Hattujen Sota / Pikkuviha 1741-1743

Ruotsin kuningaskuntaan syntyi 1730-luvulla kaksi perinteisen säätyjaon ylittänyttä puoluetta: hatut ja myssyt. Kyse ei kuitenkaan ollut nykyisenkaltaisista puolueista vaan yhteenliittymistä, joita ohjasivat erilaiset näkemykset Ruotsin talouteen ja erityisesti ulkopolitiikkaan liittyen.

Hattujen politiikka perustui Ruotsin suurvalta-aseman palauttamiseen Venäjän keisarikunnan ollessa heikkouden tilassa. Hatut saivat Venäjän-vastaiseen toimintaansa Ranskasta taloudellista tukea. Hatut vastustivat Ruotsin harjoittamaa Uudenkaupungin rauhan jälkeistä rauhanpolitiikkaa ja halusivat Ruotsin ryhtyvän kostosotaan Venäjää vastaan.

Muhoksella vallitsi 1730-luvun lopulla taloudellisesti vaikeat ajat. Sodan vaara oli ilmeinen, pula leipäviljasta, katovuodet ja karjatuhot heikensivät toimeentuloa ja ihmiset olivat tyytymättömiä kruunun toimintaa kohtaan, mielialat olivat apeat. Venäjä ryhtyi myymään leipäviljaa, joka ärsytti Ruotsin hallitusta, niinpä se kielsi leipäviljan varastoinnin. Kemin komppanian Oulujokivarteen sijoitetut ruotusotilaat marssitettiin Kajaaniin ja Kymenlaaksoon. Kansalaisten suuttumusta lisäsi myös se, että heiltä vaadittiin läpikulkevien sotilaitten muonittamista.

Kehnosti valmisteltu ja onnettomasti päättynyt hattujen sota, jonka tarkoituksena oli vallata Venäjältä takaisin suuressa Pohjansodassa Ruotsin menettämät alueet. Pohjanmaan rykmentti poistui maakunnasta 18.7.1741. Armeija vetäytyi kesällä Helsinkiin ja antautui 24.8.1742. Suomalaiset joukot luovuttivat aseensa ja vannoivat uskollisuudenvalan Venäjän keisarinnalle.

Venäjän Keisarinna Elisabet oli antanut armeijalleen tiukat määräykset, ettei siviiliväestölle saa olla pahoja, vaan heitä piti kohdella hyväntahtoisesti ja ilmitulleet raiskaajat oli ankarasti rangaistava. Keisarinna esitti Ruotsille, että Suomesta tehtäisiin puskurivaltio idän ja lännen väille. Venäläisten hyökätessä Suomeen levitettiin Keisarinna Elisabetin (1709-1762) manifestia, jossa luvattiin Suomelle itsenäisen valtakunnan asema ja antaa sille täyden tuen. Venäjä ei tule vaatimaan Suomelta aluekorvauksia, jos sotilaat laskevat aseensa ja kansa ei nousisi kapinaan. Kenraalit julistivat samaa manifestia lähes koko sodan ajan.



Venäläiset olivat valloittaneet koko Pohjois-Pohjanmaan. Iin pitäjää myöten Muhoksella ja Utajärvellä majaileviin miehitysjoukkoihin kuului venäläisiä, Donin kasakoita, kevyen ratsuväen husaariosastoja Serbiasta ja Unkarista. Husaareilla oli värikkään asun lisäksi värikäs maine: heitä pidettiin kerskailevina naistennaurattajina sekä tyhmänrohkeina. Verenperintönä tämä monen kirjava joukko jätti jälkeensä aviottomia lapsia, joiden isäksi pappi merkitsi kastettujen kirjaan "ryssande". Muhokselta löytyy yksi kirjattu tapaus. Lienee siis huhupuhetta, että muhoslaiset piiat olisivat olleet "lääpällään" husaareihin.

Venäläisten viljavaraston ryöstö

Sissipäällikkö Staphan Löfving junaili viljavaraston ryöstämisen huhtikuun lopulla 1743. Löfving oli 70 miehen voimin vallannut Utajärvellä venäläisten viljavaraston ja 122 kulia jauhoja piti saada kuljetetuksi pois mahdollisimman pian. Löfving saapui Muhoksen kirkolle kirkon menojen aikaan. Hän pyysi talonpoikia hakemaan ryöstösaaliin pois Utajärveltä. Saadakseen muhoslaiset mukaansa hän kertoi ruotsalaisten apujoukkojen olevan tulossa Oulun lähellä, joten muhoslaisten ei tarvitse enää pelätä venäläisiä.

Palkkioksi Löfving lupasi osan ryöstösaalistaan niille, jotka lähtevät suorittamaan kuljetusta. Muhoksen kappalainen Gabriel Ståhlberg suositteli talonpojille ryöstösaaliin kuljetukseen ryhtymistä. Talonpojat luottivat Lövingiin ja Ståhlbergiin ja lähtivät hakemaan jauhoerää Utajärveltä.

Löfing: "Saimme 121 kulia ruisjauhoja joiden joukossa oli 6 kulia tattariryynejä. Toukokuun 2 päivä Herran nimessä tulin koko komennuskunnan kanssa armeijamme luokse jauhojen kera, joita kuljetti 63 hevosta. Saivat he 2 kappaa jauhoja hevosta kohden. Herra Gabriel Ståhlberg sai yhden kulin jauhoja lahjaksi. Moni sai apua pataansa jotka eivät pitkään aikaan olleet maistaneet jokapäiväistä leipäänsä".

Muhoksen kirkonkylää kohtasi täysituho. Venäläisten kostoiskua ei tarvinnut kauan odottaa. Iskun seuraukset olivat hirvittävät. Muhoksen 20 taloa ryöstettiin ja poltettiin, joukossa kappalaisen talo (Pappikarhu "Karhu no 7). Muhoksen kylä menetti mm. 20 hevosta, 134 lehmää, 21 hiehoa, 98 lammasta ja yhden sian. Kappalaiset Swahn ja Ståhlberg vangittiin, Swahn vapautettiin syyttömänä, mutta Ståhlberg oli venäläisten tyrmässä 9 viikkoa. Henttulan rakennukset poltettiin, 1 hevonen ja 5 lehmää ryöstettiin. Bertil Henttusen vmo Margeta Johanintytär surmattiin kotipihalleen.

Jälkiselvittelyjä

Käräjät 27.-31.8.1744 s. 489 -.

Lautamies Bertil Kosunen oli haastanut talollinen Bertil Henttusen Muhoskylästä vastaamaan itsellisvaimo Margeta Isaksdotter Karhulle siitä, että oli Margetan ollessa poissa vienyt häneltä sen lehmän, minkä venäläinen esivalta eli kenraali Kindermann oli antanut Margetalle korvauksena hänen lehmästään, mikä häneltä joku aika sitten oli otettu.

Henttunen ei ilmaantunut käräjille, siitä huolimatta Margeta halusi, että kuullaan kappalainen Johan Swania, joka oli luovuttanut hänelle tämän lehmän esivallan puolesta, joka valan velvoituksin kertoi, että 1743 keväällä kun hänet ja herra Gabriel Ståhlberg oli tuotu vangittuna tänne Ouluun uskottomuudesta silloista esivaltaa kohtaan, heidän, kuten monien muhoslaisten hevoset, eläimet ja muu omaisuus olit tuotu tänne, oli hänet venäläisen esivallan edessä julistettu syyttömäksi.

Minkä jälkeen oli päätetty, että ei ainoastaan hän saa takaisin niin monta eläintä takaisin, kuin häneltä oli otettu, vaan herra kenraali Kindermann majurin välityksellä ilmoittanut, että hän voi ottaa useita eläimiä ja jakaa köyhille ja itsellisille, jolloin erityisestä tämä Margeta oli mainittu, ja hän oli antanut Margetalle yhden jaettavaksi lähetetyistä eläimistä, mutta Henttunen kuuluu hakeneen sen itselleen kuuluvana, Henttuselle sakkoja, palautettava lehmä ja maksettava korvausta.

Pikkuviha päättyi Turussa 07.08.1743 solmittuun rauhansopimukseen.

Herttua Karl Peter Holstein-Gottorp julistettiin Suomen kuninkaaksi

Venäjän keisarinna Elisabetin vuonna 1742 antamasta manifestista, jossa valloitetusta Suomesta tehtäisiin itsenäinen kuningaskunta vuonna 1742.

Venäjällä suunniteltiin hanketta Hattujen sotaa seuranneen Venäjän miehityksen (Pikkuvihan) aikana. Venäjän keisarinna Elisabet antoi tällöin manifestin, jossa ilmoitti tekevänsä Suomesta itsenäisen kuningaskunnan. Turussa 7. elokuuta 1743 solmittu Venäjän ja Ruotsin välinen rauhansopimus, joka päätti vuosina 1741–1743 käydyn hattujen sodan.



Keisarinna Elisabet.

Elisabetin manifesti oli Venäjän juuri valtaan nousseen keisarinnan 18.03.1742 antama julistus, jota venäläiset levittivät sodan aikana suomenkielisinä käännöksinä suomalaisille. Se sisälsi lupauksen, että Venäjä antaisi Suomelle itsenäisyyden, jos suomalaiset luopuisivat taistelusta.

Julistus sisälsi kuuluisan lupauksen, että jos suomalaiset haluavat erota Ruotsin valtakunnasta ja "ylös asettavat yhden oman vapan Hallituxen", "häidän oman toivåns ja anomuxens jälcken caickissa tiloissa osotta heille yhden uskollisen avun". Näillä sanoilla Suomi olisi voinut tulla itsenäiseksi valtioksi Turun rauhassa 1743.



Herttua Peter Holstein-Gottorp.

Venäjällä oli suunnitelma Ruotsin ja Venäjän rajan rauhoittamiseksi väliin perustettavan puskurivaltion avulla. Venäläiset ilmoittivat, että he haluavat parantaa Suomessa suomen kielen käyttöä valtionhallinnossa ja että Suomesta tulisi itsenäinen kuningaskunta. Ajateltiin Suomen alueen olevan vakaa vain, jos kansa omaehtoisesti haluaisi itsenäisyyden. Venäjä edellytti, että aloite itsenäisyydestä pitää tulla suomalaisilta. Venäjällä Suomen kuninkaaksi valittiin saksalainen herttua Karl Peter Holstein-Gottorp (josta myöhemmin tuli Venäjän kruununperijä ja tsaari Pietari III).

Ruotsin armeijan 16 000 miestä antautui Helsingissä, ja keisarinna unohti lupauksen. Hän ilmoitti kuitenkin, että asiaan voidaan palata, jos Suomen säädyt sitä tahtovat ja jos Suomi pystyy myös taloudellisesti seisomaan omilla jaloillaan.

Kenraali Keith kutsui koolle Turun maapäivät lokakuun 18. päiväksi 1742. Paikalla oli Suomen vaikutusvaltaisimpia henkilöitä. Turun maapäivien alku viivästyi, kun papisto vetosi Elisabetin manifestiin. Ovatko lupaukset totta? Kenraali von Kindermann vakuutti asian olevan niin. Maapäivät valitsi lähetystön keisarinnan puheille, asianaan pyytää keisarinnalta Holsteinin herttua Karl Petter Ulrichia Suomen hallitsijaksi. Poliittinen tilanne kuitenkin muuttui nopeasti ja itsenäinen Suomi hävisi nopeasti Venäjän suunnitelmista. Suomalaisten delegaation matka Pietariin tyssäsi kun Venäjän keisarinna Elisabet jo ilmoitti, ettei ota lähetystöä vastaan.