Porilaisten marssi - säv. Christian Fredric Kress - san. J. L. Runeberg
"Pojat, kansan urhokkaan,
mi Puolan, Lützin, Leipzigin
ja Narvan mailla vertaan vuoti,
viel' on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.
Pois, pois rauhan toimi jää,
jo tulta kohta kalpa lyö
ja vinkuen taas lentää luoti.
Joukkoon kaikki yhtykää,
meit' entisajan sankarhenget tervehtää.
Kauniina välkkyy muisto urhojemme,
kuolossa mekin vasta kalpenemme.
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö
sun poikas milloinkaan!
Kauniina välkkyy muisto urhojemme,
kuolossa mekin vasta kalpenemme.
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö
sun poikas milloinkaan!
Uljaana taistolippu liehu,
voitosta voittohon
sä vielä meitä viet!
Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!
Uljaana taistolippu liehu,
voitosta voittohon
sä vielä meitä viet!
Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!"
Lauri Allan Törni oli kolmen maan armeijassa palvellut suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari.
Hän palveli Suomen armeijassa kapteenina, kansallissosialistisen Saksan Waffen-SS-joukoissa 1941 Untersturmführerinä
ja 1945 Hauptsturmführerinä sekä Yhdysvaltojen armeijassa kapteenina vuodesta 1960. (Wikipedia)
Viihdemusiikista kunniamarssiksi
Porilaisten marssin syntyhistoria on värikkäässä polveilussaan halki vuosisatojen kuin satua. Puolustusvoimiemme komean kunniamarssin
alkujuuret juontavat vuoteen 1773. Silloin tämän saman marssin pääteema kuultiin Tukholmassa
baletin Acis ja Galatea väliaikamusiikissa erään kontratanssin teemana. Tämä tanssi saavutti
suuren suosion sekä Norjassa että Ruotsissa. Tai oikeastaan marssin alkujuuret juontavat vieläkin kauemmaksi,
sillä samaa sävelmää on käytelty marssin alkutahteina Ranskassa ja Isossa-Britanniassa vieläkin varhemmin.
Noina aikoina ei tunnettu juurikaan musiikissa tekijänoikeuksia, ja niinpä juuri samana vuotena 1773
melodiaa käytteli vapaasti omassa tuotannossaan myöskin Carl Mikael Bellman, joka hoksasi
sen tarttuvuuden ja hienot ominaisuudet.
Olihan tämä sama sävel sotilaskäytössäkin jo 1700-luvun lopulla. Svean henkivartiokaarti
nimittäin soitteli sitä juhlamarssinaan. Muuallakin Euroopassa sävel oli sotilasorkestereiden ohjelmistoa
ja marssi tunsi sellaisia nimiä, kuin Bonaparten marssi Egyptissä ja Austerlizin marssi.
Kun Jääkärimarssin sanat kuljetettiin kuriiripostina Suomeen Saksasta, niin Porilaisten marssin sävelen puolestaan
toivat mukanaan Suomeen Ruotsista sotilassoittajat. Musiikki on perusluonteeltaan kansainvälistä ja universaalia. Suomen sodan aikoihin 1809 marssi
oli Suomenkin maaperällä jo hyvin tunnettu ja sitä soiteltiin Viaporin Leskikuningattaren henkivartiokaartin
soittokunnassa, nyt nimellä Leskikuningattaren marssi. Tätä soittokuntaa johtava kapellimestari Christian Fredric
Kress jätti jälkensä marssin sovitukseen ja sävelpuoleen. Hän johti Helsingissä myös muita orkestereita
ja niin marssi sai vankan jalansijan maamme sotilasmusiikin parissa.
Vaikka Kress mainitaankin marssin säveltäjäksi, ei asia kuitenkaan ole ihan yksinkertainen, kuten
tästä esityksestäkin käy ilmi.
Kaartin Jääkärirykmentin kunniakomppania ja soittokunta.
Taustalla presidentinlinna - toukokuu 2009.
Viimevirittelyt ja nykymuotonsa marssi sai 1850-luvulla, kun Turun Krenatööritarkk'-ampujapataljoonan
kapellimestari Conrad Greve muokkasi sen oman pataljoonansa kunniamarssiksi.
Kun Akademiska Sångföreningen lauloi esityksessään tämän sävelmän, se sai nimekseen Porilaisten marssi,
Georg Carl von Döbelnin komentaman rykmentin mukaan. Suomen sotaan nimi liittyi siksi,
että Greve oli käytellyt samaa marssin sävelteemaa Suomen sotaa kuvaavan näytelmänkin musiikissa.
Ansion marssin nimestä jakavat siten Greve ja näytelmän kirjoittanut Fredrik Berndtson.
Marssin seuraavat vaiheet ovatkin jo tutumpia. Sakari Topelius kirjoitti marssiin uudet sanat vuonna 1858 ja Friedrich Pacius
puolestaan sovitti sen mieskuorolle. Pari vuotta myöhemmin 1860 seurasi taas kerran uusi viimeistely,
kun puolestaan kansallisrunoilijamme J.L. Runeberg muokkasi Topeliuksen tekstin pohjalta marssille uudet sanat.
Tässä vaiheessa marssin lopulliseksi nimeksi oli sentään vakiintunut jo Porilaisten marssi.
Kenraalimajuri Wilhelm Thesleff määräsi vuonna 1918 Porilaisten marssin sotaväen kunniamarssiksi.
Sellainenhan se on tänäkin päivänä ja sillä tervehditään nykyisinkin ylipäällikköä, tasavallan presidenttiä.
Käytelläänhän marssia valikoidusti muissakin juhlallisissa yhteyksissä silloin, kun tunnelma halutaan kohottaa
mahdollisimman isänmaalliseksi ja yleväksi. Porilaisten marssi kajahtaa kauneimmillaan aina silloinkin,
kun suomalainen voittaa Olympialaisissa kultaa.
Everstiluutnantti Lauri Ruotsalo lähimpine upseereineen (JR35) ruokailemassa. Kuvasta ei ole säilynyt varmaa ajoitusta tai kuvaajatietoja, mutta se on Lauri Nautelan
valokuva-albumista "Jatkosota 1941-44".
Nautelankosken museon kokoelmat.