108. lemmenvastalla kylvettäessä hoetaan "mi urpua, se poikuo, mi lehtii, se lempii", "nouse, lempi, lepän juureen, ennen päivän nousemista, auringon ylenemistä" tai
"nouse, lempeni, norosta, sinisukka suon sisästä".
109. lemmenkylpyyn käytetty vesi haetaan "vennosta joesta, läikkyvästä lähtehestä, heikkuvasta hettehestä".
110. neito nostattaa lempeään sanoin "kuin on kaunis päivä nousoo, neido vielä kaunehembi", "muut ollah lambahat, mie olen kondie, miun valdoinj vanhin olgah" tai
"mie suurenen sueksi, kaunistunp on karhuloiksi, muut on muuttuis mustaks mullaks".
111. lempeä viilennetään pesemällä käsiä kaivo tai lähdevedellä ja loihtimalla "niinkuin on tämä vesi kylmää, niin kylmäks hän minuun tulkoon".
112. parin lempeä voidaan viilentää hakemalla kolme kiveä pohjoiseen päin virtaavasta ojasta, hokemalla "näin kylymä olokaah heijjän syvämmesäk, kun tämä kiv on teällä
veessä", menemällä parin luokse, kävelemällä osapuolten välistä, puhaltamalla kumpaakin kolmasti, puristamalla riepuun käärittyjä kiviä ja ajattelemalla "näin kylymä
olokaan teijjän syvämmennyk, kun tämä kiv on tässä, tulukaan taijjasta taika, taika tajan tehtäitä".
113. paria saatetaan erilleen sanoin "kivi kylmä maan alainen, vatsoa vilustamaan, syäntä kylmyttämään, kolm ol kylmiä kiviä, joilla mie välillä kävin, kävin kertoa
yheksän, olkaa erinnä toisistanne, ijäksinne, päiviksinne, jot ej tunne toinen toista, jot ej tunne, ejkä tiiä, eikä yhteen yritäk".
114. "nouse, lempi, liehuamaha, kunnia, kukahuama tämän neitosen emällä, tämän peiposen perällä, tämän kunnahan kukuilla, tämän lapsen lantehilla, tämän pääskyn
päätulilla", "ota hiili hiiloksesta, kivi kuuma kiukoasta, kuusi kuumoa kiveä, syäntä sytyttämähän, vatsoa varistamahan, miesten mieltä kääntämähän, miesten
mielitiettäväksi, sulhasten suattavaksi, kaikkien katseltavaksi, mennä mielensä palaa, sekä tulla tuohkuohon, kekälennä kiehkuohon", "sytytä syän tulehen, ja
vatsa varistumahan, syän veret nureksimahan, selkäsuonet soutamahan, käet tänne käpyämähän, mennä mielensä palaa, sekä tulla tuohkuohon, niinkun tuli palavi,
valkeinen valvattavi, tämän tyttären tyköhön", "kun yksi yrittänee, yheksän yrittäköhön, kaheksan kavahtuohon, tämän tyttären tyköhön, tämän lapsen lantehille,
tämän hanhen hartehille, tämän kumpahan kukuille", "kuule, kuu, palate, päivä, pala, nuorten miesten mieli, sytytä syämet tuleen, vaai valkian väkeen, nosta mielet
meltteisille, jott ei saisi öissä maata" (nostatussanoja).
115. lempeä nostatetaan taittamalla vasta yhdeksän puun yhdeksästä lehvästä, kylpemällä ja viskaamalla vasta kylvyn jälkeen ilmaan sanoin "noin minun kunniani
kuuluvoon, noin minun lempeni liehuvoon, kuin tuo vasta on tuolla".
116. "vaan kun mie koivuun kohosin, taitoin sitten taikavastan, lempivastan liekautin" (lemmenvastan taittaminen).
117. "nouse, lempi, lehvän alta, varastaiten vastan alta, tääl ois kaunis katsomatta, viemättä verevä neito, ei oo naitu nainta vuonna, viety viimessä kesänä",
"palat tul, palat, takla, tämän neijjon nuorem peälle, tämäl lapsel lanteille", "heitäp pois herjapaita, panep peälles parasta, helleitä helemolles, kulleita
kulumilles", "nousen, neiti, lähtiistä, hienohelema hettiistä, tuop tuokko puhasta vettä, kannu kullan karvallista, jolla neitinem pesekse, kylän kukka kuurohokse",
"nouse, kunnia, kukoistamaan, tähtenä kimottamaan, miehen ainoan avuksi, yksinäisen ympärille", "pala tuli, pala pakkula, pala, miehen nuoren mieli, rakkaus, tulena
tuika" (nostatussanoja).
118. lempeä nostatetaan viemällä neito lähteelle, sitomalla pihlajainen vanne, käärimällä vanteen ympärille punaista villalankaa, pujottamalla neito vanteen läpi,
vastomalla neitoa ja roiskimalla päälleen vettä sanoin "nouse, lempi, liehumaan, kunnia, kupahumaan, tämän lapsen lantehille, jos et tänä kesänä, niin elä sinä
ilmoisna ikänä".
119. lempeä nostatetaan kylpemällä kesän ensimmäisellä vastalla, viskaamalla vasta syrjäiseen paikkaan ("jotta ei saa kukaan sen päällitse kulkee") ja loihtimalla
"nouse nyt, lempi, liehumaan, kunnia, kupahumaan, näihen lehesten aikana".
120. "mäp pois pilivi päiväm piältä, piäsis päivä paistama, aurinko helottamma, tulis sukukuntin kuloks, heimokuntih helyks", "kuuna tyttö paistamahan, tähtenä
kimottamahan", "taitin mie vastan varvikosta, otin vettä lähteestä, pesemään mun pienoistani, puhistamaan pulmoistani", "ken on päällen kahtonoopi, kahtuon metosin
silmin, lemmen silmin liehauon, paah nyt kulta kuultamaan, hopia helistämään", "tässä vastassa hyvässä, kuin liene lehtiin luku, niin on miestä kahtomaan, mikä
lie urpiin luku, se sulhasten luku" (nostatussanoja).
121. "tulipa metinen pilvi, satoi mettä taivosesta, mettä taivahan navalta, nostin lemmen liehumaan, kunniankin kuulumaan" (kesäsateen uskotaan nostattavan lempeä).
122. "paan näölle näyttämähän, poskille punottamahan, mie hankin metusen vastan, metusista mättähistä, korkeista koivuloista, lehtosista liekuvista, mie lyön lemmen
löylyt, luonnon löylyt löyhyttelen, kivisille kiukosille", "otan vettä lähtehestä, jolla pesen neion silmät, silmistänsä sirkiäksi, korvistansa korkiaksi, kasvostansa
kaunihiksi, punaseksi poskistansa, miesten nähä, naisten nähä, sekä kaiken kansan nähä", "otin puhkan puun kylestä, pahkan päivän nousennasta, veen otin vennon
lähtehestä, jolla nostan neion lemmen, neion lemen liehumahan, kunnian kupahumahan" (lemmenkylvyn laatimista).
123. puolison lempeä voidaan nostattaa hokemalla salaa kämmenelle "kuudama ei voi nousematta olla, niinkuin sie et voi minutta olla, kui päivä ei voi nousematta olla,
niin sie et voi minutta olla, kui pätsissä hilet palavat ollah, ninkuin siun sydänalas minuh palavuduis" ja sivelemällä kämmenellä toista.
124. kosijan lempeä nostatetaan virittämällä istumasijalleen pieni tuli sanoin "noin mieles palavuun, kun tuo tuli palaa".
125. "ol yksi sokia ämmä, kylvetti tytöt kylältä, jott nuo nahit naitaisii, män too metsään kesällä, vitsaksen vitsikosta, vastakseen varvikosta, otti tuolt sitt
oivan vastan, koko kolmesta puusta, pieksi pihjalan lehill, hamps haavan lehtosill, komps koivu lehtosill, jott nuo nahit naitaisi" (lemmenkylvettäjä).
126. "tuoho nousi tuomi kaunis, karkasi kataja kaunis, katajaisen kaunis marja, tuomehen hyvä hetelmä, joka siintä oksan otti, se otti ikuisen onnen, joka siintä
lehen leikkais, se leikkas ikuisen lemmen" (marjat, oksat ja lehdet).
127. "menin me metsää kesällä, tei me vastan pihlajasta, kylvettelin neitojain, sitt kokosin tuleen koprat, kylvettelin neitojain, tulliit tuolta kolmet kosiat"
(pihlajainen lemmenvasta).
128. saamelaiset selvittävät kosijan luonnetta viskomalla maahan palavia kekäleitä (jatkaa palamista pahankurinen, alkaa savuamaan hyväluontoinen).
129. tulen polttamaa reikää vaatteissa pidetään lempeä nostattavana (tulen valitsema).
130. tulen nopean syttymisen uskotaan tietävän hyvää onnea lemmenasioissa ("katso kuinka lempesi roihuaa").
131. leipomuksien palamisen uskotaan tietävän epäonnea lemmenasioissa ("lempi paloi leipien mukana").
132. puolison henkilöllisyyttä selvitetään laittamalla tyynyn alle pala maata uuden kuun aikaan (uskotaan näyttäytyvän unessa).
133. mansit uskovat joen näyttävän tulevan puolison kasvot veden pintaan katsottaessa (ajatellaan olevan "vedenhaltijoiden vieraana").
134. "lennä, lennä, leppätiira, missä päi miu sulhasei" ("pannaan leppätiira kädelle ja minne päin se lentää siellä on sulhanen").
135. "lähteköön lepästä lempi, kihotkohon kiukuasta, löyly luokoon sulhasia, rapakivet rakkautta" (lempi nousee leppäpuista).
136. nuorukaisen lempeä nostatetaan ottamalla havuja kaksihaaraisesta katajasta, sitomalla havuista vasta ja kylvettämällä nuorukaista sanoin "kaksin, kaksin,
katajatkin on kaksin, kaksin".
137. "pala tuli, pala taula, pala nuorten miesten mieli, paras siulle, ei pahinta, paras poikien seasta, verevin vesien päältä" (lempeä nostatetaan tulen keralla).
138. neidon lempeä nostatetaan ottamalla turvetta "semmoisen lammikon laidalta missä sammakot ovat keväällä lempineet", pujottamalla neito turpeen läpi ja
kylvettämällä neitoa sanoin "lähe nyt lempi liehumahan, kunnia kuhajamahan, niinkuin savu ja saunan löyly, nouse kirppu kiimasuosta, häkärä häjyn lahesta".
139. "nouse lempi lähteestä, hienohelma hetteestä, näköpiät näyttämää, poskipiät punottamaa, pojat eistä ottamaa, takkaa tavottamaa, kupehelta kummaltai,
kansa kaikki kahtomaa, ihmiset ihhoomaa" (lemmen nostaminen lähteestä).
140. kosijaa houkutellaan palaamaan pyörähtämällä kolme kertaa myötäpäivään ja loihtimalla "niin noppeest kui mie pyörähän, niin noppeest tehköö mieleis takasi"
(hoetaan kosijan lähdettyä).
141. "lennä, lennä, leppä tiiri, mis päi miu sulhaseini" ("leppätiiri otetaan käteen, vapaasti annetaan kävellä ja sitte sanotua mainitut sanat siit mihipäi
lähtyö lentämiä siel on morsia tahi sulhanen mut jos männyä muaha ennustua kuolemua").
142. "ken on päälle katsonevi, katsokoon metosin silmin, lemmen silmin liehatkohon, ku lie lehtien lukua, tässä vastassa hyvässä, niin on miestä katsomassa,
ku lie urpien lukua, tässä vastassa hyvässä, niin on luku sulhasien" (lemmen silmät, hyvä vasta).