Tunturisuden sivut
Kuva Copyright © master1305 - www.freepik.com

Lastenrunot

Sakari Topeliuksen runot vuodelta 1882, kuvitus Alexandra Såltin, Kansalliskirjaston Verkkopalvelu.

Runot

Pallonlyönti - Sakari Topelius

Kas, kuin pallo kimmahtaa!
Sormiani pakoittaa.
Nyt se maahan kupsahti,
Annin niskaan tupsahti,
Moppea löi kuonohon,
Lauri juoksi pakohon.
Palloseni, ystäväin,
kuinka telmit sinä näin?

Västäräkki

Västäräkki - kyntömiehen seuralainen

Västäräkki, matkalainen,
tiesitpä jo tulla!
Peltotyötkin alkavat,
ja mont' on puuhaa sulla.

Tervetullut tuhannesti
meidän kyntömaille.
Taatto hymyy, nyökkää Ruuna:
ei jää seuraa vaille.

Västäräkki nopsajalka
juoksi auran tietä.
Et sä, pieni ystäväinen,
jouten aikaa vietä.

Runot

Matti ja Kaisu ja kissa - Antti Rytkönen

Oli kerran kaksi lasta,
toinen tietystikin Matti,
toinen Kaisu, kolmantena
oli vielä kaunis katti.

Matti oli poika uljas,
seistä taisi niinkuin seinä;
Kaisu oli varreltansa
niinkuin hento kesäheinä.

Kissa oli kiiltomusta,
kaunis niinkuin kissa harva,
nenässä ja hännänpäässä
jokunen vain valkokarva.

Runot

Suonion lastenrunoja - kananpojat papan kukkasmaalla

Tipu, tipu, kuuleppas,
miks toit tänne poikias?
papan korean kukkasmaan,
rikki noukkivat kokonaan.

Varmaan arvelit kunnoton,
Pikku-Leena on voimaton,
miten meitä hän estää vois.

Mutta malta, mä isää huudan,
kohta tuopi hän suuren luudan,
ettekö silloin pötki pois!

Runot

Kodin tyttöselle - Immi Hellén

Kodin turvissa ylenet, tyttönen,
kodin huomassa hellän ja lämpöisen
on armahat aamut ja illat.
Vain kaunista nähdä ja kuulla saat,
sua tuutivi sävelet soinnukkaat,
sadunmaihin on siintävät sillat.

Olet onnekas, kotisi tyttönen,
liet Liljana kumppani kukkien,
kevätsirkkujen siskokulta.
Sinun laulusi herkkänä, heljänä soi,
sinun silmäs on kirkas kuin aamunkoi.
Mitä puuttuisi, pienoinen, suita?

Hymyhuulin sä heräjät aamuisin,
käyt riemuiten työhön ja leikkihin,
kera perhojen kilpoja kiidät.
Ja kun ilta jo heittävi varjojaan,
sinä uinahdat siipien suhinaan,
sulounten sä lehtoihin liidät.

Niin lämmin, oi lämmin on kotilies,
vaan kerranpa maailmalle kulkee ties,
kodin muisto ei murene siellä.
Ja se siemen, mi, viittoen ylhäisiin,
kodin piirissä poveesi kylvettiin,
se on tähtenä elosi tiellä.

Runot

Hämähäkin verkko - Sakari Topelius

Kas, kuin se ilkiö tuolla väijyy,
nyt varmaan iskevi saalistansa!
Kärpäistä, sääskeä pyytää häijy,
kuin setä särkeä verkollansa,
ei pyydystäjä ole arka!
Mi naulan hinta on, ukko parka,
hyi! tuoko hyödyksi ois, kun on
näin pahan-ilkinen, tunnoton?

Sammakko

Sammakko

Pitkäsääri sammakko,
rumpuvatsa rummakko!
Kyll' on sulla suuta,
liekö mieltä muuta?
"Vaak, vaak" sa virkat - kai
eukkos siitä selvän sai!

Muljotat hetkisen, henkeä haukkaat,
vihannassa viidassa loikkaat ja laukkaat.
Näytät, että korkealle pohjalta ojan
kutsumus on pallipäisen sammakonpojan.

Runot

Tiedän paikan armahan - san. Konstantin (Kosti) Raitio (1855 - 1924), säv. suomalainen kansansävelmä

1. Tiedän paikan armahan
rauhallisen ihanan
jos on olo onnekas,
elo tyyni suojakas.

2. Sepä koti kulta on
koti kallis verraton.
Eipä paikkaa olekaan
kodin vertaa ollenkaan.

3. Siel' on isä rakkahin
siellä äiti armahin.
Siellä siskot veikkoset
riemurinnat iloiset.

4. Suojaa Herra kotini
anna sille armosi.
Anna olla enkelten
vartijana kodillein.

Konstantin Raition Sortavalassa kirjoittama runo "Tiedän paikan armahan" ilmestyi ensiksi Lukukirjassa 1888 ja myöhemmin myös Kotiaapisessa. Aluksi laulua laulettiin toisen suomalaisen kansanlaulun sävelmällä, mutta sittemmin laulu on vakiintunut toisen kansansävelmän myötä nykymuotoonsa.

Runot

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie - Suojelusenkeli - san. Immi Hellén - säv. P. J. Hannikainen

1. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.

2. On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.

3. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois,
sun kättäsi enkelin kädestä pois!

Immi Hellénin runo on vuodelta 1885 ja se ilmestyi P.J. Hannikaisen säveltämänä Sirkkusen neljännessä vihkossa vuonna 1898. Tämä tavattoman kaunis ja herkkä laulu ilmentää niitä samoja tuntemuksia, joita on kuvannut lukemattomien suomalaisten kotien koristuksena menneinä vuosikymmeninä ollut pieni, mutta sitäkin puhuttelevampi seinätaulu. Siinä valkopukuinen ja valkosiipinen enkeli suojaa pimeää metsätietä kulkevaa lasta.

Lapsoset ketterät kotihaasta - Saunavihdat - san. Maija Konttinen (1873 - 1949) säv. trad.

1. Lapsoset ketterät kotihaasta
koivuista oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
:;: Lauteilla saunan kotoisen
taas illalla kylpy maittaa. :;:

2. Pehmyt on lapsista aina vihta
äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
:;: Jospahan säilyis äidin lapset
kylmältä maailmassa! :;:

Maija Konttinen toimi kansakoulunopettajana Tampereella ja Helsingissä mm. Vallilan kansakoulussa. Jo seminaarivuosinaan hän tuli tunnetuksi kirjallisesta lahjakkuudestaan. Hänen runojaan julkaistiin lasten ja nuorten lehdissä sekä joululehdissä.

Lapsoset ketterät koivuhaasta, eli toiselta nimeltään Saunavihdat, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1938 runokokoelmassa Koulutiellä. Suomalaisuuden syvimpiä tuntoja sisältävään saunomiseen Maija Konttinen toi herkässä runossaan lämpimän ja kotoisen näkökulman, jossa äiti vihtoo rakkaita lapsiaan.

Runot

Prinsessan huvimatka - Sakari Topelius

Prinsessa lähtevi ajamaan,
hei hopsis hoppeli vaan!
Kuninkaan linnasta maistetaan,
makiaisia joukoittain,
siell' kultaomenat puusta hohtaa,
ja Ruskon polves' on reikä kohta.
Hei läiskis vaan!
niin nyt laukataan,
näin prinsessat kulkevat joutuisaan.

Runot

Kiikutaan - Sakari Topelius

Näin kiikumme välillä taivaan ja maan,
kuin pääskyset lennämme ilmassa vaan!
Kuin liikkuvat lainehet laivaa kantaa,
ja vie sitä lähelle kultaista rantaa.
Niin meitäkin tuulonen tuudittelee,
mehiläiset ja perhoset liihoittelee,
ja lintuset pienet ne laulelevat,
kas nuokin siivillä suihkailevat!

Runot

Kotiin sateesta - Sakari Topelius

Hei läiskis, veteen matkamme vie,
jos märkä on tie, ei haitaks' se lie,
näin laulaen lapset tallustavat,
niin ummet ja lammet he vaeltavat,
kyll' aurinko kenkämme kuivattaa,
meit' äitimme kotona vartoaa,
voileipä ja piimä on pöydällä jo,
hei lopsis ja kopsis - pois kotio!

Runot

Suonion lastenrunoja - pupu jänöni pienoinen

Mun pupu jänöni pienoinen,
kuink' olet hieno ja pehmoinen!
kuink' korvas on pitkät, taitais luulla,
sun voivan virstojen päästä kuulla.

Ja kehräsilmäs ne melkein on suuret,
kuin lumpeen lehdet tai nauriin juuret,
nyt katselet maahan, nyt taivahalle,
nyt vasempahan, nyt oikealle.

Vaan etpä näe, kuin Miiri häijy,
sun henki parkaas hiipien väijy,
mä pelkään, pupu, sä saanut lienet,
kyll' isot silmät, mut aivot pienet!

Runot

Suonion lastenrunoja - kuvat Venny Soldan-Brofeldt

Ei auta nyt karku,
pois veteen vaan!
myös turhaa on parku,
nyt huuhdotaan!

Et toki tahdo olla,
niin siivoton,
kuin tunkiolla,
nuo porsaat on!

Kas niin, älä pelkää,
jos kastuukin selkä!
Ei veteen kuolla,
kas sorsatkin tuolla!

Ne loiskii,
ja roiskii,
ain' iloissaan,
pois veteen vaan!

Runot

Suonion lastenrunoja - Annukan mansikkaretki

Matkalla oli Annukka mansikkaan,
levähti istuen nyt hetkeksi vaan,
kas päivä paistoi niin helteesti,
väkisin silmät se ummisti.

Niin näki unta hän armahaista,
punertavaisista marjamaista,
ja poimimattakin mansikat,
itsestään vasuun kapusivat.

Nyt täysi on vasu, saisi kotiin mennä,
niinpä Anni herää - mutta eihän enää,
vasussa yhtään marjaa näy!
niin, Anni-Raukkanen, joskus käy.

Pieni oppipoika - Immi Hellén

Suutari tullut on taloon,
koko on koneisto myötä.
Siinä on naskalit, vasarat,
nahkat ja naularasiat,
lestit, langat ja piki.
Poikaset pyrkivät liki
seuraten suutarin työtä.

Niin ihmeen rattoisasti
mestari nakuttaapi
aamusta iltaan asti,
kun on niin kiireet ajat.
Kas, kuinka ne saapasrajat,
joista kärki ja kanta puuttuu
käsissä mestarin muuttuu,
ihan kuin uusiksi saapi.

Jalo on ammatti varmaan
mielestä pikku Armaan,
kun pyytää: "Pääsenkö mukaan?"
"Pääset, pääset jos kukaan,
kun halu noin harras on sulia."
Ja Armas jo tietää miksi
hän isona tahtoo tulla -
kas suutarimestariksi!

Runot

Suonion lastenrunoja - iltarukous

Taivahalla kas, kuu jo kulkee,
unonen lapsen silmät sulkee.

Tyynyn päälle jo pääkin vaipuu,
ensinpä ristihin sormet taipuu.

Isä armias, taivahastas,
katso tätäkin pientä lastas!

Enkelis suojakseni laita,
sitten ei mua mikään haita.
Amen.