Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - palokärjen pesä Suomessa - Copyright ©
Flickr/Alastair Rae
Pesintä
Pesä sijaitsee tavallisesti haavassa tai männyssä 3 - 18 metrin, mutta yleensä 5 - 9 metrin korkeudessa.
Pesäpuuksi kelpaavat myös koivu ja tervaleppä.
Pesäkoloa pitkällä nokallaan kovertavan palokärjen jäljiltä ympäristöön sinkoilee lastuja, jotka voivat
olla kymmensenttisiäkin. Molemmat emot osallistuvat pesäkolon hakkaamiseen järeään puuhun.
Jokaisena vuotena tehdään uusi kolo. Soikea kolo on noin 10 - 11 cm korkea ja yhdeksän senttimetriä leveä.
Vanhat palokärjen kolot jäävät muille kolopesijöille. Ainakin uuttukyyhky, helmipöllö,
naakka, telkkä ja uivelo jäävät kiitollisuuden velkaan palokärjelle.
Palokärki munii jo huhtikuun loppupuolella 4 - 5 hohtavanvalkoista munaa, joita emot
hautovat 12 - 14 vrk. Molemmat emot ruokkivat poikasia, vaikka naaras hoitaakin niitä enemmän, viettäen niiden
kanssa yöt pesäkolossa. Poikaset jättävät pesän
24 - 28 vrk:n ikäisinä. Pesyeitä on yksi vuodessa.
Paikkalintu
Palokärki on paikkalintu, mutta erityisesti nuoret yksilöt kiertelevät laajasti.
Lento
Muista tikoista eroavasti palokärki ei lennä selkeän aaltomaisesti, vaan räpyttelevin, lepattavin siiveniskuin, hieman kuin närhi.
Lennossa pyrstö vaikuttaa pitkältä.
Kaikesta levottomuudestaan ja loivasta aaltoilustaankin huolimatta palokärjen lento eroaa muiden tikkojen lennosta suoraviivaisempana
ja raskaampana. Se voidaan sekottaa lennossa muihin varislintuihin, varsinkin pähkinähakkiin.
Ravinto
Ravintona ovat hevos- ja kekomuurahaiset, muurahaisten kotilot, kovakuoriaistoukat, kaikki muutkin hyönteiset ja silloin tällöin myös marjat, kuten mustikat.
Palokärki kykenee ravintoa etsiessään hakkaamaan voimakkaalla nokallaan eläviä kuusia, mutta tavallisesti
se tutkii kantoja, kuolleita puita ja maassa olevia runkoja.
Palokärjen ruokailupaikka on helppo tunnistaa kymmensenttisistä koloista ja kaarnanpalasista,
jotka jäävät hujan hajan sinkoilleina paikalle.
Palokärjen kielessä on suurentuneet sylkirauhaset, jotka erittävät limaa, sekä sarvimaiset muodostumat
kielen kärjessä niin, että siihen muodostuu 4 - 5 paria taakse kääntyneitä väkäsiä, joihin
toukat koloista hyvin tarttuvat.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright ©
Flickr/Tapio Kaisla