Runot - Runovakka

Laulu Suomessa - Arvon mekin ansaitsemme - Jaakko Juteini

Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
ehk'ei riennä riemuksemme
laiho miesten maatessa;
leipä kasvaa kyndäjälle,
onni työnsä täyttäjälle.

Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi,
korvet kylmät voimallansa
pelloksensa perkaapi:
rauhass' on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.

Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria,
Wäinämöisen kandeleita
täällä tehdään uusia;
valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.

Suomen tytön poski-päihin
veri vaatii kukkaiset,
hall' ei pysty harmaa näihin,
näit' ei pane pakkaiset;
luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.

Runo kaatuneille - Aaro Hellakoski

Ei työ lie suuri näitten vainajain
— he vapauden eestä kuoli vain.
Ken tuntee heidät kaikki! — Jokaiselle meistä
lie sentään kallis ollut joku heistä.

Kun vuosi sitten vielä kohdattiin,
ei tietty kuinka meistä moni niin,
niin moni, kulki kuolon merkit otsallansa
vain vartoin päiväänsä ja tuntiansa.

He poissa on. Ja ylle hautojen
pian elämä luo unhon kattehen.
Niin käy. Niin täytyy käydä. Hauta kuollehille,
mut elon kutsut jälkeenjäänehille.

Nyt uudet suvut, pystyin otsin saa
ne astua myös Suomen kamaraa —
maan senkin puolesta on kuolla uskallettu,
tie vapauteen on verin lunastettu.

Ja siitä kiitos teille, toverit,
te verin seppelöidyt sankarit! —
Mut hän, ken kaatua ei saanut rinnallanne,
hän jatkakohon elontoimianne.

Porrassalmen marssi - August Ahlqvist, kirjailijanimi A. Oksanen (1826–1889)

Syttynyt on sota julma,
Vihan liekki leimuaa;
Punainen on pohjan kulma,
Verta, tulta ennustaa.
Rientäkäämme, Savolaiset,
Sekä poijat Pohjolaiset,
Myös sä, kansa Karjalan,
Vihollista vastahan!
Meidän hurraa kankaat kaikuu,
Niinkuin tuhat ääntä ois,
Vaarat virkkaa, rannat raikuu:
Väkivalta täältä pois!

Laukku selkään, miekka vyölle,
Tulikeihäs olalle!
Vihurina veren työlle
Rientäkäämme rajalle!

Meidän tääll’ on niityt, pellot,
Meidän lehdot, laaksot, puut;
Meidän karjan kuuluu kellot;
Meidän maata ei saa muut.

Kas, kuin sotalippu liehuu,
Entäin kohti etelää!
Kohta kyllä rauta riehuu,
Verivirrat höyryää.

Marssi päälle, Pohjan poika,
Vihollista varsin luo!
Hakkaa päälle, Pohjan poika,
Luoja sulle voiton suo
Rientäkäämme, Savolaiset
Sekä poijat Pohjolaiset,
Myös sä, kansa Karjalan,
Vihollista vastahan!
Meidän hurraa kankaat kaikuu,
Niinkuin tuhat ääntä ois,
Vaarat virkkaa, rannat raikuu:
Väkivalta täältä pois!

Savolaisen laulu - August Ahlqvist, kirjailijanimi A. Oksanen (1826–1889)

Mun muistuu mieleheni nyt
suloinen Savonmaa.
Sen kansa kaikki kärsinyt
ja onnehensa tyytynyt,
tää armas, kallis maa!

Kuin korkeat sen kukkulat,
kuin vaarat loistoisat!
Ja laaksot kuinka rauhaisat,
ja lehdot kuinka vilppahat,
kuin tummat siimehet!

Sen salot kuin siniset on,
puut kuinka tuuheat,
ja kuin humina hongikon
syv' on ja jylhä, ponneton,
ja tuulet lauhkeat!

Ja kussa tähdet tuikkivat
kovalla talvella,
ja kussa Pohjan valkeat
suloisemmasti suihkavat
kuin Savon taivaalla?

Tok' yhtä vielä muistelen,
sen suihke armaampi,
se silmä on Savottaren,
johonka taivas loistehen
ja sinens' yhdisti.

Me emme liioin kerskuko,
sanomme kumminkin:
Muu Suomi ellös ilkkuko,
jos meill' on hoikka kukkaro,
jos köyhiks' keksittiin.

Useinpa pelto kultainen
se sulla kellerti,
kun meidän vaivan, viljehen
kumohon löi vihollinen
ja poltti tuhkaksi.

Ja monta kertaa sattui niin,
kun meitä vainot löit,
kun vaimot, lapset kaadettiin
ja miehet sortui sotihin,
sä rauhan leipää söit.

Jos kielin voisi kertoa
näkönsä vanhat puut,
ja meidän vaarat virkkoa,
ja meidän laaksot lausua,
sanella salmensuut;

Niin niistäpä useampi
hyv' ois todistamaan:
"Täss' Savon joukko tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan!"

Siis maat' en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
ja mulle ei mikään niin soi
kaikesta, minkä Luoja loi,
kuin: "armas Savonmaa!"

Suomen laulu - Emil von Qvanten

Kuule, kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu!
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Kuule, hongat huokaileepi, kuule, kosket pauhaileepi!
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Katso, hanget pohjoisessa välkkyy päivän paistehessa!
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Katso, pohjan taivas öillä säihkyyleepi sädevöillä!
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Kukkivissa laaksoloissa purot pulppuu pensastoissa.
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Metsät soivat harjanteilla, tuulet tuolla tuntureilla.
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Kaikkialla ääni kaikuu, kaikkialla kielet raikuu.
Laulu Suomen on! Laulu Suomen on!
Sydäntä jos suotu sulle, murheess', ilossakin kuule
Suomen laulua! Suomen laulua!

Rajalla - Uuno Kailas 1931

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa,
maani, aarteista ylin.

Öinen, ulvova tuuli tuo,
rajan takaa lunta.
Isäni, äitini, Herra, suo
nukkua tyyntä unta!

Anna jyviä hinkaloon,
anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
Täällä suojelen niitä.

Synkeä, kylmä on talviyö,
hyisenä henkii Itä.
Siell' ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.

Kaukaa, aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.

Mut isät harmaat haudoistaan,
aaveratsuilla ajaa;
karhunkeihäitä kourissaan,
syöksyvät kohti rajaa.

Henget taattojen, autuaat,
kuulkaa poikanne sana,
jos sen pettäisin, saapukaat,
koston armeijana.

Ei ole polkeva häpäisten
sankarileponne majaa,
rauta-antura vihollisen,
suojelen maani rajaa!

Ei ota vieraat milloinkaan
kallista perintöänne.
Tulkoot hurttina aroiltaan!
Mahtuvat multaan tänne.

Kontion rinnoin voimakkain,
ryntään peitsiä vasten,
naisen rukkia puolustain,
ynnä kehtoa lasten!

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

Suomen valta - August Ahlqvist, kirjailijanimi A. Oksanen (1826–1889)

Nouse, lennä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
Niiss’ on suoja Suomenmaan;
Yksi mieli, yksi kieli
Väinön kansan soinnuttaa.
Nouse, lennä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!

Suomalaisen kuokka, aura,
Kyntäneet on Suomenmaan,
Kasvoi vehnä taikka kaura,
Maa on meidän perkamaa.
Kelläs täss’ ois äänen vuoro
Meidän maata johdattaa?
Nouse siis sä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!

Suomalainen yksin kesti
Ruton, näljän aikana,
Yksin miekallansa esti
Vihollisen maastansa;
Suomalain siis yksin käyköön
Käsin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!

Äänisjärvi, Pohjanlahti,
Auran rannat, Ruijan suu,
Siin’ on, Suomalainen, mahti,
Jok’ ei oo kenenkään muun;
Sillä maalla sie oot vahti,
Älä ääntäs halveksu!
Nouse, lennä, Suomen kieli,
Korkeallen kaikumaan!

Kesäpäivä Kangasalla - Pirkanmaan maakuntalaulu

Sävel G. Linsén - sanat Z. Topelius - käännös: P. J. Hannikainen.

"1. Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
niin kauas kuin silmään siintää, nään järviä lahtineen.
Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
:,: ja Roineen armaiset aallot sen rantoa hyväelee. :,:

2. Kuin lemmikin sulosilmä, niin kirkas, niin sininen,
on välkkyvä Vesijärvi, mi hiljalleen keinuen
tuoll' hiipivi heidän luokseen ja satoja saariaan.
:,: Niin helläst' tuuditteleepi kuin emonen lapsiaan. :,:

3. Vaan ympäri lehtorantain on hongikko mietteissään
ja vanhuksen lailla katsoo kuin lapset lyö leikkiään.
Ja peltojen laihot heitä ne tervehtii aaltoillen,
:,: ja niityn kukkivat nurmet luo tuoksuja tuulehen. :,:

4. Mik' aarre, oi köyhä Suomi, ois sulosi vertainen!
Tuon järvies sinivälkkeen, tuon hopeisen kultaisen!
Jos murhe tai riemu nostaa tääll' lauluhun säveleet,
:,: niiss' ainiaan kuvastuupi nää kirkkahan-sinervät veet. :,:

5. Mä vain olen lintu pieni ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon,
ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
:,: ja nöyrin, hartahin mielin näin laulaisin rukoillen: :,:

6. Oi taivahan pyhä Herra, sä Isämme armias!
Ah kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas!
Sä järveimme säihkyellä suo lempemme tulta vaan.
:,: Oi Herra intoa anna ain maatamme rakastamaan. :,:"

Oi kallis Suomenmaa - Heikki Klemetti

Oi kallis Suomenmaa
Sun koskiesi kuohua ja honkiesi huminaa
Suo mun kuunnella kunnes hetki lähtöni lyö
Ei toista kalliinpaa
Voi maailmasta löytää
Kuin tämä köyhä kotimaa
Jonka kauniiks' on kasvatellut taattojemme työ
Korpees' raivio
Kulta vainio
Raatain luoda nyt meidän vuoro on
Sulle tahdomme
Suoda kaikkemme
Puolestas' seistä saakka kuolohon
Oi Suomi synnyinmaa
Suo helmassas' sun poikasi onnellista nukahtaa
Kun hän henkensä halvan sulle antanut on
Ei muuta kunniaa
Kuin kuulla kummultansa
Sun kuusiesi kuiskinaa
Kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.