Napoli - (ital. Napoli)
"Vedi Napoli e poi muori! - Nähdä Napoli ja kuolla!" - vanha italialainen, romanttinen sananparsi.
Napoli on Roomasta noin 185 km kaakkoon, Napolinlahden pohjoisrannalla sijaitseva, Italian kolmanneksi suurin kaupunki. Se on maan eteläisen osan
ja Campanian hallintoalueen keskus. Vesuviuksen kytevä tulivuori ja Napolinlahden kimaltelevat vedet luovat kauniille kaupungille
dramaattiset puitteet. Napolissa on yksi Italian tärkeimmistä satamista. Napolissa on asukkaita noin miljoona.
Napolin aikakausia
Vanha legenda yhdistää Napolin synnyn Odysseukseen ja seireeni Parthenopeen, joka laulullaan yritti lumota kreikkalaisen sankarin.
Sen mukaisesti napolilaisia on kutsuttu parthenopelaisiksi.
Napoli perustettiin noin vuonna 600 eaa. kreikkalaisten toimesta, kreikkalaiseksi siirtokunnaksi (Neapolis = Uusikaupunki).
Roomalaiset valloittivat kaupungin kreikkalaisilta 326 eea. ja siitä alkoi yksi Napolin kukoistuskausista tuolloin Rooman valtakunnan alaisuudessa.
Roomalaistenkin hallitessa Napoli säilytti pitkään kreikkalaisen kulttuurinsa.
Roomalaiset suosivat Napolia sen miellyttävän ilmaston ja kauniiden maisemien vuoksi lomanviettokaupunkinaan ja he rakensivat sinne runsaasti huviloita.
Napolista ovat kirjoittaneet useat antiikin runoilijat, kuten Horatius (65 - 8 eaa), Vergilius (70 - 19 eaa) ja Statius (40 - 96), joka syntyikin Napolin alueella.
Rooman valtakunnan hajotessa, vuonna 533 Napolista tuli osa Bysanttia. Bysantin aikakautta kesti 1100-luvulle saakka ja tuolloin kukoistivat Napolissa sekä talous- että kulttuurielämä.
Vuonna 1139 sisilialaiset valloittivat Napolin ja tästä lähtien kaupungin historia liittyy
läheisesti Napolin kuningaskunnan vaiheisiin.
Seuranneet 700 vuotta Napolissa elettiin kuningaskunnan aikaa.
Napolin kuningaskunta käsitti koko Etelä-Italian ja ajoittain myös Sisilian, se kuului vuosina 1194 - 1266 Hohenstaufeille ja vuosina 1266 - 1442
ranskalaiselle Anjou-suvulle. Sen jälkeen se oli liitettynä Aragoniaan ja vuosina 1504 - 1713 Espanjaan varakuningaskuntana.
Napolin omistajat ja hallitsijat seurasivat toinen toistaan. Itävaltalaisten jälkeen vuodesta 1735 Napoli oli Bourbonien hallussa aina
Italian kuningaskunnan syntymiseen saakka, lukuun ottamatta Napoleonin aikaa. Vuonna 1860 Italian vapaussankari Giuseppe Garibaldi (1807 - 1882) saapui voitokkaasti Napoliin
ja siitä tuli vuonna 1861 osa Italian kuningaskuntaa.
Napolin kulttuuria ja nähtävyyksiä
Napolilla on hyvin pitkät perinteet kulttuuri- ja sivistyselämän keskuksena. Sen yliopisto perustettiin jo vuonna 1224.
Huolimatta rajuista maanjäristyksistä ja 2. maailmansodan tuhoista, Napolissa on jäljellä runsaasti vanhaa arkkitehtuuria.
Vanhankaupungin asemakaavassa on edelleenkin nähtävissä roomalaisen, keskiaikaisen ja espanjalaisen aikakauden kaupunkisuunnittelu.
Tämä kaupungin vanhin osa sijaitsee Via Roman itäpuolella. Sen kapeita katuja koristavat katujen yli pingotetut pyykkinarut, täynnä pyykkiä.
Yksi maailman upeimmista kävelyreiteistä johtaa rantaa myötäillen luostarilta kaupunkiin Piazza del Municipiolle. Aukiota
reunustavien talojen kattoterasseilta avautuu "kolmen tähden näköala" yli sataman ja lahden. Toisella suunnalla näkyy Castel Nuovo, kuningas Kaarle Anjoulaisen vuosina
1279 - 1282 rakennuttama mahtava linna, joka uudistettiin 1400-luvulla.
Napolin kujilla on runsaasti Vespoja. Vespa on skootteri, joka on yksi Italian symboleja. 1950-luvulla Italian
valloitti todellinen Vespa-mania ja se levittäytyi koko Eurooppaan.
Vespa on yksi italialaisen kulttuurin ja elämänmuodon merkittävimmistä ilmentymistä, se on paljon enemmän, kuin vain skootteri.
Napolin historiallisesti arvokkaita rakennuksia ja nähtävyyksiä ovat myös Palazzo Reale (Kuninkaanlinna) laajoine kirjastoineen, Piazza del Plebiscito
ja oopperatalo Teatro San Carlo. Se on rakennettu vuonna 1732 ja on yksi maailman suurimmista oopperataloista.
Castel dell'Ovo kuvassa oikealla.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright
© Rutger van der Maar
Napolin linnoihin lukeutuu myös sataman edustalla pienellä, Isola del Salvatoren saarella kohoava, 1100-luvulta periytyvä Castel dell'Ovo eli "Munalinnake", joka on kaupungin tunnusmerkki.
Toinen linna, 1300-luvulla rakennettu Castel Sant'Elmo kohoaa Monte Calvarion kukkulalla.
Kirkkoja ja katedraaleja kaupungissa on sadoittain.
Ne edustavat eri aikakausia, ovat mestarillisesti rakennettuja ja pitävät sisällään arvokkainta kirkkotaidetta kaikissa muodoissaan.
Kirkoista mainittakoon goottilainen katedraali San Gennaro (1294 - 1323), goottilainen San Lorenzo Maggiore (1270 - 1330), Santa Chiara (1300-luku), Gesù Nuovo (1584 - 1601), San Francesco di Paola (1817 - 1824),
Santa Maria di Piedigrotta (1251), San Domenico Maggiore (1289), renessanssityylinen San Giovanni a Carbonara, barokkityylinen San Gregorio Armeno ja entinen kartusiaaniluostari San Martino (1325), nykyisin museona.
Vanhempia kirkkoja edustavat Santi Sossio e Severiono (900-luku), San Piedro ad Aram (600-luku) ja San Gennaro, jonka alla on 100-luvun katakombeja.
Pyhäköt ovat hiljaisia keitaita sokkeloisessa ja meluisassa vanhassakaupungissa. Ne ovat kaikki yhtä kauniita, kuin Firenzen kirkot.
Arvokkain vanhankaupungin nähtävyyksistä on Piazza Cavourin lähellä sijaitseva Kansallismuseo.
Napolin lähistön nähtävyyksiä ovat myös Vesuvius, Caprin ja Ischian saaret ja Pompejin rauniokaupunki.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Sorrento - Copyright
© Eric Parker
Napolin kiehtovissa tunnelmissa
Vanhoissa, romanttisissa mielikuvissa Napolin kujat ovat täynnä romantiikkaa, seikkailuja, konnia ja taskuvarkaita.
Rikosten puolellahan Napolissa toimii mafiakin, Camorra.
Napolin koetaan omaavan ihan oman ilmapiirinsä, täynnä kauniita ihmisiä ja vapaata elämää, jossa kaikki on mahdollista.
Siksipä Napolia pidetäänkin lomailijoiden paratiisina ja jokainen Napoliin saapuva turisti kokee ikään kuin syntyvänsä uudelleen.
Pelkän olemassasolon sanotaan Napolissa olevan kuin taidetta.
Rauhallisimpina aikoina Napolin kujat ja kadut kuin uinuvat ja unelmoivat ja tunnelma on epätodellisen tyyni. Vilkkaina aikoina joka paikka on
tungokseen asti täynnä ihmisiä, jotka säntäilevät sinne tänne yhtä kiireisen näköisinä kuin jos Vesuvius olisi purkautumassa.