Lähteinä ennen vuotta 1918 ilmestyneet Kiertolainen-lehdet sekä eräät muut samaan aikaan ilmestyneet lehdet. Näillä kauniilla lauluilla ja runoilla
on siten ikää vähintäänkin yli sata vuotta.
Romanien laulumusiikki - lyyriset rakkauslaulut
Suomalaisen romanimusiikin vanhemmalle kerrostumalle ovat ominaisia jonomainen rakenne, hidas tempo
ja rytminen vapaus, joka ilmenee mm. säkeiden loppusävelten pitkittämisenä. Romanien perinteiseen laulutapaan kuuluvat
myös glissando, vibrato, kurkkuääni ja korusävelet.
Sävelmiä romanien lauluissa
koristellaan ja asteikkona voi olla fryyginen kirkkosävellaji yläjohtosävelineen. Sen katsotaan periytyvän
romanimusiikin itämaisesta perinteestä. Samanlainen sävelasteikko esiintyy flamenco-musiikissa.
Romanien laulut ovat aina Suomessakin olleet läheisesti sidoksissa paikalliseen kansanmusiikkiperinteeseen.
1800-luvun lopulla romanien laulutapa otti vaikutteita suomalaisesta rekilaulusta ja arkkiveisuista.
Hieman myöhemmin myös venäläisistä romansseista.
Vuorovaikutus kulttuurissa ja myös musiikissa on vähemmistön ja valtaväestön välillä ollut kaksisuuntaista. Romanit ovat esittävinä taiteilijoina
vaikuttaneet voimakkaasti useiden Euroopan maiden musiikkikulttuuriin, näin on käynyt myös Suomessa.
Laajimman ryhmän maamme romanimusiikissa muodostavat lyyriset rakkauslaulut. Niiden ohella
romanien osakulttuureissa ovat olleet edustettuina vankilalaulut, rekilaulut, sekä markkina- ja mahtilaulut (konfliktitilanteissä
esitetyt laulut).
Muistolaulut romaneilla ovat sellaisia lauluja, jotka tavallisesti joku arvossapidetty henkilö
opettaa nuoremmalle muistoksi itsestään.
Romanilaulu - trad.
"Älähän sä armaani huolehdi suotta,
kun turvas on vieressäs reessä,
eipä meillä vaaraa lie taipaleelle jäädä,
kun liinakkovarsa on eessä.
Pussis on vaskista pannua kolme,
ja kahvia aivan kuin multaa,
evästä riittää vaikk' gaajeille jakaa,
ja kukkaro täynnä on kultaa.
Avaahan se morsiusarkku, min kansi
on aivan kuin piirongin lahvit!
Ota sieltä esiin ne kiinalaiset kupit
ja keitäppäs rinkelikahvit!
Osta myös kahdella markalla vehnää,
ja kuules, kun tuumani virkan!
Pistäyn kartanon paroonin luona,
ja vaihdan sen juoksija-Sirkan.
Sirkkaseni valjailla uusilla silaan,
tuon paroonin harjaisiin sieltä,
sitten kun me kyliä ajelemme kahden,
niin "pois pojat herrojen tieltä!"
Hätäkö sitten on ajella enään,
kun juoksija-Sirkka on eessä,
istua pehmeitten patjojen kesken,
ja armaansa vieressä reessä."
Mikä särkyi, se särkyi - kirj. Mustalaistyttö
"Mä laulaisin, laulaisin lemmestä,
jos voisin vaan - mutta en voi,
sillä lempi, mi kerran on särkynyt,
min kohtalo rikki on raadellut,
se lauluina soinnu ei milloinkaan.
Tai jos sointuu, sen sointu on soraista,
sitä kuunnella kukaan ei halua,
mä itse jos kuulen, se mieltäni järkyttää,
sydänhaavoja sairaita vihloo ja kirveltää,
ja siksi mä vaikenen.
En lemmestä laulaa tahdo mä, en!
mikä kerran särkyi, se särkyi!
ja sirpaleet singahti suohon,
siksi minä nyt uhmien vaivun,
vaan kohtalon koskien vuohon.
Minä harjaalta harjaalle nousen,
ja kuohujen keskellä näyn,
miss' pyörre on kaikista suurin,
sen kanssa mä leikkihin käyn,
minä kohtalon koskia uhmaan,
ja pelkoa tunne en,
Kun ottelu ankarin kiihtyy,
mä tyynesti hymyilen.
Minä itkuni naurulla salaan,
kuin leikkiä kaikki ois vaan,
siks' nauraen leikistä palaan,
ja itke en milloinkaan!"
Sinä päivän paisteessa perhona pyörit,
auringon loisteessa liehut ja hyörit,
tuntien elämän eheät puolet,
sinuhun koske ei kohtalon nuolet,
on elosi iloa vainen."
Matkalla markkinoille - Yrjö Kaijärven runosta Mustalaiset
"Ruuna hölkkää, kiesit keikkaa.
Maantien kulta metsän leikkaa.
Päivä paistaa mustaan tukkaan,
nurmennukkaan,
punakukkaan."
Kun kengitäpä poika se vaivalloinen varsa - Rekilaulu
"Kun kengitäppä poika se vaivalloinen varsa ja terävähän rengaskenkään,
vaan että se ehtisi puolessa tunnissa viinakaupan välijä vain juosta
kun hoilahan kun se huusi ja kiljahteli sille leikkisälle varsalleni
kun vieterit ne katkesi minun rilloistani ja Sievi istu rinnallani.
Kun mitäs minä teen sillä kolomella markalla kun olen juonu kymmeniä
Kun mamma mullen antoi sen tuhannen markkaa ja senkin olen Olvissa juonut.
Kun poikana niin hellillä vuotehilla niin kalliina oon nukutettu
kun tuuditti hän maailman myrskyille, noille aalloille niin heiluville."
Mustalainen
"1. Mustalaiseks' olen syntynyt.
Koditonna kuljeskelen nyt.
Luonnon lapsi, mitä huolinkaan,
kun vain vapahana olla saan.
2. "Miksi kierrät?" multa kysellään.
Sit' en tiedä oikein itsekään.
Muuttolintu siihen vastatkoon,
kiertotähti selvän antakoon."
Mustalaislaulu - kirj. tuntematon
"Yks vain oli vaalean valkoinen
mun lempeni lapsuisista,
yks vain oli kalpea kasvoiltaan,
yöntummista siskoksista.
Oli tumma mun lempeni hautuumaa,
mut tummempi morsiameni,
kun mustaan multaan kätkettiin,
mun valkea lapsoiseni.
Mutt' yötäkin tummempi varmaan lie,
sen synkeän miehen mieli,
joka maailman polkuja harhailee,
jolle outo on joka pieli.
Häll' ei ole yhtään lohduttajaa,
ne on maailmalla siellä ja täällä,
yöt itkee tummia tyttäriään,
hän kulkurimättään päällä."
Uunna vuonna - kirj. Mustalaistyttö
"Uusi vuosi, onnen vuosi,
elon rauhan riemun vuosi,
aika unteen, puhdas, vieno
syömmentoivon tuike hieno,
nytkö täyttyis?
Niinhän luulis, jos ei kuulis,
kuinka suruisesti helää,
sydänsävel, mieli elää,
muistoin maissa mennehitten,
rakkahitten.
Surun kukka suureks' saapi
vankaks' varttuu, tekee terää,
kuvat kauniit karkoittaapi,
kuiskii: näkemään jo herää,
ett' on eessäs' surun vuosi,
surman vuosi!"
Siruja - kirj. Mustalaistyttö
"Sinä katsot sivulta soimaten,
mä ett' olen heittiö, hurja,
se on totta, mä itsekin tunnen sen,
mutta tiedätkö sä mitä heimollen'
vuossatojen vierressä verehen,
kasvatti kohtalo nurja.
Se kasvatti katkeruus kukkia vaan,
sen sieluhun hentohon, hellään,
kun kaikki, mi kauniinta tallataan,
ja ihmisarvomme poljetaan,
syvät syntymme tuntien syytä ei
soimata meitä oo kellään."
"Yksin kulku kolkoks käy. Terve matkamiesi!
Mustalaisen seura suo hupaa kukatiesi.
Kulkenut oon iloiten
Halki maitten useitten.
Koti kaikkialla
Mull' on taivasalla.
Kysyt, enkö kaivannut koskaan kotimaata?
Mitä sillä tekisin, arvata en saata.
Luona kansain kaikkien
Ilon löytää iloinen.
Näin jo maata monta,
Mut en riemutonta.
""Mi' on minun uskontoin?" Tahdotko sen kuulla?
Tuta riemu rinnassain, laulaa sitä suulla.
Elämämme meille on
Suotu vuoksi nautinnon.
Sen, ken sit' ei nauti,
Tappakohon tauti.
Sanot, että maailma oma onpi Tuonen,
Että elo loppuupi. Kernaasti sen suonen.
Kuka täällä viitsiskään
Elää, elää yhtenään?
Uupuu vihdoin henki
Keskell' ilojenki.
"Mutta jälkeen kuoleman?" Kukapa sen tietää?
Tuskin tutkimistakaan asia tuo sietää.
Kuihtuu kukka, kaatuu puu,
Linnun laulu lakastuu:
Niin käy elävitten.
Mitä tulee sitten?
"Oonko tuskaa tuntenut?" Turhanpäiväisillä
Älä mua rasita enää kyselmillä.
Sulaa suru suurinkin,
Kuivaa kyynel kuuminkin.
Omat huoles kanna,
Iloita mun anna."