Tunturisuden sivut

Pahkasika (Phacochoerus africanus)

Sikojen heimoon kuuluvan pahkasian hartiakorkeus on 55 - 85 cm. Naaraspuolinen pahkasika painaa 45 - 75 kg, urospuolinen 60 - 150 kg. Laji on hyvin helppo tunnistaa sillä sen elinseuduilla savannilla ei elä muita samanlaisia lajeja. Väriltään pahkasika on siniharmaa; kaulalla ja selässä kasvaa kyljille ulottuva musta harja.

Erityisinä tuntomerkkeinä savannien torahammassialla ovat pään sivuilla olevat pahkat. Kummassakin poskessa on kolme rumaa käsnämuodostusta, eli sarveiskyhmyä. Pahkoista silmien alapuolella olevat ovat varsin korkeat, niistä eläin on saanut nimensäkin. Kyhmyjen tarkoituksena on suojata pahkasian silmiä, sen tonkiessa maata. Uroksella on pienempi kyhmypari torahampaiden juuressa.

Uroksen käyrillä yläkulmahampailla voi olla mittaa jopa 60 cm. Ne kaartuvat jyrkästi sivuilta ylöspäin. Lyhyitä ja teräviä alakulmahampaitaan pahkasika käyttää taisteluissa iskuihin ja viiltoihin.

Pahkasian pää on iso ja se vaikuttaa pahkojen vuoksi vieläkin isommalta. Pahkoineen pää antaa pahkasialle pelottavan ulkomuodon.

Iho on melkein karvaton muualla, paitsi kaulassa ja selässä, josta riippuu pitkä, karkea, kyljille ulottuva, musta harjasharja. Silmien ympärillä on myös harjasrivi.

Pahkasika

Asustaminen maaonkaloissa ja lisääntyminen

Pahkasika asustaa maaonkaloissa, joko itse kaivamissaan tai muilta eläimiltä jääneissä. Pahkasiat pariutuvat yhdeksi lisääntymiskaudeksi, joka saattaa kestää läpi vuodenkin, mikäli sademäärä on korkea.

Sadekauden alkaessa loka-marraskuussa emakko synnyttää 5,5 kuukauden kantoajan jälkeen onkalossa 1 - 8 porsasta. Nopeasti kasvavat porsaat laiduntavat emänsä kanssa ulkosalla 3 kuukauden iässä. Sukukypsyys saavutetaan 1,5 vuoden iässä ja ikää voi pahkasialle karttua 12 - 18 vuotta.

Asuinonkaloiden ympärillä pahkasioilla on tarkkarajainen reviiri. Yöajaksi pahkasiat vetäytyvät suojaan nukkumaan onkaloihinsa. Ne laskeutuvat onkaloihinsa takaperin.
Pahkasika

Hiljaisia syöppöjä ja nautiskelevia kylpijöitä

Enimmäkseen vaiti pysyttelevät pahkasiat liikkuvat päiväaikaan. Ne elävät yksittäin, pareittain tai naaraiden johtamissa perheryhmissä, nuoret poikamiehet muodostavat omia ryhmiään.

Kaikkiruokaisten pahkasikojen ajasta suuri osa kuluu syömiseen. Ravintona ovat pääasiassa lyhytkasvuiset heinät, joita ne syövät usein polvillaan eli kontallaan ollen. Ravintoon kuuluvat myös lehdet ja hedelmät. Kuivana aikana vedentarvetta tyydytetään juurilla ja mukuloilla.

Monien muiden nisäkäslajien, kuten afrikanpuhvelin lailla, pahkasikakin nautiskelee mutakylvyistä.
Pahkasika

Viholliset

Pahkasikojen vihollisia ja saalistajia ovat kaikki Afrikan suurpedot, etenkin leijona, leopardi ja täplähyeena.

Pahkasian elämää

Vanhassa eläinkirjassa kuvaillaan pahkasian elämää näin:

"Afrikkalainen pahkasika on kuin tavallinen sika. Sian näköinen se on, maku on kuin sianlihan ja tavallisesti se menetteleekin kuin sika luullakseni menettelisi, jos leijonat, leopardit, villikoirat ja alkuasukkaat alati väijyisivät sitä. Sillä on pitkät torahampaat, joilla se tappelee vimmatusti muiden karjujen kanssa. Torahampaista ei kuitenkaan ole suurta apua, kun jokin iso kissaeläin tai lauma villikoiria ahdistaa.

Tämän onnettoman kohtalon vuoksi pahkasiassa on kehittynyt selvä tietoisuus huonommuudestaan. Se näyttää suunnattoman pelästyneeltä, kun sattuu odottamatta vastaan tulemaan. Pieni häntä nousee jäykkänä pystyyn ja hännän omistaja korskuu ja kiljuu pelosta. Se hyökkää pensaikkoon ja oikaisee suin päin lähimpään muurahaiskarhun reikään."


Lähteet
*Olli Marttila: Suuri savanni, Auris.
*Kodin suuri eläinkirja, Weilin+Göös.
*Kiehtova eläinmaailma, Valitut Palat.
*Eläinten maailma, Otava.


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kaikki sivun kuvat - Copyright © Bernard DUPONT