Pianon kehitys - klavikordista flyygeliin

Klavikordista flyygeliin saakka kehittyneet soittimet ovat kaikki klaveerisoittimia. Niitä soitetaan koskettimiston eli klaviatuurin avulla. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että urut on vanhin kosketinsoitin. Sen varhaisimmat mallit ovat jo ajalta ennen ajanlaskumme alkua.



Klavikordi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © /dave/null

Klavikordi

Pianon varhainen edeltäjä on 1300-luvulla kehitetty klavikordi.

Klavikordi on pienikokoinen ja hentoääninen, mutta hyvän soittajan käsissä ilmeikäs soitin. Sanotaankin, että klavikordin avulla oppii hienostuneen soittotavan. Klavikordi ei kuitenkaan äänensä hentouden vuoksi yleensä sovellu yhteissoittoon muiden soittimien kanssa.

Klavikordin erityisenä ominaisuutena on se, että sillä voidaan ainoana kosketinsoittimena saada ääneen aikaan vibrato eli huojunta, mikä tietysti rikastuttaa sointiväriä.

Klavikordissa kieleen ei lyö pehmustettu vasara. Sen sijaan klavikordissa äänen muodostaa suoraan koskettimen jatkeeseen kiinnitetty metallikiila, joka kosketinta alas painettaessa koskettaa kielipariin. Kiila pysyy kielissä kiinni niin pitkään, kuin kosketinta pidetään alhaalla.

Klavikordissa voima-asteikko on, tosin omissa ahtaissa rajoissaan, myös kosketuksella hallittavissa. Koska klavikordi on soinniltaan hyvin selkeä ja rikas ylä-äänissä, se sopii mainiosti polyfonisen musiikin esittämiseen.

Viimeiset klavikordit valmistettiin vielä 1840-luvulla. Toki seuranneen hiljaiselon jälkeen klavikordejakin on alettu valmistaa uudelleen ja niitä tehdään nykyisin Suomessakin.

Dulcimer ja pantalon

Pianon esiasteita ja edeltäjiä ovat dulcimer ja saksalaisen Pantaleon Hebenstreitin siitä 1690-luvulla kehittämä isompi muunnos, pantalon eli pantaleon.



Kolmisormioinen barokkicembalo, palatsityyliä. Suuriin cembaloihon rakennettiin niin kuin urkuihin kaksi, jopa kolmekin sormiota ja muutamia äänikertoja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Ninara



Kaksisormioinen cembalo.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Toshiyuki IMAI

Cembalo

Pianon edeltäjiin kuuluva kosketinsoitin, cembalo kehitettiin 1400-luvulla. Sillä soiteltiin 1500 - 1700-luvuilla. Soittimen kukoistuskausi sijoittui vuosiin 1650 - 1750. 1900-luvulla cembalo on elänyt voimakasta elpymisen kautta.

Cembalon ja pianon ratkaiseva ero on siinä, että kun cembalossa ääni saadaan aikaan näppäisemällä kieltä mekaanisella kynnellä, niin se pianossa saadaan aikaan kieltä lyövällä vasaralla.

Cembalolla on oma, helposti tunnistettava sointinsa - äänen alku on täsmällinen ja selkeä ja sointi on rikas ylä-äänistä. Polyfoninen musiikki on cembalolla soitettuna läpikuultavan kirkasta ja nopeat kuviot kuuluvat tasaisina ja selvinä. Sointi on lyhyt, joten laulavat kohdat eivät tälle soittimelle sovi. Puuttuvat korostamisen mahdollisuudet voidaan korvata nopein korukuvioin.

Cembalo on mainio yhtyesoitin; äänellisesti se sulautuu erinomaisesti jousisoittimiin. Se onkin kuulunut välttämättömänä, sointutaustaa muodostavana jäsenenä barokin soitinyhtyeisiin, triosta suureen orkesteriin saakka.



"Rouva soittaa spinettiä" - hollantilainen Constantin Netscher (1668 - 1723).

Spinetti ja virginiaali

Cembalon kaltainen mutta pienempi soitin on spinetti. Samantapainen pieni kosketinsoitin oli 1500 - 1600-luvuilla virginiaali, jonka syrjäyttivät spinetti ja cembalo.



Fortepiano eli vasaraklaveeri - kuva Helsingin kaupunginmuseo. Materiaaleina mahonki, kuusi, ebenpuu ja norsunluukoskettimet. Rakenteeltaan samantapainen fortepiano on tukholmalaisen Peter Kraftin v. 1801 valmistama piano (Inv. 92819), jossa pedaali on kiinnitetty takajalkojen välissä olevaan tukipuuhun. Painetussa etiketissä lukee: "Pet. Kraft Kongl. hof Instrum. makare, Stockholm No 250. A. 1801." (Sigurd Wallin, Nordiska museets möbler från svenska herremanshem. Del III, s. 104. Stockholm 1935). Kraftin pianon pituus on 181,8 cm ja siinä on jo kuusi oktaavia, C, - c4.

Fortepiano eli vasaraklaveeri

Pantaleonin ja cembalon jälkeen kehityskulussa oli 1700-luvun alussa vuorossa fortepiano eli vasaraklaveeri (saks. Hammerklavier), jota on kutsuttu Suomessa myös hammerklavieeriksi. Se syrjäytti klassisella kaudella konsertteja hallinneen cembalon. Vasaraklaveerissa yhdistyivät dulcimerin vasaratekniikka ja cembalon muoto, joka on edelleenkin nähtävissä flyygelissä.

Kun cembalossa äänet ovat voimakkuudeltaan tasavahvuisia, kosketuksen voimasta riippumatta, niin toisin ovat asiat fortepianossa ja myöhemmin pianossa. Niissä soinnin voimakkuus riippuu kosketuksen voimakkuudesta. Koska fortepianolla näin saatettiin soittaa voimakkaasti ja hiljaa, se sai nimekseen pianoforte tai fortepiano. Myöhemmin nimi piano tuli yleiseksi ja se sulkee käsitepiiriinsä myös flyygelin.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jock Rutherford

Mozartin fortepiano vuodelta 1785. Mahonkisen pianon on tuolloin valmistanut wieniläinen, mestarillisista kädentaidoistaan kuuluisa Franz Xaver Christoph (1733 - 1793). Säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart (1756 - 1791) soitti tällä pianolla ensimmäisellä Prahan vierailullaan, tammikuussa vuonna 1787. Fortepianoa pidetään esillä Tšekin musiikkimuseossa, Prahassa.



Suomen kansallissäveltäjä Jean Sibelius (1865 – 1957) syntyi ja eli elämänsä 20 ensimmäistä vuotta Hämeenlinnassa. Kuvassa on piano Sibeliuksen syntymäkodissa, joka toimii nykyisin museona. Piano ei Sibeliuksen mukaan "laulanut", ja hän käytti sitä lähinnä välineenä sävellystyössä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © David Fernandez

Piano

Piano on pystytyyppisen pianon erityisnimitys ja samalla yleisnimitys soittimille, joissa on vipuperiaatteella toimiva vasarakoneisto koskettimistoineen. Se on vasaramekanismilla toimiva kosketinsoitin.

Kun kosketinta painetaan, vasara lyö kieleen ja palaa heti hiukan takaisin, jolloin kieli jää vapaasti värähtelemään. Kun kosketus kohoaa, painautuu pieni huopatyyny kieltä vasten ja sammuttaa soinnin.

Pianoissa on kaksi poljinta eli pedaalia. Oikeanpuoleinen on kaikupedaali eli sustain-pedaali, vasemmanpuoleinen on hiljennyspedaali eli una corda -pedaali. Oikeanpuoleisella pedaalilla ääni kaikuu kauan ja täyteläisenä, vasemmanpuoleisella se vaimenee.

Piano syrjäytti 1700-luvulla kaikki muut, sitä edeltäneet klaveerisoittimet. Vuonna 1709 italialainen Bartolomeo Cristofori (1655 - 1731) asensi cembaloon vasarakoneiston ja tuli näin keksineeksi pianon.

Pianisti, noin vuosina 1890 - 1910 - kuva Svenska litteratursällskapet i Finland. Kuvaaja Gustav Sandberg.

Pianosta kehittyi 1800-luvun alkupuolella voimakassointinen instrumentti, joka täytti hyvin sen ajan vaatimukset, teknisen taituruuden ja soittajan henkilökohtaisen kokemisen ja musiikillisen tulkinnan ilmaisemisessa.



Ernst Rosenkranzin vuonna 1880 Saksassa valmistama piano - kuva Helsingin kaupunginmuseo. Perimätiedon mukaan pianon XLII-504 on Aurora Karamzin lahjoittanut lastentarhalle (Bertha-Maria hemmet), jonka perusti Gustaf Pauligin puoliso Bertha Maria, os. Bohnhof (1857 - 1923). Materiaaleina pähkinäpuu, ebenpuu, havupuu, pyökki, metalli, luu, tekstiili ja nahka.

Pianon osia ovat valurautakehys, puinen kaikupohja, punapyökkinen viritystukki, teräksiset kielet, joista matalimmat on päällystetty kuparipunoksella sekä tallat eli kielisillat. Ne välittävät kielten värähtelyt kaikupohjaan. Koskettimia on 88 ja niistä muodostuu seitsemän oktaavia. Koskettimet muodostavat koskettimiston eli klaviatuurin. Puiset, huopapäällysteiset vasarat saavat kielet värähtelemään. Huopapäällysteiset värähtelyn sammuttimet vaimentavat kielten värähtelyn. Pedaaleja käytellään jaloilla ja niistä oikeanpuoleinen estää sammuttimen toiminnan ja vasemmanpuoleinen vaimentaa äänen.



Pianonsoittoa kotioloissa. Piano oli pitkät ajat suosituin kotisoitin, kunnes sähköiset kotiurut eli syntetisaattorit syrjäyttivät sen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Nate



Pianonsoittoa katuoloissa. Katumuusikot eivät soita vain kitaraa, vaan myös vaikkapa pianoa. Kuvassa puolalaistaustainen, Suomessa asuva Wiktoriusz soittaa pianoa Aleksanterinkadulla, Helsingissä.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by © Ann L Andersson
*Photo used with permission.



Pianonsoittoa puisto-oloissa nelikätisesti.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Lorianne DiSabato



Taffelipiano - kuva Helsingin kaupunginmuseo. Valmistanut vuosina 1830 - 1835 C.J.F. Schröder, Pietari. Materiaaleina mänty, mahonki, pähkinäpuu ja ebenpuu. Korkeus 91 cm, leveys 197 cm ja syvyys 77 cm. Suomalaisen Normaalilyseon ruotsinlehtori Efraim Jacobsonin ja tämän vaimon Helene Rotkirch-Jacobsonin kodin irtaimistoa.

Taffelipiano

Taffelipiano, pianino ja kamaripiano ovat erilaisten syiden vuoksi, pianosta kehitettyjä muunnelmia.

Taffelipiano oli käytössä alkaen noin vuodesta 1760, 1800-luvun lopulle. Siinä kielet ovat flyygelin tavoin vaakasuorassa. Taffelipiano kuuluu ns. vasaraklaveerien ryhmään. Piano on saanut nimensä saksan kielen sanasta die Tafel, joka tarkoittaa pöytää. Pianohan onkin muodoltaan kuin pöytä.



Kuvassa on taffelipiano Jean Sibeliuksen syntymäkodissa, joka toimii nykyisin museona.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © David Fernandez

Taffelipianot olivat kooltaan varsin suuria ja niillä oli painoa jopa yli 300 kg. Taffelipianoja valmistettiin Suomessakin lähes jokaisessa kaupungissa. Esimerkiksi helsinkiläisen Erik Gustaf Granholmin pianotehtaassa valmistettiin ainakin 600 taffelia vuosina 1835 - 1866.

Pystypiano syrjäytti taffelipianon 1800-luvun lopulla. Syynä pystypianon voittokulkuun oli sen kehittyneempi ja keveämpi rakenne.



Pianino - kuva Helsingin kaupunginmuseo. Valmistettu vuonna 1863, materiaaleina mahonki, eebenpuu, norsunluu, teräs, messinki ja tekstiili moiré. Leveys 134 cm, korkeus 149 cm ja syvyys 71 cm. Valmistaja E.G. Granholm, Helsinki.

Pianino ja kamaripiano

Englannissa vuonna 1811 kehitetty pianino eli pianiino oli suosittu kotisoitin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Sen konstruoi englantilainen pianonvalmistaja Robert Wornum (1780 - 1852).

Pianinon pienempi versio on nimeltään kamaripiano.



Konserttipianisti esiintymässä Pietarissa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Wonder Woman



Flyygeli.

Flyygeli

Flyygeli on kehitetty pianosta, ollen ikään kuin sen supermalli. Vaativammissa yhteyksissä, kuten konserttisoittimena käytetään pianon sijasta flyygeliä. Sen eräät ominaisuudet, kuten pedaalijärjestelmä, koneisto ja erityisesti sammutinjärjestelmä poikkeavat pystypianon vastaavista ominaisuuksista.

Flyygelin mekanismi on kehittyneempi ja sointi vivahteikkaampi, laulavampi ja voimakkaampi, kuin pianossa. Flyygeli on myös nopeissa säveltoistoissa pianoa herkempi.

Flyygelissä kaikupohja ja rautakehys sekä ristikkäin olevat kielet ovat vaakasuorassa asennossa. Flyygelissä vasarat lyövät kieliin alakautta, kun ne pianossa lyövät vaakasuorassa suunnassa. Flyygelin ääniala on hieman yli seitsemän oktaavia. Soitettaessa flyygelin kansi pidetään tavallisesti ylhäällä, kannen asennolla voidaan säädellä sointivoimaa.

Flyygelissä voi olla kolme pedaalia. Kaikupedaalin ja hiljennyspedaalin lisäksi, niiden keskellä kolmantena voi olla sostenuto-pedaali. Sen avulla voidaan yksittäiset sävelet jättää soimaan, vaikka muut samaan aikaan soitetaan lyhyinä.



Illinoisin Sinfoniaorkesteri, kapellimestari Ken Lamn, pianisti Sandra Wright Shen.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Illinois Symphony Orchestra

Lähteet
*Media Musiikki I - II, Tammi
*The National Museum in Prague: The V&A Museum exhibits one of the National Museum’s TOP items – Mozart's piano
*Prague Post: What Mozart played on in Prague
*Spectrum
*Antiikki & design: Maija Toppila: Taffelipiano
*Erkki Viluksela: Taffelipiano
*Tiedon portaat, WSOY: Musiikki
*Biografiakeskus: Jean Sibelius
*mute sanasto
*Nykysuomen sanakirja, WSOY