Kauneimpia runoja
Kevätilta - Saima Harmaja
Kevätillan autuas kirkkaus
yli maan, yli aaltojen ui.
Kuin pilvien loistoa pitkin liukuu
minun purteni päivänlaskua kohti.
Vesi taivaan hentoa kultaa huoaten hengittää.
Olen puhdas nyt.
En koskaan ma pettynyt,
koskaan en uupunut kesken,
en koskaan ma epäillyt valtaa kirkkauden.
Olen kaunis nyt,
on solunut sieluni pohjaan
Hänen henkensä autuas hyväily,
joka pilvet ja aallot loi.
Kevättalvella - Juhani Siljo
Kultasade auringon hiipii läpi pensaston.
Jäässä oksat: riippuvat kohta niissä pisarat.
Pisaroiksi suli jää, kirkkaammin nyt kimmeltää.
Vangittuina piilivät jäässä värit heleät.
Uuteen eloon heräten eessä säteen lämpöisen
viileämmin, puhtaammin nyt ne loistaa silmihin.
Kevätvaloa - V.A. Koskenniemi
Nyt ikkunoissa säkenöi ja kauneutta ikävöi
kaikk' kattoin harjat tummat
ja valo maille lankeaa ja sulattaa ja sovittaa
ja nostaa kaihot kummat.
Se leikkii eessä ikkunain
ja kultaan kevätunelmain
se verhoo joka talon.
Oi valon pyhää kevättä!
Niin korkea on elämä,
niin suuri valta valon.
Nyt kaikki suonet pulppuaa ja kaikki lähteet auki
saa nyt jään ja roudan alta
ja taimi valoon herännyt ens syksyöihin asti
nyt se säästyy kuolemalta.
Aamu - Saima Harmaja
Aamun kirkkaus on niinkuin laulu.
Itse taivas lepää järvessä.
Liikkumatta, autuaina pilvet
uneksivat ilman äärillä.
Kaislat, välkkyy kastepisaroista,
metsä hymyy läpi kyynelten.
Kaukaa, helisten ja värähdellen
rastaan huilu jumalallinen.
Kukkia akkunalla - Aaro Hellakoski
Kimppu kukkia akkunalla.
Lunta ulkona kaikkialla,
lunta nuorta ja valkeaa. —
Valkea, luminen maa.
Punaiset kukkani akkunalla,
nurmi on kaikki jo hangen alla.
Rannasta rantaan aukeaa
valkea luminen maa.
Pilvinen päivä - Saima Harmaja
Valkea hämärä peittää
suvista taivasta.
Kukkien lempeä hehku
hohtaa nurmella.
Hyvä on ihmisen olla
sylissä vihreän maan.
Nurmelle lämpöiselle,
apilan huountaan,
suloista painaa päänsä
pienen ihmisen.
Valkean pilven valoon
nukkua huoaten.
Talvitunnelmia - Aaro Hellakoski
Iltahämärässä vasta
latu järvenrantaan vie.
Aavan selän poikki kulkee
luotisuora viittatie.
Kurjat kuusennäreet, siinä
vakavina, vaijeten.
Niinkuin tietäisivät jotain,
jota minä tiedä en.
Kuusennäreet, kuinka monta
heitä siinä lieneekään,
oksat alas painuneina,
jokainen kuin yksinään.
Tuolla rannan musta viiva.
Tälläpuolla aava jää.
Yö ei ole vielä tullut.
Viel' on hetki hämärää.
Kotiseudulle - Ritva Ranta
Muhos sait nimesi muhevasta mullastasi
Kotiseuduksi kauneimmaksi nousit suistoista jokien
Esi-isät kuokkivat pellot, raivaten raiviot,
nyt tuottavat elämää maat ja mannut sukupolvia saattaen.
Uinuvat Lantossa untaan kielot ja kullerot
luontopolkuja asteleville yhä satujaan kuiskailevat
Letot, lehdot ja niityt kerran kyläläisistä täyttyivät
heille juhlaan yöttömän yön parastaan tarjosivat.
Vieritse virtaavat joet Muhoslaaksoa vehreyttävät
Ämmänkosken, Isterin ja Poikajoen uomat
kevätjuoksissaan kirmailevat. Kuohujen soitellessa
aikaa mennyttä elvyttävät.
Taivaskin täällä sinisin on sen kattokin korkeilmmalla
vain täällä polut tutut kodin, koulun vanhan kirkon ja
tapulin kellojen soitot.
Kun äidinhelmaasi hietaisaan matkamme joutuvi kerran,
joen aallot sinne soittavat
laulut lempeimmät loiskien rantaan ja
ikihongat unta vartioivat.
Jo joutui armas aika - Suvivirsi - Koulujen kevätjuhla
1. Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.
2. Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.
3. Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti,
myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä
myös äänes' kuorohon
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias hän on.
Vuoden ihanin armas aika - suvi suloinen
Gotlannin piispa Israel Kolmodin intoutui juhannuspäivänä 1693 ympäröivän luonnon ihanasta kauneudesta Hångersin uhrilähteellä niin,
että hän kirjoitti virren, jonka alkusanat "Den blomstertid nu kommer" on kirjoitettu Gannsin kirkon alttaritauluun. Ruotsissa virsi ilmestyi
vuonna 1694 nimellä "En sommarvisa". Virren ensimmäinen suomennos julkaistiin vuoden 1701 virsikirjassa
otsikolla "Suvivirsi".
Tästä tavattoman kauniista virrestä on tullut yksi suomalaisen virsikirjan rakastetuimpia virsiä. Koulujen kevätjuhlissa
Suvivirren laulamisesta on tullut arvokas perinne.
Pyhäaamun rauha - suom. sanat ja säv. P.J. Hannikainen
1. Pyhäaamun rauha
hiljaa huokuilee,
häly mainen viihtyy,
taisto raukenee.
Kuule, juhlakellot
kaukaa kuminoi!
Temppelihin Herran
kutsu siellä soi!
2. Herra, juhlamieli
sydämmiimme luo,
viihdytys ja rauha
sieluillemme suo!
Anna mulle voimaa
korkeudestas,
että uskollinen
Oisin palveljas!
5. Pyhäaamu kirkas,
suuntaa mieleni
rauhaan, joka aina
iät' kestävi,
siihen kiitoslauluun,
taivaassa mi soi,
missä oma kansas
levon saada voi!
Sirkkusen kauneimpia sävelmiä
Porvoon hiippakunnan piispa Herman Råbergh lähetti runojaan P.J. Hannikaiselle, jotta
tämä suomentaisi ja säveltäisi niitä. Kerrotaan, että P.J. Hannikainen kelpuutti
runoista suomennos- ja sävellyskelpoiseksi ainoastaan yhden ainoan, Pyhäaamun rauhan.
Tämä koskettava lauluhan kohosi sitten yhdeksi kaikkien aikojen rakastetuimmista
lauluistamme ja siitä tuli yksi eniten lauletuista hengellisistä kuorolauluista.
Pyhäaamun rauha ilmestyi painettuna vasta säveltäjän kuoleman jälkeen vuonna 1925
Sirkkusen kahdeksannessa vihkossa.
Sinikallio - Aaro Hellakoski
Sinikallio rannassa taivaan.
Sen latvalla nuori puu.
Kuin holvina pilvet raskahat
sen ylitse kaareutuu.
Niin pilvet peittävät seudun.
Sade rankkana käy yli maan.
Kuin harmaja verkko on laskeunut
sun majasi akkunaan.
Mut aamuna muuanna eikös:
sinikallio kangastuu.
Ja välkkyy päivän kullassa
sen latvalla nuori puu.
Kaupungin aamu - Aaro Hellakoski
Sade yöllä on soinut ylitse kaupungin.
Nyt usmassa hopeankuultavassa
kuuluu lähenevän vähitellen
rämisevä rattahitten ääni.
Talot alkavat näkyä utuisin ääriviivoin.
Ja maisema valkenee.
Pian auringon punainen pallo kuin irrallaan
ui usmassa, joka on syttynyt liekkiin.
Tulimereen hevonen ja miesi
ilmestyvät niinkuin varjokuvat.
Niin äärettömän suurina. Suoraa tietä
ne astuvat aurinkoon.
Savonlinnan laulu
Tuli rantahan morsian seppelepää –
oli salmi ja salmessa saari –
suvi-illan ilmahan istahti tää
kuin korkean taivaan kaari.
Eino Leino kirjoitti pitkän runon Olavinlinnasta laulu- ja soittojuhliin, joita vietettiin 4-6.7.1913.
Hänen piti itse se juhlassa lausuakin, ja sen hän tekikin, mutta voimakkaan humalatilan vuoksi
esitys ei suinkaan soljunut sulavasti. Olisiko itse runokin kirjoitettu liikutetussa tilassa, sillä
runoilija L. Onerva totesi siitä, että lause "oli salmi ja salmessa saari", oli ainut järkevä lause koko runossa.
Olavinlinnasta on kirjoitettu monia runoja ja rakastetuimman niistä esitti laulaen balladissaan Annikki Tähti.
Sanat kirjoitti Saukki.
Niin vuolaan virran luodolla on linna Olavin
Ja mietteissään se katsoo virtaan mustaan
Se silloin suojas maata vahvoin muurein kivisin
Kun aallot ajan toivat ahdistustaan...
I.K. Inhan hyvin kaunis ja ikoninen kuva 1890-luvulta. Sunnuntaipäivän tunnelmointia ja maiseman ihailua peilityynenä
kuvastelevan Oulujoen äärellä, taustalla Muhoksen kirkko. Kuva Museovirasto.
Oodi Oulujoen koskille - Ritva Ranta
Puolivuosisataa sitten
vangitsi luotu
Luojansa luomat väkevät virrat
patosi rautaisin kahlein
kuohuvat uomat
valjasti korskeat kosket
nyt sähköä jauhaa turbiinisampo
ihmiskäden mestariluomus
kauanko kantavat kahleitaan
surkeat liettyneet rannat
ruovikot, alati kapenevat uomat
joissa on estynyt lohien nousut
kuningaskalat etsivät kutupaikkojaan
ylentävät virrassa hopeakyljet
vaellusvietti ei geeneissä lakkaa
avautuuko lohelle takaisin pääsy
luonnon valtakuntaan
koskaan ei vaikene kuohujen kumut
vaikka horteista untansa
luonto uinuu
syvällä uomassaan kipinä kytee
väkevän virran vapauden kaipuu.
Syksy - Aaro Hellakoski
Niin tyhjänä. Niin täyteläisnä sentään.
Puut kaikki paljaina. Ja linnut poissa.
Tie lokaa täysi. Järven laine raskas.
Mut punaisina paistaa pihlajat
ja oksat ovat hedelmistä raskaat.
Nyt riihet lämpiää ja riihisaunat.
Niin savu pullahtelee valkeana.
Ja häärää työssä miehet nokiset.
Käy sieraimihin kypsän viljan lemu.
On sato korjattu ja turvaan viety.
On touot tehty uutta kesää varten.
Työ tehty on. Ja ihmissydämissä
on jälellä vain hiljaisuus ja rauha.
Lokakuu - Aaro Hellakoski
Tuli lokakuun utuiset päivät
ja tihusatehet.
Ja loppumattomat pilvet
kuin rievut kosteat
niin matalalla ja verkalleen
puunlatvasta toiseen kulkee.
Sadat märjät kynnökset välkkyy.
Ja oja on vettä täys. —
Ei ihmistä näy ei kuulu.
— Kaik' veräjät puretut on.
Vain aitojen aukot tyhjinä
kuin katkenneina katsoo.
Lato harmaja yksin valvoo
yhä keskellä niittyjen
kuin vartija ankarin, lempein
ja lahjomattomin.
Ja metsiköt hopeassa ui.
Ja sadepisarat soivat.
Koulutie - V.A. Koskenniemi
Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Kotiportilta kouluun asti
minun askeleeni vie.
Syysaamu kirpeä koittaa
yli heräävän kaupungin
ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.
Talot matalat kahta puolta -
miten tunnen ne tarkalleen!
Yli niiden mäeltä tuolta
kohoo kirkko tornineen.
Ja mun matkani keskitiellä
näky ihana, aamuinen:
tytön sinisen kohtaan siellä
ja katsehen sinisen.
Vie jalat kuin karkelossa
läpi pienen puistikon.
Sen penkillä kuutamossa
ens runoni tehty on.
Ja puiston puiden takaa
- miten lempeine silmineen! -
mua katsoo kaunis, vakaa
runoruhtinas, piispa Franzén.
Ja koulun aitaa vastaan
jo vanhan rehtorin nään.
Miten tuttu astunnastaan
ja ryhdistä miehisen pään!
Syysaamu kirpeä koittaa
yli heräävän kaupungin
ja sen laidassa koski soittaa
tutun sävelen ilmoihin.
Ja ma unhotan läksyni vaivan
ja kaikki niin kaunihiks saa.
Mua jossain kaukana aivan,
elo ihana odottaa.
Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?
Auringon ruusu - L. Onerva
Auringon ruusu, keltainen umppu, suortuvi täyteen kukkaan.
Syttyös, suuri punainen päivä, taikka se heräsi hukkaan!
Hetehet helmien helinää nuokuu, silkkinen hipiä hiipuen huokuu:
paista, jumalan punainen päivä!
Auringon ruusun, päiväsen lapsen, rakehet ruoskia tohti.
Väristen seisoo kultainen kukka huutaen taivasta kohti:
kaikilla ei ole hartiat huolen, annatko onnen taikka ma kuolen,
paista, elämän punainen päivä!
Merituuli - L. Onerva
Ah, merituuli, haltia lakkapään laineen, aavojen lintu,
vapaa vallasta aineen, milloin tulet ja
päästät mun rintani paineen.
Ah, merituuli, milloin särjet sa jäät,
vapautat valkeat unteni uhmapäät?
Ah, merituuli, silloin on sieluni häät!
Kuva
www.freepik.com.
Kesäkeinussa - Immi Hellén
Puun suvisen siimeksessä
minun keinuni heilahtaa.
Pien’ siskoni vauhtia antaa,
ja oksa, mi keinua kantaa,
suvituulessa hulmuaa.
Ja lännen lempeä leynkä
minun leikkivi kasvoillain.
Ja on kuni siivet saisin
ja huudella halajaisin
tätä raikasta riemuain.
Käy kilpahan, pääsky ja peippo,
käy kiurukin kultasuu!
Minä liitelen lintujen lailla
kesä kultainen kukkivi mailla
ja sävelet kajahuu.
Puu lempeä laulaa mulle
suvivihreitä virsiään.
Keto allani keinuu ja kiikkuu,
kotikalliot, kummutkin liikkuu,
ja taivonkin keinuvan nään.
Ei päätäni lainkaan huimaa,
tää vauhti on vaaraton.
Näin, näin mikä hauskaa oiskaan!
En hennoisi lähteä poiskaan,
vaan siskonhan vuoro jo on.
Runojen äärellä
"Yksi runouden ansioista, jonka harva pystyy kiistämään on, että se sanoo enemmän vähemmillä sanoilla kuin proosa." - Voltaire
"Runous on ilkikurinen yritys maalata tuulen värit." - Maxwell Bodenheim
"Runous on lähempänä elävää todellisuutta kuin historiankirjoitus." - Platon
"Runous on taidetta, jossa yhdistyvät ilo ja totuus." - Samuel Johnson
"Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja." - Goethe
"Kirjallisuuden kruunu on runous." - William Somerset Maugham