Ampuja paikalla kuiskasi toverillensa: "vinkuta sikaa vaikka paikalle nääntyköön," mutta susi ei seurannutkaan
sen pitemmältä. Paikalla kääntivät hevosensa takaisin ja susi seisoi vapaasti keskellä tietä. Siihen ampuivat he sen vauraimman
latinkin, niin että vuoret vapisivat. Susi hyppäsi raviin, johon taas sätkäsivät toisen kerran: Susi hyppäsi lähellä
olevaa aitaa vasten, johon taas laskivat kolmannen latinkin.
Sen satsin saatuaan heitteli susi sorkkiansa viimeisiä kertoja. Ampujat hyppäsivät ja löivät vielä sutta
kahdella pyssynperällä niin, että molemmat menivät säpäleiksi.
Tarkemmin tutkittua keksivät itsensä petetyksi: oli näet kaksi miestä muodostaneet suden kelkan päälle:
kelkan panivat tien viereen vesakkoon, johon sitoivat hienon narun, jonka toisen pään vetivät
yli tien aidan taa, jossa odottivat jahtijoukon tuloa. Kohtalle päästyä tempasivat nuorasta
niin että kelkka nousi tielle ja susi oli tapaavinaan perästä juoksevaa olkitukkoa.
Tämä näytti aivan varmaksi sudeksi jahtaajain silmissä ja saattoi siihen hirmuseen sotaan. Miten mahtoi olla ampujan mielestä
kamalata, kuin he keksi saaliinsa olevan päreestä ja vanhasta lattia matosta kyhätyn kelkan päälle. (12.3.1870 Tapio)
Sammaloituneeseen kiveen kiinnitetty metallinen laatta, jossa teksti Hämeen susi 1972. Kyseessä on muistolaatta paikasta,
missä ammuttiin Tammelassa susi. 22.11.1983 Hämeen suden ampumismaastoon paljastettiin muistolaatta. - Kuvat Copyright Kimmo Karjakoski © Suomen Metsästysmuseo - Creative Commons.