Orava on siitä erityinen eläin, että sen nähdäkseen ei useinkaan tarvitse poistua omasta pihapiiristään, eikä edes kodistaan minnekään. Usein sitä voi tarkkailla ja seurailla kahvia juodessaan, keittiön ikkunasta.
Oravalle tieteellisen nimen antoi Linnaeus vuonna 1758. Orava kuuluu lahkoon jyrsijät, Rodentia. Suvun tieteellinen nimi sciurus viittaa siihen, että orava aivan kuin istuu oman häntänsä varjossa. Kreikan skia tarkoittaa varjoa - oura on häntä.
Jyrsijöiden lahkon luonteenomaisin piirre on hampaiston rakenne. Sekä ylä- että alaleuassa on kaksi vahvaa etuhammasta. Etuhampaat ovat avojuuriset ja ne kasvavat sitä mukaa kuin ne kuluvat kärjestä. Kiilteen peittämät ne ovat ainoastaan etupuolelta. Siksi hampaan takalaita kuluu nopeammin ja hammas on muodoltaan talttamainen. Jyrsijöiden lahko on suurin nisäkäslahko; siihen kuuluu yli 1500 lajia.
Ominaisuuksia
Oravan ruumiilla on mittaa 18 - 24 cm. Hännän pituus on 14 - 19 cm ja sen lisäksi kärkikarvat 5 - 8 cm. Painoa on 200 - 390 grammaa. Oravan silmät ovat melko suuret ja eteenpäin työntyvät, minkä vuoksi sen näkökenttä on laaja. Vatsa on aina valkea taikka harmaanvalkoinen. Pään sivut ovat yleensä punertavan harmaat, mutta selän ja kylkien väritys voi vaihdella punaisen ja ruskean sävyistä lähes mustaan.
Tutustu tarkemmin oravaan:
https://www.tunturisusi.com/orava/
