimarkkinoilla tammikuussa 1879. Karkumatkan kesto noin kaksi kuukautta. - Lue tästä kiinnijäämisestä.

Ampumisvälikohtaus karkumatkalla 1876

Yhdellä karkumatkallaan Haapoja hakeutui synnyinseuduilleen, jossa tiesi olevan ystäviä, joiden luona voisi piilotella. Näihin entisiin ystäviin kuului Esaias/Esa Nyrhinen. Nyrhinen ei suinkaan ottanutkaan Haapojaa avosylin vastaan. Nyrhisellä oli joitakin vanhoja kalavelkoja Haapojaa kohtaan, ja hän yritti saattaa luokseen tulleen Haapojan takaisin vankilaan, mutta Haapoja ampui tässä rytäkässä 12.8.1876 Nyrhistä revolverillaan kolmesti, yksi laukaus osui suuhun, kaksi jalkaan.

Haapoja pakeni paikalta hurjaa vauhtia hevosrattailla, ammuttu vietiin Vaasan lääninsairaalaan ja parani entiselleen. Tapauksesta kävi ilmi sekin, kuinka Haapoja mieluusti piti hallussaan ampuma-asetta puukon sijaan, aina kun se oli mahdollista. (25.10.1890 Waasan Lehti no 86)

Suomalainen lehdistö laajeni juuri 1800-luvun puolivälin jälkeen. Patrik Österholm oli vankikarkuri, josta lehdet kirjoittivat 1860-luvulla. Seuraavan vuosikymmenen alussa lehdistössä esiintyi Kaappo Sutki ja 1870-luvun loppupuolella taas Matti Haapoja kuuluisimpana karkurina.

Lehdistö seurasi herkeämättä Haapojan seikkailuja ja kiinniottoyrityksiä sekä alkoi rakentaa hänelle eräänlaista herrasmiesrosvon imagoa. Verrattiinpa häntä jopa Rinaldo Rinaldiniin, joka oli saksalaisen rosvoromantiikan luoma sepitteellinen hahmo. (Kaijus Ervasti)

Vaarallinen esimerkki koulu- ja katupojille

Ajan lehdissä tunnettiin huolta siitä, kuinka Matti Haapoja sai lehdissä sankarin sädekehän ja erityisesti "tietämättömän lukijakunnan ja nuorison silmissä jonkunmoisen sankari-loiston". Haapojan seikkailut olivat mieliaineena keskusteluissa koulupoikain ja katupoikain parissa. Myöskin hätäiltiin sitä, että Haapojan - tuon koko yhteiskunnan häpeällisen paheenpesän asukin raa'at sukkeluudet olivat muodostuneet "koulupoikain lempilauseiksi". (15.11.1890 Koti ja yhteiskunta no 11)

"En koskaan tehnyt kenellekään syyttä mitään, mutta pahin virheeni oli tuo nyrkkioikeuden käyttäminen!"

Matti Haapojan elämän kaikista vaiheista ja etenkään hänen pakomatkoillaan tekemistään rikoksista, murhista ja ryöstöistä, ei ole olemassa luotettavaa selvitystä. Niitä voidaan vain arvailla. Hän on itse todennut otsikon mukaisesti, että ei koskaan tehnyt syyttä mitään, mutta pahoittelee käyttämäänsä nyrkkioikeutta. Nyrkkioikeutta Matti Haapoja käytti ihan nuorena, mutta sitten nyrkit vaihtuivat puukkoon ja pistooliin, kuristusnaruun, tukehduttamistyynyyn ja muihin tappovälineisiin.

Muutamia kohtia maankuulun roiston elämästä - 21.10.1890 Pohjalainen no 84

Yksi lukemattomista Matti Haapojasta kertovista uutisista päättyi näin:

Niin tuli Matti sillä kertaa wangituksi. Käräjissä hänet tuomittiin tappelusta y. m. sakkoihin, jotka hän suoritti wesileipäwankeudella. Sen jälkeen on Haapoja monta kertaa roswotöittensä takia "istunut kiinni", neljä kertaa Kakolasta karannut, jälleen tarttunut. Mutta pyynnöstään päässyt Siperiaan. Ja sieltäkin on hän hiipinyt kotimaahan ja istuu jälleen murhasta nasewasti raudoitettuna muurien sisällä Helsingissä. - Kuka selittää mikä sen miehen on riiwannut?

Siperiassa

Vuonna 1880 Haapoja anoi itse siirtoa Siperiaan. Voidaan vain arvailla sitäkin, miksi hän teki näin, mutta olihan siinäkin mahdollisuus päästä näkemään maailmaa. Varmasti taustalla on ollut myös ajatus siitä, että josko elämä Siperiassa olisi helpompaa, kuin Kakolassa.

Siperiasta tiedetään ilmeisen todennäköisiä, silti selvittämättömiä Haapojan tekemiä henkirikoksia ainakin viisi. Mutta Mattia alkoi koti-ikävä vaivata siinä määrin, että hän karkasi takaisin Suomeen, saapuen tänne kesällä 1890. Kuinka moni tuli surmatuksi Haapojan toimesta tällä pitkällä vaelluksella Siperiasta kohti kotimaata, jää arvailujen varaan. - Tutustu Siperian aikaan.



Kakolan eristysselli vaarallisille vangeille nykykunnossaan. Varmasti ei ihan näin hienoa ollut Haapojan aikana. Haapojalle määrättiin kerran mm. 4 vuorokautta pimeää koppia vedellä ja leivällä, pisin pimeäkoppirangaistus, joka oli mahdollinen. - Kuva Copyright © Tuomo Salminen - Creative Commons.

Kauniin Kanuuna-Matin monta henkilöllisyyttä

Matti Haapoja tottui jo nuoresta pitäen käyttelemään itsestään monia nimiä ja esiintymään väärillä henkilöllisyystiedoilla. Sehän oli myöhemmin vankikarkurina varsin ymmärrettävääkin. Armeijassa hän oli nimellä Matts Kanon, eli Matti Kanuuna. Erään kerran Kakolasta karattuaan ja kiinnisaatuna, häneltä tavattiin armeijan eropaperi, jonka mukaisesti hän oli Isak Jaakopinpoika Kaunis. Siperiasta Suomeen palatessaan Haapoja esiintyi nimellä Karl Widbom. Osan lukuisista, itselleen kuulumattomista henkilöllisyyspapereista hän anasti ryöstämiltään taikka varasti.

Haapoja näytelmien tähtenä

Näytelmiä Haapojasta on tehty ainakin kolme. Aikaisemmin hänet nähtiin usein hillittömänä massamurhaajana, mutta näytelmät ovat muokanneet Haapojan kuvaa inhimillisemmäksi. Rosvomyytti onkin jatkuvasti muotoutuva prosessi, jonka sisältö vaihtelee voimakkaasti eri aikoina ja elää yhteiskunnallisten muutosten mukana.

Jussi Kylätaskun Haapoja-näytelmä, joka kertoo Matin edesottamuksista ja ennen kaikkea tämän kohtaamisista "vankien ystävän", kuvernöörin tytär Mathilda Wreden kanssa, kantaesitettiin Turun Kaupunginteatterissa 1989.

Matti Haapojan ja Mathilda Wreden tarinassa on liitoskohtia ihmisyyden ja haarautuvien polkujen mahdollisuuksista. Kukaan ei ole syntyessään tuleva murhamies tai maailman napa: omat valinnat ja sosiaalinen maailma kulttuureineen meidät tekevät. (Kaijus Ervasti - Turun Sanomat)

Matti Haapojan vanhemmat ja sisarukset

Matin isä Heikki oli kaksissa naimisissa. Heikki meni toisiin naimisiin Maria Matintytär Välmän kanssa Isossakyrössä vuonna 1831. He saivat yhteensä kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli ihan pienenä. Aikuisuuteen asti elivät Matti, hänen kolme veljeään ja kaksi siskoaan.

Isä: - Heikki Juhonp. Mikkola, Gumse, s. 23.12.1803 Veteli Räyrinki Hannila - k. 12.3.1870 Ylistaro, Kainasto. (Isostakyröstä perhe muutti vuonna 1847 Ylistaron Pollarin taloon ja sieltä taas saman pitäjän Kainaston Haapaojalle.)
Äiti: Maria Matintytär Välmä, s. 9.9.1809 Isokyrö, Ylistaro, Hevonkoski, Välmä - k. 12.3.1870 Ylistaro, Kainasto.

Matin sisarukset

Veli: Juho, s. 7.7.1832 Isokyrö, Ikola, Komsi. Puoliso: Liisa Imppola. - Juho oli sisarussarjan vanhin, taipuvainen väkivaltaisuuteen ja oli usein käräjillä tuomittavana, juopumuksista, pahoinpitelyistä, maantierauhan häiritsemisestä yms.
Veli: Jaakko, s. 27.4.1843 Isokyrö. Sotilas Suomen kaarti. Tappelupukari, juopumuksia, pahoinpitelyjä yms.
Veli: Iisakki, s. 5.5.1850. Veljessarjan nuorin. Rötösteli monin tavoin, sai ryöstöstä kuolemantuomionkin Isonkyrön kihlakunnanoikeudessa tammikuussa 1873, mutta Vaasan hovioikeus lievensi tuomion raipoiksi ja vankeudeksi. Senaatin oikeusosasto katsoi vielä, että kyseessä ei ollutkaan ryöstö vaan varkaus, ja lievensi tuomion sakoiksi.
Sisko: Maria, s. 26.12.1833.
Sisko: Briita Sofia, s. 19.9.1851.

Matilla oli kuuluisia sukulaisia, kuten Suomen ensimmäinen presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg ja Johan Wilhelm Snellman. He olivat keskenään pikkuserkut ja molemmat tulevat sukulaiseksi Matille Långin talon kautta Vetelistä. Myös entinen pääministerimme, Esko Aho, on kotoisin Vetelin Räyringistä ja on ilmoittanut olevansa sukua Matille. Samoin, myös sisäministerinä toiminut Anne Holmlund on kertonut olevansa sukua Matti Haapojalle.

Haapojan aitta

Haapoja on jättänyt jälkiään monille seuduille. Ylistarossa, Ritarin kotimuseossa, on aitta, jossa Matti Haapoja on kortteeraillut pakomatkoillaan.

Lähteet
Kaijus Ervasti: Murhamiehen muotokuva - VAPK-kustannus 1992
Henkilöhistoriaa: HAAPOJA, Matti, suurrikollinen
Murderpedia
Jussi Pajula: Puukkojunkkareiden kuningas
Max Engman: Suureen Itään - Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa
Historiallinen Sanomalehtikirjasto
Kansakunnan historia WSOY
Porstua: Rosvojen kiinniottoa Peräseinäjoen tiellä 132 vuotta sitten - kirjoitus vuodelta 1995, Peräseinäjoen Joulu
Kaijus Ervasti: Haapoja, Matti (1845 - 1895) rikollinen
Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja
http://www.akiranta.com/ - Kuuluisa murhamies tuomiolla hevosvarkaudesta Hausjärvellä 1891
Päivi Lehtinen: Viinan villitsemät
Vaasa.fi
Rikosseuraamuslaitos