Villistä kauneudestaan kuuluisa Pälli!
"Aurinko kohosi verenpunaisena ja voitonriemuisena
tumman terävälatvaisen kuusikon ylle ja valoi punaisia ja keltaisia raitoja Pyhäkosken valkeaan
vaahtoon. Nyt vene suuntasi kulkunsa suoraan kohti jyrkkää ruskeaa kalliota. Se oli villistä
kauneudestaan kuuluisa Pälli!
Vuolas kuohuva pyörre veti veneen mukaansa ja me syöksyimme suoraan kalliota kohti. - Nyt -
nyt... Ei, vene teki äkillisen jyrkän käännöksen ja me kiidimme toisessa kiireisessä, kiukkuisessa
vuolteessa alas päin, alas päin... Siinä silmänräpäyksessä kuului takaa päin hirveä rysähdys.
Luulimme että vedenalainen kivi oli murskannut veneen pohjan, että viimeinen hetkemme oli
tullut - mutta tohdimme tuskin päätämme kääntää, jännitys oli meidät kivettänyt.
Mutta emme
vajonneetkaan..., ei, veneen pohja ei ollut mennyt rikki, vain yksi tuhdoista oli lähtenyt irti;
ylioppilaistamme kolme istui kuvapatsaiden tavoin veneen pohjalla, jalat harallaan ja silmät
tuijottaen. Ja nuorekas hilpeys pääsi valloilleen. Keskellä kosken pauhua koko vene kaikui
naurusta." - Kajaanista Muhokselle - Gripenberg Alexandra, 1886; kirjassa Matkoja vanhassa Suomessa,
Paasilinna, E.
Oulujoen Pyhäkosken koskijakson kadonneita koskia
Oulujoesta katosi valjastuksen yhteydessä Pällin, Pyhäkosken ja Montankosken ohella, näiden kolmen kosken alueella,
lukuisa määrä pienempiä koskia.
Näitä kadonneita pienempiä koskia ja koskipaikkoja oli erillinen Sotkakoski,
joka oli Pyhäkosken koskijakson ensimmäinen koski ja jossa oli 3 kilometrin matkalla,
yhtenäisenä koskena putousta 6 metriä. Sotkakoskeen kuuluivat Ristiniemi, Ristikallio, Karjalaisenkorva
ja Koveran kari.
Sotkakosken jälkeen oli pari kilometriä suvantoa ja sitten oli vuorossa mahtavana kuohuva Ylipasko.
Sen jälkeen seurasi hieman pienempänä Alipasko. Ennen Pälliä oli vielä suvantoja ja pienempiä
koskipaikkoja ja merkkikiviä, joita olivat Kattilakorva, Ketolan eli Loosterinkorva ja Pällin talon
kohdalla Pajakorva - sitten tultiin Pälliin. Pällissä oli kaksi korvaa, Mikonkorva ja Haapokorva.
Pällin alapuolella oli Ollinsuvanto, ja siitä alkoi varsinainen Pyhä, peninkulmainen hyrskyaallokko
ja kuohumäki, jossa seurasivat toistaan Nissuksen korva, Hyvölän yli- ja alikorva, Tahvolan mutkat,
Myllykari, Siltakorva, Halinsaari, Häikiönsaari, Louhenkorva, Oksankorva, Huoseusniemi, Huoseuksenperä,
Yölinnunkallio, Saukkokorva, Surmalouhet, Hykkyri sekä Iso ja Pikku Louhikko, Leppikorva ja Leppiniemi.