Artikkelit ja uutiset

Artikkeleita ja uutisia Muhokselta, vanhoista lehdistä.

Joulumatka 32 asteen pakkasessa

Matkailulehdessä vuodelta 1912 on kuvaus rekimatkasta Oulusta Vaalaan. Matkan tarkoituksena oli tutkailla ja kehittää Oulujokilaakson matkailua. Pieni katkelma artikkelista kertoo näin:

"Oulussa istuuduin rekeen, ehtiäkseni illaksi Muhokseen. Oli 15 asteen pakkanen. Mutta mitä suloisin sää joka tapauksessa. Helsingissä on tällainen pakkanen läpitunkeva, ainaisen viiman tähden. Siellä kestin helposti pakkasen, ainoastaan tavalliseen talvipalttooseen puettuna.

Illalla saavuin Muhokseen, enkä ollenkaan kohmetuksissa, vaikkakin lämpömittari näytti -18 astetta. Luulottelin jo että olin erehtynyt kutsumuksestani, että minun olisi pitänyt lähteä arktiselle tai antarktiselle tutkimusretkelle, kilpaillakseni maanmieheni Nordenskjöldin ja Nansenin kanssa. Mutta kahtena seuraavana päivänä laimeni innostukseni tähän toimeen huomattavassa määrässä.

Kun seuraavana aamuna heräsin Muhoksen kestikievarissa, kuulosti pihalta korviini onnettomuutta ennustava ääni. Paukaus nurkassa herätti minut. Nousin ylös. Ulkoa kuului villi ulvonta, vinkuminen ja hevosten ja jalkamiesten askelten narskuminen, sekä pitkiä vihlovia valitusääniä halkokuormien jalasten alta. Tuttuja ääniä lapsuus-ajoilta! Lämpömittari näytti 32 astetta.

Menin ulos. Hauskaa oli kuulla askeleittensa valittavan. Nyt oli Bore kotonaan. Kiersin ympärilleni yhden suurimpia sudennahkaturkkia, mitä milloinkaan on kokoon ommeltu Suuriruhtinaskunnassa ja täytin sen joten kuten. Niin jatkui retki Vaalaa kohden... - Teksti Ernst Lampén. Matkailulehti N:o 9, 1.12.1912.



Höyryalus Laine on juuri saapunut Muhoksen laivalaituriin v. 1909. Kaksikerroksiseen Laineeseen mahtui 98 matkustajaa. Yli 20 tonnin painoisen Laineen pituus oli noin 20 metriä ja se tarvitsi vettä alleen vain 3 jalkaa eli noin 90 cm. Joskus Laine silti jäi kiinni matalassa vedessä ja sen jälkeen olikin tuumattava tovi, miten alus irroitettiin - kun ei ollut voimakalustoa. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmat.



Muhoksen kansakoululaitoksen 50-vuotisjuhlasta. Koululapset laulamassa.



Muhoksen Ponkilan kansakoulu.

Muhoksen kansakoululaitoksen 50-vuotisjuhla

Opettajain lehdessä oli vuonna 1925 uutinen Muhoksen kansakoululaitoksen 50-vuotisjuhlasta:

"Muhoksen kansakoululaitoksen perustamisen 50-vuotisjuhlaa vietettiin viime elokuun 29 päivänä seurakunnan kirkossa ja kirkonkylän eli Ponkilan kansakoulussa.

Juhla alkoi kello 10 e.pp. juhlajumalanpalveluksella kirkossa, joka tilaisuutta varten oli aistikkaasti koristettu. Kun aluksi oli veisattu virrestä 449 muutamia säkeistöjä, toimittivat Oulujoen kirkkoherra Pesonen ja kirkkoherra Strömmer alttaripalveluksen, jolloin liturgina toimi ensinmainittu. Muhoksen suojeluskunnan torvisoittokunta säesti messut. Juhlasaarnan piti piispa Koskimies puhuen profeetta Joelin kirjan 2 luvun 23 värsyn johdolla koululaitoksen ja kirkon läheisestä yhteistyöstä maassamme. Jumalanpalvelus lopetettiin virrellä 401.

Kello 1 päivällä kokoonnuttiin kunnan vanhimmalle kansakoululle Ponkilaan, joka oli tilaisuutta varten kauniisti köynnöksillä ja lipuilla kaunistettu. Koulun pihamaalle oli järjestetty juhlapaikka, jonne kerääntyi suuri joukko koulujen nykyisiä ja entisiä oppilaita sekä kotipitäjästä että ulkokunnista. Kaikki kunnassa pidemmän aikaa toimineet opettajat oli kutsuttu juhliin, ja oli niitä saapunutkin useita pitkien matkojenkin takaa.

Aluksi veisattiin virrestä 333 muutamia säkeistöjä torvien säestyksellä, jonka jälkeen tohtori W.J. Snellman piti juhlapuheen. Kansakoululapset esittivät laulua op. Viirteen johdolla, joka myös lausui tilaisuuteen sopivan juhlarunon. Seurasi sitten poikain voimistelua opett. Ala-Kojolan johdolla. Ulkoilmajuhla, jota suosi kaunis, aurinkoinen sää, päättyi lasten lauluun ja yhteisesti laulettuun virteen: "Oi herra siunaa Suomen kansa", torvien säestyksellä. Juhlavieraille tarjottiin kunnan puolesta kahvia ja voileipiä.

Kello 5 iltapäivällä jatkettiin juhlaa kouln koristetussa luokkasalissa. Soittokunnan esitettyä torvisoittoa, lausui juhlatoimikunnan puheenjohtaja maanvilj. A. Keränen juhlavieraat tervetulleiksi huomauttaen samalla sitä vähäistä alkua, josta Muhoksen nyt jo niin laajaksi paisunut kansakoululaitos sai alkunsa. Sekakuoron esitettyä muutamia tilaisuuteen sopivia lauluja kanttori Nurmen johdolla, esitti opettaja Lydia Hirvelä pääkohtia juhlajulkaisua varten laatimastaan laajasta kouluhistoriikistä, kertoen siinä niistä vaikeuksista, joita ensimmäisen koulun perustamisessa oli ollut. Mutta sivistyksen ystävät eivät lannistuneet silloin eivätkä myöhemminkään, vaan ovat tehneet työtä ja taistelleet sillä seurauksella, että syksynä Pyhäkosken rannalle kohoaa kymmenes koulutalo Muhoksen kunnassa. Ja tuhansissa voidaan jo laskea se lapsijoukko, joka näissä kouluissa on sivistyksen alkeet itselleen omistanut." (Juhlat jatkuivat illalla yhteisillä juhlapäivällisillä). - Opettajain lehti NO 38, 18.09.1925.

Näin rakennettiin Pyhäkosken riippusilta

Suomen Kuvalehdessä esiteltiin vuonna 1934 Pyhäkosken yli valmistunutta riippusiltaa. Katkelma jutusta kertoo siitä, miten riippusilta rakennettiin:

"Tämä merkillinen, 108 m pitkä silta on herättänyt huomiota koko maassa. Paikkakuntalaiset epäilivät ensiksi sillan valmistumista, sillä Pyhäkosken ylittämistä jalan oli polvesta polveen totuttu pitämään vain haaveena ja tällaisen riippusillan pelättiin heiluvan ja vaappuvan niin pahasti, etteivät heikkopäiset voisi lainkaan käyttää sitä hyväkseen. Mutta sillan valmistuttua pahimmatkin epäilijät joutuivat ihmetellen myöntämään: "eihän se heilukaan!"

Riippusilta rakennettiin niin, että aluksi ammuttiin 100 m leveän kosken yli raketilla uistinsiima. Tämä vaihdettiin asteittain ohueen teräsköyteen, kunnes voitiin vetää 1 000 kg painava teräsköysi sillan kannattimeksi. Sillan kansi rakennettiin sitten poikkikannattimien päälle. Se oli vaarallista työtä, pieninkin varomattomuus olisi syössyt miehen 12 metrin korkeudesta kuohuvaan koskeen. Sillan rakentamista johti sen suunnitellut pioneeriluutnantti E.E. Saarinen komentopaikaltaan puhelimineen, kiikareineen ja merkinantolippuineen. Valmistunut silta on komea lisä Muhoksen nähtävyyksiin." - Suomen Kuvalehti NO 33, 11.08.1934.

Heikuran ranta

Työmiehen illanvietto-lehdessä vuodelta 1903 on esitelty pienessä tunnelmapalasessa kera kuvan ja sanoin Heikuran ranta Muhokselta:

"Eräässä edellisessä Illanvieton numerossa esitimme lukijoillemme kuvan pauhaavasta, jyryävästä Imatran putouksesta. Tänään lehdessämme oleva kuva on Imatra-kuvalle täydellinen vasta kohta.

Imatrassa miellytti lukijaa luonnonvoimien hurja temmellys; tämän päiväinen kuvamme vie ajatukset kaukaiseen, rauhalliseen saloseutuun, ylhäällä Pohjolassa, etäiseen Heikuranrantaan, - yhteen tuhatjärvisen maamme, kauniimmista perukoista. Kesäistä luontoa esittää tämäkin kuvamme. Rauhallisen poukaman rantaäyräälle on varakas talollinen rakentanut talonsa. Vaikka pellot eivät näykään katsojan silmään, saamme kuvaa katsoessamme jonkinlaisen aavistuksen siitä, ettei talossa tavallista huonompinakaan vuosina nälkää nähdä.

Keskikesän ihana aika on juuri käsillä. Venevalkamassa heloittaa voikukat ja päivänkakkarat. Tyyni lahdelma värisee kuin morsian vihille vietäessä ja yli tuon kaiken väikkyy pilvetön, sininen taivas. Siinä on palanen Suomen ihanaa luontoa kesäisessä asussaan; se on niin rauhallista, tyynnyttävää ja niin sunnuntainomaista..." - Työmiehen illanvietto: Suomen työväen viikkolehti NO 11, 01.01.1903.

Oulun sairaanhoitajat kesämajallaan

Naisten ääni-lehdessä vuodelta 1917 kerrotaan siitä, kuinka Oulun sairaanhoitajat vierailivat kesämajallaan Muhoksella:

"Lähdimme Naema Kurvisen opastamana Muhokselle, jossa Oulun sairaanhoitajattarien yhdistyksellä on pieni lepokoti. Siitä muodostui ihana retki. Ilma oli kaunis, pieni laivamme ponnisteli vastavirtaan oikein reippaasti ja aina huomaavainen emäntämme oli ottanut evästä mukaan ja kattoi meille kahvipöydän voileipineen laivan kannelle.

Illalla saavuimme Muhokseen. Mukavampaa ja miellyttävämpää sairaanhoitajattarien kotia en ole tosiaankaan nähnyt. Se oli vain pieni maalaisrakennus, joka käsitti kolme huonetta ja keittiön, mutta maalamattomat lattiat olivat hohtavan valkoiset ja huoneet hyvin kodikkaasti kalustetut. Siellä ei ole varsinaista emäntää, vaan ken sinne lähtee, vie eväskorin mukanaan. Niin mekin teimme. Toinen riensi vettä hakemaan, toinen puita, kolmas sytytti helliin tulen ja niin me tuota pikaa saimme itsellemme illallisen..." - Naisten ääni NO 24, 15.09.1917.

Soson maisterin kiven piirtokirjoitus

Suomen kuvalehdessä oli vuonna 1934 juttu, jossa Suomen Kuvalehden tilaaja kyseli ja hänelle vastattiin seuraavasti:

"Viisasten kerholta pyydän kysyä selostusta seuraavasta kirjoituksesta: Muhoksen pitäjässä lähellä Soson pysäkkiä, maantien vieressä on iso kivi, jota kansan keskuudessa nimitetään "maisterin kiveksi". Kiveen on isokokoisin kirjaimin hakattu seuraavaa:

SEDENS FUITINORA LAPIDIS INSCULPTIET ADLATUS HOCSAEPE IZCAJANERS ACELLAN USIN MUHOS 1829 - 1873.

Kun allekirjoittaneella enempää kuin monella muullakaan paikkakuntalaisella ei ole mitään tietoa kirjoituksen sisällöstä eikä myöskään siitä, mitä kieltä kirjoitus on, pyydän, että Viisasten kerho suomentaisi mainitun kirjoituksen sekä ilmoittaisi samalla, mitä kieltä kirjoitus on. Kunnioittaen: Suomen Kuvalehden tilaaja.

Vastaus: Puheena oleva piirtokirjoitus on latinaa, sanontatavaltaan selvästi ruotsinvoittoista. Suomeksi sanottuna sen sisältö on seuraava: "Tämän hakatulla kirjoituksella varustetun kiven raunalla ja sen tällä sivulla istui usein J(ohan) Z(akris) Cajaner, joka oli Muhoksen kappalaisena 1829 - 1873." - Piirtokirjoitus on ilmeisesti kappalaisen Cajanerin (s. 1797) pojan ja isänsä kaiman hakkaama. J.Z. Cajaner nuorempi näet, oltuaan ensin Kaskisten ala-alkeiskoulun opettajana, eleli vähämielisenä pitkät ajat Muhoksella, missä kuoli 1914. Hänestä kai nimi "maisterin kivi".

Poika olisi hyvällä syyllä voinut lisätä yhden rivin, nimittäin että isä ahkerasti kävi tuolla paikalla linnunlaulua ihailemassa. Vanhat muhoslaiset sen kyllä tiesivät. Paikka, jossa kivi on, oli Cajaner vanhemman aikana suota, nyt kai rehevästi kasvava pelto." - Suomen Kuvalehti NO 21, 19.05.1934.



Lomakurssilaisia koivikon pihamaalla.

Muhoksen historiaa marttojen lomakursseilla

Emäntälehdessä vuonna 1928 oli kirjoitus marttojen lomakurssista Koivikossa. Katkelma tästä kirjoituksesta kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi Muhoksen historiasta:

"Aamiaisen jälkeen piti maisteri Mandi Puupponen valaisevan esitelmän Muhoksen paikallishistoriasta. Muhoksen nimen arvellaan johtuvan siitä, että paikkakunnan maat ovat pehmeitä, hyllyviä. Lohenkalastus ja kaskenpoltto olivat Muhoksen vanhat elinkeinot, joihin vielä tervanpoltto liittyi sivuhaarana. Monien vainovuosien, varsinkin Isonvihan, aikana oli asutus melkein sukupuuttoon häviämässä, mutta nousi ja vaurastui taas vähitellen. Kertoja kuvaili sitten paikkakunnan nykyisiä taloudellisia pyrkimyksiä ja henkisiä virtauksia. Muhoksen historiassa kuvastuu pienoiskoossa kansamme historia ja taistelu olemassaolostaan". - Emäntälehti NO 7-8, 01.07.1928.



Pyhäkoski, taiteilija V. Ylinen. Lohipadot molemmilla puolilla koskea.

Joulupukin Pyhäkoski

Joulupukkilehdessä vuodelta 1912 on kaunis joulutarina, joka sijoittuu Muhoksen Pyhäkosken maisemiin. Pyhäkosken kuohuista on kirjoitettu lukemattomia juttuja entisaikojen lehdissä ja niin myös Joulupukissa, josta pieni katkelma:

"Venhe kulki vielä lyhyen matkan suvantoja, mutta sitten syöksyi se kuohuihin, jotka eivät loppuneetkaan pian. Ajatelkaa! Kaksikymmentä kilometriä pelkkää pauhutietä, joka yhä kääntyy uusia syvyyksiä kohden. Ja tuo pitkä venhe kiitää kuohujen harjalla kuin hätääntynyt jättiläissuuri vesilintu lennättäen kannettavansa Louhen kotiin, tarujen summaan Sariolaan. Väliin raapii sen kokka rantakalliota, johon sen luulee murskaksi lentävän, väliin soluu se keskimmäisten kuohujen kovimpia ryöppyjä pitkin, aina sen mukaan kuten takana seisovan terässilmäisen ja rautakätisen perämiehen horjumaton tahto sitä johtaa." - Joulupukki NO 3, teksti Alpo Noponen, 01.12.1912.

I.K. Inhan hyvin kaunis ja ikoninen kuva 1890-luvulta. Sunnuntaipäivän tunnelmointia ja maiseman ihailua peilityynenä kuvastelevan Oulujoen äärellä, taustalla Muhoksen kirkko. Kuva Museovirasto.

MUHOKSEN KAUNEUTTA

"Pohjanmaan rannikko on yksitoikkoista tasankoa, vieläpä useimmat jokivartemme varsin ylös yhtä ja samaa tasaista mäetöntä maata. Mutta Muhos tekee jo melko jyrkän poikkeuksen. Jos matkustat maitse tai vesitse Oulusta Muhokselle, huomaat jo heti pitäjän rajalla, että olet jättänyt taaksesi yksitoikkoiset tasangot. Talot seisovat sekä mäillä, että alankomailla, vainioiden välillä on metsää ja joki muodostaa saaria.

Jo ennen Muhoksen kirkonkylään tuloasi, jos vaellat jokea myöten, näet eteläpuolella korkean Korivaaran vaaran ja muillakin tahoilla näkemäsi maanpinnan muodostumat saattavat sinut helposti unohtamaan olevasi Pohjanmaalla. Kun vihdoin saavut kirkonkylään, kohtaa silmääsi komeahko näky, jolle voit hakea vertaa Hämeestä tai Savosta. Joen rannat kohoavat osittain jyrkästi, osittain varovasti kaartaen.

Kirkko seisoo joelta katsoen kohtalaisen korkealla, männikön suojassa ja tämän männikön yläpuolelle korkealle kummulle ja sen rinteille on ripoteltu kirkonkylä. Nouset taloja sivuuttaen kirkonkylän korkeimmalle kohdalle. Siitä voit luoda yleissilmäyksen ympäristöön.

Siellä kylän laidassa yhtyy Muhosjoki Oulujokeen ja siellä päättää Pyhäkoski komean juoksunsa. Ja tämän kauneuden keskeiseksi kohdaksi on sijoitettu muhkea Muhossaari.

Tulee käydä Leppiniemessä voidakseen sanoa käyneensä Muhoksella ja nähneensä sen kauneimmalta kohdaltaan. Siinä se on Oulujoen kaunein koskikin, Pyhäkoski. Saadakseen vaikutuksen Oulujoen koskien laskusta, tarvitsee laskea vain Pyhäkoski.

Sen rannat ovat jylhät ja juhlallisen ylevät, sen syvässä uomassa uhmaten vyöryy vaahtoava virta, vieden venettä huimassa hujakassa uhaten viskata vasten kalliota Leppiniemen mutkassa. Mutta onnellisesti sivuutat mutkat ja kiidät ohi Häikiön, Louheikon, Leppikorvan ja muiden korvain, kunnes saavut suvantoon.

Muhosjokivarsi, samoin kuin Oulujokivarretkin ovat vaihtelevia kauttaaltaan, ylimaan maisemia muistuttavia. Mutta joesta ulompana on laajoja tasankoja, jotka paikoin ulottuvat jokeenkin asti. Takalistoilla on laajoja soita ja sosoja.

Suomen suurimmat ja parasmuhaisimmat suot ovat Muhoksella ja sen rajamailla. Ja luonnon idyllistä puolta ihailtuaan voi käydä katsomassa laajahkoita viljelyksiä taemmilla tasangoilla, missä näkee Muhoksen rehdin ja ystävällisen kansan työteliäisyyden todistuksia.

Luonto on Muhosta luodessaan ollut runsaskätisempi kuin muita sen ympäristöpitäjiä laatiessaan." - Liitto 1929