Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Vargson

PREERIKOT

Preerikot on uusi nimitys preeriakoirille. Preerikkolajeja on viisi.

Preerikko (Cynomus ludovicianus)
Lyhythäntäpreerikko (Cynomus gunnisoni)
Valkohäntäpreerikko (Cynomus leucurus)
Meksikonpreerikko (Cynomus mexicanus)
Utahinpreerikko (Cynomus parvidens)

Jyrsijöitä, eivät koiria

Preerikon vanhempi nimitys, preeriakoira, viittasi lajin haukahtelevaan ääntelyyn. Preerikot eivät silti ole sukua koirille, vaan ne ovat jyrsijöitä. Niiden läheisiä sukulaisia ovat maaoravat ja murmelit. Amerikan maineikkaat tutkimusmatkailijat, Lewis ja Clark, kohtasivat 1800-luvun alussa matkallaan näitä eläimiä, joita he silloin nimittivät aluksi haukkuviksi oraviksi.

Ominaisuuksia

Korkeus 30 - 40 cm ja paino 0,5 - 1,5 kg.

Hyvin sosiaaliset preerikot elävät suurina yhteisöinä, joissa on lukuisia perheryhmiä. Nämä yhteisöt ovat itse asiassa hieman kuin kaupunkeja. Näissä yhteisöissä preerikot vierailevat tiiviisti toistensakin luona ja antavat toisilleen kohdatessaan kuin suukkosia. Yhteisöjen koosta kertoo se, että Texasista on löydetty 1800-luvun loppupuolella 25 000 neliömetrin kokoinen preeriakoirien kaupunki. Siellä on asunut noin 400 miljoonaa eläintä.

Tunnelijärjestelmät

Preerikot kaivavat preerialle yhteisönsä asunnoiksi laajan ja syvän tunnelijärjestelmän kamareineen, johon johtaa lukuisia sisäänkäyntejä. 40 aarin alueella näitä sisäänkäyntejä on 30 - 50. Tunnelit voivat ulottua maan alla jopa viiden metrin syvyyteen, tavallisimmin ne kuitenkin ovat 90 - 180 cm maanpinnan alapuolella.

Ihan sisäänkäyntiaukon vierellä on yksi kammio, josta preerikko voi vartioida ja kuulostella maan pinnan elämää. Syvemmällä ja kauempana suuaukosta ovat kammiot, joissa eletään, nukutaan ja lisäännytään. Sisäänkäyntien viereen preerikot kasaavat kaivamansa maan, josta syntyy samalla mukavia vartiointikukkuloita. Sellaiselta kaikaa preerialle illan hämärtyessä preerikon terhakka vartiohaukku!

Levinneisyys

Pohjois-Amerikka - ja siellä USA, Kanada ja Meksiko. Pohjois-Amerikan länsiosissa (Montana, Dakota, Nebraska, Kansas, Oklahoma, Texas, Uusi-Meksiko, Arizona, Utah ja Wyoming) preerikot asustavat mielellään lyhytruohikkoisilla preerioilla ja ylätasangoilla. Näillä asuma-alueillaan preerikot ovat ovat merkittävä osa ekosysteemiä, koska ne ovat saaliseläimiä ja ne jättävät muille eläimille, kuten käärmeille, pöllöille ja mustajalkahillereille pesäluolia.

Preerikot ovat nykyisinkin Pohjois-Amerikassa suhteellisen yleisiä, vaikka niiden määrä on pudonnut rajusti menneistä ajoista. Myös niiden asuttaman maan pinta-ala on pudonnut suuresti, ja on enää 1 prosentti siitä, mitä se on aiemmin ollut.

Ravinto

Preerikot syövät paljon ruohoa ja se käsittääkin kolme neljäsosaa niiden ravinnosta. Preerikot syövät luonnossa myös pieniä nisäkkäitä, huonokuntoisia lintuja ja lintujen munia, liskoja ja hyönteisiä, juuria, siemeniä ja yrttejä. Syksyisin preerikot syövät eniten, sillä ne keräävät silloin vararavintoa (rasvaa) elimistöönsä talven varalle.

Preerikot katkovat tunnelistojensa lähimailta korkeampia ruohoja myös, syömättä niitä. Mitä ilmeisimmin ne raivaavat näin näkyvyyttä paremmaksi, voidakseen ajoissa havaita mahdollisesti lähestyvät viholliset.

Lisääntyminen

Naaraat synnyttävät yhden pentueen vuosittain maalis-huhtikuussa. Tiineys kestää 28 - 35 päivää. Pentuja syntyy tavallisesti 4 - 6 kpl (2 - 10). Syntyessään pennut ovat sokeita ja karvattomia. Silmät avautuvat 33 - 37 elinpäivän tietämillä.

Preerikko lemmikkinä

Preerikoita pidetään myös lemmikkinä. Niiden kanssa ollaan ja touhutaan yhdessä, ihan kuin minkä muun hyvänsä lemmikin kanssa. Preerikkoa ei saa päästää ulkona irtaalleen, sillä se kykenee juoksemaan 60 km tuntivauhdilla ja voi kadota jälkiä jättämättä. Sisällä pieni jyrsijä on kuin koira, ja kiiruhtaa vieraan saapuessa ovelle tätä vastaanottamaan. Preerikko oppii sisäsiistiksi.

Preerikot tarvitsevat asumiseensa häkin tai laatikkotalon ja erilaisia tarvikkeita, kuten juomapullon ja ruokinta-automaatin, sekä virikkeelliseen arkielämään erilaisia leikkivälineitä. Näitä ovat pallot, koiran vetolelut, sekä laatikot, joissa on reikiä. Myös hiekkalaatikon laitto preerikolle on tärkeää, niin että se voi harrastaa kaivamista.

Preerikot ovat villkaita ja sosiaalisia eläimiä, eivätkä viihdy yksin, vaan kaipaavat hellyyttä, huomiota, leikkiä ja silitystä. Preerikon kaivamisviettiä on kotioloissa tarkattava, sillä muuten preerikko voi päästä nakertamaan kolon sohvaan taikka toppatakkiin. Jos se pääsee näin tekemään, se kiikuttaa irti saamansa vanut kyhäämänsä pahvilaatikkohökkelin uumeniin. Mieluusti preerikot silmän välttäessä nakertavat myös sähköjohtoja, tuolin jalkoja, listoja, ovien karmia ja haluavat mennä juuri sinne mihin ei saa. Onnellinen preerikon omistaja pyrkii estämään vahingot - ja suhtautuu ymmärtävästi silloin, kun niitä joskus tapahtuu.



Lähteet
ADW Animal Diversity Web
www.onnenkapala.fi
IUCN
Iltasanomat: Preeriakoira Päpsy on huomionkipeä hurmuri

Kuvista yltä välittyy hyvin se, millaista on preerikoiden elämä: yhdessäoloa, seurustelua, päivystämistä ja tarkkailua sekä syömistä.