Kuningaspingviini (Aptenodytes patagonicus)
Kuningaspingviinit ovat kooltaan toiseksi suurimpia pingviinejä, kaikkein suurinten, keisaripingviinien
jälkeen.
"Frakkipukuiset" pingviinit ovat lentokyvyttömiä, eteläisten merialueiden merilintuja, joiden siivet ovat muuttuneet evämäisiksi airoiksi.
Maalla pingviinit liikkuvat pitkänomaisina, pystyasennossa astellen.
Ne ovat
sopeutuneet, paremmin kuin mitkään muut linnut, elämään vedessä. Pingviinien höyhenet ovat jakautuneet
tasaisesti ja peittävät tiiviisti koko ruumiin. Höyhenpukunsa ansiosta pingviinit selviytyvät
Etelämantereen hyytävässä, jopa 60 asteen pakkasessa, jota voimistaa jopa 80 kilometrin
tuntinopeudella puhaltava, hurja tuuli. Myrskyllä tuuli voi saavuttaa hirvittävän, 180 kilometrin tuntinopeuden.
Tällaisissa äärioloissa pingviinit kamppailevat selviytymisensä äärirajoilla, pakkautumalla
yhteen, suuriksi rykelmiksi, hakien suojaa ja lämpöä toisistaan.
Pingviinien siivet ovat muuntuneet voimakkaiksi, evämäisiksi muodostumiksi, joita niitäkin peittää tiheä,
suomumainen höyhennys; ne eivät taivu samaan tapaan, kuin muilla linnuilla. Lyhyet ja tukevat jalat
sijaitsevat aivan ruumiin takaosassa.
Siiventynkiensä avulla pingviinit kykenevät uimaan erittän sulavasti, hyvin ja nopeasti. Uintinopeus
on enimmillään jopa 50 kilometriä tunnissa. Uintinopeutta tarvitaan myös silloin, kun pingviinit palaavat vedestä takaisin jäälle.
Ne joutuvat hyppäämään silloin jopa parimetrisen jäänreunan yli.
Ekologisesti pingviinit vastaavat pohjoisen pallonpuoliskon ruokkeja. Niille ne eivät kuitenkaan ole mitään
sukua, vaan muodostavat oman lahkonsa. Niiden lähimpiä sukulaisia ovat ulappalinnut, mm. myrskylinnut ja myrskysukeltajat.
Pingviinit ovat hyvin seurallisia lintuja ja oleskelevat tavallisesti sekä ruokailu- että
pesäpaikoillaan suurina parvina.
Tuntomerkkejä
Kuningaspingviini muistuttaa suuresti lähisukulaistaan, keisaripingviiniä, mutta on pienempi ja vaaleaselkäisempi.
Pituutta 90 cm ja painoa 11 - 15 kg. Selkäpuoli väritykseltään siniharmaanmusta, poskilla korvanseudulla
on lajin erityinen tuntomerkki, oranssi laikku, joka ulottuu kaulaan.
Vatsapuoli on rinnan kellertävää yläosaa lukuun ottamatta valkoinen.
Molemmat sukupuolet ovat samannäköisiä, mutta naaraat ovat kooltaan hieman uroksia pienempiä.
Ravinto
Kalat, nilviäiset ja äyriäiset ovat kuningaspingviinien ravintona.
Saalistussukelluksillaan kuningaspingviinit laskeutuvat tavallisimmin 150 - 300 metrin syvyyteen,
mutta ennätyssukelluksissa jopa 500 metrin syvyyteen saakka.
Lisääntyminen
Pesää kuningaspingviini ei tee laisinkaan, vaan se hautoo ainoaa munaansa keisaripingviinin tapaan
jalkojen välissä olevan ihopoimun suojassa, ikäänkuin kengurun taskussa. Laji munii keväällä tai kesällä.
Munalla on painoa 310 grammaa.
Muninnan jälkeen naaras lähtee pariksi viikoksi ruokailemaan, jona aikana koiras vastaa hautomisesta.
Naaraan palattua, molemmat emot huolehtivat munasta vuorotellen.
Haudontavuoron pituus vaihtelee kuudesta kahdeksaantoista päivään.
Vapaavuorossa oleva emo käy meressä syömässä.
Haudonta-aika kestää 55 vuorokautta. Vastakuoriutunutta poikasta emot pitävät lämpimänä jalkojensa päällä ja höyhenpuvun
suojassa aina 30 - 40 päivän ikäisiksi, jolloin poikasen höyhenpuku on kehittynyt riittävästi pitämään sen lämpimänä. Emot myös
lämmittävät poikasta vuorotellen.
Erityisen piirteen kuningaspingviinien lisääntymisessä muodostaa se, että poikanen kehittyy hitaasti.
Eri kuningaspingviinien yhdyskunnissa lisääntyminen tapahtuu eri aikoina, ja siksi tavataan myös erilaisissa kehitysvaiheissa
olevia poikasia. Poikasistaan emot huolehtivat ensimmäisen vuoden aikana parhaansa mukaan, mutta joskus
ruokailuilla voi olla väliä jopa kolme kuukautta. Tämän jälkeen poikasta uhkaakin jo nälkäkuolema, jollei ruokaa pian ilmesty.
Talvella poikaset muodostavat yhdyskuntia, suuria poikasparvia - samaan aikaan, kun niiden emot
saalistavat ja ruokailevat toisaalla.
Poikasen itsenäistyttyä seuraavana kesänä se lähtee vaeltelemaan ja palaa pesimään ensi kerran aikaisintaan 3 vuoden iässä.
Kuningaspingviinit voivat vankeudessa elää yli 30-vuotiaiksi. Ne palaavat pesimään aina samaan paikkaan. Pesintää edeltää 4 - 5 viikkoa
kestävä sulkasato. Paluu pesimäpaikalle on hyvin hidas. Kuningaspingviinipari pesii aina kahtena vuotena peräkkäin, mutta
pitää lepovuoden kolmantena vuotena.
Levinneisyys
Kuningaspingviini elää pohjoisempana, kuin keisaripingviini.
Sitä tavataan ahtojäävyöhykkeen pohjoispuolella sijaitsevilla saarilla.
Laji elää sekä Atlantilla, Intian valtamerellä että Tyynellämerellä.
Sitä tavataan subanarktisen meren saarilla, Falklandinsaarilta
etelään Eteläisille Sandwichsaarille ja Heardsaarille saakka. Lisäksi Kap Hornin lähellä on pieni yhdyskunta.
Runsaimmillaan laji on Etelä-Georgian, Kerguelen- ja Macquariesaarilla.
Laji vaeltelee laajasti ja sitä tavataan muun muassa Tasmaniassa, Etelä-Afrikassa ja Etelä-Amerikan rannikoilla.
Etelä-Amerikassa kuningaspingviini ei kuitenkaan lisäänny nykyisin lainkaan.
Umpiluuta
Pingviinien luut ovat umpiluuta, niissä ei ole lentäville linnuille tyypillisiä ilmapusseja.
Siiventaipeen rannenivel on pysyvästi luutunut, joten pingviinit eivät pysty taivuttamaan siipiään.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright ©
Flickr/David Cook