Kummituksiakin kairankulkijoiden kannoilla

Menneinä aikoina taikausko oli voimissaan ja ihmiset uskoivat monenlaisiin yliluonnollisiin ilmiöihin, kuten kummituksiin. Eivät monet erämiehet tässä suhteessa eronneet aikalaisistaan. Kuinkapa olisivat voineetkaan, koska me kaikki ihmiset enemmän taikka vähemmän jaamme oman aikamme käsitykset ja ymmärryksen.

Pitkillä eränkäyntimatkoilla liikuttiin oudoilla maillakin ja jouduttiin usein yöpymään tilapäismajoihin tai ihan taivasalle. Eipä ole mitään ihmeellistä siinä, että kun ilta alkoi tummuen vaihtua yöhön, niin yksin nuotionsa äärellä, ehkä vain koiransa kanssa istuvan kairankävijän mieli alkoi käydä levottomaksi. Monenlaiset kiertävät kummitustarinat ja oudot sattumukset olivat omiaan lisäämään mielikuvituksen kiitoa. Eikä olotilaa suinkaan ollut omiaan varmaankaan parantamaan sekään, kun tiesi, että pimeyden suojissa liikkuivat runsaslukuisina sudet ja karhut.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Visit Lakeland

Tunnelman tiivistymistä iltanuotiolla

Jos silloin, tuollaisessa ylivirittyneessä tilanteessa, jostakin nuotionkajon kantaman ulkopuolelta pimeydestä, kuului jotakin outoa tai odottamatonta ääntä, rapsetta ja rapinaa - jollei peräti valittavaa uiketta tai möyrettä, oli se varmastikin hyvin hätkähdyttävää ja pelottavaa. Eipä ollut taskulamppua, jonka kiilalla olisi voinut valaista lähitienoota - ei kännykkää eikä hätänumeroa, johon olisi voinut soittaa. Tuon ajan ihmiset olivat "omillaan" tavalla, jota emme kykene enää ymmärtämään, koska samanlaista ehdotonta yksinäisyyden ja eristyneisyyden tunnetta ei voi nykypäivänä kokea.

Tuollaisesta iltanuotion tunnelmasta ja tapahtumasta on kyse Ihtiriekon tapauksessa, joka on ihan todellinen ja aikakirjoihin kirjattu. Itse asiassahan siinä erämies oli varsin urhea ja rohkea, sillä hän vietti koko yönsä nuotiollaan, eikä lähtenyt paniikissa pakosalle. Kuten varmasti moni muu olisi voinut tehdä.

Ihtiriekko - vähän kaamea yö nuotiolla - eräjutelmana kummitustarina

Moniko tiennee nykypäivänä enää sitä, mikä on ihtiriekko. Metsästäjäkin voi yllättäen kohdata illan tummuessa ihtiriekon nuotiolla, siksi kai asiaa on tarpeen valaista, jotta se ei tule kenellekään yllätyksenä. Tyypillistä näissä kohtaamisissa on, että vaikka ihtiriekon ääni kuuluu aivan selvästi, mitään ei näy. On siis kyseessä aavelintu, ja näistä pelottavista linnuista kertoo ruokolahtelainen muistelma eräjutelmana näin:

"Surkeasti valittavan äänen satuin kuulemaan läpi yön, ollessani kaukana Saimaan rannalla syksykesällä metsästämässä. Olin kaukana kotoa, eikä mitään ihmisasuntoa ollut lähellä, johon olisin voinut yöpyä sykyisen päivän joutuessa iltaan. Päätin yöpyä siellä rannalla nuotiolla ja etsin sopivan paikan vanhan nuottakodan sialta, jossa vielä oli hirsien jätteitä. Tein tulen hirsien väliin ja rupesin niin viettämään yötäni nuotion, koiran ja pyssyn seurassa.

Mutta kun puut alkoivat hiiltyä ja rupesin niitä kohentelemaan siinä puolen yön seudussa, alkoi lähelläni kuulua hyvin surkeasti valittava ääni, joka silloin aina koveni ja läheni kun kohentelin tulta. Koirakin rupesi haukkumaan äänen kuullessaan ja minä pidin täysin ladatun pyssyn lähelläni, jolla voin puolustaa itseäni, jos mitä näkisi ja joku aikoisi minulle pahaa tehdä.

Näin vietin nuotion äärellä yksin vähän kaamealta tuntuvan yön. Päivän valjettua ja nuotion sammutettuani lakkasi valittava äänikin, jota en osannut sanoa, että mikä se oli. Jälkeenpäin sain kuulla erään rengin hirttäneen itsensä siihen nuottakotaan, siksi sen henki siellä kummitteli."

Ihtiriekkoa ei kukaan sano koskaan nähneensä, vain äänen vanhat sanovat kuulleensa. Ihtiriekon sanotaan olevan lintu, sillä se siirtyilee nopeasti paikasta toiseen. Kukaan ei ole silti pystynyt sanomaan, minkälainen lintu se on. Ihtiriekon ääntä kuvaillaan räikeän rääkyväksi, siinä kaikki, mitä linnusta tiedetään. Ihtiriekon äänen kuuluessa vanhat perimätiedon mukaan ounastelivat onnettomuuksia tulevaksi. Onnettomuus tapahtui aina niillä paikoin, mistä tuo outo rääkyminen kuului. Tai sitten sillä paikalla, missä ihtiriekko piti kamoittavaa peliään, oli joskus aiemmin tapahtunut jotakin pelottavaa.

Riekko (Lagopus lagopus)

Riekko on Lapin tunturikoivikoiden ja pajukoiden yleinen pesimälintu. Etetlämpänäkin riekko pesii rämeillä ja kanta on vielä Keski-Suomessa tasainen. Aivan etelässä riekko pesii hyvin harvinaisena ja paikoittaisena.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva riekosta - Copyright © Sergey Yeliseev