Etelänseeprat vauhdissa.
"Harvat Afrikan savannien näkymät vetävät vertoja vaikuttavuudessa sille,
kun näkee seepralauman ryntäävän hurjaa vauhtia pitkin aukeata ruohoaavikkoa.
Niiden villissä menossa näyttäytyy koko Afrikan alkuperäisen
ja kesyttämättömän luonnon suurin kauneus."
Seepra tunnetaan raidoistaan - mutta miksi seepralla on raidat?
Seeprat tunnetaan mustavalkoisesta raitakuvioinnistaan. Kullakin kolmella seepralajilla
on toisista selkeästi erottuva raitakuviointi ja asiantuntija voi yhdellä silmäyksellä
erottaa, mikä seepralaji on kysymyksessä.
Oma kysymyksensä on se, että miksi seepralla on raidat.
Jo Darwinin ajoista lähtien biologit ovat hakeneet selityksiä raidoille.
Kysymys on aiheuttanut laajaa
pohdintaa, ja monenlaisia syitä raidoitukselle on esitetty. Desmond Morris on kirjassaan
"Miksi seepralla on raidat" paneutunut laajasti aiheeseen. Hän esittää yhdeksän
erilaista teoriaa, jotka selittävät seeprojen raidoituksen syitä. Jokaisessa on hänen mukaansa
jotakin hyvää, mutta mikään ei ole täysin vakuuttava. Jokin voi pitää paikkansa,
taikka useammat yhdessä - tai ei mikään ja joskus löydetään jokin ihan uusi selitys.
Desmond Morrisin selitykset seepran raidoille
1) Raidat ovat naamioitumiskeino - eläimen muoto hajoaa eikä peto erota seepraa.
2) Raidoituksen onkin tarkoitus näkyä hyvin selkeästi ja aiheuttaa optinen harha
tarkkailevalle pedolle - leijona ei kykene hahmottamaan seepran tarkkaa sijaintia.
3) Mustavalkoinen raidoitus häikäisee, sokaisee ja hämmentää vilistäessään saalistajan.
4) Saalistaja ei kykene arvioimaan laumaa tarkatessaan, missä yksi seepra loppuu
ja toinen alkaa. Kaikki katoaa yhdeksi raitamereksi.
5) Seeprat tunnistavat raidoituksesta omat lajitoverinsa.
6) Seeprat tunnistavat erilaisista raidoituksista laumansa kaikki yksilöt.
7) Raidat toimivat visuaalisina siteinä lauman yksilöiden välillä ja luovat
yhteenkuuluvuuden tunteen.
8) Suojakeino hyönteisiä vastaan, jotka eivät laskeudu mieluusti näin oudolle raitapinnalle.
Optinen vaikutelma häiritsee hyönteisiäkin.
9) Mustavalkoinen raidoitus on jäähdytyskeino.
Uusin selitys seepran raidoille: torjuu hyönteisiä
Uusin selitys seepran raidoille kertoo, että raitojen vuoksi hyönteiset eivät ole niin
hanakoita tulemaan seepran kimppuun. Seepran raidallisesta pinnasta heijastuva valo
ei houkuta puoleensa hyönteisiä.
Unkarilaisen Eötvösin yliopiston tutkijat ovat tutkineet
sitä, että millaiselle mustan ja valkoisen muodostamalle kuviolle paarmat laskeutuvat
mieluiten. Tällöin havaittiin, että paarmat välttivät enemmän raidallista pintaa, kuin
esimerkiksi shakkiruudullista. Vähiten paarmoja houkutti puoleensa sellainen pinta,
jossa mustat raidat olivat melko ohuita, eivät paksuja - juuri sellainen kuviointi,
joka on seepralla.
Tutkijoiden mukaan raidoitus myös vähentää valon polarisaatiota. Juuri polarisoituva valo
houkuttelee puoleensa paarmoja, sillä sitä esiintyy esimerkiksi vesilammikoissa,
joissa paarmat juovat, parittelevat ja munivat.
Kuviointien vaikutusta hyönteisiin on tutkittu jo aiemminkin. Vuonna 1981
havaittiin eräässä tutkimuksessa tsetsekärpästen olevan vähemmän viehtyneitä
raidalliseen, kuin yksiväriseen, mustaan tai valkoiseen eläimeen.
Tästä uudesta hyönteistutkimuksesta huolimatta, tutkijat uskovat edelleenkin,
että seeprojen raidoilla on niille selvästi myös sosiaalista merkitystä.
Tämä tehtävä raidoilla on kuitenkin ilmeisimmin kehittynyt vasta sitten,
kun evoluutio on kehittänyt raidoituksen nykyisen kaltaiseksi.
Koska seeprat eivät yleensä jähmety paikalleen nähdessään kaukana suuren petoeläimen, vaan pinkovat pakoon, ei raitojen toimimista hämäyksenä niitä vastaan
ole pidetty enää kovin uskottavana ajatuksena.
Seepran sikiö kehittyy pitkälle mustapintaisena, ja valkoiset raidat alkavat muodostua siihen vasta hyvin myöhäisessä tiineyden vaiheessa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva ylimpänä - Copyright
Pharaoh Hound
*Kuva alimpana - Copyright
Kerry Sanders
Seeprat tiellä Etelä-Afrikassa.
Tiikerihevosia
Vanha eläinkirja nimittää raidallisia seeproja tiikerihevosiksi, jollaisiksi
niitä sen mukaan "usein nimitetään" ja kuvailee niitä näin:
"Hevoseläinten heimon kolmantena ryhmänä ovat seeprat, jotka muistuttavat enemmän aaseja
kuin hevosia, mutta eroavat sekä aaseista että hevosista kauniin poikkijuovaisuutensa johdosta, jonka
mukaan niitä usein nimitetään tiikerihevosiksi. Aasia muistuttaa pysty, lyhyt harja, tupsupäinen häntä,
iso raskaannäköinen pää ja pitkät korvat. Eräiden seepralajien kaviot ovat kapeat ja korkeat kuin aasin,
kun taas toisten lajien kaviot ovat ikäänkuin hevosen ja aasin kavion keskiväliltä."
Etelänseepratamma vasoineen.
Seeprojen yleisiä ominaisuuksia
Seeproilla on paljon muitakin yhteisiä ominaisuuksia, kuin raidat.
Ne kaikki elävät Afrikassa ja ovat poikkeuksellisen sosiaalisia. Ryhmäkoko
vaihtelee kahdesta useaan sataan. Ryhmien hajaantuminen ja yhteenliittyminen
on sidoksissa laidunten kuntoon ja vesitilanteeseen. Pienissä laumoissa
on yksi uros, joka johtaa laumaa, muutama naaras ja joukko jälkeläisiä. Suurimmissa voi olla
useita satoja seeproja.
Hevosten heimossa seeprat muistuttavat enemmän aaseja, kuin hevosia.
Niillä on pysty, lyhyt harja, tupsupäinen häntä, raskaannäköinen
pää ja pitkät korvat. Kaviot ovat eräillä seepralajeilla kapeat ja korkeat,
ihan kuten aaseillakin.
Seeprat ovat muiden hevosten tavoin vaeltavia, kuitupitoisten heinien syöjiä.
Kuivakausina ne syövät myös puiden ja pensaiden lehtiä, juuria ja mukuloita.
Vettä seeprat juovat päivittäin. Seeprojen mieluisin elinympäristö ovat
rehevät savannit, mutta koska niiden asuinseuduilla ilmasto vaihtelee,
niiden on tiettyinä vuodenaikoina tyydyttävä siihen niukkaan ravintoon,
mitä kuivuuden vaivaama maa voi tarjota. Ruohon savannilla ehtyessä,
lähtevät seeprat pitkillekin, satojen kilometrien vaelluksille etsimään ruokaisempia maita.
Luonteeltaan seeprat ovat riehakkaita, meluisia ja tarkkaavaisia.
Ne eivät koskaan pyri piilottautumaan pedoilta tai jähmettymään vaaratilanteessa
paikoilleen. Ne lepäävätkin mieluiten ryhmissä avoimilla paikoilla, mistä on
hyvä näkyvyys - senkin uhalla, että tulevat itsekin helposti havaituiksi.
Erityisesti seeproja uhkaavia petoja ovat leijona ja täplähyeena. Vasoja uhkaavat
monet muutkin pedot.