Tunturisuden sivut
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by © Sergey Gorodnichev
*Photo used with permission.

Soopeli (Martes zibellina)

Soopeli on hieman näätää pienempi näätäeläin. Muuten lajit ovat hyvin samanlaisia ja ne voivat risteytyäkin keskenään. Soopelilla on kuitenkin pidemmät raajat, sillä on suipompi kuono ja se on selvästi isokorvaisempikin.

Soopelilla on hoikka ja pitkänomainen ruumis. Soopeliuroksella on pituutta 35 - 56 cm ja sen hännällä on pituutta 11 - 20 cm. Uroksella on painoa 1,0 - 1,8 kg ja se on hieman kookkaampi, kuin naaras, jolla on painoa enintään 1,5 kg. Naaraalla on pituutta 35 - 51 cm ja sillä on hieman lyhyempi häntä, kuin uroksella.

Soopeli

Soopelin turkki

Soopelin kevyt, hyvin tiheä ja hyvin arvokkaaksi luokiteltu, loistelias turkki on kiiltävä ja silkinpehmeä. Sen väri vaihtelee mustanruskeasta vaaleanruskeaan. Kurkun kohdalla turkissa voi olla eräillä yksilöillä kellertävä laikku, vaikka kurkkutäplästä ei voidakaan puhua. Värissä on huomattavia, yksilöllisiä vaihteluja.

Yleisväri on kuitenkin harmahtavan ruskea, toisinaan mustaan toisinaan taas ruosteenpunaiseen vivahtava. Selkä on tummempi, kuin vatsapuoli. Pää puolestaan on useimmiten muuta ruumista vaaleampi, eli tuhkan- tai kellertävän harmaa. Turkin pohjavillassa on kaunis siniharmaa vivahdus.

Talviturkki on himmeähköä ja ohutta kesäturkkia paljon kauniimpi ja tiheämpi.

Soopeli

Kartalla ovat vihreinä ne alueet, joilla elää soopeli.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Chermundy

Levinneisyys ja kotiseudut

Soopeli on pohjoisen havumetsävvöhykkeen laji, Aasian kylmien ja lauhkeiden seutujen asukas. Se on alkujaan elänyt Siperian itäosista Skandinavian pohjoisosiin, missä sitä tavattiin aiempien käsitysten mukaan vielä 1600-luvulla. Nykytutkimuksen mukaan soopeleita ei kuitenkaan olisi asunut Suomessa tai sen lähialueilla 1600-luvulla taikka sen jälkeen laisinkaan. Miten asian laita lienee, vielä 1980-luvulla painettujen eläinkirjojen mukaan soopeleita on elänyt Suomen koillisimmassa osassa. Vuosisatojen kuluessa soopelia ryöstömetsästettiin ja sen levinneisyysalue supistui ja kanta kutistui.

Vuonna 1935 Neuvostoliitossa asetettiin soopelin metsästykselle ja turkiskaupalle viiden vuoden kielto. Sen myötä soopelikanta elpyi. Nykyisin soopeleita elää pääosin Siperian valtavalla taigalla, Uralin ja Tyynenmeren väliin sijoittuvalla alueella. Soopeleita elää myös Mongoliassa, Kiinassa, Kazakstanissa, Hokkaidon saarella Japanissa ja Korean niemimaalla. Soopelilla on alalajeja, jotka määrittyvät niiden asuinseutujen mukaan, mutta perussoopeli on Venäjällä elävä Siperian soopeli.

Soopelin mieluisia kotiseutuja ovat puistomaiset vanhat metsät, sekä vuorten rinteet metsänrajan alapuolella. Se suosii korkeiden vuoristojen esivuoria, missä metsänpeitteiset kukkulat vuorottelevat kääpiöleppien peittämien rotkolaaksojen kanssa. Laajoilla alueilla, missä kasvaa kääpiömänty eli pensassembra (Pinus pumila), sekä vuorten alapuolella olevilla tuntureilla, soopeli löytää antoisia metsästysmaita ja piilopaikkoja. Näissä maisemissa kasvaa runsaasti ravintoa pienjyrsijöille, jotka ovat soopelin pääravintoa. Ei soopeli korkeitakaan paikkoja kaihda, sillä Verhojanskvuoristossa se elää yli kahden kilometrin korkeudessa.

Liian tiheät ja yhtenäiset metsät eivät ole soopelin mieleen. Tundroilta sekä tunturinummilta se puuttuu kokonaan.

Soopeli

Soopelin kotimetsää Siperiassa. Kuvasta löytyy tarkoin tutkimalla vasemmasta laidasta soopelin jäljet.

Soopeli

Siperian metsissä on marraskuussa hyvin hiljaista. Elämästä viestivät soopelin jäljet lumessa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Tatiana Bulyonkova

Ravinto

Soopeli on kaikkiruokainen ja luonteeltaan yöpetoeläin. Se elää enemmän maassa kuin puissa, eikä vaeltele niin laajasti ympäriinsä, kuin näätä. Soopelin saaliseläimiä ovat pienet jyrsijät, kuten punamyyrät. Tilaisuuden tullessa soopeli ahdistaa myös jäniksiä, metsoja, riekkoja, murmeleita, piiskujäniksiä, hyönteisiä, vesisalamantereita ja pikkulintuja. Ei se halveksi lintujen munia ja poikasiakaan ja sille maistuvat myös saukkojen jäljiltä jääneet forellit eli purotaimenet. Soopeli voi myös kalastaa itse kaloja etukäpälillään. Soopeli voi syödä myös marjoja ja se on erityisen ihastunut pihlajanmarjoihin, juolukoihin, variksenmarjoihin ja kuusamanmarjoihin (Lonicera caerulea).

"Metsästäessään soopeli tavallisesti hiipii pahaa aavistamattoman saaliinsa kimppuun, mutta kun lumipeite on syvä, se juoksee pakenevan jäniksen jälkeen. Kun se haluaa hiipiä lumeen kaivautuneen metson tai lepäävän jäniksen kimppuun, ei se lähestykään saalistaan lumen päällä vaan alla. Ainoastaan silloin tällöin se pistää kuononpään ylös, haistelee ja kurkistelee, onko suunta oikea ja saaliskohde vielä sijoillaan. Kun välimatka on tullut tarpeeksi lyhyeksi, se syöksyy muutamalla loikkauksella uhrinsa kimppuun. Kamppailu on lyhyt sen jälkeen, kun soopeli on tarttunut saaliinsa kurkkuun tai niskaan, mutta usein saa hyökkääjä ratsastaa kappaleen matkaa, tai lentää hetkisen ilmassa saaliinsa mukana." - Eläinten maailma, Otava 1954.

Soopeli syö vain tuoretta lihaa eli se tappaa itse saaliinsa. Vain talvella se saattaa hätätilassa turvautua myös raatoihin. Jos se ei jaksa syödä saaliistaan kaikkea kerralla, se saattaa hillerin tavoin kätkeä ylimääräisen ravinnon piilopaikkoihinsa. Talviaikaan soopeli voi huonon ravintotilanteen vallitessa lähteä vaeltamaan.

Soopeli

Lisääntyminen ja pesintä

Soopeli rakentaa kaksi pesää, talvipesän ja poikaspesän. Joulukuusta huhtikuuhun se asustaa talvipesässään, maakolossa, jonka halkaisija on suunnilleen 35 cm ja josta johtaa maanpinnalle 0,5 - 1 metrin pituinen ja halkaisijaltaan 10 - 12-senttinen käytävä. Kolo sijaitsee tavallisesti jonkin juurakon, kannon tai kaatuneen puun alla, ja käytävän suuaukko on yleensä hyvin piilotettu.

Vuoristossa soopeli kaivaa pesänsä kivien alle tai kallionkoloon. Lumi ei pääse koskaan tunkeutumaan tähän heinillä, sammaleella ja kuivilla lehdillä lämpimäksi vuorattuun koloon. Soopeli rakastaa puhtautta ja käy säännöllisesti tekemässä tarpeensa noin kymmenen metrin päässä pesästään. Kovilla pakkasilla soopeli voi pysytellä pesässään useita päiviä.

Keväällä soopeli jättää talvipesänsä ja viettää kesäaikaansa tilapäisissä suojissa. Naarassoopeli valmistelee ennen synnyttämistä itselleen kesäpesän jostakin kuivasta paikasta. Hyvä pesäpaikka on esimerkiksi tikankolo, joka voi olla jopa yli kymmenen metrin korkeudella.

Soopelin pariutuminen tapahtuu kesä-heinäkuussa, ja poikaset syntyvät - pitkään viivästyneen sikiönkehityksen jälkeen - huhti-toukokuussa. Poikasia syntyy 2 - 4, joskus 5 ja hyvin harvoin 6 taikka 7. Kissanpentuja muistuttavat poikaset ovat 10 cm:n pituisia ja niitä verhoaa tummanharmaa turkki. Niiden silmät avautuvat suunnilleen 35 vuorokauden kuluttua. Emo imettää jälkeläisiään useita viikkoja ja alkaa sitten ruokkia niitä liharavinnolla, jonka se ensin sulattaa ja sitten oksentaa niille. Noin kahden kuukauden ikäisinä poikaset lähtevät tutustumaan ulkopuoliseen maailmaan. Koska ne ovat tuossa iässään varsin avuttomia, on niiden kuolleisuus suuri.

Soopelin uhat

Monet suuremmat petoeläimet saalistavat soopeleita. Näitä petoja ovat tiikeri, susi, kettu, ahma, ilves, kotka ja huuhkaja. Metsässä taitavasti kiipeilevä soopeli on useilta pedoilta turvassa, mutta heti kun se ylittelee aukeita paikkoja, on se suuressa vaarassa. Kettu sieppaa soopelin jos toisenkin, joka on uskaltautunut liian kauaksi pelastavasta puusta.

"Kun lumi on syvää ja irtonaista sekä tuuli navakkaa, on matkaa tekevällä soopelilla tapana tuon tuostakin kiivetä muutamia metrejä lähimpään puuhun. Sieltä se heittäytyy taas alas lumelle, loikkaa kappaleen matkaa ja kapuaa uuteen puuhun. Soopeli pelkää kettua, joka äänettömästi hiipii höllällä lumella tai myrskyn ulvoessa. Sen vuoksi soopelin on pakko silloin tällöin hakeutua korkeisiin tähystyspaikkoihin, mistä käsin se voi nähdä sellaisen vaaran, josta korva ei kykene varoittamaan. Tämä voi pelastaa soopelin, mutta se on kuitenkin täysin suojaton kotkaa vastaan, joka soopelin manöövereistä piittaamatta iskee äänettömältä taivaalta juuri silloin, kun tuntuisi olevan turvallisinta." - Eläinten maailma, Otava 1954.

Soopeliturkikset

Soopelin turkki on arvokkain näätäeläinturkki ja sillä on käyty kallisarvoista kauppaa keskiajalta lähtien. Monet kuningashuoneet Euroopassa ovat erikoistuneet vuorailemaan hallitsijoitaan, kuningattaria ja kuninkaita, ylellisillä soopeliturkiksilla.

Soopelin turkki on loistokkaan kauneutensa ohella erityinen turkiskäytössä siksi, että sitä voi silittää joka suuntaan ja se tuntuu aina yhtä pehmeältä. Sitä ei voi siten silittää laisinkaan vastakarvaan, jolloin se tuntuisi karkeammalta. Vuoden 2020 hintatason huomioiden, täysimittainen soopeliturkki maksaa vähintään yli 10 000 euroa.

Soopeliturkin hinta voi olla myös huomattavasti suurempi silloin, kun sen suunnittelusta ja valmistuksesta vastaavat alan suurimmat mestarit. Esimerkiksi muotoilija Dennis Basso julkisti vuonna 2014 4-vuotiaille tytöille suunnatun soopeliturkin, jonka hinta oli 34 000 euroa. Tämä sai eläinsuojelutahot nousemaan vimmaisaan vastustukseen ja he kuuluttivat esimerkiksi sitä, että on eettisestikin väärin tehdä turkiksia lapsille, jotka juuri suhtautuvat kaikista myötämielisimmin eläimiin.

Soopelin tila luonnossa

Soopelin tila on vankka ja vakaa, eli niitä on runsaasti, yli kaksi miljoonaa yksilöä Siperiassa, eikä kanta ole uhattuna. Vuonna 2016 IUCN määritti, että soopelikannan suuruus oli kasvava.

Soopeli

Kuvan veistos sijaitsee Irkutskissa, Siperiassa Venäjällä. Soopeli on jäänyt ison ja oudon näköisen petoeläimen saaliiksi. Suuri, myyttinen petoeläin on Irkutskin symboli ja se tuntee nimen "babr". Alunalkaen pedon olisi pitänyt esittää siperiantiikeriä, mutta erilaisten väärinymmärrysten kautta kuvanveistäjä loi tämän pedon, jollaista ei koskaan ole ollut maan päällä. Nykyisin Irkutskissa on useampiakin babr-veistoksia.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by © ValKamch
*Photo used with permission.


Lähteet
*Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja
*Spectrum - WSOY
*Eläinten maailma - Otava
*Kodin suuri eläinkirja Weilin + Göös
*IUCN
*ResearchGate
*Animal Diversity Web
*MailOnlne: Is this price fur real? Designer Dennis Basso unveils £30,000 sable coat for four-year-old girls
Erityistietoa
Esihistoriaa
Eläimiä aakkosittain
Näätäeläimet
Koiraeläimet
Kissaeläimet
Afrikan eläimiä
Oravat
Linnut
Ihmisen seurassa
Rotuesittelyt
Ihminen