Tunturisuden sivut
Kuvat yllä. Vasemmalla natsien jäljiltä löytynyt aarrevarasto, ryöstösaalis, joka on röykkiöinä kasattu Ellingenissä, Saksassa sijaitsevaan kirkkoon, 24.4.1945. - Oikealla jostakin komeron pohjalta esiin kaivettu, miljoonien arvoinen Rembrandtin mestariteos.
Tunturisusi Kuva vasemmalta.
Tunturisusi Kuva oikealta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © RV1864

Natsiaarteet

Saksalaiset keräsivät ja ryöstivät toisen maailmansodan aikana valtaamiltaan alueilta ja erityisesti juutalaisilta valtavat määrät arvotavaraa, kultaa, timantteja ja taidetta - Matissen, Michelangelon ja Rembrandtin töitä. Sodan päättyessä Saksan tappioon, näitä aarteita kuljeteltiin ja piiloteltiin kiireisesti ja hätäisestikin ei vain eri kohteisiin Saksan maaperällä, vaan myös ympäri maailmaa.

Piilopaikkoina aarteille ovat olleet sekä todellisuudessa että lukemattomien myyttien myötä milloin junat, milloin meren pohjaan uponneet aarrelaivat, kuten myös Sveitsin pankkien holvit, luolat, maan alle rakennetut bunkkerit taikka eri puolille maailmaa paenneiden natsien kodit.

Aarteita kätkettiin myös maahan haudattuihin metalliarkkuihin ja kuopattuihin kangaspusseihin, kuorma-autoihin, jotka työnnettiin piiloon vuolaisiin jokiin ja laatikoihin, jotka pudoteltiin syviin vuoristojärviin. Niillä täytettiin myös kellareita ja halkovajojakin ja niissä oli mukana kaikkea mahdollista rahasta kultapurnukoihin. Näin tapahtui historian suurin aarteenkätkentä.

Oman osansa aarteista ovat vieneet mukanaan lukemattomat SS-miehet ja muut saksalaiset sotilaat. Sodan viimeisinä viikkoina tuhannet yksilöt yrittivät turvata tulevaa elämäänsä ja varmasti monet siinä onnistuivatkin. Kuin hengen hädässä ahdettiin kuorma-autoja, junia, lentokoneita ja henkilöautoja täyteen kultaa, jalokiviä, valuuttaa ja taidetta - ja sitten rynnättiin pakoon! Ehkä siviilivaatteissa kotikulmille piiloon odottelemaan, että tilanne rauhoittuu - tai ulkomaille.

Natsiaarteet

Saksalainen järjestelmällisyys näkyy hyvin tässä maan alla, Merkersin suolakaivoksessa Saksassa sijaitsevassa aarrevarastossa. Siisteissä säkeissä oli Berliinistä siirrettyjä Saksan keskuspankin seteli- ja kultavarantoja, sekä miehitettyjen maiden pankeista anastettua omaisuutta. Säkit sisälsivät tuhansittain kultaharkkoja ja -sormuksia, jalokiviä ja helmiä sekä juutalaisten kultahampaita.

Kyseessä olevien natsiaarteiden määrä ja kokoluokka on valtaisa - puhutaan tuhansista kiloista kultaa, loputtomasta määrästä timantteja ja maalauksia, veistoksia ja muita arvoesineitä. Tämä on luonnollisestikin aikaansaanut vuosien ja vuosikymmenten myötä aarrejahdin, jossa näitä aarrekätköjä on kiihkeästi etsitty - ja etsitään edelleenkin.

Monia löytöjä on pitkän ajan myötä toki tehtykin. Jo rauhanajan alkuvaiheessa liittoutuneiden tutkijoiden määrätietoiset ja laajat etsinnät paljastivat ensimmäiset kätköt, mutta ne olivat vain pieni murto-osa kaikesta kadonneesta. Niinpä suuret määrät tätä aarteistoa on edelleenkin teillä tietymättömillä. Katosivatko aarteet niin, että niiden piilottajakaan ei koskaan päässyt enää koskaan niitä kaivamaan esille, vai olivatko piilot vain varmoja kätköpaikkoja, joista ne on myöhemmin salaa ja vaivihkaa haettu haltuun? Varmastikin tapahtui molemmin tavoin. Siltikin, vaikka osa piilotetuista aarteista olisikin otettu käyttöön ja ikäänkuin pesty tunnistamattomaksi, on niitä tavattoman suuri määrä edelleenkin kateissa.

Adolf Hitler

Adolf Hitler.

Adolf Hitler (20.4.1899 - 30.4.1945) - SS Mindenin kultalasti

Führerillä olivat sormensa pelissä varmasti useimmissa, jollei kaikissa suurissa kultaprojekteissa, olivat ne sitten laillisia taikka laittomia, kuten esimerkiksi SS Mindenin tapauksessa.

SS Minden oli saksalainen rahtilaiva, joka lähti Brasiliasta Rio de Janeirosta Saksaan 6. syyskuuta 1939. Tuolloin toista maailmansotaa oli sodittu vasta muutaman päivän ajan. SS Mindenin lastina oli noin neljä tonnia kultaa, joka oli peräisin Banco Germanicosta, saksalaisen Dresdner Bankin tytäryhtiöstä.

24. syyskuuta SS Minden oli saavuttanut merialueen Islannin ja Färsaarten välillä. Silloin kaksi brittiläistä, alueella partioivaa ristelijää havaitsivat SS Mindenin ja yrittivät pysäyttää sen. Britit eivät tienneet mitään rahtialuksen arvokkaasta kultalastista.

Tällöin Adolf Hitler, jota informoitiin tilanteesta, lähetti SS Mindenin kapteenille käskyn, että alus oli heti upotettava. Hitler ei halunnut, että kultalasti joutuisi brittien haltuun.

Näinpä SS Minden sitten upposi meren pohjaan, vajaat 200 kilometriä kaakkoon Islannin rannikosta ja vei kullan mukanaan syvyyksiin. Toinen brittialus, HMS Calypso, pelasti saksalaiset merimiehet ja vei heidät Orkey-saarille laivastotukikohtaan.

Vuonna 2017 hylky löydettiin ja sen sisällä havaittiin suuri arkku, jonka oletettiin olevan täynnä kultaa. Alkoi kova kiistely siitä, kenelle kulta kuuluu, vaikka kultaa ei vielä oltu edes nähtykään. Hylkyä arkkuineen tutkittiin vielä vuonna 2018 ja sen jälkeen jouduttiin tyynesti toteamaan: "On käynyt todistetuksi se, että hylystä ei löytynyt pienintäkään merkkiä taikka jäännöstä mistään arvoesineestä". Näin tämäkin kulta odottaa edelleen löytäjäänsä Islannin vesillä.

Kappeli

Pyhän Barbaran kappeli Altausseen suolakaivoksen uumenissa. Punaista, keltaista ja oranssia hehkuva mystinen kappeli on tehty suolakivestä. Kappeli on 700 metrin syvyydessä maan alla ja se valmistui vuonna 1935.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Patrick Vierthaler

Suolakaivoksen aarteet - Altaussee, Itävalta

Suuret määrät natsiaarteita oli vuosina 1943 - 1945 varastoituna Altausseen suolakaivoksiin, alppialueilla Itävallan puolella, Saksan rajalla. Kaivokseen varastoidut maalaukset oli tarkoitus siirtää Führerin museoon, Linziin. Museota ei ehditty koskaan rakentaa. Näissä maisemissa pyöri myös SS:n kakkosmies, kuolemankoneistoa valvonut SS-kenraali Ernst Kaltenbrunner (4.10.1903 - 1610.1946). Hänenkin kultakätköjään etsittiin sodan jälkeen ahkerasti ja hänen kultaansa, lähinnä kolikoina, on löytynytkin vähän sieltä ja täältä.

Amerikkalaiset löysivät kultaa Itävallasta etsiessään yhden kaikkein merkillisimmistä kätköistä. Hylättyyn, hevosen vetämään heinähäkkiin oli piilotettu 2 000 Itävallan kultakolikkoa ja läjä kultaharkkoja. Se oli lastinsa puolesta varmasti maailmanhistorian arvokkain, pellon laitaan jätetty heinähäkki.

Näihin suolakaivoksiin rakennutettiin juutalaisten ja muiden sotavankien ja orjatyöläisten avulla kolme kerrosta puisine lattioineen ja kattoineen, aarrevarastoiksi. Näissä tiloissa oli mm. 6 500 maalausta, maalaustaiteen suurimmilta mestareilta, yli 900 piirrosta, patsaita, kirjoja ja käsikirjoituksia. Todella oudossa ympäristössä, kaivoskuilujen kätköissä oleilivat Michelangelon veistämä Bruggen Madonna ja Jan van Eyckin maalaama Gentin alttaritaulu.

Hitler Pariisissa

Adolf Hitler Eiffel-tornin edustalla, vasemmalla arkkitehti Albert Speer ja oikealla taiteilija Arno Breker. Pariisin kuvat ovat hyytävimpiä Hitleristä otettuja kuvia. Hän oli paikassa, jossa hänen ei olisi missään nimessä kuulunut olla. Hän piti Pariisia vieläpä ikiomanaan ja katsoi, että saattoi tehdä sen kanssa mitä halusi, kuten hän tekikin. Näiden taideystäviensä kanssa hän inventoi Pariisia kuin lelukauppaa ja suunnitteli, miten sen sisällön saisi helpoiten siirretyksi Berliiniin. Eiffel-tornikin olisi varmasti viety, jos se olisi ollut mahdollista.

Pariisin ryöväys

Adolf Hitler oli kateellinen Pariisille siksi, että siellä taide ja kulttuuri kukoistivat ja näkyivät kaikkialla. Hänen mielessään kävi ajatus koko Pariisin tuhoamisestakin, mutta sitten hän luopui siitä ja näki parhaaksi kaupungin irtaimiston tyhjentämisen ja siirtämisen uuteen ja tulevaan maailman pääkaupunkiin, Berliiniin.

Jo kuuluisalla ympäriajelullaan Pariisissa, sinne ensi kertaa tullessaan, hänellä oli mukanaan oma arkkitehtinsä ja mielikuvanveistäjänsä. Näiden kanssa oli helpompaa arvioida kaupungin "sisältöä" ja tehdä suunnitelmia.

"Turvatakseen" Pariisin taideaarteet, Hitler antoi määräyksen kaiken taiteen siirtämisestä Saksan puolelle. Alkoi ennennäkemätön ryöväysoperaatio, jonka puitteissa 30 000 umpitäyteen ahdettua junanvaunua siirsi Pariisin aarteita neljän vuoden ajan Saksaan. Natsit olivat alkuun päästyään kuin hurmiossa ja kuin lapset karkkikaupassa. Kaikki vietiin mattoja ja pianoja myöten, kaikki vähänkin arvokas ja hyödyllinen. Galleria toisensa jälkeen tyhjennettiin ja museot jäivät huokumaan autiuttaan.

Pariisin ja maan muidenkin osien ryöstäminen saavutti mittasuhteet, jolle historia ei tunne vertaista. Hitlerille valmistettiin hyvin kauniita kirjoja, joissa kuvin esiteltiin ja luetteloitiin kaikki ne maalaukset, jotka tämän jälkeen kuuluivat vain yksin hänelle. Satojatuhansia näistä Saksaan siirretyistä esineistä on tälläkin hetkellä teillä tietymättömillä.
Natsiaarteet
Natsiaarteet

Natsien maanalaisia taidekokoelmia löydetään ja esitellään heti sodan päätyttyä. "Talvipuutarha", Edouard Manet - Merkersin suolakaivos 12.4.1945.

Natsiaarteet

Liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylin komentaja Dwight D. Eisenhower, Merkersin suolakaivoksilla Saksassa 12.4.1945 tutustumassa natsien taidekokoelmiin. Eisenhowerin takana kenraali George S. Patton, takana vasemmalla kenraali Omar N. Bradley.

Natsiaarteet

Erwin Rommel, jolle on nimetty yksi aarre, vaikka se ei liity häneen.

Rommelin aarre

Rommelin aarre on yksi niistä myyttisistä kulta-aarteista, joka on tyystin kadonnut. Siihen pitäisi sisältyä 50 kg kultaa. Nimensä se saa Erämaan ketun, Erwin Rommelin (15.11.1891 - 14.10.1944) mukaan.

Aarteen nimi on harhaanjohtava, sillä itse Rommel ei suinkaan ryöstänyt tätä kultaa itselleen. Rommel oli rehti sotilas, joka pani kaiken tarmonsa sotimiseen, eikä hän kuulunut laisinkaan näihin omaisuuden tavoittelijoihin.

Natsiaarteet

Sen sijaan kullan anasti haltuunsa Rommelin Pohjois-Afrikan joukoissa ollut SS-komentaja Walter Rauff (19.6.1906 - 14.5.1984). Rauff miehineen keräsi ryöstösaalista erityisesti Tunisian juutalaisilta. Pelkästään Djerba-saaren juutalaisyhteisön kulta- ja korusepät hän pakotti vuonna 1943 keräämään keskuudestaan haltuunsa ainakin 43 kiloa kultaa.

Ian Fleming (28.5.1908 - 12.8.1964), James Bondin luoja, oli hyvin kiinnostunut aarteenetsinnästä. Rommelin aarteen selvittelyyn hän käytti paljon aikaa ja kirjoittikin aarteesta kirjassaan "Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa". Fleming yritti myös saada Sunday Times-lehteä perustamaan retkikunnan Rommelin aarteen etsimiseksi, koska puuha on varsin kallista, mutta tähän pyyntöön lehti ei suostunut.

On mahdollista, että tämä kulta edelleenkin on piilossa jossakin, vaikkapa Korsikan rannikoilla. Tai sitten se on siirtynyt ikuisiksi ajoiksi huomaamattomasti jonkun omistukseen, ollen joko harkoiksi sulatettuna jossakin holvissa, taikka koruiksi tehtynä ympäri maailmaa.

Natsitunneli

Natsien keskeneräiseksi jäänyt tunneli Puolassa. Useat natsien rakennushankkeista olivat kokoluokaltaan valtavia ja sellainen oli myös Puolan tunnelisto. Työvoima, eli sotavangit, oli ilmaista - ja rahoitus voitiin hakea Puolan tai jonkin muun maan pankista, ilman takaisinmaksu velvoitetta.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Chmee2

Puolan aarrejuna

Puolassa ovat levinneet vuosikymmenten ajat huhut natsien aarrejunasta, jonka pitäisi olla Puolan lounaisosissa sijaitsevan Walbrzychin kylän liepeillä, maan alla tunnelissa. Saksalaiset kaivattivat Puolaan sodan aikana sotavangeilla valtavan määrän tunneleita. Tarujen mukaan kyseinen 150-metrinen juna katosi vuonna 1945.

Vuonna 2015 tiedot aarrejunasta houkuttelivat aarteenetsijöitä ryntäämään Walbrzychiin ihan Klondyken malliin. Vuonna 2016 junan oletetulla paikalla suoritetuissa kaivauksissa ei aarrejunasta kuitenkaan löytynyt merkkiäkään.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © transCam


Wewelsburgin linna, jonka Heinrich Himmler hankki omistukseensa vuonna 1934. Jonkinlainen linna on ollut paikalla jo 800-luvulla. Tullessaan linnanhaltijaksi, Himmler järjesti laajat ja näyttävät seremoniamenot juhlan kunniaksi. Hän perusti linnaan SS-oppilaitoksen, "SS-Schule Haus Wewelsburg". Oppiaineina olivat Saksan historia, kansallisperinne ja rotuoppi. Suurissa luokkahuoneissa koulussa ei istuttu, vaan opiskelijat keskittyivät aineisiin omissa kammioissaan. Henkilökunnan muodostivat eritavoin pätevöityneet SS-miehet.

Himmlerin johdattelemana linnassa käsiteltiin myös pyhää Graalin maljaa, jonka myötä ideologiaan saatiin taivaallisia ulottuvuuksia. Vuodesta 1935 alkaen linnassa ei otettu laisinkaan vastaan vieraita ja vuonna 1939 Himmler määräsi, että linnasta ei saa kirjoittaa eikä julkaista mitään. Linnassa toimii nykyisin museo ja nuorisohotelli.

32 miljardin euron aarteet kateissa

Kateissa ja löytymättä aarteita on vielä vähintään 32 miljardin euron edestä. Näiden aarteiden oletettuja sijaintipaikkoja ovat:

Heinrich Himmlerin (7.10.1900 - 23.5.1945) 75 miljoonan euron hopeat hänen omistamansa Wewelsburgin renessanssilinnan tienoilla. Aarteenetsijöitä kukkuloilla on vuodesta toiseen kaiken aikaa.

Saksassa, Jonas-laakson tunnelijärjestelmissä uskotaan olevan piilossa monipuolinen aarteisto. Seudulla liikkuminen on kielletty. Vartijat väijyvät kaikkina viikonloppuina paikalla ja saavat usein kiinni luvattomasti alueelle tunkeutuneita aarteenetsijöitä.

Lähellä Münchenia sijaitsevaan Walchensee-järveen uskotaan upotetun lähes 100 miljoonan euron edestä kultaa. Järvi on yksi suurimmista ja syvimmistä, alpiinisista järvistä. Asukkaat näkivät saksalaisia joukkoja järven rannalla huhtikuussa 1945, hetki ennen kolmannen valtakunnan romahdusta. Kullanetsijöitä järvellä on ollut vuosikymmenten mittaan loputon määrä.

Lüner on Alppien järvi, jossa uskotaan myös olevan lähes 100 miljoonan euron edestä kultaa ja jalokiviä. Aarteenetsintä on vaikeaa, sillä vuonna 1956 valmistunut pato on suurentanut järveä.

Toplitz-järvessä Itävallassa uskotaan olevan miljardien eurojen edestä Saksan keskuspankin eli Reichsbankin kultaa. Kullasta hitustakaan ei ole löydetty.

Erzgebirge-vuorilla, Saksan ja Tšekin rajalla, on vanha hopeakaivos, jonka uumenissa uskotaan piilottelevan natsiaarteen, jossa pitäisi olla mm. Monet'n, Manet'n ja Cezannen maalauksia. Mitään merkittävää ei ole löydetty, vain joitakin pieniä esineitä. Aarteenetsijöiden mukaan ei ole pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö aarretta löytyisi, epäselvää on vain se, milloin se löytyy.

Herman Göringin kätketyistä aarteista osa on ilmeisesti Carinhallin maisemissa. Niitä on etsitty kovasti, mutta ei vielä toistaiseksi ole löydetty.

Berliinin lähellä sijaitsevassa Stolpsee-järvessä pitäisi olla lähes kahden miljardin euron edestä kultaa ja platinaa. Legendan mukaan nämä arvometallit on upotettu yli 15 metrin syvyyteen. Järvellä on tehty viranomaistenkin voimin lukuisia, laajoja etsintöjä. Viimeksi vuonna 2013 israelilaiset suorittivat etsintöjä modernin teknologian avulla, mutta mitään ei löytynyt.
Natsiaarteet

Seitsemäs Yhdysvaltain armeija (Seventh U.S. Army) löysi Unkarin kuninkaan kruunun ja jalokivet 3.8.1945.

Natsiaarteet

Yhdysvaltain armeijan kuorma-autokolonna palauttamassa Firenzeen valtavaa määrää natsien sieltä ryöstämää taidetta 23.7.1945.

Hermann Göring

Göring taistelulentäjänä noin 1918.

Hermann Göring (12.1.1893 - 15.10.1946) - ylellistä ja nautinnollista elämää kauneuden ja taiteen keskellä

Saksalainen natsijohtaja, taistelulentäjä, Saksan ilmavoimien perustaja ja kansallissosialistinen poliitikko, ilmavoimien komentaja ja sotatalouspäällikkö, Preussin pää- ja sisäministeri sekä Saksan ensimmäinen ja ainoa valtakunnanmarsalkka Hermann Göring oli Adolf Hitlerin kakkosmies.

Hermann Göring rakasti ylellistä elämää ja viihtyi kauneuden ympäröimänä. Hän halusi kyltymättömästi elää nautintojen keskellä ja rakasti näyttävää luksusta. Hän oli hyvin viehtynyt maalaustaiteeseen ja keräsi kokoelmiinsa tuhansittain maailman suurimpien taiteilijoiden maalauksia. Maalausten ohella hän keräsi huonekaluja, koruja, veistoksia, kaikkea arvokasta ja silmää hivelevän kaunista.

Hänen "keräilynsä" ei noudatellut ihan tavanomaisia taiteenkeräilyn tapoja. Hänellä oli mahdollisuus päästä valloitetuissa maissa taidegallerioihin ja museoihin, joissa hän valitsi itselleen parhaat teokset. Hän kylläkin maksoi aina taidehankintansa, hän ei halunnut leimautua varkaaksi, mutta hän saattoi kuitenkin itse määritellä hankkimansa taiteen hinnan. Varas ja peräti ryöväri hän oli silti mitä suurimmassa määrin. "Hän ryöväsi, kuin huomista ei olisi."

Venus ja Amor

"Venus ja Amor" - Lucas Cranach vanhempi (1472 -1553). - Lucas Cranach vanhempi oli yksi Hermann Göringin lempitaitelijoista. - Hitler ei hyväksynyt modernimpaa maalaustapaa, jota edustivat impressionistit, kuten Vincent van Gogh (1853 - 1890). Hitler piti Goghia vajaamielisenä. Hermann nautti myös tästä kielletystä taiteesta ja kävi senkin parissa "kauppaa".

Göringillä oli alaisuudessaan myös henkilökuntaa, joka kierteli gallerioissa etsimässä hänelle taidetta. Tähän työhön perustettiin erityinen ryhmä, Einsatzstab Reichsleiter Rosenberg (ERR), jonka tehtävänä oli etsiä ja ryöstää taide-esineitä ja historiallisia asiakirjoja juutalaisilta yksityishenkilöiltä ja laitoksilta Saksan miehittämissä maissa.

Taidekokoelmansa Göring keskitti rakennuttamaansa "metsästysmajaan", Carinhalliin. Mistään majasta ei suinkaan ollut kyse, vaan tämä Göringin vaimon Carinin mukaan nimetty rakennus oli monikerroksinen ja kuin kartano, jollei palatsi.

Vuonna 1933 valmistunut Carinhall sijaitsi Berliinin pohjoispuolella. Siellä Göring järjesti ylellisiä kutsuja, joissa sotilasjohto saattoi viinilaseja kallistellen keskustella taiteen äärellä, kauniiden naisten ympäröimänä, sodankulusta ja milloin mistäkin. Myös Adolf Hitler osallistui näihin ylellisiin juhliin. Upeasta metsästyslinnasta ja erityisesti sen aarteista kerrotaan yhä tänä päivänäkin lukuisia tarinoita ja huhuja.

Sodan päätösvaiheessa Hermannin kokoelmat lastattiin kahteen ylipitkään junaan ja Carinhall räjäytettiin maan tasalle. Junat köröttelivät suoraan amerikkalaisten keskelle ja heille jäi tehtäväksi vain purkaa vaunut ja alkaa etsiskellä kokoelmille oikeita omistajia. Silti, suuri määrä Göringin hamstraamasta esineistöstä jäi kateisiin.

Nuoren miehen muotokuva

"Nuoren miehen muotokuva" - Rafael (1483 - 1520). Merkittävin ja arvokkain natsien ryöväämistä ja kadoksissa olevista maalauksista. Ilmeisesti omakuva. Se vietiin Prinssi Czartoryskin museosta Puolasta. Arvo noin 90 miljoonaa euroa. - Natsit ryöstivät noin 20 % merkittävästä, eurooppalaisesta taiteesta. Tuhansittain maalauksia on kateissa.

Monumenttiryhmä - Monuments, Fine Arts, and Archives (MFAA)

Britannian ja Yhdysvaltain armeijat perustivat vuonna 1943 erityisen Monumenttiryhmän, jonka tarkoituksena oli osoittaa sota-aikana liittoutuneiden armeijoille sellaiset kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet Euroopassa, joita pitäisi pyrkiä suojaamaan. Näin tehtiin esimerkiksi Firenzessä ja Roomassa, joissa pommitukset suunniteltiin ja toteutettiin niin, että arvokohteet eivät tuhoutuneet.

Ryhmään kuului alkuvaiheessa 400 henkilöä, joukossa arkkitehteja ja taiteen asiantuntijoita. Sodan päättymisen jälkeenkin Monumenttiryhmä on etsinyt ja jäljittänyt kadonneita natsiaarteita. Tätä työtä tekee edelleen säätiö Monuments Men Foundation, jonka päämaja sijaitsee Dallasissa, Teksasissa.

Lähteet
*Kenneth D. Alford & Theodore P. Savas: Natsi miljonäärit - Gummerus
*Natsiaarteiden metsästys, dokumenttisarja 2017
*George M. Taber: Chasing Gold: The Incredible Story of How the Nazis Stole Europe's Bullion
*The Mitchell Beazley: Kuka teki mitä
*Yle: Göringin metsästyslinna
*Ian Fleming’s Quest for Rommel’s Gold
*Tekniikka ja Talous: Natsien kultajunaa kaivetaan esiin Puolassa - Mutta mitä tunnelista paljastuukaan?
*Iltalehti: Natsien myyttinen aarrejuna saattoi löytyä Puolasta
*Ilta-Sanomat: Tästä syystä venäläiset havittelevat natsijunan aarretta – Onko lastina maailman kahdeksas ihme?
*Seura: Natsien aarrejuna: Kultalasti vai halpa huijaus?
*War History Online: Billions of Dollars of Looted WWII Treasure Is Still Hidden
*Daily Art Magazine: The Story of the Lost Raphael’s Portrait of a Young Man
*Salz faszination welten