Pesintä ja lisääntyminen
Näädän pesä on ontossa puussa, lahopuussa, palokärjen kolossa - taikka luolassa, taikka kivikon kolossa.
Voi se olla myös vanhassa, isossa linnunpöntössäkin.
Näädällä, kuten myös
samaan heimoon kuuluvilla mäyrällä ja saukolla, on käymälä pesän läheisyydessä.
Tarkkaa tietoa näiden käymälöiden merkityksestä ei ole, mutta on arveltu niiden
liittyvän muun muassa reviiriin, eli sen kuka on hallitseva yksilö
alueella, merkitsemiseen.
Uutta pesintäympäristöä näädälle merkitsevät tilaisuudet pesintään
ihmisasutuksen puitteissa. Ei ole harvinaista että näätä tekee pesänsä
kesämökin ullakolle taikka johonkin muuhun rakennukseen, johon se pääsee.
Mökkinaapurina siitä ei ole havaittu olevan haittaakaan muuta, kuin rapinan verran.
Näädän pääkiima-aika on heinä-elokuussa, mutta sivukiimaa esiintyy helmi-maaliskuussa.
Urokset alkavat valmistautumisen lisääntymiskauteen noin kuukautta ennen
naaraiden kiimaa: niiden testosteronitasot nousevat ja kivekset alkavat tuottaa siittiöitä.
Parittelu on pitkäkestoinen tapahtuma, siihen kuluu aikaa 30 - 50 minuuttia
ja se voi tapahtua puussa taikka maassa. Yksi naaras voi paritella
useamman uroksen kanssa siksikin, että sen elinpiiri voi olla osittain
päällekkäin useamman uroksen elinpiirin kanssa.
Näädällä on tavallisesti pitkään jatkunut, viivästynyt sikiönkehitys.
Sikiönkehitys pysähtyy hedelmöittymisen jälkeen kuuden kuukauden ajaksi jatkuakseen
vasta helmi-maaliskuulla.
Pitkään jatkuneen viivästyneen sikiönkehityksen sekä noin kuukauden kantoajan jälkeen poikaset
syntyvät maalis-toukokuussa. Jos naaras ei ole tullut tiineeksi
kesällä, kevättalvella on mahdollisuus uuteen yritykseen.
Helmi-maaliskuussa alkaa molemmissa tapauksissa hedelmöittyneen munasolun jakautuminen.
Poikasten syntymäpaino on 30 grammaa.
Näitä hyvin pieniä, sokeita, kuuroja, hampaattomia ja alastomia näädänpentuja on poikueessa 1 - 5,
keskimäärin kolme ja joskus kuusikin.
Näätien ensiviikkojen kehitys on varsin hidasta.
Poikasten silmät aukeavat vasta viiden viikon iässä.
Menee kaksi kuukautta, ja vasta sitten poikaset tulevat ulos pesästä.
Vielä 2 - 3 kuukauden ikäisinä poikaset
liikkuvat hyvin varovaisesti ja aivan kuin alustaansa tarrautuen.
Tarrautuminen on sopeumaa useinkin korkealla puussa sijaitsevaan
pesäpaikkaan, jolloinka pienikin horjahdus ja otteen irtoaminen
voisi olla kohtalokasta. Kesän myötä näädänpoikien kehitysvauhti nopeutuu. Joskus emo imettää
poikasiaan syyskuulle asti.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Steve Slocomb
Noin kolmessa kuukaudessa poikaset alkavat olla itsenäisempiä.
Isänäätä ei osallistu jälkikasvunsa hoitamiseen, sille riittää perhe-elämästä pelkkä parittelu.
Emon antama suoja on tärkeä jälkeläisten kehitykselle aina
jopa lokakuun loppupuolelle saakka. Yksinhuoltajaäidin
hoivaamat poikueet hajoavat joko jo elokuussa,
tai lopulta lokakuussa, omille reviireilleen.
Lopullisesti
emo vierottaa poikaset seurastaan näiden ollessa puolen vuoden ikäisiä.
Lisääntymisen näädät aloittavat reilun vuoden ikäisinä.
Näätä voi elää vankeudessa 18 vuoden
ikään, mutta luonnossa normaali elinkaaren maksimipituus on 8 - 10 vuotta,
keskimääräinen elinikä kuitenkin vain 3 - 4 vuotta.
Reviirillä eläjä
Näätä on reviirieläin.
Se viipyilee yleensä rajatulla elinpiirillään, jonka
koko on muutamasta neliökilometristä aina 80 neliökilometriin Itä-Lapissa.
Uros ei puolusta reviiriään muilta
uroksilta, sillä hyvin suuren reviirin puolustaminen yksin elelevällä pikkupedolla
ei ole järkevää eikä mahdollista. Hyödyt eivät kattaisi puolustamisesta koituvia
kustannuksia. Näädän ei yksinkertaisesti kannata puolustaa reviiriään.
Reviirit voivat osittain mennä päällekkäin, mutta hajupostijärjestelmillään
näädät viestivät toisilleen, missä kukin on. Näin kaikki osaavat sijoittua
alueille, missä muita näätäsaalistajia ei ole. Uroksen reviiri eli elinpiiri
saattaa olla jopa 10 kertaa naaraan reviiriä suurempi.
Vaikka uros ei puolustaisikaan reviiriään muilta uroksilta, ei
se siedä toista urosta lähelleenkään. Mitään näätäkamuja uroksista
ei koskaan voi tulla.
Varsinaisia vaelluksia näädällä ei ole tavattu, mutta
lyhyempiä siirtymisiä esiintyy joka vuosi.
Pyyntimiesten kesken puhutaan elintapojensa mukaisesti kahdesta erilaisesta näätätyypistä.
Toinen on ns. asuntonäätä, joka elää tietyllä alueella tehden noin 8-10 kilometrin
yölenkkejä, ja toinen ns. hyppynäätä, jonka yöllinen kulkumatka voi olla 30-50 kilometriä.
Erkki Pulliainen on tutkinut näädän elinpiiriä Koillis-Lapissa. Sen tyyppisissä
erämaaolosuhteissa uroksen elinpiiri on noin 18 km² ja naaraan n. puolet siitä.
Samassa yhteydessä on tutkittu näädän vuorokausimatkan pituutta, joka on keskimäärin
4 - 5 km. Yksi vuorokausimatkan pituuteen vaikuttava tekijä on ravinnon määrä.
Näädän on ihan turhaa laukata pitkin metsiä, jos maha on täynnä ja makuupaikka löytyy.
Toinen näädän vuorokausimatkaan vaikuttava seikka on lumipeitteen vahvuus ja pehmeys.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Charlie Marshall
Ravinto ja saalistus
Keskimääräinen näädän vuorokautinen ravintomäärä on noin 200 grammaa.
Vaikka näätä onkin petoeläin, joka syö ravinnokseen muita
eläimiä, on se myös mitä suurimmassa määrin tarvittaessa kaikkiruokainen, sekaravinnon syöjä.
Ravinto vaihtelee suuresti ympäristön ja vuodenajan mukaan.
Talvella näädän pääravintoa
ovat selkärankaiset eläimet - mm. orava, jänis, pikkunisäkkäät, kanalinnut ja muut talvehtivat
linnut.
Talven aikana näädällä on todettu olevan useita pyyntialueita, joilla se saalistaa
vuorotellen viikon pari. Näistä alueista muodostuu sen elinalue, reviiri, jonka se merkitsee
hajujäljillään.
Tavallisin näädän pyyntikeino on hiipiminen ja yllätys makuulta tai yöpuulta.
Joskus näätä kiertää saaliin eteen ja odottaa sitä polulla. Näätä saattaa myös
ajaa jänistä pitkiä matkoja, vaikkakaan nämä takaa-ajot eivät usein onnistu.
Yleensä näätä vain syöksähtää pakenevan jäniksen kannoille ja lopettaa
toivottoman takaa-ajon heti parinkymmenen metrin jälkeen. Jäniksenkin
näätä saa yleensä kiinni niin, että yllättää sen, vaikkapa makaamasta
kuusen alta.
Linnuissa näädän saalistamia ovat riekot, teeret ja muut kanalinnut, mutta
myös esimerkiksi käpytikat. Kaikki muutkin linnut, kuten tiaiset ja puukiipijät maistuvat
jos päätyvät saaliiksi. Näätä vierailee säännöllisesti kolopesijöiden,
kuten helmipöllöjen pöntöillä ja pesissä, joissa se voi vierailla
yhä uudelleen vuosien myötä.
Näätä uskaltaa iskeä jopa metson kimppuun,
ja kerrotaan sen joskus joutuneen itsekin painolastina pitkälle ilmalennolle
kiinni iskemänsä metson myötä, ennenkuin on saanut metson nujerretuksi.
Ihan varmoja tällaisten tapausten selvityksiä ei ole olemassa ja osittain
nämä Metso Airline-tapaukset voivat mennä erätarinoiden puolelle.
Värriössä tällaista tapahtumaa ei ole havaittu 30 vuoden tutkimusjakson aikana.
Varmaankin jopa viisi kiloa painava ukkometso on näädälle liian suuri saalis.
Erityisesti näätä saalistaa kanalintuja lumikiepistä - lintujen
hautauduttua levolle suojaavaan lumeen. Näistä lumikiepeistäkin,
ainakin Värriön tutkimusasemalla, näädän todetaan metsoa saavan
saaliikseen tuskin koskaan. Muita kanalintuja kylläkin, mutta niitäkin
ilmeisesti paljon vähemmän, kuin yleisesti uskotaan.
Värriössä on jäljitetty näätiä kymmenien tuhansien kilometrien matkat,
ja vain muutamia kanalintujen tappoja kiepeistä on todettu.
Itä-Lapissa näätä tappaa kanalinnun keskimäärin joka 600:s kulkemansa kilometri.
Metsäkanalintutapot ajoittunevatkin pääosin kesäaikaan, jolloin myös
näiden lintujen munapesät tulevat ryöstetyiksi.