Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright © Flickr/Eduardo Skinner
Tunturihaukka Katso kuva kokonaisena.


TUNTURIHAUKKA (Falco rusticolus) - (Linnaeus, 1758)

Lapin perukoilla pesivä tunturihaukka on suurin jalohaukkamme. Se tuo hieman tylppine siivenkärkineen mieleen kanahaukan. Se muistuttaa myös suuresti muuttohaukkaa, mutta on kookkaampi, pitkäpyrstöisempi ja leveäsiipisempi.

Jalohaukkojen linturyhmän nimi on perua haukkametsästyskulttuurista, missä niitä on pidetty parhaina eli jaloimpina petolintuina.

Tunturihaukka

Perustietoja

Tunturisuden sivut Suomessa erittäin uhanalainen. Erityisesti suojeltava, rauhoitettu, lintudirektiivin liitteen I laji.
Tunturisuden sivut Suomen tunturihaukkakanta on noin 30 - 50 paria. Harvinaistumisen syynä pidetään metsästäjien vainoa ja munienkeruuta kokoelmia varten 1900-luvun alkupuolella.
Tunturisuden sivut Aikoinaan tunturihaukka oli arvostetuin metsästyshaukka, jota "haukka-asiamiehet" toimittivat varakkaille keskieurooppalaisille harrastajille.
Tunturisuden sivut Pesintöjen vuotuiset vaihtelut ovat hyvin suuria. Pesinnän aloittamista ja pesintätulosta säätelee Suomessa ennen kaikkea riekkokannan suuruus.
Tunturisuden sivut Lajin pesimäkanta on keskittynyt Tunturi-Lappiin ja sielläkin on enää parikymmentä paria jäljellä. Tästä huolimatta retkeilijällä on suurtuntureilla kohtalaiset mahdollisuudet nähdä tunturihaukka, sillä parien elinpiiri on laaja ja ne saalistavat kymmenien kilometrien päässä pesältä.
Tunturisuden sivut Koko maailman kanta on 7 000 - 17 000 paria, joista pesii Islannissa 300 - 400 paria, Norjassa 300 - 500 paria ja Ruotsissa 100 - 200 paria.
Tunturihaukka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Bill Gracey


Mittoja

Pituus: 53 - 63 cm.
Siipiväli: 109 - 134 cm.
Paino: 1 - 2 kiloa.(Naaras koirasta painavampi)

Ulkonäkö

Vanhojen lintujen selän väri vaihtelee vaalean liuskeenharmaasta harmaanruskeaan, yläperä ja pyrstö ovat vaaleamman harmaat. Alapuoli on vaalea ja siinä on vaihteleva määrä pieniä, tummia täpliä. Tunturihaukalla on viiksijuova, joka ei kuitenkaan ole kovin selvä, sillä pään sivut ovat melko tummat.

Nuorten lintujen selkäpuoli on tummanruskea ja alapuoli voimakkaasti pitkittäisjuovainen. Koivet ovat vanhojen lintujen keltaisista koivista poiketen siniharmaat. Hyvin harvoin nähdään harmaita tai melkein valkoisia tunturihaukkoja.

Taitolentäjä

Tunturihaukka on erittäin taitava lentäjä. Se liikkuu yleensä syvin, voimakkain siiveniskuin ja liitelee välillä. Ajaessaan saalista se saattaa tehdä hurjan äkkikiihdytyksen ja iskeä saaliinsa vauhtinsa voimalla heti kuoliaaksi. Tunturihaukka saalistaa sekä ilmasta että maasta, mutta pääasiassa ilmasta.

Saalistaessaan tunturihaukka saattaa myös lekutella lyhytaikaisesti, mutta tavallisimmin se partioi saalistusmaitaan lentäen muutaman kymmenen metrin korkeudessa tai istuen jollakin näköalapaikalla liikkumattomana pitkiä aikoja.

Elinympäristö

Tunturihaukan elinympäristöä (pesimisaluetta) ovat tunturialueiden paljakat ja niiden läheiset metsät, pesäpaikkoja kallioseinämät ja harvemmin puut.

Tunturihaukka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Elena Gaillard


Lähteet
Metsähallitus: Tunturihaukka
www.tosilappi.fi - Antero Järvinen: Tunturihaukka, jaloa kauneutta
Yle, Lappi: Harvinainen tunturihaukka Sallassa
Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
Juhani Lokki: Suomen ja Pohjolan linnut
LuontoPortti - Suomen luontoa ja lajistoa
Tuomo Ollila & Jari Ilmonen: Metsähallituksen vastuulajien tila ja suojelutaso vuonna 2006 - Tunturihaukka
Tuomo Ollila: Raportti tunturihaukan pesinnöistä vuonna 2009
Tunturihaukka
Tunturihaukat ihmisen hoivissa

Tunturihaukkoja on käytetty metsästyksessä. 1100-luvulla kiinalaiset käyttivät tunturihaukkoja joutsenmetsästyksessä. Keskiajan haukkametsästäjien joukossa tunturihaukkaa pidettiin jalona lintuna. Kuvan kaunotar kouluttaa tunturihaukkaansa Nevadassa.
All rights reserved
*Kuva Copyright
© Flickr/light_bloom
Website © Website/Burning man Photo Gallery
Photo used with permission.
Tunturihaukka
Levinneisyys

Tunturihaukkaa esiintyy arktisilla rannikoilla ympäri Pohjois-Amerikkaa, Eurooppaa ja Aasiaa.

Tunturihaukan levinneisyysalue käsittää Suomessa pohjoisimman Lapin tunturialueet. Levinneisyydessä ei ole tapahtunut muutoksia viimeisen sadan vuoden aikana ja parimäärä on ollut ainakin viimeiset viisikymmentä vuotta vakaa. Rekisterissä oli lokakuussa 2008 kaikkiaan 46 tunnettua tunturihaukkareviiriä joista 40 on ollut asuttuna viimeisen viiden vuoden aikana.

Tunturihaukan levinneisyysalueen pinta-ala Suomessa, Lapin pohjoisimmassa osassa, on 15 200 km². Levinneisyysalueen rajaus perustuu niihin tunnettuihin reviireihin ja pesäpaikkoihin, jotka ovat olleet asuttuna viiden vuoden ajanjaksolla vuosina 2002 - 2006.

Tunturihaukan levinneisyysalueen kehityssuunta Suomessa on arvioitu vakaaksi tarkastelujaksolla 1950 - 2006. Levinneisyysalueessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia 1970-luvun jälkeen. Todennäköisesti levinneisyysalue on ollut nykyisen kaltainen jo 1800-luvulta alkaen, joskin yksittäisiä pesäpaikkoja on tiedossa 1900-luvulta nykyisen levinneisyysalueen ulkopuolelta.
Ravinto

Lähinnä keskikokoiset ja pienet linnut, erityisesti riekot ja kiirunat, paikoin ja etenkin vaelluksilla myös muut linnut. Norjan rannikolla ravintona ovat sorsat, lokit ja ruokit. Saalistaa myös pikkujyrsijöitä, kuten sopuleita - sekä hyönteisiä.

Muutto

Vaikka tunturihaukka on enimmäkseen paikkalintu, osa vanhoista linnuista ja suurin osa nuorista kiertelee pesimäkauden ulkopuolella aina Keski-Eurooppaa myöten.

Äänet

Tunturihaukan äänet ovat karkeampia, kuin muuttohaukalla. Ääni on useimmiten läpitunkeva "kjak kjak" tai nalkuttava käkätys.
Pesintä ja lisääntyminen

Tunturihaukka pesii lähinnä pohjoisimmassa Lapissa Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa. Hyvänä riekkovuonna koko maassa pesinee n. 30 - 40 paria ja huonoina ehkä puolet siitä. Yksittäisiä pareja voi olla hieman etelämpänä. Kuten monilla muillakin suurilla petolinnuilla, on tunturihaukallakin 2 - 3 pesäpaikkaa, joita se vuorotellen käyttää. Saattaa toki käyttää samaakin pesää vuosikausia.

Pesä sijaitsee kalliopahdalla, usein vanhassa korpin tai piekanan pesässä. Tunturihaukka ei itse kerää pesäaineksia. Laji ei myöskään pesi, jos ravintoa on vähän. Tunturihaukka esiintyy pesäpaikoilla varsin pidättyvästi, eikä lintuja näe usein. Asutun pesän huomaa usein valkoisista ulostejuovista, jotka kuvioivat pesän alla olevan seinämän kuin vanhat kalliomaalaukset.

Munii huhtikuussa tai toukokuun alussa 3 - 5 kellanvalkeaa, tiheään ruskeapilkkuista munaa. Naaras hautoo 28 - 29 vrk koiraan huolehtiessa ravinnon hankinnasta. Poikaset ovat lentokykyisiä 46 - 49 vrk:n ikäisinä. Yksi pesintä vuodessa.