SARVIKUONOT (Rhinocerotidae)

Sarvikuonot kuuluvat kavioeläinten lahkoon Perissodactyla ja tässä lahkossa sarvikuonojen heimoon Rhinocerotidae. Nykyisin elää viisi sarvikuonolajia. Suluissa alla kunkin lajin uuden nimen perässä vanha lajinimi.

Isosarvikuono (leveähuulisarvikuono) (Ceratotherium simum)

Pensassarvikuono (suippohuulisarvikuono) (Diceros bicornis)

Pikkusarvikuono (sumatransarvikuono) (Dicerorhinus sumatrensis)

Intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis)

Indokiinansarvikuono (jaavansarvikuono) (Rhinoceros sondaicus)

Kasvissyöjiä

Kaikki sarvikuonot ovat kasvien lehtiä syöviä herbivoreja, jotka tarvitsevat kookkaan ruumiinsa ylläpitoon päivittäin suuren määrän ruokaa. Suuresta koostaan, sekä ruuansulatuskanavan takaosassa tapahtuvasta ravinnon hajotuksesta johtuen sarvikuonot voivat syödä melko selluloosapitoista ravintoa, mutta mieluiten ne syövät ravintopitoisempia lehtiä.

Muinaismaailman eläimistöä

Eläintutkija Martin Johnson on kuvaillut sarvikuonoa vanhassa eläinkirjassa, vähemmän mairittelevasti. Ajat ovat nykyisin toiset, emmekä varmasti yhdy kaikkiin Johnsonin käsityksiin, mutta näin hän maalaili sarvikuonoista 70 vuotta sitten:

"Sarvikuonot ovat kuin muinaismaailman hirviöitä, eräänlaisia jäänteitä entisajan eläimistöstä, joka on kuin ihmeen kaupalla selviytynyt nykypäivään. Aivan tuntuu siltä, kuin ne eivät mitenkään soveltuisi osaksi nykyeläimistöä. Ne ovatkin itse asiassa viimeisiä jäännöksiä ammoin eläneestä, monimuotoisesta ja -lajisesta ja yksilörikkaasta sarvikuonojen heimosta.

En usko, että sarvikuonolla on yhtään ystävää maailmassa. Aina, kun olen nähnyt sarvikuonoja, ovat ne joko käyneet toistensa kimppuun tai valmistautuneet hyökkäämään jonkun muun kimppuun. Monta kertaa ovat kiukkuiset sarvikuonot ajaneet minutkin puuhun pakosalle. Päinvastoin, kuin viisas norsu - sarvikuono on iso, lihava, typerä vanha idiootti."

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat, isosarvikuono Copyright © Arno & Louise Wildlife / Arno Meintjes

Pleistoseenikauden kuninkaat katoamassa

Sarvikuonot ovat tömistelleet maan kamaralla jo hyvin pitkään. Ne ovat kehittyneet jo eoseenikaudella 56 - 33,9 miljoonaa vuotta sitten. Niiden heimon kukoistusaika on ollut pleistoseenikaudella, joka alkoi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi noin 11 500 vuotta sitten. Nyt tavattavat viisi sarvikuonolajia ovat muinaisen, suuren heimonsa viimeiset edustajat. Niiden aika näyttäisi tulleen tiensä päähän ja sarvikuonot ovat äärimmäisen uhanalaisia ja sukupuuton partailla.

Sarvikuonojenkin, kuten koko muunkin luomakunnan, tuhon aiheuttajana on luonnollisestikin ihminen. Ihminen haluaa sarvikuonon sarvet jauhetuksi potenssilääkkeeksi ja tikarinkahvoiksi. Ihmisen typeryys on hyvin traagista. Koska esimerkiksi saman lääkekäytön ajaa vehnäjauho taikka kauraryynit.

Intiansarvikuonon nahkapanssarointi

Intiansarvikuonon paksu iho muodostaa levyjä, joiden väleihin jää syviä, ohuempi-ihoisia poimuja. Nämä poimut aikaansaavat liikkumisen ja kääntyilemisen vaatiman jouston, jollainen ei olisi mahdollinen, jos iho olisi yhtä ainoaa levyä.

Kaikkien sarvikuonojen tapaan intiansarvikuonotkin kylpevät päivittäin tuntikausien ajan. Mudassa piehtarointi vapauttaa sarvikuonot syöpäläisistä. Vesi on muutenkin tärkeää sarvikuonoille, sillä ne juovat päivittäin runsaasti.

Ominaisuuksia

Sarvikuonojen jykevänmöhkeä olemus ja paljas nahka tuovat helposti mieleen muinaiset hirmuliskot. Sarvikuono ei tosin ole matelija, mutta eräänlainen jäänne menneisyydestä se kyllä on.

Sarvikuono saa nimensä kuonon päässä olevasta sarvesta. Sarvi on rakenteeltaan erilainen kuin onttosarvisten sarvet. Siinä ei ole luista ydintä, vaan se koostuu sarveiskuitumassasta, jota muodostuu jatkuvasti lisää. Kahdella afrikkalaisella lajilla ja pikkusarvikuonolla on päässään kaksi sarvea peräkkäin - niistä ensimmäinen on tavallisesti suurempi. Intiansarvikuonolla ja indokiinansarvikuonolla on vain yksi sarvi.

Otusten raskasta painoa kannattelevat lyhyet, töpäkät jalat. Sarvikuonon jokaisessa jalassa on kolme varvasta, joten jälki muistuttaa ristiässää.

Eräs sarvikuonojen erikoisuus on se, että samoin kuin norsuilla niiden kivekset eivät laskeudu kivespusseihin. Siitin osoittaa sisäänvedettynä taaksepäin, joten sekä urokset että naaraat virtsaavat taaksepäin.

Aistit

Sarvikuonoilla on huono näkö; ne eivät pysty havaitsemaan yli 30 metrin päässä liikkumatta seisovaa ihmistä. Silmät sijaitsevat pään sivuilla, joten suoraan eteen katsoessaan sarvikuono joutuu kääntämään päätään puolelta toiselle. Kuulo on hyvä ja sarvikuonot kääntelevät putkimaisia korviaan havaitakseen pienimmätkin risahdukset. Ympäristöään ne tarkkailevat kuitenkin ennen kaikkea hajuaistin avulla, niiden nenäkäytävien tilavuus onkin suurempi kuin aivojen.

Äänet

Sarvikuonot voivat olla hyvinkin meluavaisia. Niiden on kuultu kiljuvan, kirkuvan, karjuvan, töräyttelevän, puhisevan ja päästävän kuorsaamista muistuttavia ääniä.



Isosarvikuono (leveähuulisarvikuono) (Ceratotherium simum).

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Arno & Louise Wildlife / Arno Meintjes

Sarvikuonot ovat ihmisille vaarallisia

Vaikkakin sarvikuonot elelevät omissa oloissaan varsin säyseästi, niin ne ovat hyvin arvaamattomia. Ihmisistä ne eivät pidä ja lähtevät joskus hurjaan hyökkäykseen. Jos sarvikuono antaa äänillään varoituksia ja vaikuttaa uhkaavalta, nyökytellen päätään ja asettautuen kuin lähtötelineisiin, on hyvin viisasta siirtyä heti hyvin kauaksi. Vakavia loukkaantumisia sattuu silloin tällöin, kun sarvikuono hyökkää liian lähelle tunkeneen kuvaajaturistin päälle.

Sarvikuonojen hyökkäilyt ihmistä päin ovat kuitenkin onneksi varsin harvinaisia ja useinkin ne ovat valehyökkäyksiä. Hyökkäyksiä tapahtuu joskus myös päin autoja, joista turistit ihastelevat sarvikuonoja. Sarvikuono saavuttaa nopeasti juoksunopeuden 56 kilometriä tunnissa ja se kykenee kääntyilemäänkin yllättävän livakasti. Youtubesta löytyy haulla "rhino attacks" videoita, joissa typerästi käyttäytyvät ihmiset kaikessa rauhassa töllistelevät autoistaan uhkaavasti käyttäytyviä sarvikuonoja, eivätkä lähde ajamaan pois, ennenkuin se on jo myöhäistä.

Etelä-Afrikassa 70 prosenttia maailman sarvikuonoista - salametsästäjät tekevät tuhoaan

Maailman jäljellä olevista sarvikuonoista 70 % asustaa Etelä-Afrikan alueella.

Viimeisen vuosikymmenen aikana koko Afrikassa on salakaadettu yli 7 000 sarvikuonoa. Pelkästään Etelä-Afrikassa salakaadettiin 1 054 sarvikuonoa yhden vuoden, 2016 aikana.

Sarvikuonon sarvi - valkoista kultaa

Salametsästäjät tavoittelevat sarvikuonoilta niiden sarvia, joita nimitetään niiden suunnattoman arvon vuoksi valkoiseksi kullaksi. Kiinalaiset ja vietnamilaiset uskovat sarvesta jauhetun lääkkeen parantavan kaikki mahdolliset sairaudet, syöpä mukaan lukien. Siksi he olivat jo muutama vuosi sitten valmiita maksamaan kilosta sarvikuonon sarvea noin 53 000 euroa, nyt varmasti paljon enemmän.

Yksi sarvi painaa 1 - 3 kiloa, joten sen myyntihinta afrikkalaiselle köyhälle kylänmiehelle, vaikka hän saisikin vain murto-osan lopullisesta jälleenmyyntihinnasta, on sittenkin valtava tulonlähde. Tämän vuoksi afrikkalaiset salametsästäjät ovat valmiita ilman hetkenkään empimistä ampumaan päiviltä jokikisen sarvikuonon, mikäli heidän rikollista toimintaansa ei saada estetyksi.

Sarvikuonojen salametsästys ei ole vain köyhien afrikkalaisten kylänmiesten puuhaa, vaan taustalla toimivat kansainväliset rikollisjoukkiot, joiden rahoilla mukaan saadaan helikopterit ja huipputekniset aseet pimeänäkölaitteineen. (Lähteenä Yle Uutiset)

Kuvassa seurataan villieläinlaumojen liikkeitä Etelä-Afrikassa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © IIP Photo Archive

IBM apuna salametsästäjien jahtaamisessa

IBM on kehittänyt nykyaikaista tietokonetekniikkaa sarvikuonojen salametsästäjien kiinnisaamisen avuksi.

Seuranta tapahtuu niin, että villieläimille, kuten seeproille, antiloopeille ja impaloille asetetaan radiopantoja. Näin niiden muodostamien laumojen liikkeitä voidaan reaaliaikaisesti seurailla. Ideana tässä on se, että kun lauma lähtee yhtäkkiä etenemään suurella nopeudella, eli on kyseessä pakokäyttäytyminen, voidaan päätellä, että sillä seudulla liikkuu mahdollisesti salametsästäjiä, joita eläimet pakenevat. Yliopiston eläinasiantuntijat ovat antaneet apuaan ja luoneet selvitykset, mitä voidaan päätellä eläinten erilaisista, ilmitulevista käyttäytymisistä.

Laitteilla ohjelmineen ei siten seurata sarvikuonoja, vaan muita villieläimiä. Näin tehden on mahdollista rientää paikalle, löytää salametsästäjät ja ehtiä sinne ennen kuin sarvikuonoja on ammuttu.

Tämäntyyppiset ohjelmat on alunalkaen kehitetty metsästyksen avuksi (Welgevonden Game Reserve) seuraamaan muiden lajien salametsästystä, mutta nyt kyetään siis muiden eläinten käyttäytymisestä päättelemään myös mahdollisten sarvikuonojen salametsästäjien liikkeet.

VIISI SARVIKUONOLAJIA

Kaikki sarvikuonot ovat varsin riippuvaisia vedestä ja ne juovat päivittäin, kun pieniä jokia ja lammikoita on tiheässä. Kuivana kautena ne voivat tulla kuitenkin toimeen useampia päiviäkin ilman vettä. Sarvikuonot tarvitsevat vettä ja mutakuoppia myös rypemiseen.

Kuten suuret ja pitkäikäiset eläimet yleensäkin, myös sarvikuonot lisääntyvät hitaasti. Sarvikuonot saavat tavallisesti yhden poikasen kerrallaan.

Poikaset ovat syntyessään suhteellisen pieniä, niiden paino on vain noin 4 % emon painosta. Poikaset voivat syntyä mihin vuodenaikaan hyvänsä. Urokset tulevat sukukypsiksi 7 - 8-vuotiaina, mutta pääsevät lisääntymään vasta 10-vuotiaina. Urokset tappelevat joskus kiivaasti keskenään.

Sarvikuonot elelevät pääasiassa yksikseen, poikkeuksena emon ja poikasen muodostama pari.

Sarvikuonojen määrä on vähentynyt häikäilemättömän metsästyksen vuoksi. Metsästyksellä on tavoiteltu sarvikuonon sarvia, joilla on luuloteltu olevan erilaisia lääkinnällisiä vaikutuksia.

Sarvikuonojen määrä maailmassa yhteensä 27 300 vuonna 2019

International Rhino Foundation ilmoittaa sarvikuonojen kokonaismäärän, ja sen mukaan maailmassa oli vuonna 2019 yhteensä noin 27 300 sarvikuonoa. Kymmenen vuotta aiemmin, vuonna 2009 sarvikuonoja oli 21 000 ja suurimmillaan määrä oli vuonna 2017, jolloin sarvikuonoja oli 29 000.

Eri sarvikuonolajien määrät, ei ihan tarkasti, vaan noin:

Isosarvikuono: noin 20 000 ja muutama sen lisäksi.
Pensassarvikuono: noin 5 000.
Pikkusarvikuono: alle 100.
Intiansarvikuono: noin 3 550.
Indokiinansarvikuono: noin 60.

Isosarvikuono.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Arno & Louise Wildlife / Arno Meintjes



Isosarvikuono.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © IIP Photo Archive

Isosarvikuono (leveähuulisarvikuono) (Ceratotherium simum)

Levinneisyys - Elää pääasiassa Etelä-Afrikassa mutta myös Botswanassa, Namibiassa, Swazimaassa ja Zimbabwessa.
Mittoja - Hartiakorkeus 150 - 180 cm, uroksen ruumis 370 - 400 cm. Häntä 70 cm. Etummainen sarvi 40 - 150 cm. Taempi sarvi 16 - 40 cm. Paino 1800 - 2700 kg.
Väriltään harmaa.
Elintavat - Päivä- ja yöaktiivinen.
Lisääntyminen - Kantoaika kestää 16 kuukautta, ja poikasia syntyy 2 - 3 vuoden välein. Elävät 40 - 60-vuotiaiksi.
Ravinto - Heinänlaiduntaja.
Uhanalaisuus - Kaksi alalajia, joista toinen, pohjoinen zairenisosarvikuono (C. simum cottoni) on äärimmäisen uhanalainen. Alalajista on jäljellä enää kaksi vankeudessa elävää naarasta – Najin ja Fatu, emo ja poikanen. Toinen alalaji on etelänisosarvikuono (C. simum simum). Sen luultiin jo 1800-luvulla kuolleen sukupuuttoon, mutta vuonna 1895 löydettiin kuitenkin pieni, alle sadan yksilön populaatio Etelä-Afrikasta. Yli vuosisadan ajan jatkuneen suojelun ansiosta kanta on saatu elvytettyä noin 20 000 yksilöön. Se onkin ainoa sarvikuono, joka ei ole tällä hetkellä uhanalainen, mutta silti silmälläpidettävä laji.

Pensassarvikuono.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Arno & Louise Wildlife / Arno Meintjes



Pensassarvikuono.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Yathin

Pensassarvikuono (suippohuulisarvikuono) (Diceros bicornis)

Levinneisyys - Elää ainoastaan pienillä alueilla Kamerunista länteen, rajoittuen idässä Somaliaan ja etelässä Etelä-Afrikkaan.
Mittoja - Hartiakorkeus 137 - 180 cm, ruumis 290 - 375 cm. Häntä lyhyt. Etummainen sarvi 42 - 135 cm. Taempi sarvi 20 - 50 cm. Paino 700 - 1400 kg.
Väriltään harmaasta ruskeanharmaaseen, iho karvaton.
Elintavat - Päivä- ja yöaktiivinen. Perusryhmänä naaras ja poikanen, mutta myös muita ryhmittymiä. Urokset usein yksin ja joskus hyökkääviä.
Lisääntyminen - Kantoaika 15 - 16 kk. Yksi poikanen syntyy kerrallaan, 2 - 4 vuoden välein. Sukukypsyysikä 4 - 5 vuotta, mutta urokset pystyvät kamppailemaan naaraista menestyksekkäästi vasta 10 vuoden iässä.
Ravinto - Pensaiden ja ruohokasvien lehdet, etenkin hernekasvit kuten akasiat. Perso suolalle. Juo päivittäin ja tekee juomapaikalle jopa 8 - 25 km vaelluksia.
Uhanalaisuus - Uhanalainen. Vähentynyt voimakkaasti etenkin metsästyksen takia. Vielä 1960-luvulla koko Afrikan kanta 65 000 yksilöä, nykyisin noin 5 000.

Pikkusarvikuono.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © David Ellis

Pikkusarvikuono (sumatransarvikuono) (Dicerorhinus sumatrensis)

Levinneisyys - Sumatransarvikuonoja elää Sumatran, Borneon ja Malesian tiheissä metsissä pieninä hajanaisina populaatioina.
Mittoja - Hartiakorkeus lähes 140 cm, pituus 250 - 315 cm. Etummaisen sarven pituus jopa 38 cm. Paino 600 - 800 kg. Pienin kaikista sarvikuonoista.
Väriltään harmaa, karvoitus pitkää ja harvaa.
Elintavat - Päivä- ja yöaktiivinen.
Lisääntyminen - Kantoaika arviolta 12 - 16 kk. Elinikä noin 32 vuotta.
Ravinto - Riipii ravinnokseen puuvartisia kasveja.
Uhanalaisuus - Erittäin uhanalainen. Jäljellä alle 100 yksilöä.

Intiansarvikuono.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © IIP Photo Archive

Intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis)

Levinneisyys - Elää Intiassa ja sen naapurimaissa.
Mittoja - Aasian suurin sarvikuono. Hartiakorkeus 170 - 200 cm. Uroksen pituus jopa 380 cm. Häntä 70 - 80 cm. Sarvia yksi ja sen pituus jopa yli 50 cm. Paino 1800 - 2700 kg.
Elintavat - Päivä- ja yöaktiivinen.
Väriltään harmaa, iho karvaton.
Lisääntyminen - Kantoaika 16 kk. Elinikä 45 vuotta.
Ravinto - Pääasiassa heinänlaiduntaja.
Uhanalaisuus - Uhanalainen laji. Intiansarvikuonoja elää Intiassa ja Nepalissa syyskuun 2017 arvion mukaan 3 550 yksilöä. Vaikka laji onkin edelleen salametsästäjien uhan vuoksi vaarassa, on se kuitenkin yksi suurimmista menestystarinoista sarvikuonojen maailmassa. 2000-luvun alkupuolella intiansarvikuonoja oli elossa enää alle 200 - ja nyt siis lähes kaksikymmentä kertaa enemmän. Laji on kuitenkin yhä uhanalainen, sillä vain kahdessa sen populaatioista on yli 100 yksilöä. (Määrä: Bureau of International Information Programs (IIP), USA - 14.9.2017)

Indokiinansarvikuono (jaavansarvikuono) (Rhinoceros sondaicus)

Levinneisyys - Indokiinansarvikuonoja on esiintynyt enää vain kahdella suojelualueella. Ujung Kulonin kansallispuistossa, Jaavan saarella Indonesiassa lajia elää vielä 50 - 60 yksilöä. Cat Tien kansallispuistossa Vietnamissa niitä on ollut muutama, onko enää, ei tiedossa. Myös Indokiinassa ja Thaimaassa voi olla joku yksilö, tätä ei tiedetä.
Mittoja - Hartiakorkeus jopa 170 cm. Sarvia yksi ja sen pituus 25 cm. Paino jopa 900 - 2300 kg.
Väriltään harmaa, iho karvaton.
Elintavat - Päivä- ja yöaktiivinen.
Lisääntyminen - Kantoaika 16 kk. Yksi poikanen syntyy muutaman vuoden välein.
Ravinto - Puuvartisten kasvien riipijä.
Uhanalaisuus - Erittäin uhanalainen. Maailman koko kanta noin 60 yksilöä.

Lähteet
IUCN
ADW
Maailman eläimet - Nisäkkäät 2 - Tammi
Eläinten maailma - Otava
Olli Marttila: Suuri savanni