Liikenne, Oulu-Kajaani maantie

Ensimmäiset maininnat Oulu-Kajaani tielinjasta löytyvät 1600 luvun alkupuolelta. Tielinja noudatteli Oulujoen eteläpuolisia rantamaisemia Muhoksen kautta Utajärvelle ja siitä edelleen Ahmasjärven länsipuolelta Säräisniemelle, josta matkaa jatkettiin talvisin jäätietä pitkin Manamansaloon, ja edelleen Kajaaniin. Kesäisin Oulujärvi ylitettiin soutamalla tai purjehtimalla Tien rakentaminen liittyi itärajan ja valtakunnan puolustamiseen. Se rakennettiin vesi- ja maareittejä yhdistellen reitille, jolla Vienan ja Karjalan kauppa oli kulkenut jo vuosisatoja.

Tien raivaus - ja rakentamistyöt pani alulle Oulun linnan käskynhaltija Isak Behm 1600 luvun alkuvuosina. Tie valmistui 1610 luvulla Behmin seuraajan Eerik Haren aikana. Vanha maantie näkyy edelleenkin monin paikoin Oulujokivarren kulttuurimaisemassa. Vasta valmistunutta tietä liikkui Kustaa II Adolf seurueineen talvella 1622 matkalla Liivinmaan sodasta Viipurin kautta valtiopäiville Tukholmaan. Historiansa ensimmäiset vuosikymmenet tie soveltui vain ratsukäyttöön. Vuonna 1681 Maaherra Wrangell antoi määräyksen saattaa tie vaunuin ajettavaan kuntoon. Tie oli 1600-luvulta 1800-luvun lopulle tärkeä postitie Tukholman ja Viron välillä ja ainoa maantie Oulusta Kajaaniin. Sitä pitkin kuljetettiin Oulun - ja Viipurin linnan välinen posti. Postitaloja oli Oulunsuussa, Muhoksella, Utajärven ja Ahmaksen kylissä. Kesätie ulottui Oulusta Säräisniemelle Oulujärven länsirannalle. Tien ylläpito kuului Oulun, Paltamon ja Sotkamon talonpojille. Venäläiset paransivat ratsutietä hattujen sodan miehitysaikana (1741-1743) ja 1700-luvun puolivälissä rakennettiin kesätie Säräisniemeltä Kajaaniin asti.

Oulu- Utajärvi maantie ja majatalot 1600–1800

Tien katsotaan alkavan Oulun Kajaanin tullista, joka sijaitsi nykyisen Koulu - ja Kajaaninkadun risteyksessä. Sieltä nykyisen pohjoisen rautatien alikulusillan kautta kuljettiin vanhan hautausmaan kappelin ohi. Hautausmaan kohdalla tie on jäänyt hautausmaan laajennuksen ja nykyisen Kajaanintien alle. Seuraavaksi ohi Värtön talon joka jää vasemmalle. Sitten on Kastellin, Isterin talot, jonka jälkeen ohitetaan sotilastorpan ja Kauppilan ja Pikkaraisen pihapiirit, jotka ovat lähes nykyisillä paikoillaan. Erik Pikkaraisen talo oli myös kestikievaritalo. Oulujoen pohjoispuolen rantatörmällä näkyy Kanniaisen ja Nikkilän (kappalaisen puustelli) talot. Nykyisen Tarhurintien ja Yrjönrannan välinen tieosuus noudattelee täysin vanhaa tietä.

Yrjönrannan kohdalta erkanee talvitie Kajaaniin pitkin Oulujokea. Kuljetaan edelleen vanhaa tieuraa pitkin kun siirrytään Kokkosaarenpolun risteyksessä pyötätielle. Vanhalta Kajaanintieltä erkanee tie Kontion taloon ja Saarelansaareen Saarelan kestikievaritaloon. Kestikievaritalona se toimi 1650 luvun kahdenpuolen. Sitten tullaan Puralaan eli Kolehmaiseen ja joen pohjoispuolella näkyy Markuksen talo (Markuksela).

Nykyisen Maikkulanrinteen - ja Juuruksentien linjaus noudattaa täsmälleen vanhaa tielinjaa Juurusojalle asti. Maikkulan jälkeen, joka on nykyisellä paikallaan, saavutaan Juurusojan suussa olevaan Juuruksen taloon, joen toisella rannalla näkyy Koistinen. Juuruksessa on toiminut 1700 luvulla ja 1800 luvun alussa kestikievari. Juurusojalta tie nousee Heikkilänkankaalle, sieltä erkanee tie Heikkilän taloon kohti jokirantaa. Heikkilänkankaalta vanha tieura jatkuu ylitettyään nykyisen Kainuuntien Vanhalletielle–Konttisentielle -Jyräntielle, jotka kulkevat vanhan tielinjan mukaisesti.

Tien pohjoispuolella on edelleen näkyvissä vanhaa kiviaitaa (Troijanmuuri) ja joen Pohjoispuolella pilkottaa Kaupin ja Korhosen talot.

Seuraavaksi joen puolelle jäävät Vaaran ja Marttilan talot. Madekosken urheilukentän kohdalla vanha tieura on jäänyt uuden Kainuuntien alle nykyiselle Määtän kujalle asti, joka noudattaakin jälleen vanhaa tieuraa. Määtän kankaan kohdalla vanhatie on jäänyt osittain uuden valtatien alle mutkitellen kahdenpuolen nykyistä valtatietä. Sen itäpuolella kuljetaan vanhaa tielinjaa kunnes saavutaan Pukintielle. Alapukin taloon saakka tie noudattaa muutamaa oikaistua mutkaa lukuun ottamatta vanhaa linjaa.

Alapukin jälkeen erkanee tiet Hiltulaan, Vasalaan ja Sutelaan. Joen pohjoisrannalla näkyy Tervaojan (Perttunen) uudistalo. Vasankankaalla ollaan vanhalla tieuralla, tietä reunustaa vanha kiviaita. Vasalan uudistilat jäävät vasemmalle joen puolelle. Seuraavaksi mäenrinteessä seisoo Hekkalan eli Hekanahon uudistila. Lappalainen, Perttunen ja Pukki näkyvät joen pohjoispuolelta. Tie nousee kohti Hangaskangasta kun kuljetaan valtatien yli vanhalle tielle joka nykyisin toimii kuntopolkuna.

Perttulankylä

Tie kulkee Hangaskankaan ylimmällä kohdalla kohti Pikkaraisenkylää (Pikkarala). Alhaalla jokivarressa peltoaukeaman laidassa ovat Alatalo, Kangastalo, kaksi Kestilän taloa ja Pikkaraisen talo, Hevonojan eli Perttusen talo, joen pohjoispuolella. Vanha tieura seuraa Viskaalintietä Tuohinonojalle ja tullaan Muhoksen puolella jossa Mikkola, Halonen, Vauhkola, Tuohino, Perttunen eli Koistinen, toinen Perttunen eli Kangasolli jäävät tien oikealle puolelle. Viskaalinmäeltä avautuu huikea maisema Oulujoelle, alhaalla ns. ”miljoonalaaksossa” olevat Perttunen eli Ylitalo, Perttunen eli Juntti sekä Kosulan talot. Toinen Kosula oli yksi Oulujokivarren pitkäaikaisimmista kestikievaritaloista. Talossa kestittiin matkalaisia jo 1700 -1800 luvuilla.

Perimätieto kertoo, että Perttulankylästä Oulujokivarresta on lähtöisin Vienan Perttusen runonlaulajasuku, jonka lauluista Kalevala muodostaa ison osan. Arhippa Perttusen muistolaatta naulattiin 31.08.2018 Viskaalin tilan tuotantorakennuksen seinään. Viskaalin tilan perusti Tuomas Perttunen ¼ mant. Laitasaari (maakija 1620) uudisrakentaja Thomas Bertilsson) 1800 luvun alussa tila siirtyi maaviskaali Olof Wallinin hallintaan. Samalla tilaa alettiin kutsua Viskaaliksi.

Joen vastarannalla Parviainen, Ahkynen ja Määttä eli Yrjänä, Vilmi, Rahko eli Hyrkki, kolme Määttää. Laitasaaren kestikievari toimi vuoroin Kosulassa ja Apajassa.

Kosulankylästä, eli Miljoonalaaksosta matka jatkuu Rantatielle, joka noudattelee tuota vanhaa tielinjaa, joen törmällä ovat Apajan kestikievaritalo, Inkala ja toinen Inkala, (nyk. seurantalo), Tervaojan ylityksen jälkeen Lippo eli Jurvakainen. Kaupinoja ylitetään Määttä - Kauppin talon kohdalla. Seuraavat talon joen partaalla ovat Keränen ja Siekkinen.

Joen vastarannalla Tihinen, Kärnä eli Tapio ja Laukka ja Ylilaukka ja Hakkarilan sotilasvirkatalo sekä Kekkola. Siekkisestä vanhaa tieuraa seuraten saavutaan Kärnän talon pihapiiriin jonka jälkeen tie nousee Kärnänkankaan itälaitaa pitkin Murtomäkeen Mankilan pihapiiriin. Seuraavana ovat Vainiokangas, Rönkkö, Romppainen ja Hakkarainen, Väärä, Helia ja Huovinen.

A.F.Sjöldebrandin piirros 2.6.1799. Korivaaralta Oulujoelle. Keskellä Pukkisaari. Viinikan talot ja Kortilanpappila, Oik.Oulu - Muhos maantie, taustalla Kirkko ja Kirkkosaari.

Tie nousee Korivaaran laelle, josta avautuu näkymät Tyrnävän suuntaan laajalle Laninsuolle ja upealle korkeatörmäiselle Muhoslammelle ja kirkon seudulle. Joen pohjoispuolella Hämälän sekä Kopsan talot. Korivaaralta laskeudutaan kohti Viinikan taloja. Toisesta Viinikasta tulee myöhemmin Muhoksen kappalaisen virkatalo, eli Alapappila. Tie jatkuu nykyisen valtatien suuntaisesti ohittaen joen rantatörmällä olevat Kestin, Pelkosen ja Korttilan kirkkoherran virkatalon. Tien oikealla puolella Karhunkankaan laidassa näkyvät Karhun talot. Ylitettyään Kestinojan (nyk. Rovastinoja) syvän raviinin, tie kääntyy lähemmäs jokea ohittaen Hartikan eli Yliväärän talon, joka jää tien oikealle puolelle. Yliväärän luota oikealle haarautuva peltotie johtaa Paskovaaralle. Joen pohjoispuolella näkyy toinen Hartikan talo, Laihiainen, Kähkönen, ja Halola.

Valkolan talon maille tultaessa (nyk. Koivikko) jonka jälkeen saavutaan Muhoksen kirkonkylään jossa on kirkko ja Greuksen talo jota myös kutsutaan Valkolaksi. Talossa on toiminut myös kestikievari, kunnanhuone, posti, pankki, ja apteekki. Kirkko ja sen ympäristö muodostivat pitäjän hallinnollisen keskuksen 1920 luvun loppupuolelle saakka. Koivikosta tie haarautuu Tikkalanmäelle, tien vasemmalla puolella on 2 Tikkalan taloa toisessa kestikievari, Tikkalan jälkeen laskeudutaan syvään Tikkalanojan raviiniin, josta tie nousee nykyisen Työväentalon ohi Perttulaan (ent, Tikkala) pihapiiriin. Talossa ollut kestikievari vielä 1920 luvulla. Seuraavaksi tullaan Nykälään joka on Muhosjokivarressa. Nykälä on toiminut kestikievarina.

Tielinja jatkui nykyisen Nesteen huoltamotontin läpi rautatien yli nykyiselle Veturitielle. Hepo-ojan raviiniin ylitettyään tien oikealla puolella on Maantieholapan kestikievari, Maantieholapasta haarautuu tie alas Muhosjokivarteen Ranta-Holappaan. Henttuojan syvän raviinin törmältä johtaa vasemmalle kärrytie Henttulaan ja Ukkolaan. Henttula on myös ollut kestikievari talo 1760-1780 luvulla. Ojan ylityksen jälkeen tie ohittaa Pikku - ja Isoanttilan, Karhun, Tuppuraisen josta kärrytie Muhosjoen rannalla olevaan Könöön. Honkasen talot jotka kaikki jäävät tien vasemmalle puolelle. Honkalanojan eli Koiraojan raviinin jälkeen tie noudattelee lähes nykyisen Honkalan - ja Lievosentien linjaa Lievosenojalle saakka, jonka varrella on Lievosen talo. Lievosen alapuolella Lievosenojan suussa Muhosjoen rannassa on Leskelä joka tunnettiin 1500 luvun loppupuolella Kuusiniemenä, eli lesken talona, josta nimi Leskelä.

Tielinja jatkuu nykyisen Kassisen kujan suuntaisesti, Sipolan talo jää tien vasemmalle puolelle. Kujan päässä on Kassilan talo, joka toimi kestikievarina 1800 luvulla. Kassilasta laskeudutaan pitkää myötäistä alas Muhosjoen rantaan Syväykseen jonne Antti Karjalainen perusti 1600 luvun lopulla uudistilan.

Joessa ei tuolloin ollut siltaa vaan se ylitettiin kesäisin lautalla. Silta saatiin vuonna 1847. Syväyksessä toimi myös kestikievari 1700-luvulla.

Syväyksestä tie nousi nykyiselle Laitilantielle, josta se jatkuu Mäntyrannantielle. Tien vasemmalle puolen jää Hyrkkään talo ja oikealle puolelle toinen Hyrkäs eli Similän -ja Puran eli Karppilan talot. Nykyinen Mäntyrannan ja Hyrkkääntie Teerikankaalle noudattelee täysin vanhan tien linjausta. Nykyinen tielinja oikaisee Teerikankaan kautta kulkevan vanhan tien, jonka varrella sijaitsi virallinen mestauspaikka.

Jatketaan matkaa, tämän karmean paikan ohitettuamme saavumme Sotkajärven kylän Ojalanojalle, jonka varrella on Ojalan uudistila. Sotkajärven rantamaisemia seuraillen saavutaan Suorsan tiluksille, seuraavaksi suuri Roinilan talo jää vasemmalle jokirantaan, Piiralan jälkeen. Merilän talolle, jossa tervamiehet ja muut tavaran kuljettajat saivat perämiehen ohjaamaan veneensä Pyhäkosken alapuolelle Montan lammelle. Joen pohjoisrannalla on Väänälän talo. Merilästä tie jatkuu Korholan, Paavolan, Tervolan ja Siiran pihat halkoen Utajärven kirkon pihaan.

Kyläkuvalle oli tyypillistä, että tieurat kulkivat pihojen läpi. Edelleenkin nähdään kuinka tuo vanha tieura puhkaisee talon pihapiirin mm. Maikkulan kartanon Oulunsuussa ja Perttusen eli nyk. Viskaalin - Apajan-Inkalan pihapiirit nykyinen Rantatie lähes alkuperäisellä linjallaan Laitasaaressa Koivikon ent. Valkolan tilan no 39 ja toisen Valkolan eli Greuksen no 8 pihapiirit molempien Tikkasten pihat jne. Lukuisat aidat veräjineen haittasi ja hidasti kulkemista. Kyläläisten väliset riidat, aina käräjöintiin asti, syntyivät laihoon ja emäntien ryytimaahan päässeitten kotieläinten takia. Kulkija oli jättänyt veräjät auki ja aidat särkyneet liian reippaan menon takia. Kyläläisten sonnit, lehmät, lampaat ja siatkin käyskentelivät vapaasti ruokaa etsimässä teiden varsilla, kesannoissa ja metsissä. Kaikki viljelykset, niityt ja pihapiirit oli suojattava aidalla. Kun kuljeksivat eläimet pyrkivät viljelyksiin piti aitojen olla vahvoja, kuitenkin ne olivat usein rikki ja niitä piti jatkuvasti korjailla. Aidat olivat ns. riukuaitoja jotka pystytettiin havupuuseipäistä halkaistuista kuusen näreistä. Nykyisin tiellä on matkailutien status joka tuntee nimen Tervantie.

Muhoksen suuret suot laskivat vetensä jokeen. Vesi on syönyt kulku-uomansa syvälle saviseen maisemaan. Nämä raviinit jouduttiin ylittämään pohjien kautta, eli tie oli hyvin mäkinen jyrkkine nousuineen ja laskuineen, kulku oli hyvin vaivaloista. Uusi valtatie 22 valmistui 1960 luvulla, raviineihin rakennettiin siltarumpuja ja täytettiin maa-aineksilla, näin tie sai nykyisen korkeus asemansa.

(Lähteenä Oulun kaupunki: Keskus-virasto Suunnittelupalvelut 2004 Oulu-Kajaani maantie Oulusta Utajärvelle 1785 sekä omat selvitykset).

Tervan tie - Telatien historia

Iso-Pyhä (Montta – Pyhä - Pälli - ja Paskokoski) lähes 20 km pituinen ja putous korkeudeltaan noin 60-metrinen koskijakso muodosti vuolaan ja jyrkän, ylitse-pääsemättömän esteen tervansoutajien, matkalaisten sekä rahtareiden paluulle ylämaille. Iso-Pyhä jouduttiin ohittamaan maitse ja Muhosjoki mahdollisti veneiden siirron Paskokosken yläpuolelle Sotkajärveen. Alkuaikoina veneet vedettiin mies- ja hevosvoimin Telatietä pitkin Muhosjoen ja Oulujoen välisen kannaksen yli noin 8 km matkan suoalueiden reunoja hipoen.

Kuningas Juhana III käskee 17.2.1575 ostamaan tervaa Pohjanmaalta

Vuonna 1592 15. päivänä tammikuuta hän kirjoittaa Pohjanmaan voudille Thomas Jöranssonille hankittavaksi laivojensa varustamiseen liinaa ja tervaa. Kuningas määräsi jokaisen talonpojan suoritettavaksi kolme kyynärää liinaa (1. kyynärä = 59,5 cm) ja kolme kannua tervaa (1 kannu = 2,6171 litr.). Kuningas Kustaa II Adolfin aikana (1611–1632) Pohjanmaa tuotti noin 22% vientitervasta.

Vuonna 1686 Pohjanmaa oli valtakunnan johtava tervanpolttoalue lähes 50 % osuudella. Tervan valmistuksesta tuli Kainuun talonpojille ja Oulujoki jokivarren asukkaille välttämätön toimeentulon keino. Tervanpoltto vapautti talonpojan vuodentulosta riippuvasta elinkeinosta. Kun tervalla oli kysyntää, oli se vakaa tulolähde. Tervanpoltto oli talonpojalle keino välttää miesten ja hevosten viemisen sotaan ja se mahdollisti erilaisten mukavuuksien ja ylellisyystavaroiden hankkimisen tervanvientimatkoilta.

Ensimmäisen tervaveneen oletetaan laskeneen Iso-Pyhän kosket 1590-luvulla. Ajoitus perustuu edellä mainittuun Pohjanmaan voudin saamaan toimeksi antoon hankia tervaa juuri Pohjanmaalta. Tavaraliikenne vilkastui Oulun kaupungin ja Kajaanin linnan perustamisen aikoihin (1604-1605). Liikenne joella on ollut organisoitua ja ohjattua, koska Iso-Pyhän laskumiehelle Sotkajärven Olli Hamaralle myönnettiin verovapaus vuonna 1611 velvoitteena olla päivittäin käytettävissä Kajaanin ja Oulun linnojen välisessä liikenteessä.

Ensimmäiset tervaveneet olivat pienehköjä. Veneisiin mahtui kerrallaan 7–10 tynnyriä. Tervan ja muun kauppatavaran kysynnän kasvaessa veneistä tehtiin suurempia. Isonvihan jälkeen tervaveneitten koko kasvoi. Kauppakollegion asessori Ulrik Rubenscöldin mukaan v. 1738 veneet ottivat 12-15 tynnyrin kuormia. Tervan ohella kuljetettiin muutakin tavaraa kuten turkiksia, nahkoja, kalaa ja voita.

Edelleen veneiden koko kasvoi. 1800-luvulle tultaessa ne olivat noin 14 metrin pituisia ja noin 110 cm levyisiä ja 60 cm korkeita ilman lisälaitoja, niihin mahtui jopa 22–32 tynnyriä. Tervaveneet olivat kestäviä ja hyvin tehtyjä, ja jos ne eivät särkyneet onnettomuuksissa, ne kestivät helposti kymmenenkin vuotta. Niiden tuli kestää myös paluumatkalla raskaastikin kuormattuna kivisten ja soraisten kannasten ylitykset.

Telatie Syväyksestä- Sotkajärvelle

Varmuudella todettu Telatien lähtöpaikalla on Muhosperän Karjalaisen talon kohdalla oleva kuru, noin 1.5 km Syväyksestä ylävirtaan, joka nousee loivasti Muhosjoesta. Reitti jatkui kohti Karjalaisen talon rajaa myöten yli nykyisen Muhosperän -ja Kajaanintien ylittäen Oulu - Kontiomäki rautatien Lehtolan torpan pohjoispuolelta. Pyhänsivun tien ylittäessään veneet laskettiin ojaan, joka purki vetensä Sotkajärveen. Lapsuutensa Sotkajärvellä viettänyt Pentti Kesti kertoo telapuita löytyneen Sotkajärven rannalta ja rautatien linjalta läheltä Pyhänsivun tietä. Hän kertoo perimätietona Järvelän talon hevoshaan olleen ojan varrella.

Maastoon ladottiin poikittain läpimitaltaan suurikokoisia mäntypöllejä noin 3 metrin välein. Pöllejä on ollut koko matkan varrella. Tiheämmässä niitä oli märillä paikoilla, kuten soilla, kivikkoisilla paikoilla, joissa veneiden pohjat saattoivat vioittua sekä rinteissä, jossa teloilla vähennettiin kitkaa ja näin ollen helpotettiin veneen vetäjien työtä. Pöllin eli telapuun keskikohdassa oli kolo, jota pitkin veneen köli liukui eteenpäin, näin vene pysyi suorassa kulkusuuntaansa. Täysin varmaa ei ole, onko kolot tehty tarkoituksella vai ovatko ne syntyneet kulumalla.

Vuoden 1685 käräjillä Antti Karjalainen sai luvan hakemuksestaan perustaa mäkituvan Muhoksen Syväykseen Muhosjoen varteen. Hän perusteli hakemustaan sillä, että hän auttelisi matkalaisia veneiden vedossa Syväyksestä Sotkajärvelle, ja pitäisi vetotien kunnossa, sekä järjestää matkalaisille majoitusta. Karjalainen anoi vanhaa Caup Nilssonin (Jaakko Niilonpoika) Hyvöisen autiona ollutta torppaa omakseen. Pohjanmaan lääni rannsaknig. Muhos 1679 ES2474_NIDE9177.

Käräjäpöytäkirja Antti Karjalaisen hakemuksesta.

Kun Antti Karjalainen haki mäkituvan perustamislupaa ja hakemuksessa ilmenee, että veneiden siirtoa varten Telatie oli käytössä, jonka kunnosta hän lupaa huolehtia. Kärrytie on toiminut Kajaanin tien ja Muhosperän välisenä oikotienä vielä sen jälkeen kun veneiden kuljettaminen Telatiellä loppui ja näin ollen puut eivät päässeet valtaamaan tätä tienpätkää, vaan reitti näkyy vuoden 1950 yleiskartassa.



Osa kärrytiestä on soran oton takia Karjalaisenvaarasta hävinnyt, niin loppuosa kärrytiestä on havaittavissa selvästi myös maastossakin. Kajaanin tieltä Sotkajärveen ei ole havaittavissa muuta varmaa uraa kuin noin kilometrin mittainen oja, jota pitkin veneet vedettiin Sotkajärveen. Ojalan ojansuun ja Kajaanin tien välinen osuus on siis arvailujen varassa, mutta luultavasti reitti on kulkenut mahdollisimman paljon kankaiden reunoja myöten, vältellen suuria korkeuseroja sekä märkiä suo- osuuksia. Soilta on löydetty mm. telapuita. Nykyään reitistä on havaittavissa vain pieniä pätkiä, tiedossa on reitin tarkka lähtö- ja alkutaival, sekä reitin loppuosa. Telatien reitin lähialueille osuvat Ruskonkivi ja muhoslaisen Mikko Moilasen paikantama mestauspaikka. Telatien Sotkajärven puoleisen pään venäläiset joukot rakensivat maantieksi pikkuvihan (1741-1743) aikana kunnostaessaan Oulun ja Kajaanin välistä tietä.

Oulusta ylämaihin palaavaan tervaveneeseen lastattiin harvinaisia tuotteita, kuten suolaa, sokeria kahvia, tupakkaa, kankaita y.m. "kotiintuomisia". Katovuosina veneisiin pakattiin jopa siemenviljaa ja jauhoja, kerrotaan että paluukuormat saattoivat painaa jopa 500 kg. Veneen saapuessa Muhosjoen suulle soudettiin Muhosperän Karjalaisen rantaan. Siellä veneet vedettiin Sotkajärvelle johtavalle Telatielle köysien ja hankainpuiden avulla kohti Sotkajärveä. Tukit veneen alla eivät päässeet pyörimään, joten kivisessä ja kumpuilevassa maastossa vastus oli melkoinen. Paikoin vene jouduttiin tyhjentämään ylimääräisistä tavaroista, jotka jätettiin maastoon ja haettiin kantamalla. Veneen keulassa oli köysi, josta suurin osa miehistä veti venettä, osan työntäessä veneen perältä. Vetoapuna käytettiin hevosia ja kerrotaan että Sotkajärven Järvelän talon hevoset olivat haassa Sotkajärven rannassa odottamassa vetovuoroaan.

Veneen hankaimiin oli kiinnitetty köysillä puu joka oli poikittain veneeseen nähden. Hankainpuun molemmissa päissä oli mies, heidän tarkoituksensa oli pitää vene tasapainossa ja pystyssä, muiden vetäessä ja työntäessä venettä. Miehistön määrästä ei ole tietoa, mutta kerrotaan että usein oltiin liikkeellä perhekunnittain. Nuoria poikia ja naisia käytettiin paljon, koska he olivat kevyitä. "Oulua laskettiin" venekunnittain.



Telatien käyttö loppui Isonvihan aikaan ja veneitä alettiin kuljettaa hevoskärryillä Syväyksen rannasta Sotkajärven Ojalan uudistilan (perustettu 1740) rantaan, veneiden pituuden kasvaessa kuljettaminen siirtyi pitkille nelipyöräisille kärryille.

Kruunulla oli vallitseva käytäntö että talonpojilla oli vastuu tienpidosta. Tienpito oli periytynyt 1700-luvulta asti Syväyksen seudun talokkaille. Veneen kuljetus kesti maantietä pitkin 4–5 tuntia, ja sitä varten oli varsinaisia hevosmiehiä, jotka perivät rahaa 2–2,50 mk veneeltä. Laivaliikenteen alettua Oulun ja Muhoksen välillä v. 1870 laivat vetivät veneletkoja Madekosken niskasta Muhoksen kirkolle kuljetusmaksua vastaan.

Lehtileikkeitä

Oulun Wiikko Sanomia 11.09.1869 no 37

Sotkakosken yläpuolella wasemmalla rannalla on Merilän talo josta laskumiehet otetaan. Näiden lukumäärä on jo 40 vuotta ollut 16. Laskettuaan Keinälän rantaan muhoksella käwelewät he alkupuolen matkaa vähä siwu Sywäyksen ja ajawat sitten kyytillä – 3-4 miestä istuu yksiin kärryihin ja siten pääsewät 40 pennillä. Joka weneestä saawat 2 mk 40 p ja siis joka laskusta 2 mk irti kiskottu. Niin sanottuja itselaskijoitakin löytyy monta.

Sotkajärven molemmalla rannalla jota seuraamme on Sorsa niminen talo Sorsansaaressa., vaikka näyttää siltä niin kuin olisi mantereelle rakennettu. Tämän saaren toista rantaa sauwowat matkamiehet paluu-matkallaan Ojalasta asti johon wenheet wedetään. Kaikista Oulujoen koskista, paitsi Pyhästä wedetään wenheet kosken rantoja ylös. Pyhäkoski kierretään siten, että wenheet sauvotaan Muhosjokea ylös Sywäykseen ja sieltä wedetään eittäin sitä wasten rakennetuilla kärryillä Ojalan taloon. Wedätyspalkan sanotaan muinoin olleen korkeamman; Mutta kun matkamiehet ennen wetiwät wenheensä koskea ylös kuin maksoiwat, huokeni maksu.

Vuonna 1864 vahvistettiin taksa veneiden vedolle joka oli 2 markkaa veneeltä ja tavarasta 5 penniä leiviskältä. Talonpojat, jotka olivat hoitaneet kuljetukset eivät noudattaneet vahvistettua taksaa vaan kiskoivat ylihintaa ja voiteluttivat itsensä viinalla. Maantietä Syväyksen ja Utajärven välillä nimitettiin Muhostaipaleeksi. Kesäkuussa 1879 järjestettiin huutokauppa josta uutisoitiin sanomalehdessä:

Pohjois-Suomilehti no 48 18.06.1879.

Nimismies Parlinin myydessä viideksi vuodeksi tervaveneiden vedon Syväyksestä Muhostaipaleen yli Sotkajärvelle halvimman tarjouksen tehneelle. Huutajana oli vanha sekä uusi yhtiö. Uusi yhtiö pyysi yhdestä tyhjästä veneestä 2 markkaa ja tavarasta 5 penniä leiviskältä. Vanhayhtiö 3.50 markkaa ja tavarasta 5 penniä leiviskältä. Uusi yhtiö sai urakan ja sen tuli asettaa 21 hevosta hoitamaan kuljetukset. Vanhayhtiö riitautti asian väittämällä, että uusi yhtiö perii kovasti ylihintaa jopa 3 markkaa ja ylikin. Vihoissaan he uhkailivat ottaa lääninhallitukselta kuljetukset samaan hintaan kuin ne huutokaupassa myytiin uudelle yhtiölle. On tietty asia, että kesän aikana Syväys on ”wiljawa wiinasta”, saavat sitä venemiehiltä ja pussikauppiailta. Uuden yhtiön miehet eivät ole oppineet vielä kesää juomalla viettämään. Nimismies määräsi jahtivoudin valvomaan. että taksoja noudatetaan ja ettei lahjontaa tapahdu.

Tervaveneiden kuljetus welwollisuus
Oulun Wiikkosanomia 07.06.1879 no 23

Muhosjoesta Oulujokeen Sywäyksen kiewarin kohdalta Ojalan talon rantaan joka kuljetus tähän saakka on ollut muutamain talokkaiden toimena, myödään t.k 10 p. Syväyksen kestikiewarissa Muhoksella. Terwaweneet eiwät woi päästä Pyhäkoskea ylös jonka tähden ne poikkeawat kulkemaan pitkin Muhosjokea Sywäykseen josta ne sitten kärryillä kuljetetaan Oulujokeen.

Uusi Suometar 11.08.1892 no 184
Pieneltä kiertotieltä

Nyt ei tarwitse terwaweneiden enää tehdä tätä pitkää mutkaa, vaan nostetaan ne kärryille mutkan keskikohdalla josta on peninkulman werran Sotkajärveen. Näkee kumminkin wielä wanhan telatien josta weneitä ennen wetämällä kuletettiin maassa pyöriviä teloja myöten. Kertoi myös kyytimieheni, että tämä weneiden ajattaminen samoin kuin koskien laskeminen on määrätyllä tawalla järjestetty.Pyhäkosken laskumiesten taksa on alennettu 3 markasta 2:een ja samalla määrätty wuoroa tarkoin noudatettawaksi, ennen kun ei tahtonut saada wuoroa muuten kuin antamalla wiinaa laskumiehelle. Nykyisen kuwernöörin sanoi panneen toimeen nämä muutokset.

Sanomalehti Uusi Suometar 03.11.1892 no 256.
Wiime kesä liike Waalan kautta Oulujokea alas.

Wiime kesän kuluessa on Waalan kautta Oulujoesta alas tullut kaikkiaan 1752 terwawenettä jossa on ollut yhteensä no 40200 tervatynnyriä. Woita on saman ajan kuluessa kuletettu 28300 kiloa, tukkipuita 105.000 kpl, 1800 kuutiometriä lankkuja ja lautoja. Sysiä 1100 hehtolitraa puuhappoa noin 600 tynnyriä ja wasikan nahkoja suunnilleen 600 kpl. Sen lisäksi on waalaan tuotu ja warastoon pantu noin 450000 kiloa parkkeja joita ensitalwen kuluessa hewosilla wedetään Åströmim weljesten waljastehtaalle Ouluun.

Sanomalehti Kaleva 17.03.1914 no 63
Wahwistettu urakka weneiden wedätyksestä Muhokselta Utajärwelle.

Eilen antamalla päätöksellä on läänin w.t. kuwernööri, hywäksymällä Muhoksen piirin nimismiehen tekemän esityksen, että matka -ja terwaveneiden wedätys Sywäyksen talon rannasta Muhoksen pitäjässä Ojan talon rantaan Utajärwen pitäjässä on toimitettawa wiidellä hewosella, jättänyt tämän urakan toimittamisen viideksi vuodeksi, kuluwan wuoden alusta lukien wiime jouluk. 9 p.nä pidetyssä urakkahuutokaupassa tarjouksen tehneelle J.A. Wirkkuselle (Lotto no 51 Muhos isäntä) Suokylä sekä hänen huutokauppatilaisuudessa apumiehikseen ilmoittamilleen henkilöille, oikeudella saada tästä toimesta 5 markkaa kultakin kuljetettawalta weneeltä ja lisäpainosta 1 penni kilolta. sekä sitä paitsi 25 penniä jokaiselta veneeltä joka Sywäyksen talon rannasta satamasta nostetaan maihin.

Lähteet: Maastotutkimukset: Heikki Tuomikoski, Kalle Juvani, Väinö Karppinen 1998, Kirja Entinen Oulujoki 1954, Käräjäpöytäkirjat sekä maa ja verokirjat. Lehtileikkeet, Antero Kassisen ja Pentti Kestin haastattelu. Tieinventointi Oulu-Kajaani Maantie Oulussa ja Muhoksella 1785, Muhoksen kunta Tekniset - ja ympäristöpalvelut 2004. Oulujokilaakson historia Matti Huurre ja Jouko Vahtola, Raimo Rannan arkistot.