Ranskan muukalaislegioona - La Légion étrangère

Ranskan muukalaislegioona on tarumaisen maineikas, legendaarinen sotilasosasto. Urheat legioonalaiset ovat taistelleet, todellisuuden ohella, myös lukemattomissa elokuvissa ja viihdekirjallisuuden painotuotteissa. Niissä heidät on usein kuvattu "varkaiden ja kurkunleikkaajien armeijaksi ja palkkatappajien joukkioksi". Niiden myötä meillä kaikilla on omia mielikuviamme muukalaislegioonasta Saharan polttavan kuumilla aavikoilla, mutta ne ovat vain mielikuvia.

Muukalaislegioona sai alkunsa ja tuli muodostetuksi jo 10. maaliskuuta vuonna 1831. Silloin Ranskan kuningas Ludvig Filip ja marsalkka Nicolas Jean-de-Dieu Soult yhdessä allekirjoittivat päätöksensä, jonka mukaisesti armeijaan perustettiin uusi yksikkö, muukalaislegioona.

Muukalaislegioonan perustamisen taustalla oli monenlaisia, valtion sisäisiä ongelmia, joita Bourbon-sukuiset hallitsijat yrittivät ratkoa. Maahan oli perustettu aiemmin useita, ulkomaalaisista koostuvia sotilasosastoja, kuten sveitsiläiskaarteja, joiden avulla Bourbonit yrittivät pitää omien rajojenkin sisällä riehahtelevia levottomuuksia kurissa. Nämä levottomuudet liittyivät Ranskan vallankumouksen jälkikuohuihin.



All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Charlie Dave
Photo used with permission.

Uusi perustuslaki sai Ranskassa vuonna 1830 aikaan sen, että ulkomaalaiset eivät enää yllättäen saaneetkaan palvella Ranskan armeijassa. Kujille ja kaduille ilmaantui kuin taikaiskusta Sveitsiläiskaartin hajottamisen jälkeen, runsaasti rauhattomia ja rettelöiviä entisiä sotilaita. Tämä kuriton kaarti haluttiin saada uudelleen järjestykseen, ja siksikin perustettiin muukalaislegioona. Eipä tilanne tälläkään tavalla rauhoittunut, sillä nyt nämä muodostetun yksikön legioonalaiset aloittivat rellestyksen - eli oikeastaan samat miehet jatkoivat rellestystä, vain uudessa sotilasmuodostelmassa. Yhdessä putkassa saattoi olla yli yön 50 legioonalaista.

Ranska oli noihin aikoihin, 1800-luvulla kolonialistinen imperiumi, maailmanvalta, ja keksittiin oitis, että rellestävä legioona saataisiin jonkinlaiseen kuriin ja järjestykseen, kun se lähetettäisiin pikaisesti Ranskasta ulkomaille. Legioonalaisia, joiden oli oltava ulkomailta tulleita, oli yksikön perustamisasiakirjan mukaisestikin tarkoituskin käyttää vain muualla, kuin Ranskan maaperällä. Jo perustamisvuotenaan, vuoden 1831 lopulla, muukalaislegioonalaiset siirrettiinkin Algeriaan. Siellä oli ranskalaisilla juuri sopivasti meneillään taisteluja merirosvoja ja kapinallisheimoja vastaan, ja siellä saisivat legioonalaiset purkaa ylimääräiset höyrynsä taistellen ja tositoimissa.

Algeria olikin sitten muukalaislegioonan kotimaana seuraavat 130 vuotta aina Algerian sotaan, ja itsenäistymiseen vuonna 1962 saakka. Juuri Algeriassa hiekka-aavikoineen ja dyyneillä väijyvine, kavaline arabeineen muukalaislegioonalaisiin liittyivät kaikki ne piirteet ja kuvat, legendat ja tarumainen hohto, jollaisina muu maailma oppi heidät tuntemaan.



Kirjankansi 1950-luvulta vie heti mukanaan seikkailuun.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Tom
Photo used with permission.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Gongashan
*Kuva alla - Copyright © jean-louis Zimmermann

Legioonalaiset kansallisuuksien mukaan - Saksa ykkönen

Kotimaittensa mukaisessa listauksessa muukalaislegioonassa kautta aikain on ollut eniten saksalaisia, Suomi on jaetulla sijalla 22.

1) Saksa 210 000
2) Italia 60 000
3) Belgia 50 000
3) Ranska 50 000
5) Espanja 40 000
6) Sveitsi 30 000
7) Puola 10 000
8) Venäjä 6 000
9) Itävalta 5 000
10) Unkari 4 000
10) Kreikka 4 000
10) Tsekki 4 000
13) Hollanti 3 000
13) Jugoslavia 3 000

22) Bulgaria 500
22) Suomi 500
22) Ruotsi 500

Lähde listaukseen: Wikipedia

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Gongashan

Le Boudin

Yllä videolla Le Boudin - Ranskan muukalaislegioonan virallinen juhlamarssi ja hymni. Marssin säveltäjän tausta on epäselvä, mutta ensimmäisen version sävelsi ehkä Wilhelm vuonna 1840. Sittemmin marssia on kehitelty ja muunneltu. Le Boudin tarkoittaa verimakkaraa, ja puhekielessä punaista huopaa, jollainen legioonalaisella on ollut käärittynä selkärepun päällä.

Suomalaisia muukalaislegioonassa

Useat suomalaisetkin ovat palvelleet muukalaislegioonassa ja he ovat julkaisseet useampiakin kirjoja palvelusajastaan, joita kannattaa toki asiasta kiinnostuneiden lukea.

Entisinä aikoina legioonalaisiksi hakeutuivat useinkin he, joille se oli ikäänkuin viimeinen ja ainut vaihtoehto, pakokeino, kun oli jouduttu lain kanssa napit vastakkain tai muuten elämässä umpikujaan - rakkaudessa karille ajaneet ja rikoksen poluille joutuneet. Saattoihan muukalaislegioonaan värväytyä ilman mitään selvityksiä ja taustatutkimuksia. Mies sai alkuunsa itselleen vielä uuden, legioonalaisnimenkin ja saattoi näin aloittaa ikäänkuin puhtaalta pöydältä.

Todellisuudessa varmaankin syyt muukalaislegioonaan ovat olleet tavanomaisemmat ja moninaisemmat. Sotilaselämä, seikkailut ja vieraat maat ovat voineet innoittaa legioonalaisen uran aloittajaa. Myös leivän perässä on voitu mennä. Menneinä aikoina ei ollut olemassa nykyistä sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa, ja jokaisen oli yritettävä selviytyä omillaan. Tuhannet suomalaisetkin siirtyivät työn perässä Amerikkaan ja Australiaan, mikseipä jotkut merille - ja muukalaislegioonaankin. Eräät, kuten tällä sivulla esitelty Ensio Tiira, olivat ensiksi merimiehiä ja siirtyivät sitten muukalaislegioonaan. Oma ryhmänsä näissä suomalaisissa värväytyjissä olivat kansalaissodan veteraanit, jääkärit, sekä talvi- ja jatkosodassa taistelleet miehet, jotka eivät enää joko kyenneet tai halunneet sopeutua siviilielämään.

Ensimmäinen suomalainen legioonassa on ollut turkulainen Vanja Lahti, joka värväytyi jo vuonna 1917. Jopa kenraali C.G.E. Mannerheim oli vuonna 1925 halukas liittymään muukalaislegioonaan. Marokon kauhu eli kapteeni Aarne Juutilainen on ollut tunnetuin suomalainen legioonalainen. Vuoteen 2007 mennessä suomalaisia oli ollut muukalaislegioonassa 500 ja tuolloin oli suomalaisia legioonassa palveluksessa kymmenen - viisitoista.

Muukalaislegioonan kovuudesta ja ainakin siitä, että mukaan liittyneellä eivät aina odotukset ja todellisuus ole kohdanneet, kertoo omaa kieltään se, että vain noin puolet suomalaisista on selvinnyt ensimmäistä palvelusvuottaan pitemmälle. Silti, vaikka monet suomalaiset ovat legioonasta karanneetkin, niin ovatpa monet siirtyneet täysinpalvelleena eläkkeellekin.

Nykyaikana muukalaislegioonaan hakeudutaan ihan samoista syistä, kuin muutenkin sotilasuralle. Muukalaislegioona on lähentynyt tavanomaista armeijaa, ollen nykyisin osa Ranskan armeijaa, ja toimii myös samanlaisissa erityistehtävissä, kuten rauhanturvajoukkoina kriisialueilla. Erona tavallisiin, kansallisiin joukko-osastoihin on kuitenkin edelleenkin se, että mukaan pääsevät kaikenmaalaiset, eivät vain ranskalaiset. Jos haluaa värväytyä muukalaislegioonaan, täytyy matkustaa Ranskaan. Rekrytointikeskukset sijaitsevat Pariisissa ja Marseillessin lähellä.

Myös ranskalaiset voivat halutessaan liittyä muukalaislegioonaan, ja heitä olikin 24 prosenttia koko miehistöstä vuonna 2007. Legioonalaisten määrä on 7 700 ja he muodostavat 11 rykmenttiä. Muukalaislegioonan vahvuus on ollut enimmillään 42 000.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © jean-louis Zimmermann

"Honneur et fidelite - Kunnia ja uskollisuus" - (Muukalaislegioonan motto)



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Charlie Dave



Gary Cooper muukalaislegioonalaisena valkokankaalla. Kamelia käytettiin todellisuudessakin paljonkin erityisesti Algeriassa muukalaislegioonalaisten ratsuna, olihan se hyvin käyttökelpoinen kulkuväline aavikko-oloissa. Katso reality-kuva, kuinka muukalaislegioona etenee jalkaisin Saharassa 1950-luvulla.

Palkkasoturin pakomatka - Olihan se sellainen railakkaan puoleinen reissu!

25-vuotias merimies, Ensio Tiira, värväytyi vuonna 1952 Ranskan muukalaislegioonaan. Muukalaislegioonaan hänet houkutteli suuri palkka. Seuraavan vuoden alkupuolella Tiira tuli ruotsalaisen ystävänsä Fred Ericssonin kanssa siihen päätelmään, että oli aika siirtyä muihin maisemiin, ja miehet aloittivat pakomatkansa 23.2.1953, ajelehtien pienellä lautalla Intian valtamerellä. Ericsson menehtyi 18 päivän jälkeen.

Ensio Tiiran 1 200 km pituinen pakomatka Intian valtamerellä kesti 32 päivää. Hänen koettelemuksistaan kirjoitettiin aikanaan laajasti maailman lehdistössä ja niistä ilmestyi englanniksi kirjakin, Raft of despair (Epätoivon lautta), vuonna 1954. Myöhemmin kirja on julkaistu useilla kielillä, myös suomeksi.

Tiira oli kuolemaisillaan nälkään ja janoon, kun englantilainen Alendi Hill -niminen laiva löysi hänet 27. maaliskuuta 1953. Normaalipainoltaan 57-kiloinen Tiira oli kutistunut 25,2-kiloiseksi. Pelastumisensa jälkeen eli ihan aluksi aluksi Tiira eli pelkällä vedellä, maidolla ja munanmurusilla. Ensimmäisen ateriansa, kulhollisen keittoa, hän nautti vasta 1. huhtikuuta 1953 Singaporen sairaalassa. Toukokuussa hän matkusti takaisin Suomeen Wiima-nimisellä laivalla. Tämän matkansa hän maksoi, toimimalla matkan ajan upseerien messipoikana. Matkansa päätteeksi Tiira totesi: "Olihan se sellainen railakkaan puoleinen reissu!" Kuuntele mielenkiintoinen radiohaastattelu vuodelta 1953.

Yle Elävä arkisto Radiohaastattelu: Palkkasoturin pakomatka.



All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Charlie Dave
Photo used with permission.

Kyösti Pietiläinen - entinen legioonalainen: harkitse kaksi, tai kolme kertaa, ennenkuin menet muukalaislegioonaan

Kyösti Pietiläinen palveli 28 vuoden ajan muun muassa sotapoliisina, taisteluryhmän johtajana ja bordellin päällikkönä Ranskan muukalaislegioonassa. Vuonna 1972 Kyösti Pietiläinen jätti työt merimiehenä ja värväytyi Ranskan muukalaislegioonaan. Legioonassa vaikea suomalaisnimi Kyösti Pietiläinen helponnettiin Karl Petersiksi. Kyösti Pietiläinen antaa ohjeeksi muukalaislegioonaan liian kepeästi liittymistä suunnittelevalle, että liittymistä kannattaa harkita kaksi, mieluummin kolmekin kertaa, ja parempi on, kun ei mene ollenkaan. Jos kuitenkin päättää liittyä, on liityttävä sydämellä ja valmiina palvelemaan sen rykmentin everstiä, jonka joukkoihin joutuu.

Juhannuksen jälkeen 2017 tuli lehtiin suru-uutinen siitä, että Kyösti Pietiläinen on kuollut. Hän oli kuollessaan 71-vuotias. (Ilta-Sanomat 27.6.2017: Kyösti Pietiläinen on kuollut - palveli muukalaislegioonassa yli 28 vuotta)

Yle Elävä arkisto TV Arto Nyberg: Kyösti Pietiläinen - entinen legioonalainen.



Ranskan muukalaislegioonan lippu. Lipussa on legioonalaisten univormussaankin käyttämä symbolinen tunnus, räjähtävä kranaatti.

Bordellien aika ohi

Yksi erikoisuus, josta muukalaislegioona myös on ollut tunnettu, ovat olleet sen omille legioonalaisilleen ylläpitämät, omat bordellit. Nykyisin tällainen bordellitoiminta on lakkautettu.

Yhtä perhettä

Legioonalaiset ovat yhtä, suurta perhettä. Upseerit viettävät joulunsakin miestensä luona tukikohdissa, eivät kotonaan. Eläkkeelle jääneille ja vammautuneille legioonalaisille on eteläisessä Ranskassa tila, jonne he voivat halutessaan jäädä asumaan ja kasvattamaan ja pullottamaan viiniä.

Kääntöpuoli - valosta varjoihin

Muukalaislegioona on tehnyt olemassa olonsa aikana suuria urotekoja, suoraan pelastanutkin tuhansia ihmisiä erilaisissa evakuointioperaatioissa ja muissa vastaavissa tehtävissään. Lukemattomille ihmisille aikojen myötä tieto siitä, että "muukalaislegioona saapuu", on merkinnyt vapautusta, iloa ja toivoa, kuitenkin ainakin toivon pilkahdusta siitä, että elämä voi vielä jatkua ja kaikki palaa normaaliksi.

Muukalaislegioonan pitkä historia pitää sisällään myös pimeät puolensa. Siirtomaasodat eivät aina menneet sotilasetiikan mukaisesti, niistä oli pahimmillaan kauneus kaukana ja syyllistyttiin suoranaiseen barbariaan ja kidutuksiin. Kuten eräs muukalaislegioonan menneisyyttä tutkinut historioitsija totesi: "Vain hupsu ja typerys voi nähdä legioonassa pelkkää romantiikkaa, sillä se on julma ja raaka taistelukoneisto, joka on lojaali vain itselleen".

Millaista on palvelus muukalaislegioonassa?!

Vastauksen otsikon kysymykseen tietävät vain muukalaislegioonassa palvelleet. Onneksemme he, ja heidän apukirjoittajansa, ovat julkaisseet lukuisan määrän mitä hienoimpia, muukalaislgioonasta kertovia kirjoja. Siksipä aiheesta kiinnostuneen kannattaakin kiitää kipin kapin kirjastoon. Tämän pikkuselvityksen tehnyt Tunturisusi luki yleisen historian tietokirjallisuuden ja nettikirjoitusten ohella seuraavat muukalaislegioonakirjat, kaikki toinen toistaan mielenkiintoisempia.

Vuonna 2015 ilmestyi Jarkko Steniuksen kirja Nyrkkisankari. Kirjassaan hän kertoo, kuinka hänen "adrenaliininhakuinen tiensä vei kapakka- ja katutappeluiden kautta Ranskan muukalaislegioonaan ja thainyrkkeilyn arvokilpailuihin". Ahdistus Steniuksen sisällä alkoi hellittää vasta, kun hän tutustui omiin tunteisiinsa hiljentymismatkalla Thaimaassa. Hän oivalsi, että koko ajan ei tarvitse olla kova. Elämäkerrassaan Stenius kertoo äärikokemusten etsinnästään, matkasta jolla saadaan ja annetaan turpaan, kunnes lopulta opitaan, ettei sääli ja myötätunto olekaan sama asia.

*Jaakko-Sarlin Lappeteläinen, Heli Santavuori: Legioonan sotilas - readme.fi 2007
*Kari Kallonen: Leijonalegioona - Suomalaiset sotilaat Ranskan muukalaislegioonassa - Revontuli 2007
*Kyösti Pietiläinen, Petri Pietiläinen: 120 päivää legioonalaiseksi - Tammi 2005
*Jarkko Stenius: Nyrkkisankari - Like 2015

Legioonalaisen univormu

Muukalaislegioona esiintyy juhlatilaisuuksissaan juhlavassa, khakinvärisessä univormussaan. Päässään legioonalaisella on erityinen sotilaspäähine, hohtavan valkoinen képi blanc, joka on ehkä se kaikkein tunnetuin legioonalaisen tuntomerkki, yhdessä olkapäillä olevien punaisten koristeiden, eli epolettien kanssa. Képin legioonalainen saa päähänsä juhlavassa tilaisuudessa, kahden kuukauden alokasajan jälkeen.

Perinteisellä tavalla suoritetussa palkanmaksussa legioonalainen voi saada tilinsä seteleinä képiinsä. Toki kuitenkin useimmiten tilille.

Aseistuksen muodostavat FAMAS-rynnäkkökiväärit.

Mihin mennään, kun halutaan liittyä muukalaislegioonaan?

Silloin mennään Ranskaan! Ainut mahdollisuus liittyä muukalaislegioonaan tapahtuu niin, että hakijan täytyy matkustaa omalla kustannuksellaan Ranskaan, ja "koputtaa rekrytointikeskuksen ovelle". MITÄÄN MUUTA TAPAA EI OLE OLEMASSA! Ei voi siis hakea kirjeitse, puhelimitse, suurlähetystön kautta jne - on itse ilmaannuttava Ranskassa paikalle.

Jos joskus muinoin muukalaislegioona on ollut eräänlainen pakopaikka asiansa elämässään sotkeneelle, niin toisin on asianlaita nyt. Hakijan taustat tutkitaan tarkoin ja rikolliset ja muu epämääräinen väki käännytetään varmasti pois. Eikä se, että pääsee valintatesteihin, suinkaan automaattisesti merkitse sitä, että tulee valituksi. Eräs amerikkalainen, Yhdysvalloista Ranskaan asti testeihin omalla kustannuksellaan lentänyt, vähävarainen nuori mies kertoo netissä saaneensa testien jälkeen, ilman mitään muita selityksiä, tällaisen arvion: "Thanks for trying, never come back." - Kiitos yrittämisestä, älkää koskaan palatko.

Uusi elämä Ranskan muukalaislegioonassa!

"A new opportunity for a new life ... Whatever your origins, nationality or religion might be, whatever qualifications you may or may not have, whatever your social or professional status might be, whether you are married or single, the French Foreign Legion offers you a chance to start a new life..."

"Uusi mahdollisuus uuteen elämään... Olivatpa syntyperäsi, kansallisuutesi tai uskontosi mitkä hyvänsä, olipa sinulla mitä hyvänsä koulutusta tai oppiarvoja, tai ei mitään niistä, olipa sinun yhteiskunnallinen ja ammatillinen asemasi mikä hyvänsä, olitpa naimisissa taikka naimaton, Ranskan Muukalaislegioona tarjoaa sinulle mahdollisuuden aloittaa uuden elämän..."

Vuonna 2015 Ranskan muukalaislegioonassa 7 000 miestä - tuhansia hakijoita joka vuosi - joka kahdeksas hakija läpäisee valintatestit

Vuonna 2015 Ranskan muukalaislegioonassa palveli noin 7 000 miestä. Legioona houkuttelee tuhansia hakijoita joka vuosi. Legioonaan haetaan omalla nimellä, mutta jos tulee valituksi, saa keksiä itselleen nimen ja olla anonyymisti. Hakijoiden joukossa on runsaasti länsimaalaisia, mutta myös esimerkiksi Nevostoliiton jäljiltä syntyneiden valtioiden asukkaita. Yksi kahdeksasta läpäisee viikkoja kestävät, rankat fyysiset ja psyykkiset testit ja tulee valituksi.

Ranskan kansalaisuuden legioonalainen voi saada, palveltuaan kolme vuotta. Ensimmäisen palvelusopimuksen pituus on viisi vuotta. Henki -, seksuaali- ja huumerikoksiin syyllistyneitä ei oteta palvelukseen. Pienempien rikosten kohdalla käytetään harkintaa. (25.7.2015 Ilta-Sanomat: Ranskan muukalaislegioonaan hakee yhä tuhansia joka vuosi).

Muukalaislegioonan kunniavala

Muukalaislegioonassa korostetaan monia legioonalaisten arvokkaita, eettisiä ja moraalisia periaatteita, jotka liittyvät legioonalaisten käyttäytymiseen sekä rauhan että sodan päivinä. Jokainen legioonalainen joutuu pänttäämään ulkomuistiinsa kunniavalan sisältämät määritelmät. Jos legioonalainen herätetään vaikkapa yöllä klo 2.47, hänen on samalla sekunnilla kyettävä latelemaan ulkoa koko kunniavala, luonnollisesti ranskaksi. Kaikki legioonalaiset lausuvat tämän valan yhdessä ääneen tilaisuudessa, jossa myönnetään valkoinen képi legioonalaisuuden merkiksi.

1) Legioonalaisen tulee palvella Ranskaa kunniakkaasti ja uskollisesti.
2) Kaikki legioonalaiset ovat aseveljiä riippumatta kansallisuudesta, rodusta tai uskonnosta. Tämä osoitetaan horjumattomalla solidaarisuudella, joka yhdistää kaikkia kuin he olisivat saman perheen jäseniä.
3) Legioonalaisen tulee kunnioittaa perinteitä ja esimiehiään. Legioonalaisen vahvuuksia ovat kuri ja toveruus, hyveitä rohkeus ja uskollisuus.
4) Legioonalainen osoittaa olevansa ylpeä legioonalaisuudestaan pitämällä asepukunsa moitteettomana, käyttäytymällä arvokkaasti ja vaatimattomasti ja pitämällä majapaikkansa aina siistinä.
5) Eliittisotilaan on harjoiteltava lujasti, huolehdittava aseestaan kuin se olisi hänen kallein aarteensa ja oltava aina huippukunnossa.
6) Jokainen tehtävä on pyhä, se on suoritettava loppuun noudattaen lakeja, sodankäynnin yleisiä käytäntöjä sekä kansainvälisiä sopimuksia, ja jos tarpeen, oman henkesi uhalla.
7) Taistelussa toimitaan ilman vihaa tai intohimoa, voitettua vihollista on kunnioitettava, haavoittuneita tai kaatuneita ei hylätä eikä aseesta luovuta.

Muukalaislegioonan sotilasarvot

Kenraali - Général
Kenraaliluutnantti - Lieutenant-général
Kenraalimajuri - Général-major
Prikaatikenraali - Général de brigade
Eversti - Colonel
Everstiluutnantti - Lieutenant-colonel
Majuri - Commandant
Kapteeni - Capitaine
Yliluutnantti - Premierlieutenant
Luutnantti - Lieutenant
Sotilasmestari - Major
Vänrikki (aliluutnantti) - Sous-lieutenant
Ylivääpeli - Adjutant-chef
Vääpeli - Adjutant
Ylikersantti - Sergent-chef
Kersantti - Sergent
Alikersantti - Caporal-chef
Korpraali - Caporal
Sotamies - Soldat

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © jean-louis Zimmermann

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © jean-louis Zimmermann

Lähteet

*French Foreign Legion Information: French Foreign Legion History
*Wikipedia: Ranskan muukalaislegioona
*The American Spectator, Joseph A. Harriss: Here comes the Foreign Legion.
*The French Foreign Legion: An Illustrated History
*Foreign Policy Journal: Colonialism, Coups, and Conflict: The Violence in the Central African Republic
*The Guardian: France sinks into forgotten war
*Reijo Perälä: Suomen ensimmäiset rauhanturvaajat
*Ilta-Sanomat 12.11.2007: Muukalaislegioonassa palvellut 500 suomalaista
*Studio55.fi 12.07.2012: Näin pääset muukalaislegioonaan - Suomalaisia edennyt upseereiksi asti!
*Studio55.fi 12.07.2012: Rikollisille ja rakkaudessa pettyneille - Nämä syyt ovat ajaneet suomalaisiakin muukalaislegioonaan!!
*Yle Elävä arkisto: Palkkasoturin pakomatka
*Jaakko-Sarlin Lappeteläinen, Heli Santavuori: Legioonan sotilas - readme.fi 2007
*Kari Kallonen: Leijonalegioona - Suomalaiset sotilaat Ranskan muukalaislegioonassa - Revontuli 2007
*Kyösti Pietiläinen, Petri Pietiläinen: 120 päivää legioonalaiseksi - Tammi 2005