Ylhäällä kuvassa metsämyyrä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Flickr/Hanna Knutsson
Jyrsijöiden lahkossa (Rodentia), sopulit ja myyrät kuuluvat samaan heimoon (Cricetidae).
Lajimääränsä puolesta heimo on ei vain jyrsijöiden lahkon, vaan samalla koko nisäkkäiden luokan
suurin heimo. Heimoon kuuluu lähes sata sukua ja yli 500 lajia.
Lajien koko vaihtelee 15 g painavasta kenttämyyrästä sata kertaa painavampaan piisamiin. Yhteisiäkin tuntomerkkejä on useita. Useimmat lajit ovat pienikokoisia, lyhytjalkaisia ja lyhytkuonoisia.
Ulkokorvat ovat pienet ja tavallisesti turkin peitossa. Sopulit ja myyrät ovat melko pyöreäruumiisia ja tylppäkuonoisia. Niillä on lyhyet jalat ja suhteellisen lyhyt häntä. Useimmilla lajeilla häntä on 1/5 - 1/2 ruumiin pituudesta, sopuleilla lyhyempi, piisamilla pidempi. Takajaloissa on 5, etujaloissa 4 täysin kehittynyttä varvasta.
Sopulit ja myyrät ovat kasvissyöjiä. Poskihampaita on 3 sekä ylä- että alaleuan molemmissa puoliskoissa ja niiden kärjissä on sahanterää muistuttava kiillepoimutus, joka eräissä tapauksissa on tärkeä lajeja erottava tuntomerkki.
Kaikkien Myodes-suvun myyrien turkki on puna- tai punaruskeavivahteinen. Poskihampaat ovat juurelliset. Tämä merkitsee sitä, että hampaat eivät kasva jatkuvasti, vaan kuluvat tyngiksi, tavallisesti vuoden-puolentoista aikana.
Yleensä myyrät elävät kasvillisuuden sekaan uurtamissaan käytävissä, tai maanalaisissa tunneleissa ja pesissä. Harvat käytäviä kaivavat lajit kuitenkaan käyttävät kasvien maanalaisia osia ravinnokseen, vaan ne nousevat ruoanhakuun maanpinnalle.
Jotkut lajit asustavat pensaissa ja jopa puiden oksistoissa, kun taas muutamat ovat sopeutuneet elämään vesien varsilla ja lisäksi rakentavat pesänsäkin mataliin vesiin, kuten tekee piisami. Tällaiset myyrät uivat ja sukeltavat hyvin, mutta myös normaalisti maalla oleilevat lajit voivat olla varsin kestäviä uimareita, kuten vaikkapa tunturisopulit.
Myyrät ovat nopeita lisääntymään, mikäli vain ravinto-olosuhteet ovat suotuisat. Nopeaa lisääntymistä tehostaa se, että eräät lajit saavuttavat sukukypsyyden jo alle kuukauden ikäisinä.
Ekologisesti myyrät ovat merkittävä ryhmä. Ne kykenevät muuttamaan suuret määrät kasvillisuutta eläinvalkuaiseksi ja tarjoavat ravintoketjussa ravintoa seuraaville lajeille, eli saalistajille.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Flickr/Hanna Knutsson
Sopulit ja myyrät (Cricetidae)
Jyrsijöiden lahkossa (Rodentia), sopulit ja myyrät kuuluvat samaan heimoon (Cricetidae).
Lajimääränsä puolesta heimo on ei vain jyrsijöiden lahkon, vaan samalla koko nisäkkäiden luokan
suurin heimo. Heimoon kuuluu lähes sata sukua ja yli 500 lajia.
Lajien koko vaihtelee 15 g painavasta kenttämyyrästä sata kertaa painavampaan piisamiin. Yhteisiäkin tuntomerkkejä on useita. Useimmat lajit ovat pienikokoisia, lyhytjalkaisia ja lyhytkuonoisia.
Ulkokorvat ovat pienet ja tavallisesti turkin peitossa. Sopulit ja myyrät ovat melko pyöreäruumiisia ja tylppäkuonoisia. Niillä on lyhyet jalat ja suhteellisen lyhyt häntä. Useimmilla lajeilla häntä on 1/5 - 1/2 ruumiin pituudesta, sopuleilla lyhyempi, piisamilla pidempi. Takajaloissa on 5, etujaloissa 4 täysin kehittynyttä varvasta.
Sopulit ja myyrät ovat kasvissyöjiä. Poskihampaita on 3 sekä ylä- että alaleuan molemmissa puoliskoissa ja niiden kärjissä on sahanterää muistuttava kiillepoimutus, joka eräissä tapauksissa on tärkeä lajeja erottava tuntomerkki.
Kaikkien Myodes-suvun myyrien turkki on puna- tai punaruskeavivahteinen. Poskihampaat ovat juurelliset. Tämä merkitsee sitä, että hampaat eivät kasva jatkuvasti, vaan kuluvat tyngiksi, tavallisesti vuoden-puolentoista aikana.
Yleensä myyrät elävät kasvillisuuden sekaan uurtamissaan käytävissä, tai maanalaisissa tunneleissa ja pesissä. Harvat käytäviä kaivavat lajit kuitenkaan käyttävät kasvien maanalaisia osia ravinnokseen, vaan ne nousevat ruoanhakuun maanpinnalle.
Jotkut lajit asustavat pensaissa ja jopa puiden oksistoissa, kun taas muutamat ovat sopeutuneet elämään vesien varsilla ja lisäksi rakentavat pesänsäkin mataliin vesiin, kuten tekee piisami. Tällaiset myyrät uivat ja sukeltavat hyvin, mutta myös normaalisti maalla oleilevat lajit voivat olla varsin kestäviä uimareita, kuten vaikkapa tunturisopulit.
Myyrät ovat nopeita lisääntymään, mikäli vain ravinto-olosuhteet ovat suotuisat. Nopeaa lisääntymistä tehostaa se, että eräät lajit saavuttavat sukukypsyyden jo alle kuukauden ikäisinä.
Ekologisesti myyrät ovat merkittävä ryhmä. Ne kykenevät muuttamaan suuret määrät kasvillisuutta eläinvalkuaiseksi ja tarjoavat ravintoketjussa ravintoa seuraaville lajeille, eli saalistajille.
Punamyyrä.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by © Matti Saranpää
*Photo used with permission.
Punamyyrä (Myodes rutilus)
Suomen myyriin lukeutuu myös ikimetsien asukki, punamyyrä. Ulkoiselta olemukseltaan punamyyrä muistuttaa suuresti metsämyyrää. Sillä on hoikka vartalo, punertava selkäpuoli ja ruskeat kupeet. Häntä on lyhyempi ja paksumpi, kuin metsämyyrällä.Punamyyrä on Tunturi-Lapin ja Korpi-Kainuun asukki. Pohjoisessa lajia esiintyy aina tunturikoivikon reunamille saakka, missä se kuitenkin mieluusti pysyttäytyy rehevimmässä ympäristössä. Tunturipaljakalta punamyyrää ei enää tapaa. Siellä se joutuu väistymään kookkaamman harmaakuvemyyrän ja lapinmyyrän tieltä. Itärajamme takana punamyyrä on yksi havumetsien tyyppilajeista.
Kainuussa punamyyrä hakeutuu varjoisiin ikikuusikoihin, synkkiin korpiin ja paksusammalmetsiin, minne sen pahin kilpailija metsämyyrä harvemmin tunkeutuu. Elintavoiltaan punamyyrä on samanlainen, kuin metsämyyräkin. Se on aktiivisin hämärässä, kiipeilee vauhdikkaasti ja syö silmuja ja siemeniä.
Harmaakuvemyyrä (Myodes rufocanus)
Hieman metsämyyrää isompi harmaakuvemyyrä muistuttaa kaikin tavoin metsämyyrää. Harmaakuvemyyrä on punamyyrän tavoin metsämyyrää lyhythäntäisempi. Pohjoisen Suomen ja erityisesti tuntureiden laji. Mikäli tuntureilla näkee yleisväriltään harmahtavan myyrän, eikä se ole sopuli - on kyseessä useimmiten juuri tämä myyrä. Myös havumetsissäkin elelee harmaakuvemyyrä.
Lapinmyyrä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © ALAN SCHMIERER
Lapinmyyrä (Microtus oeconomus)
Peltomyyrää muistuttava, mutta sitä isompi ja tummempi lapinmyyrä elää Lapissa, Rovaniemeltä ylöspäin. Lapinmyyrän häntä on pidempi kuin peltomyyrän häntä. Ihan varmasti peltomyyrän ja lapinmyyrän erottaa ainakin sitten, kun vertailee niiden hampaita. Lapinmyyrän yläleuan keskimmäisessä poskihampaassa ei ole ylimääräistä kiillesilmukkaa. Lapinmyyrän voi tavata myös soilta ja kosteikkoalueilta, mikä myös erottaa sen elintavoiltaan peltomyyrästä.
Peltomyyrä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jeremy Halls
Peltomyyrä (Microtus agrestis)
Metsämyyrän ohella peltomyyrä on Suomen yleisimpiä myyrälajeja. Pääruokana heinät ja ruohot. Talvisin peltomyyrä voi jyrsiskellä puunkuorta ja aiheuttaa tällöin vahinkoa erityisesti hedelmäpuille.Idänkenttämyyrä (Microtus levis)
Venäjällä ja Balttiassa elävä idänkenttämyyrä on ilmaantunut eteläiseen Suomeen vasta toisen maailmansodan jälkeen.Kenttämyyrä eli lännenkenttämyyrä (Microtus arvalis)
Tavataan Suomessa pieneltä alueelta Kaakkois-Suomessa.
Kontiainen.
Kontiainen.
Kontiainen - ei kuulu myyriin!
On kai syytä muistaa tässä yhteydessä, että aiemmin nimen maamyyrä omannut, nykyinen kontiainen (Talpa europaea), ei kuulu jyrsijöihin eikä myyriin. Sekaannusten välttämiseksi vanhaa nimitystä maamyyrä ei saa käyttää enää laisinkaan.Lue myös alta uutinen vuodelta 2011, ajatonta sisältöä:
Yle Uutiset
- Myyrälajin tunnistaa sen tekemistä tuhoista.
Metsämyyrä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Flickr/Hanna Knutsson
Metsämyyrä oksalla.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sue Cro
Metsämyyrä (Myodes glareolus)
Suomen runsaslukuisin nisäkäs, yhdessä metsäpäästäisen kanssa, on metsämyyrä. Lajin levinneisyysalue kattaa koko Euroopan lukuunottamatta aivan äärialueita, joita ovat napapiirin takainen pohjoiskalotti, Islanti, sekä Välimeren alue Rivieran ulkopuolella. Irlannista metsämyyrä on aiemmin puuttunut, mutta alkanut esiintyä sielläkin, ilmeisesti ihmisen saarelle tuomana. Idässä metsämyyriä elää Baikalilla saakka.Metsämyyrän ruumiin pituus on 80 - 130 mm, hännän pituus on 35 - 72 mm ja painoa on 14 - 40 g.
Aikuiset metsämyyrät ovat selkäpuolelta punaruskeita, mutta raja harmaisiin kupeisiin ei ole jyrkkä. Vaaleanharmaa tai kellanharmaa vatsa sitä vastoin on jyrkkärajainen. Häntä on selvästi kaksivärinen.
Elinympäristö ja ravinto
Nimensä mukaisesti metsämyyrä viihtyy metsissä. Etelämpänä laji elää lehti- ja sekametsissä, meillä myös havumetsissä. Havumetsissä kanta on tihein 6 - 30-vuotiaiden puiden metsiköissä. Laji suosii myös tiheää aluskasvillisuutta ja esimerkiksi tiheissä pensaikoissa sitä voi tavata kaukanakin lähimmästä metsästä. Alpeilla lajia on tavattu vielä 2 400 metrin korkeudesta.Metsämyyrä syö lähes yksinomaan kasvisravintoa. Ruohoja, siemeniä, hedelmiä, lehtiä, heiniä, sammalia, juuria, sieniä sekä muita kasvikunnan tuotteita. Keväällä ja kesällä jopa 60 % ravinnosta voi olla vihreitä kasvinosia.
Metsämyyrä on taitava kiipeilijä ja rimpuileekin siksi usein puissa
syömässä lehtiä, joita se näyttää pitävän maaperän ruohoja parempina. Kuoren jyrsiminen
voi joskus vahingoittaa nuoria puita.
Myös varastoja metsämyyrä kerää pahan päivän varalle. Hyvinä pähkinävuosina, siellä missä on pähkinöitä, laji varastoi pähkinöitä maanalaisiin kätköihinsä, puunkoloihin tai pesäpönttöihin. Sstunnaisesti metsämyyrä syö myös hyönteisiä ja muita pikkueläimiä, sekä linnunmunia.
Sammalista, lehdistä ja höyhenistä muovattu pyöreä pesä on yleensä maanpinnan alla, joskus myös mättäässä tai tiheässä pensaassa. Poikasia syntyy 3 - 9.
Metsämyyrien kannat vaihtelevat enemmän taikka vähemmän säännöllisesti. Puhutaan hyvistä myyrävuosista silloin, kun myyriä on runsaasti. Hyväähän näissä vuosissa on ainakin niille lukuisille saalistajille, joiden pääruoan metsämyyrät muodostavat.
Metsämyyrä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sue Cro
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright © Flickr/Peter G Trimming
Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
Uusi suuri eläinkirja - WSOY
Spectrum
Myös varastoja metsämyyrä kerää pahan päivän varalle. Hyvinä pähkinävuosina, siellä missä on pähkinöitä, laji varastoi pähkinöitä maanalaisiin kätköihinsä, puunkoloihin tai pesäpönttöihin. Sstunnaisesti metsämyyrä syö myös hyönteisiä ja muita pikkueläimiä, sekä linnunmunia.
Lisääntyminen
Lisääntyminen ajoittuu yleensä huhtikuusta syys-lokakuuhun, vaikkakin kausi voi pidentyä silloin, kun ruokaa on tarjolla runsaasti. Suotuisissa oloissa laji voi lisääntyä läpi vuoden. Naaras saavuttaa sukukypsyyden runsaan kuukauden ikäisenä, koiras aikaisintaan 2 kk:n ikäisenä. Tavallisimmin poikueita on kesän aikana 2 - 4.Sammalista, lehdistä ja höyhenistä muovattu pyöreä pesä on yleensä maanpinnan alla, joskus myös mättäässä tai tiheässä pensaassa. Poikasia syntyy 3 - 9.
Metsämyyrien kannat vaihtelevat enemmän taikka vähemmän säännöllisesti. Puhutaan hyvistä myyrävuosista silloin, kun myyriä on runsaasti. Hyväähän näissä vuosissa on ainakin niille lukuisille saalistajille, joiden pääruoan metsämyyrät muodostavat.
Metsämyyrä.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Sue Cro
Myyräkuume
Metsämyyrällä on usein Puumala-virus, joka aiheuttaa myyräkuumeen. Ihmiseen tauti voi tarttua metsämyyrän eritteistä. Oireita ovat mm. äkillinen, ankara kuume, munuaisoireet ja näköhäiriöt. Taudin seurauksena sen sairastaneelle on pitkäaikainen immuniteetti.Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright © Flickr/Peter G Trimming
Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
Uusi suuri eläinkirja - WSOY
Spectrum
Onnellinen vesimyyrä kurkkii pyöräkkänä pyöreästä kodistaan.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Peter G Trimming
Vesimyyrä (Arvicola amphibius)
Vesimyyrän ruumiin pituus on 120 - 235 mm, hännän pituus on 50 - 146 mm ja painoa on 320 g:aan asti. Vesimyyrä on suuri, melko pitkähäntäinen myyrä, joka ui taitavasti, mutta ei silti ole ulkoisesti mitenkään erityisesti sopeutunut vesielämään.Vaihtelevan värityksen yleissävy on tumma. Selkäpuoli voi joskus olla miltei musta, vatsapuoli on vaaleampi, eräillä yksilöillä punavivahteinen.
Vesimyyrää tavataan laajalla alueella, joka ulottuu Euroopasta Himalajalle. Välimeren alueelta laji monin paikoin puuttuu. Suomessa vesimyyrä elää aina Suomenlahdelta Oulun korkeudelle saakka.
Elinympäristö ja ravinto
Vesimyyrän tapaa useimmiten vedessä tai veden läheisyydessä, soilla ja ojissakin, mutta se asustaa myös kuivemmassa maastossa, kuten niityillä, pelloilla ja puutarhoissa. Sen sukunimi viittaa tähän: arvum= pelto, colo= minä viljelen. Vesimyyrä voi vaihtaa asuinpaikkaa vuodenajan mukaan. Kesällä se elelee kosteammilla paikoilla, siirtyen talviksi kuivempaan maahan kaivettuihin käytäviin.Ravintona ovat erilaiset kasvit ja kasvinosat - vähäisessä määrin myös eläinravinto. Erikoisen mieltynyt vesimyyrä on järviruo'on varren yläosan ytimeen. Tähän makupalaan se pääsee käsiksi katkomalla varren alhaalta alkaen palasiksi. Vesimyyrä myös kerää talvivarastoihinsa perunoita ja juureksia. Ruokailupuuhissaan se voi puutarhoissa vahingoittaa hedelmäpuiden juuria ja kuorta.
Lisääntyminen
Pesä on tavallisesti maanalaisen käytäväverkoston yhteydessä, mutta voi olla myös tulvan saartamassa mättäässä tai jopa vedessä kelluva keko. Kesän mittaan syntyy useita poikueita, joissa kerrallaan 2 - 5 poikasta. Poikaset tulevat sukukypsiksi jo 2-kuukautisina, joten keväällä syntyvät pääsevät lisääntymään jo saman vuoden kesällä.
Vesimyyrä.
Rannalla vesimyyrä istuu usein turkki pörrössä syömässä, pidellen ruokaa sirosti etukäpäliensä varassa. Pienimmästäkin häiriöstä myyrä syöksähtää päätä pahkaa veteen. Tämän sivun hienoissa ja tarkoissa kuvissa olevat metsämyyrä ja vesimyyrä on kuvattu eläintarhassa, jonne vesimyyrälle on tehty mukavia asuintunneleita.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright © Flickr/Peter G Trimming
Suopöllö.
Myyrien uhat
Taivaalta ääneti iskevä suopöllö lienee peltomyyrien pahin painajainen. Myyriin saalistajana erikoistunut suopöllö persoilee ateriakseen erityisesti peltomyyriä. Suuri joukko muitakin petolintuja, muun muassa tuulihaukka ja monet pöllöt, on erikoistunut saalistamaan myyriä, ja melkein kaikki muutkin petolinnut nappaavat myyrän aina tilaisuuden tullen.Yleisyytensä takia myyrät ovat haluttua riistaa muillekin kuin siivekkäille saalistajille. Esimerkiksi näätä, mäyrä, supikoira, susi, kettu ja jopa karhu kelpuuttavat myyrän ruokalistalleen, kun myyriä on paljon. Kun niitä taas on vähän, ei niitä vaivauduta etsiskelemään, vaan haetaan eineet muualta. (Janne Sundell: Mikä määrää myyrämäärän?)
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Don Sutherland
Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
Uusi suuri eläinkirja - WSOY
Spectrum
Metsähiiri (Apodemus flavicollis)
Myyrien joukossa tällä sivulla otamme mukaan myös metsähiiren - kuvassa nuori yksilö. Metsähiiren kreikankielinen sukunimi tarkoittaa "poissa kotoa" - se erottaa lajin kotihiirestä, joka puolestaan viihtyy asumusten ympärillä.Metsämyyrän ja metsähiiren erottaa toisistaan hännän pituudenkin avulla. Metsämyyrällä hännän pituus on korkeintaan puolet ruumiin pituudesta, kun taas pitkähäntäisellä metsähiirellä häntä on noin ruumiin mittainen.
Metsähiiren ruumiin pituus on 90 - 120 mm ja paino on 10 - 45 grammaa. Hännässä on tavallisesti 165 - 235 suomurengasta. Suomessa metsähiiri elää maan etelä- ja keskiosissa.
Sekä kasvi- että eläinruokaa käyttävä metsähiiri rakentaa pesänsä usein kannon taikka juurakon alle ja voi tukkia pesänsä suuaukon sammalilla tai kuivilla heinillä. Naaras voi yhden kauden aikana synnyttää jopa kolme pesuetta, ja ensimmäisen pesueen poikaset voivat synnyttää jo samana kautena. Poikueen koko vaihtelee välillä 1 - 8 ja keskimääräinen koko on 5 poikasta. Elinpiirin koko vaihtelee muutamasta kymmenestä aarista 2 - 5 hehtaariin.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Hanna Knutsson