Tunturisuden sivut
Kuvassa yllä lupiinipelto Islannissa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Joe deSousa

SINILUPIINI (Lupinus angustifolius) Heimo: Hernekasvit - Fabaceae (Leguminosae)

Sinilupiinit levittäytyvät kasvumaillaan ahnaina kuin sudet. Susiin viittaa niiden nimessä lupiini, joka juontuu latinan sanaan susi, lupus. Tämän vertauksen on aikanaan tehnyt jo antiikin luonnontutkija Plinius. Luonnossa villinä kasvava sinilupiini on yksivuotinen lupiineihin kuuluva ruoho, palkokasvi. Lajia esiintyy Etelä-Euroopassa. Sinilupiinilla on vuosituhansien mittainen historia maanparannus-, rehu- ja ravintokasveina Välimeren alueella.

Sinilupiinin pitkäruotiset ja korvakkeelliset lehdet jakaantuvat kapeisiin, tasasoukkiin, tylppiin ja kaljupintaisiin sormilehdyköihin. Lehdyköitä on 7 - 9.

Sinilupiinin kukkien teriö on vaaleansininen. Kasvin korkeus on 30 - 60 cm. Varsi on myötäkarvainen. Kukkii kesä-heinäkuussa. Sinilupiinin hedelmänä on 4 - 6 cm pitkä, lyhytkarvainen, kellanruskea-musta, 4 - 6-siemeninen palko.

Kukan teriö on vastakohtainen, kirkkaan vaaleansininen tai joskus valkoinen, 11 - 13 mm pitkä ja perhomainen - terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet, alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho. Verhiö on 2-huulinen, ylempi huuli alempaa selvästi lyhyempi, syvälovinen. Heteitä on 10, palhot yhdistyväisiä. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto on pitkä terttu varren päässä.

Kaffepapuja ja kohvipapuja

Sinilupiinin siemeniä on Venäjällä ja myös Suomessa, Laatokan Karjalassa, käytetty joskus köyhinä aikoina kahvinkorvikkeena. Tästä johtuvat vanhat, kasvista käytetyt nimet kaffepapu, kahvilupiini, karvaspapu ja kohvipapu.

Saksalaisten tutkimuksia ja lupiinikahvia

Ensimmäisen maailmansodan aikana tutkijat Saksassa selvittelivät innolla niitä erilaisia mahdollisuuksia, miten sinilupiineja voitaisiin käyttää hyötykasvina. Tällöin he havaitsivat ne suuret mahdollisuudet, mitä kasviin liittyi.

1918 Hampurissa kerrotaan pidetyn todelliset lupiinipäivälliset. Tuolloin pöydän kaikki antimet oli saatu lupiinista ja niihin kuuluivat: lupiinialkukeitto, valkuaispuristeesta valmistettu lupiinipihvi, lupiinimargariini, lupiinijuusto, lupiiniaperatiivi ja luonnollisestikin jälkiruoaksi vahvaa ja maukasta lupiinikahvia.

Sinilupiini

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Chuck Abbe, Nine Sisters - Photography or Chuck Abbe ninesistersphotography.com.

Jalostetun sinilupiinin siemenet ihmisravintona

Luonnossa esiintyvä sinilupiini on myrkyllinen, eikä se se sovellu ihmisravinnoksi. Villilupiini sisältää myrkyllisiä alkaloideja. Tien varsilla, joutomailla ja pelloilla nähtäviä villilupiineja ei tule syödä. Siispä on syytä muistaa ja korostaa: HUOM! Sinilupiini ja tienvarsilupiini ovat eri kasveja! Älä syö tienvarsilupiineita!

Jalostettu sinilupiini soveltuu ihmisravinnoksi. Makealupiineihin kuuluva sinilupiini on Välimereltä peräisin oleva jalostettu viljelykasvi. Ihmisravintoa voi valmistaa vain kasvin siemenistä.

Sinilupiini on palkokasvi. Se jättää maahan typpeä, jota sen juuribakteerit sitovat ilmasta. Pääjuuri on vahva ja syvälle tunkeutuva.

Proteiini- ja kuitupitoinen viljelty sinilupiini on Suomessa vielä varsin tuntematon kasvi myös ihmisravintona. Siinä on valkuaista melkein yhtä paljon kuin soijapavussa. Ihmisravinnoksi käyvät vain viljellyn sinilupiinin siemenet. Sinilupiinin sisältämät, lyhytketjuiset aminohapot alentavat verenpainetta ja kolesterolia.

Sinilupiini

All rights reserved
*Kuva - Copyright M Ángeles y Jesús
Photo used with permission.

Sinilupiinin viljely ja käyttö Suomessa

Sinilupiini on viljelykiertoon hyvin sopiva, typpeä sitova, syväjuurinen kasvi. Helsingin yliopiston kasvinviljelytieteen lehtori Fred Stoddard odottaa siitä uutta valkuaispitoista viljelykasvia, erityisesti märehtijöille, mutta myös ihmisravinnoksi. Sinilupiini parantaa maan rakennetta ja on kaiken kaikkiaan erinomainen kasvi viljelykiertoon.

Sinilupiinin erityinen piirre on se, että se kykenee ottamaan fosvoria ja kaliumia syvältä maaperästä. Se ei siten tarvitse paljon lannoitusta. Jotta juurinystyrät toimivat hyvin, ensimmäistä kertaa kyseisellä pellolla viljeltäessä siemen on ympättävä. Sinilupiinille on oma ymppinsä. Sinilupiini on helppohoitoinen ja erittäin hyvin kasvitauteja kestävä viljelykasvi. Sadonkorjuu tapahtuu leikkuupuimurilla. Hyvä ominaisuus on myös tasainen joutuminen.

Sinilupiini kasvaa hitaasti, joten se jää helposti alakynteen rikkaruohojen kanssa. Kasvuun päästyään se kuitenkin varjostaa tehokkaasti ja siten pitää rikat kurissa.

Sinilupiinien siemenistä leivotaan leipää esimerkiksi Australiassa. Sinilupiini sopii hyvin viljeltäväksi myös Suomessa. Suomessa jalostettua sinilupiinia viljeli vuonna 2012 kymmenkunta viljelijää. Sinilupiinien viljelyssä käytetty peltoala oli noin sata hehtaaria.

Viljeltynä sinilupiini ei välttämättä ole sininen, se voi olla myös valkokukkainen. Sinilupiini ja luonnonvarainen lupiini eivät risteydy, eikä siten ole vaaraa, että viljelty lupiini karkaisi luontoon tai että siihen siirtyisi risteytymisen kautta myrkyllisiä aineita.

Suomessa sinilupiineja on käytetty lähinnä eläinrehun valmistuksessa. Eläinrehuksi viljeltyä sinilupiinia valmistetaan muun muassa Australiassa, Saksassa ja Tanskassa. Tietämys Suomessa sinilupiinista on vielä varsin vähäistä ja siksi ei ole juuri valveutuneita kuluttajia, jotka kysyisivät sinilupiinituotteita. Jos kuluttajien kiinnostus kasvaa, voi tuotanto ihmisten tarpeisiin myös kasvaa.

Mitään suuria markkinoita sinilupiineille ei ole odotettavissa, sillä asiantuntijan mukaan ihmisravinnoksi sinilupiinia voitaisiin viljellä Suomessa joitakin satoja hehtaareja ja eläinravinnoksi muutamia tuhansia hehtaareja.

Suomeen tuodaan jonkin verran lupiinijauhoa, joka soveltuu mm. leipomiseen. Eräitä lupiinituotteita myydään myös ekokaupoissa.

Sinilupiini

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Hans-Jürgen Becker

Sinilupiinit koristekasveina

Sinilupiinin kukinto on kaunis, joten kasvi soveltuu hyvin myös koristekasviksi puutarhaankin. Siemenkauppa.com kuvailee sinilupiinia lyhyesti ja ytimekkäästi näin:

"Nopeakasvuinen ja kuivuutta kestävä kukka. Lupiini on typpeä sitova kasvi. Sen pitkä juuristo sitoo maaperää ja hakee ravinteet syvältä. Kukkii heinäkuusta syyskuuhun ja houkuttelee mehiläisiä."

Sinilupiini

All rights reserved
*Kuva - Copyright Luísa Cortesão
Photo used with permission.


Lähteet
YLE, Anne Orjala: Harva tuntee proteiini- ja kuitupitoisen sinilupiinin hyödyt
Wikipedia
Maaseudun tiede: Sinilupiinista uusi viljelykasvi
http://www.prokantri.fi/ - Sinilupiini
Luontoportti: Sinilupiini