Runoja enkeleistä

"Käsi enkelin kädessä vierekkäin
elon pitkät taipaleet kuljimme näin.
Sanat eivät muistoihin riitä." - Hilja Haahti

Oi muistatko vielä sen virren - Eino Leino, loppuosa Juha Railio

Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin,
Kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi se viihdytti niin.
Se antoi rintahan rauhaa, se uskoa unehen loi.
Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se, oi!

Oi, muistatko vielä sen virren, jota äitini lauleli,
kun pienoista helmahan unten hän hellästi tuuditteli.
Se rauhan enkelit taivaan luo lapsosen vuotehen toi.
Oi, muistanhan vielä sen virren, mut laulaa, laulaa en voi.

Oi, muistatko vielä sen virren, vaikka sointu sen himmeni,
kun eksyin syntien teille, se vienosti väreili.
Se katkoi kahlehet valheen, se rintahan taistelon toi.
Niin, muistanhan vielä sen virren, vaan laulaa, laulaa en voi.

Oi, vielä mä kerran sen virren sun kanssasi laulelen,
kun siivin puhtahin tullen saan luoksesi taivaaseen.
Saan uuden kirkkahan hengen, min Luojani lahjaksi soi.
Ja silloin, silloin sen virren taas laulan, laulan mä, oi!

Enkeli - Uuno Kailas

Tuli kaunein kaikista enkeleistä
minun lohduttajakseni päälle maan.
Nyt vast' olen ihminen: mulle
hänen kauttaan kaikki annetaan.

Hänen luokseen lentävät laulut
kuin pienet linnut riemuiten.
Hänen ruumiinsa on kuin sielu
ja sielunsa taivaan kaltainen.

Kuin unista suloisista
hän on astunut aineen maailmaan.
Hänen hentoa olkaansa vasten
pään painan nyyhkivän, autuaan.

Olinko unessa jo - E.A. Wiksten

Olinko unessa jo, kun näin hänen seisovan haipuvana ikkunan luona,
katsovan hymyten mua kuin rakkainta lastaan,
ikuisuuden kaukaisen kuiskeen kuulin hetkenä tuona,
enkä tahtonut laittaa laisinkaan vastaan.

Mutta ei, ei hän tahtonut kuljettaa mua Tuonen virran rantaan,
suojelemassa oli hän untani pimeässä yössä,
tarjoten lepoa ja rauhaa kukkivaan puistoon vihantaan,
oli suojelusenkelini hiljaa työssä.

Suojelusenkeli - Immi Hellén

Sä tunnut niin tutulta mulle,
oi, enkeli armahin!
Jos muistaisin missä ja milloin
sun kasvojas katselin!

Niin – kehtoni ääressä ennen
sä herttaisa hymyilit,
ja unteni leikeissä, luulen,
sä vienoinen leijuilit.

Oi, luonani vieläkin viivy
valon heijastus otsallas,
ja taivasten riemuja anna
mun katsella kasvoistas!

Enkeli - Mihail Lermontov, suom. Ennala

Lens' puol'yön taivaalla enkeli,
ja hiljaa lauleli,
ja kuuhut ja tähtöset kirkkahat,
ne hartaina kuunteli.

Autuitten lauloi hän onnesta,
paratiisin tarhoissa,
hän koruttoman kaiutti kiitoksen,
myös Luojalle taivasten.

Hän sielun nuoren toi povellaan,
surun, kyynelten maailmaan,
siit' yhäti sielussa nuoressa on,
sävel sointunut sanaton.

Se toivehet kummat rinnassa,
käy maailman polkuja,
ei vaihtaa laulua enkelin,
voi maailman veisuihin.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie - Suojelusenkeli - Immi Hellén

1. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.

2. On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

3. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,
sun kättäsi enkelin kädestä pois!

Laulu pienestä enkelistä - Saima Harmaja

Olin Jumalan pieni enkeli,
vähän ylpeä oikeastaan.
Minä katselin salaa hymyillen
alas tähdistä kansaa maan.

Olin Jumalan pieni enkeli,
mutta hyvin oikullinen.
"Käy korviini", usein huokailin,
"humu mahtava taivaitten."

Niin vihdoin Jumala vihastui
minut heittäen taivaasta.
Läpi äärettömyyksien putosin
sydän kurkussa.

Ja silmin kauhusta suljetuin
jäin maahan makaamaan,
- ei siellä elää, käsitin sen,
voi enkeli milloinkaan.

Ja kärsin ja odotin kuolemaa,
joka viipyi, viipyi vaan.
Niin kunnes vaaleten ymmärsin:
voin elää päällä maan!

Minä itkin ja huusin, ja lopulta
luo ihmisten taivalsin,
söin, rauhotuin, irrotin siipeni pois
ja voin mitä parhaimmin.

Uinu mun armaani - Ilmari Wirtala

Uinu mun armaani, uinu!
yökin jo tullut on,
taisto on päättynyt päivän,
inehmo tuo levoton,
metsäkin huokaa: uinu!
impeni käy lepohon.

Taivahan enkeli vieno,
sielusi suojelkohon,
yön hämäriin älä katso,
peikkoja täysi se on,
vasta kun koittavi rusko,
silmäsi auetkohon!

Iltasella - Immi Hellén

Jo vuotehelle vaivun,
jo patjaan painan pään.
Sun turviis’, Isä taivaan,
mä lapsi hento jään.

En säiky tummaa yötä,
en pelkää peikkoja,
on luonan’ enkelisi,
ne suojaa heikkoja.

Myös luona vanhempaini
ne on ja siskojen
ja hyväin tuttavaini
ja kaikkein ihmisten.

Se ain’ on mielessäni,
kun illoin uinahdan. –
Jo kuulen vierelläni
mä siipein suhinan.

"Silloin tuntui Annista äkkiä niin suloiselta. Hän avasi silmänsä: kaunis, loistava enkeli seisoi hänen vieressään. Se levitti suuret, valkoiset siipensä vuoteen yli; Anni oli kuin kauniissa kirkossa, jossa tuhannet kirkkaat kynttilät levittivät valoaan ja jossa kaikui vieno, ihmeellinen laulu, jonka kaltaista Anni ei koskaan ennen ollut kuullut. Enkeli suuteli hänen otsaansa ja kuiskasi hiljaa: kunnia olkoon Jumalan korkeudessa, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto." - (Tilhi : kuvallinen sanomalehti lapsille ja nuorisolle, 27.12.1884 no 26).

Enkeli taivaan lausui näin - virsi 21 - Martti Luther, saks. säv. 1539 - suom. sanat Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605, uud. Elias Lönnrot 1867, Julius Krohn 1880

1. Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.

2. Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.

3. Jo riennä, katso, sieluni,
ken seimessä nyt makaapi:
hän on sun Herras, Kristukses,
Jumalan Poika, Jeesukses.

4. Oi terve, tänne tultuas,
syntist et hylkää, armias.
Sä köyhäks tulit, rikkahin,
sua kuinka kyllin kiittäisin.

5. Ah Herra, joka kaikki loit,
kuin alentaa noin itses voit
ja tulla halpaan seimehen
heinille härkäin, juhtien!

6. Vain heinät on sun vuoteenas,
oi Herra, taivaan kuningas,
vaikkeivät kultavaattehet
sun oisi valtas arvoiset.

7. Näin näytät esimerkilläs,
ettei sun kelpaa edessäs
ei kunnia, ei korkeus,
ei valta, kulta, rikkaus.

8. Ah Herrani, mun Jeesuksein,
tee asunnokses sydämein.
Mua älä hylkää tuskassa,
vaan vahvista ain uskossa.

9. Ah, iloni jos sinuss’ ois,
en unhottaa sua koskaan vois.
Suo siihen apus armosta,
niin kiitän aina riemulla.

10. Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.

Jumalan lähettiläs Gabriel - E.A. Wiksten

Gabriel on viestintuoja taivahasta,
se saa hänet usein syviin mietteisiin,
Gabriel myöskin vaaroilt' suojaa maista lasta,
siks' jouda vaipumaan ei hän unelmiin.

Tärkeimmän viestinsä Gabriel toi Marialle,
kädessänsä lilja hento valkoinen,
ilmoitti, Jeesus syntyvä on maailmalle,
Vapahtaja suuri, armontuoja ihmeinen.

Jos joskus tapaat viereltäsi Gabrielin,
päin painunein, kädet ristis' rinnallaan,
olet nähnyt maailman ihanimman enkelin,
voit ihmetellen hiljentyä seuraamaan.

Lintusen laulu - Sakari Topelius

Tuoll' lintu lauleli oksallaan, tuoll' oksallaan,
ma olen pikkunen lintu vaan,
mi liverrän sekä laulan.

Mul kaukan' on oma ystävä, oma ystävä,
tuoll' lentää metsässä etäällä,
ja viikon poikessa viipyy.

Vaan taivaan ihana enkeli, vaan enkeli,
se pilven pielellä kuunteli,
ja lauloi illalla hiljaa:

Sa pikku lintunen oksallas, oi oksallas,
Jumal' antakoon sulle armahas,
kuin totta sulosti laulat.

Ja lintu vieläkin livertää ja livertää,
en tiedä kuuluiko ystävä,
ei tiedä enkeli myöskään.