Conan Doyle pub

Sherlock Holmesin luojan, kirjailija Conan Doylen syntymätalo on juuri vastapäätä kuvan pubia, joka kunnioittaa edesmennyttä, suurta kirjailijaa. Pub on yksi yrityksen Nicholson's Pubs monista, historiallisista pubeista.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva, Copyright © byronv2



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Gregory Wake

Sherlock Holmesin luonti

Kirjailija Sir Arthur Conan Doyle Doyle keksi Sherlock Holmesin ja salapoliisikertomukset vuonna 1885. Aluksi hän suunnitteli antavansa salapoliisille nimen Sherrinford Hope, jossa sukunimi Hope (=Toivo) oli sama, kuin valaanpyyntialus, jolla Doyle oli palvellut lääkärinä. Tästä nimi muuttui, Doylen vaimonkin vaatimuksesta, muotoon Sherrinford Holmes. Sitten vasta nimi muuttui Sherlock Holmesiksi.

Etunimensä Sherlock Holmes sai Lontoon Holmes-Seuran mukaan kuuluisan viulistin, Alfred Sherlockin mukaan. Sherlock on englantilainen sukunimi, mutta Doyle käytti sitä Holmesin etunimenä. Sukunimi Holmes tuli kunnianosoituksena erittäin teräviä, tieteellisiä analyysejaan esittäneelle bostonilaiselle lääkärille, kirjailijalle ja runoilijalle Oliver Wendell Holmesille (1809 - 1894).



Joseph Bell, kuva julkaistu vuonna 1914.

Kirjailijan omimana esikuvana Sherlock Holmesin hahmolle oli Edinburghissa hänen lääketieteen opintojensa aikainen opettaja, lääkäri ja kirurgi Joseph Bell (1837 - 1911). Doyle ihaili Belliä tämän terävän, tieteellisen huomiokyvyn ja mestarillisen päättelytaidon vuoksi. Bell kertoili luennoillaan, miten pienistä yksityiskohdista saattoi päätellä potilaan ammatin, sen myötä mahdollisen ammattitaudin ja muita hyödyllisiä taikka joskus myös hyödyttömiä yksityiskohtia. Doyle on muistellut Sherlock Holmesin syntymää näin:

"Muistelin vanhaa opettajaani, Joe Belliä, hänen haukankasvojaan, hänen omituista olemustaan ja hänen mielenkiintoaan pikkuseikkoja kohtaan. Jos hän olisi ollut salapoliisi, olisi hän varmaankin kehittänyt tuosta viehättävästä, vaikka järjestelemättömästä ammatista jotakin eksaktia tiedettä muistuttavaa. Se olisi varmasti ollut mahdollista todellisessa elämässä, miksei siis kirjallisuudessakin? On helppo sanoa, että joku mies on taitava, mutta lukija tahtoo todistuksia - samanlaisia todistuksia, joita Bell antoi meille joka päivä opetuksensa ohella."



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © CHRISTO DRUMMKOPF

Doylen tuotanto ja Holmesit

Doyle kirjoitti urallaan tieteiskirjallisuutta, historiallisia romaaneja, runoutta, näytelmiä, salatieteellisiä selvityksiä ja tietokirjallisuutta - mutta parhaiten hänet muistetaan Sherlock Holmesistaan. Doylen tuotannossa kolmas romaani oli samalla Doylen ensimmäinen sellainen romaani, jossa esiintyi Sherlock Holmes. Doyle kirjoitti kirjan kolmessa viikossa maaliskuulta huhtikuulle vuonna 1886. Kirjan työnimenä oli "Sotkuinen vintti". Se ilmestyi vuonna 1887 Britanniassa nimellä "Tulipunainen tutkielma", suomennettuna myös "Punaisten kirjainten arvoitus" (engl. "A Study in Scarlet"). Helppoa ei Sherlock Holmesin pääsy julkisuuteen aluksi ollut, sillä kirjan käsikirjoitus ei aluksi kelvannut monille kustantajille. Suomeksi teos on julkaistu useilla eri nimillä: "Kosto" (1898), "Kostaja" (1899), "Vainottu" (1908) ja "Punaisten kirjainten arvoitus" (1982).

Kun ensimmäinen Holmes-romaani ei saavuttanut Britanniassa menestystä, kirjoitti Doyle seuraavien vuosien aikana pari muuta kirjaa. Sitten yhdysvaltalainen kustantaja pyysi Doylelta jatkoa Sherlock Holmesille, sillä Yhdysvalloissa Holmesista pidettiin alusta alkaen. Niinpä toinen romaani Sherlock Holmesista oli vuonna 1890 ilmestynyt "Neljän merkki" (engl. "The Sign of the Four"). Holmesin myötä tuntemattomasa lääkäristä Doylesta tuli kuuluisuus koko maailmassa ja samalla hänen rahahuolensa olivat ikiajoiksi ohi.

Doyle kirjoitti Holmesista kaikkiaan 56 novellia ja neljä romaania. Ne olivat kuitenkin vain noin neljäsosa Doylen kirjallisesta tuotannosta, jonka valtaosan muodostivat historialliset kuvaukset. Ensimmäinen Holmes-novelli oli vuonna 1891 ilmestynyt "Kuningas ja laulajatar". Suomennoksiin lukeutuu, edellä esiteltyjen lisäksi "Sherlock Holmesin seikkailuja" / "Sherlock Holmesin seikkailut 1-3" (useita eri suomennoksia). Vuonna 1957 julkaistu teos sisälsi vuosien 1892, 1894 ja 1905 kokoelmat.

Sherlock Holmes on ollut pääosassa myös teoksissa "Kauhun laakso", "Hänen viimeinen tervehdyksensä", joka on julkaistu myös nimellä "Viimeinen tervehdys" sekä "Sherlock Holmesin muistikirja".



Strand Magazine oli brittiläinen kuukausittain ilmestyvä, hieno lehti vuosina 1891 - 1950. Lehdessä julkaistiin kaikki 56 Sherlock Holmes-novellia vuosina 1891-1927, korkealuokkaisesti kuvitettuina. Kun Baskervillen koira julkaistiin jatkokertomuksena 1901 - 1902, lehden levikki kasvoi 30 000 kappaleella.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Special Collections Toronto Public Library

Vuonna 1893 ilmestyneessä novellikokoelmassa The Memoirs of Sherlock Holmes, Sherlock Holmes yllättäen kuoli. Itse asiassa kirjailija laittoi sankarinsa kuolemaan siksi, että hän ei itse halunnut, että hänet muistettaisiin vain "Holmes-miehenä". Yleisön vaatimuksesta kirjailija joutui kuitenkin palauttamaan sankarin takaisin elävien kirjoihin ja tämä tapahtui, ensiksi Strand Magazinessa ja myöhemmin vuonna 1905 teoksessa "The Return of Sherlock Holmes" eli "Sherlock Holmesin paluu". Sherlock Holmesin paluuseen myötävaikutti myös se, että Doyle saattoi havaita, että Holmesin myötä hän saattaisi ansaita vielä suuret summat tekijänpalkkioita.



Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva muokattuna - Copyright © Alejandro Groenewold

Baskervillen koira

Sherlock Holmesin tähdittämien kirjojen joukossa on lähes 300-sivuinen "Baskervillen koira", joka on julkaistu suomeksi myös nimellä "Kamala öinen kummitus". Se ilmestyi alun perin jatkokertomuksena, "The Hound of the Baskervilles", Strand Magazinessa vuosina 1901 - 1902.

Strand Magazinessa Baskervillen koira sai vastaanottaa sensaatiomaisen menestyksen ja kuin kuumille kiville kadonneesta lehdestä jouduttiin ottamaan ennätysmäiset seitsemän painosta, enemmän kuin ikinä muulloin. Tämä Doylen kerronnan huippuihin lukeutunut teos on ollut kautta aikain suosituin Sherlock Holmes-tarina. Se on kauhutarina, jonka keskeisenä hahmona on Dartmoorin synkeällä nummiseudulla uhrejaan vaaniva, valtavan suuri paholaiskoira, tai pikemminkin yliluonnollista valoa hohtava hornan hurtta.

Baskervillen koiran kirjoittamiseen Doyle sai alkuidean, oltuaan muutaman päivän vierailulla Devonshiressä, paikallisen sanomalehtimiehen ja kirjailijan Bertram Fletcher Robinsonin (1870 - 1907) kutsumana. Kun Doyle antoi katseensa vaeltaa yli hyytävän tuulen tuivertamien, salaperäisen sumun verhoamien nummien, alkoi hänen mielikuvituksensa liitää ja vierailun seurauksena syntyi yksi rikoskirjallisuuden kuolemattomista klassikoista. Brittiläisessä kansanperinteessä on tarinoita "mustasta kuoleman hurtasta", ja Doyle hyödynsi myös noita tarinoita, romaania kirjoittaessaan.

Baskervillen koira ilmestyi vuosia sen jälkeen, kun Sherlock Holmes oli jo kuollut. Tässä kirjassaan Doyle osoitti katumustaan ja kääntymystään siitä, että hän oli antanut sankarin kuolla ja alkoi palautella tätä takaisin henkiin. Baskervillen koirassa tohtori Watson muisteli silti vielä ystävänsä aikaisempia seikkailuja. Vuotta myöhemmin, vuonna 1903 ilmestyi sitten "Autio talo", sekin Strand Magazinessa ja se aikaansai kirjallisen räjähdyksen. Tämän julkaisun myötä lehdenmyyjät olivat jäädä riehaantuneiden ostajien jalkoihin, sillä tämä kertomus julisti sanomaa Sherlock Holmesin ihmeellisestä pelastumisesta ja paluusta.

Baskervillen koira on synnyttänyt jälkimainikeja, lue niistä tarkemmin.



Sherlock Holmes

Sherlock Holmes on maailman kuuluisin ja paras yksityisetsivä, mestarisalapoliisi vailla vertaa. Holmesin tarkka titteli on "Consulting detective" - hän on neuvotteleva ja keskusteleva etsivä. Merkillepantavaa on se, että Sherlock Holmes halusi auttaa erityisesti yhteiskunnan vähäosaisimpien asiaa. Hän käytti joskus korvauksettakin salapoliisinkykyjään rikostapausten selvittämiseen siten, että syyttömästi tuomitut lopulta vapautettiin.

Ei ole sellaista rikosta, jota Sherlock Holmes ei kykenisi selvittämään. Tutkimuksissaan Holmes käyttää hyväkseen ainutlaatuista päättelykykyään, ihmistuntemustaan ja monien eri tieteen alojen erityistuntemuksiaan. Keskustelut rikoksiin liittyvien ihmisten ja epäiltyjen kanssa ovat Holmesille tärkeitä, sillä niissä hän saa kaivetuksi esille tärkeitä seikkoja. Vaikenevakin rikollinen kertoo ja paljastaa vaietessaan Sherlock Holmesille tahtomattaankin paljon. Psykologisilla kyvyillään Holmes onnistuu kaivamaan ihmisistä esille mitä erinäisimpiä puolia, vaikka nämä kuinka yrittävät hämätä ja harhauttaa.

Nerouden ylistys

Sherlock Holmesin tärkein ominaisuus on hänen neroutensa. Hän hankkiutuu mitä vaikeimpien tehtävien ja pulmien äärelle ja ratkoo ne kaikki lopulta vuorenvarmasti ja vieläpä kuin leikittelevästi näytöstyyliin, osoittaakseen omaa suvereeniuttaan. Juuri tämä on se seikka, jota hänessä keskeisesti ihailemme. Hän tekee mahdottomasta mahdollisen ja onnistuu siinä, missä tuskin kukaan toinen ihminen maailmassa voisi onnistua.

Yksi Sherlock Holmesin tutkimusmenetelmistä oli kaiken epäolennaisen poissulkeminen. Hän poisti erilaisista mahdollisuuksista kaikki mahdottomat vaihtoehdot, ja se, mitä jäi jäljelle, oli totuus, vaikka se olisi tuntunut kuinka sopimattomalta ratkaisulta hyvänsä. (When you have eliminated the impossible, whatever remains, however improbable, must be the truth.)



Kuvitus Sidney Paget.